Anteeksi, että tulen tähän väliin...
Näen liigamatseja kausittain ehkä 20+, eri joukkueiden esityksiä. Olen itse ollut Lukon kannattaja pikkunassikasta eli yli 20 vuotta. Viime aikoina on jostain syystä innostukseni lopahtanut, ei ainoastaan siksi, etten enää asu Raumalla. Itselläni on lähinnä käsitys peli-ilmeestä, siitä mistä ehkä Summanen ja Westerlund puhuivat Karjala-turnauksen aikana. Se, mitä televisiosta näimme oli jääkiekkoa, ei oikeaa tai väärää, vain pelkkää jääkiekkoa (toimivaa sellaista).
Muistan melko hyvin Sykoran ajan, muistan Tuomen ajan ja Tihonovin ajan, kuten myös nyt Lehkosen ajan ja täytyy sanoa, että näistä kaikista eniten ehkä kaipaan Sykoran ja Tihonovin kaltaisten käskijöiden piiskaamaa joukkuetta, jolla on hyvä työmoraali, iloinen ilme ja kiekko liikkuu. Ikan aikana en onnistunut tällaista näkemään, vaikka siitä paljon puhuttiin ja onhan noita satunnaisia pelejä, jolloin kaikki loksahtavat kohdalleen. Ehkä se kuitenkin 56 ottelun sarjassa korostuu, että kausi ei ole sama kuin se yksi ottelu, jossa kaikki toimi. Ikan kohdalla, vaikka kiekko saattoi olla viihdyttävää, niin kauan kuin puoli joukkuetta ei ollut jäähyaitiossa tai kiekkoa ei vain roiskittu ja rynnättiin sen perään. Tässä mielessä Ikan systeemi ehkä olisi ihan hyvä, jos se toimisi. Se voisi toimia samalla tavalla kuin Summasen ja Westerlundin, mutta valitettava tosiasia taitaa olla, että näitä herroja on vain yksi.
Rautakorven tulo Raumalle ei mielestäni muuttanut jääkiekossa mitään. Se, miten paljon esimerkiksi täällä rummutetaan kahvakiekosta, menee hieman asian ohi. Jääkiekko on laji, se on liiketoimintaa, se on urheilua. Urheilu ei kärsi kahvakiekosta yhtään sen enempää kuin nyrkkeily nyrkkeilyhansikkaista. Kyse on strategiasta, tavasta tehdä peliä ja saada tietty paketti toimimaan. Parissa ottelussa on nähtävissä, että strategian luojana Rautakorpi on Ikaa piirun verran edellä. Uskaltaisin sanoa, että samoin Tuomea, lukkolaisittain ikävää Lindfors-kokeilua jne. Jos siis täällä tuijotetaan kahvakiekkoa, tuijotetaan strategiaa. Jos 'kahvakiekko' (puolustuksesta lähtevä pelityyli) on kamalaa katsottavaa ja toimimatonta - ymmärrän. Jos sen sijaan ihmiset ovat huolissaan siitä, mihin laji on menossa, kun joukkueet alkavat voittaa tällä tyylillä - ihmettelen. Kuinka moni jääkiekkoa seuraavista nimittäin tykkää katsoa häviävää joukkuetta? Mietitään, vaikkapa Suomen maajoukkuetta, joka kuuluu varmasti jokaisen tänne kirjoittavan suosikkijoukkueisiin. Ollaan puolueettomia. Minä en pidä Suomen tappioista, enkä varsinkaan sellaisella tavalla kuin nähtiin viime MM-kisoissa Ruotsia vastaan. Olkoonkin, että Suomen peliä oli nautittavaa katsoa noin 30 minuuttia, mutta toiset 30 minuuttia oli painajaista.
Nostan hattua niille, jotka ovat omalle tyylilleen uskollisia. Näin teen, on kyse sitten Ikasta tai Rautakorvesta. Minua kuitenkin ilahduttaa se, että Lukko on kaikesta kahvailusta huolimatta iskenyt kahdessa ottelussa 12 maalia. Oli kyse Lukon entisestä iloisesta ilmeestä tai ei, tällainen maalimäärä oli Ikan systeemillä mahdottomuus, niin iloista ja energistä kuin kiekko oli olevinaan. Kiekon nimittäin tapaa pikemmin se, ettei maaleja tee kukaan kuin se, että niitä tehdään rutkasti, pelitavasta riippumatta.