Jos nyt kesken tämän valituksen muistelisitte muutama vuosi taaksepäin. Silloinhan syksyllä tuomareilla oli ohjeet ottaa kahvat ja koukut pois. Ja hehän ottivat. Jäähyjä tuli paljon. Sitten valmentajat, pelaajat, katsojat, lehdistö, kaikki mahdolliset valittivat, että pelistä ei tule mitään kun jatkuvasti pelataan yli-/alivoimalla. Ja sitten palattiin ilman isompaa meteliä entiseen.
Ongelma taisi olla siinä, että niitä jäähyjä tuli samaan tahtiin myös omalle joukkueelle, ei vain vastustajalle. Ja oma joukkuehan ei kahvaa eikä koukkaa...
Nyt suurin poru on ollut kahden Lukon vierasvoiton jälkeen. Kummassakin pelissä on kotijoukkueilla tiettyjä yhteisiä piirteitä. Molemmat olivat lähdössä alaspäin piikkipaikalta, molemmilla on jyväskyläkoulukunnan kahvakiekkovalmentaja, molemmat olivat joskus ennen tunnettuja railakkaasta, kovasta ja reilustakin taklauspelistä. Nyt tämä railakkuus ja kovuus elää vain fanien paidanpunaisissa muistoissa. Peli on samanlaista peruuttelua kuin muillakin, erityisesti vieraskentällä. Ja tappiohan ei koskaan ole kivaa.
Koukkausta ja blokkausta on aina harrastettu. Taktiikka kahvauksesta tuli kun pienikokoinen ja fyysisesti heikko mutta hyvin luisteleva Jyp nousi liigaan 80-luvun puolivälissä - Westerlund valmentajana. Blokkauksesta teki taktiikan Jursinov Sr. vähän myöhemmin. Mutta "Jursinovin akatemiaahan" ei saanut arvostella.
Eilen eräs ruotsalainen - oikea Tukholmassa asuva ruotsalainen - näki elämänsä ensimmäisenä SM-liigapelinä ottelun HIFK-Lukko. Hänen kommenttinsa olivat aika yllättäviä. Hänen mielestään Ruotsissa pelataan fyysisemmin, taklataan enemmän ja pelataan kovaa, painitaan isoissakin ryhmissä laidan vieressä. Suomessa pelataan enemmän avojäällä, tempo on kovempi ja luistellaan paljon enemmän. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa kumpi olisi parempi. Hän ei kiinnittänyt erityistä huomiota kahvaamiseen/koukkimiseen/blokkaukseen.
Loppukommenttina pikku juttu. Pärssinen sanoi jossakin, että ketju pyrkii "aktiiviseen kiekonriistopeliin" (oliko termi oikein?). Ainakaan viime pelissä se ei isommin eronnut tästä koukku/kahvapelistä. Mailaa käytettiin surutta kaikkeen, minkä tuomari hyväksyi.
Edit: Jypin valmentaja korjattu Westerlund aloitti, Aravirta tuli 1988
Ongelma taisi olla siinä, että niitä jäähyjä tuli samaan tahtiin myös omalle joukkueelle, ei vain vastustajalle. Ja oma joukkuehan ei kahvaa eikä koukkaa...
Nyt suurin poru on ollut kahden Lukon vierasvoiton jälkeen. Kummassakin pelissä on kotijoukkueilla tiettyjä yhteisiä piirteitä. Molemmat olivat lähdössä alaspäin piikkipaikalta, molemmilla on jyväskyläkoulukunnan kahvakiekkovalmentaja, molemmat olivat joskus ennen tunnettuja railakkaasta, kovasta ja reilustakin taklauspelistä. Nyt tämä railakkuus ja kovuus elää vain fanien paidanpunaisissa muistoissa. Peli on samanlaista peruuttelua kuin muillakin, erityisesti vieraskentällä. Ja tappiohan ei koskaan ole kivaa.
Koukkausta ja blokkausta on aina harrastettu. Taktiikka kahvauksesta tuli kun pienikokoinen ja fyysisesti heikko mutta hyvin luisteleva Jyp nousi liigaan 80-luvun puolivälissä - Westerlund valmentajana. Blokkauksesta teki taktiikan Jursinov Sr. vähän myöhemmin. Mutta "Jursinovin akatemiaahan" ei saanut arvostella.
Eilen eräs ruotsalainen - oikea Tukholmassa asuva ruotsalainen - näki elämänsä ensimmäisenä SM-liigapelinä ottelun HIFK-Lukko. Hänen kommenttinsa olivat aika yllättäviä. Hänen mielestään Ruotsissa pelataan fyysisemmin, taklataan enemmän ja pelataan kovaa, painitaan isoissakin ryhmissä laidan vieressä. Suomessa pelataan enemmän avojäällä, tempo on kovempi ja luistellaan paljon enemmän. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa kumpi olisi parempi. Hän ei kiinnittänyt erityistä huomiota kahvaamiseen/koukkimiseen/blokkaukseen.
Loppukommenttina pikku juttu. Pärssinen sanoi jossakin, että ketju pyrkii "aktiiviseen kiekonriistopeliin" (oliko termi oikein?). Ainakaan viime pelissä se ei isommin eronnut tästä koukku/kahvapelistä. Mailaa käytettiin surutta kaikkeen, minkä tuomari hyväksyi.
Edit: Jypin valmentaja korjattu Westerlund aloitti, Aravirta tuli 1988
Viimeksi muokattu: