Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Kaukainen sukulaiseni tappoi itsensä 17-vuotiaana. Oli tullut jätetyksi tyttöystävän toimesta, eikä nuori umpirakastunut poika osannut asiaa kännissä käsitellä. Isänsä asekaapille, haulikko käteen ja pam. Ainoa lapsi ja äiti oli poikansa löytänyt. Ihan vitun turha ja surullinen juttu.

Sitten yksi entinen pelikaveri hirtti itsensä 15-vuotiaana. Oli muuttanut toiselle paikkakunnalle jokunen vuosi aiemmin, joten ei mitään hajua että miksi. Mutta vaikea keksiä hyvää syytä siihen, miksi tuon ikäinen haluaa päättää päivänsä.

Sitten yhden kaverin isä on veturinkuljettaja, ja on ajanut muistaakseni kolmen kaverin yli vuosikymmenien aikana. Ja joka kerta on tarvittu sairaslomaa, terapiaa ja muuta mukavaa. Tuumasi ettei tuohon totu, eikä edes tarvitse.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Sitten yhden kaverin isä on veturinkuljettaja, ja on ajanut muistaakseni kolmen kaverin yli vuosikymmenien aikana. Ja joka kerta on tarvittu sairaslomaa, terapiaa ja muuta mukavaa. Tuumasi ettei tuohon totu, eikä edes tarvitse.
Mulla kans yhden kaverin isä on veturinkuljettaja. Useampikin itsari tullut myös kohdalle. Sanoi tosin että hän on kylmittänyt ittensä siinä asiassa. Sen kuulemma näkee jo kaukaa että nyt on kaveri kiskoilla joka haluaa vaihtaa hiippakuntaa. Ainoo mitä pystyy tekeen on laittaa silmät kiinni. Jarruttaan ei kerkee eikä kaistaa voi vaihtaa. Aika karua.
 
"When one person suffers from a delusion, it is called insanity. When many people suffer from a delusion, it is called religion." -Richard Dawkins

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Nyt tarvitaan ihan käytännön vinkkejä, eli mikä on paras tapa päättää tämä kurjuus?
En omista aseita, enkä riittäviä lääkkeitä. Hirttäytymisessä arveluttaa epäonnistumisen mahdollisuus (jospa jääkin henkiin vihanneksena). Auton tai junan alle en halua kävellä, koska en tahdo traumoja sivullisille. Täällä maaseudulla ei ole edes riittävän korkeita paikkoja hyppäämiseen, mihin pätee muutenkin sama pelko, kuin hirttäytymiseen (eli henkiin jääminen)
Olen parhaillaan seminaarissa, jossa käsitellään itsemurhaa ja muistui mieleeni tämä viestisi, jonka luin eilen. Voisitko kertoa, miksi harkitset itsemurhaa?
 
"My name is TJ Markiewicz, I'm a real person."
Hyvät käyttäjät!

Haluamme muistuttaa, että ongelmien kanssa ei tarvitse painia yksin. Apua on saatavilla. Kenenkään tilanne ei ole toivoton.

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, ota yhteyttä Mieli Ry:n Itsemurhien ehkäisykeskukseen:

Tässä ketjussa saa keskustella otsikon aiheesta vapaasti. On arvokasta, jos keskustelemalla saa mieltään huojennettua tai täältä löytää tukea jaksamiseen. Luonnollisestikaan minkäänlaiset hassuttelut tai mauttomuudet eivät tähän ketjuun kuulu jatkossakaan.

Voimia ja tsemppiä meille kaikille tähän pimeään vuodenaikaan!

Ystävällisesti
Moderaattorit
 

Punamusta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mielenterveys on ollut jo pitkään enemmän ja vähemmän koetuksella. Minulla puhkesi viime vuonna akuutti pakko-oirehäiriö ja lisäksi olen mieleltäni aika monimutkainen, joten suutun helposti, ajattelen liikaa, stressaan turhia ja pahoitan mieleni nopeasti.

Olen jo useita kertoja kokenut halua kuolemaan. Viime yönä se oli lähempänä kuin kuitenkaan kertaakaan aiemmin.

Rumpuäänitysten epäonnistuminen, raskas väsymys, uudet pakkoajatukset ja pari vituttavaa kymmenen maalin änäritappiota suistivat raiteiltaan. Kaikki mureni palasiksi. Saunassa vesipullo sai kyytiä ja nyrkki pamahti lasioveen. Huusin veljelle. Pyöräillessäni äidin luo paiskoin ovea ja kirosin hiljaa meluaville naapureille. Mieli musteni kuin olisi pudonnut terva-altaaseen.

Kaikessa yksinäisyydessäni pitelin suurta leipäveistä ja hieroin sitä kehoa sekä rintaa vasten. Oli enää askeleen päässä että olisin iskenyt sen päähän tai rintaan. Askeleen päässä. Nytkin enempi vituttaa että koko teko jäi tekemättä. Ärsyttää, rasittaa ja on tyhjä olo vatsassa, niin kirjaimellisesti kuin henkisesti. Olen jaksanut vielä tähän mennessä hyvin, mutta nyt alan olla loppu tähän. En saa rauhaa. En onnistu kokemaan sitä. Olen varmaankin hullu.

Nyt ei mikään kiinnosta enää vitun vittuakaan. Pikemmin etoo. Etoo aivan kaikki. Etoo ulkomaailman ongelmat, vittuilevat kiekkokannattajat ja omat sekalaiset stressintäytteiset ajatukset ahdistuksesta sekä jatkuvasta kateudesta kaikkeen. Ikään kuin laivassa olisi useampi reikä pohjassa. Tästä ei kiinnosta puhua, joo kirjoitan kyllä nyt mutta silleen puhua puhua, tiedätte kyllä. Ei kiinnosta suunnitella tai ajatella mitään. Ei odottaa kautta, mitä väliä, mua kiinnostaakin ihan vitusti odottaa sitä kun Lukko hakee pisteet ja vitun tyhmät raumalaiset aukovat päätään. Tai sitten Ässät vie ja ne Porin vitun tyhmät molot soittavat suutaan. Mä niin inhoan koko sydämeni pohjasta tuota, sekä sitä että olen harrastanut sitä itsekin ja olen yhä taipuvainen harrastamaan.

Ei. Ei ei ei. Ei. Ei ei ei. Ei. Ei. Ei jaksa. Ei jaksa. Ei jaksa. Ei. Ei. Ei jaksa. Ei jaksa. Ei jaksa. Ei jaksa. Ei jaksa. Ei jaksa.

Kyösti Pöystiä lyhyesti lainatakseni:

Vittu.
 
Olen iloinen voidessani palvella täällä. Nimeni on Mäntylä, Valtteri Mäntylä.
Touch and Go

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
@Punamusta, nyt varmasti olisi aika yrittää hakea apua. Kokeile vaikka tuon moderaattorien linkkaaman mieli.fi-sivuston kautta. Soittoajat näyttävät olevan todella lyhyet, mutta jätä vaikka heti soittopyyntö. Huomasin kyllä, että tapaamisia järjestyy vain Helsingissä ja Kuopiossa mutta josko osaisivat ohjata sinut oikeaan paikkaan siellä missä asut.
 

Fullhazard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Rumpuäänitysten epäonnistuminen, raskas väsymys, uudet pakkoajatukset ja pari vituttavaa kymmenen maalin änäritappiota suistivat raiteiltaan.
Jos 99/100 tuntee epäonnistuvansa, mutta edes kerran sadasta tuntee onnistuvansa niin silloin on syytä elää. Sinä olet vielä nuori mies ja tulet saamaan paljon onnistumisen tunteita elämässäsi.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Where were you while we were getting high?
Ihan ensimmäisenä kannattaisi varmaan mennä lääkärin juttusille. Lääkäri voisi määrätä jotain, joka hieman tasoittaisi mieltä. Tiedän, etteivät lääkkeet ole ainoa ratkaisu, ja ne taitavat olla usein turhan helppo ratkaisu, mutta niillä pääsisi ainakin alkuun. Jokapäiväinen elämä voisi alkaa tuntua vähän mielekkäämmältä. Mutta harvoin tosiaan pelkät lääkkeet riittävät, pitää olla muitakin hoitomuotoja.

Sinulla on @Punamusta paljon syitä elää. Olet nuori, ehdit tehdä ja kokea vielä valtavasti asioita. Vaikka juuri nyt tuntuu tympeältä, niin seuraavat parikymmentä vuotta voivat olla todella hyvää aikaa. Yritä uskoa siihen. Itsekin mietin joskus lukioikäisenä, että mitähän paskaa siitä elämästä tulee, mutta esimerkiksi opiskeluajat olivatkin todella mukavaa ja onnellista aikaa. Tällainen voi sinullakin olla ihan kulman takana. Eli jatketaan siis taistelua, eikös niin?
 
KooKoo - Meister Der Herzen 2019-20. Ei mulla oo tarjota kultaa tai hopeaa, juon takapenkillä tuhat kaljaa. -Hautuumaa
Hyvä kun ootte heränneet kirjoittamaan @Punamusta lle asiallisia viestejä.
Ite oon yrittänyt tälle mukavalle nuorelle miehelle kirjoittaa YVnä tsemppiviestejä, ja toimintaohjetta. Sen mitä etänä voinkaan.
Sen totean, että kyllä nyt on tosi kyseessä.
Toivottavasti hänen vanhemmat tiedostavat tilanteen, ja ovat valmiita tarvittaessa tekemään jyrkkiäkin toimenpiteitä.
Punamusta, kyllä me palstalaiset välitetään susta.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Mielenterveys on ollut jo pitkään enemmän ja vähemmän koetuksella. Minulla puhkesi viime vuonna akuutti pakko-oirehäiriö ja lisäksi olen mieleltäni aika monimutkainen, joten suutun helposti, ajattelen liikaa, stressaan turhia ja pahoitan mieleni nopeasti.

Olen jo useita kertoja kokenut halua kuolemaan. Viime yönä se oli lähempänä kuin kuitenkaan kertaakaan aiemmin.


Kaikessa yksinäisyydessäni pitelin suurta leipäveistä ja hieroin sitä kehoa sekä rintaa vasten. Oli enää askeleen päässä että olisin iskenyt sen päähän tai rintaan. Askeleen päässä. Nytkin enempi vituttaa että koko teko jäi tekemättä. Ärsyttää, rasittaa ja on tyhjä olo vatsassa, niin kirjaimellisesti kuin henkisesti. Olen jaksanut vielä tähän mennessä hyvin, mutta nyt alan olla loppu tähän. En saa rauhaa. En onnistu kokemaan sitä. Olen varmaankin hullu.

- -

Kyösti Pöystiä lyhyesti lainatakseni:

Vittu.
Hulluuttakin on moneen eri lähtöön, ja niin monta on kokijaa kuin on tekijää. Psykoosista tai harhoista et vaikuta kärsivän, voimakkaasta ahdistuksesta ja depressiosta kyllä. Klassisessa psykologisessa katsannossa et ole hullu.

19-20 -vuotiaana minulla olivat aika lailla samat fiilikset kuin Punamustalla. Ahdistus oli pakahduttavaa, luulin tulevani hulluksi minäkin. Sain vuoden kärvistelyn jälkeen avauduttua äidilleni tuskastani. Itkun kanssa. Äitee otti ja roudasi minut siltä istumalta Peltolaan nuorisopsykiatriseen klinikkaan, jossa pääsin tunnin istunnolla jo selvemmille vesille.

Pari kolme lääkärikäyntiä saivat minut vakuuttumaan, että en ole klassisesti hullu. Enkä ole tulossakaan sellaiseksi. Juuri hulluutta pelkäsin. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli diagnoosi. Kuudestoistaosahullu.

Siitä on 22 vuotta nyt. Myöhemmin on kertynyt vyölle 1-tyypin bipolaarihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja kymmenisen osastohoitopotilassuhdetta vaikeissa masennuksissa ja tarkistelujaksoilla. Säähkölläkin (sic) on hätistelty sielun syvää lamaa, jota masennukseksi kutsutaan.

Olisinko sitten varttihullu? Harhoja ei ole ollut koskaan, mutta kutsun itseäni mielelläni hulluksi. Olen jo konkari näissä hommissa. Se minusta.

Avaudu eläville ihmisille @Punamusta. Läheisillesi, lääkärille, terveydenhoitajalle, sairaanhoitajalle. Soita vaikka heti paikkakuntasi sairaanhoidon päivystykseen tai mene käymään. Älä makaa tulessa. Usko vanhaa varttihullua.
 
Viimeksi muokattu:
Elämä on elämää. Paska on paskaa. Paras huume on parasta huumetta.
Hulluuttakin on moneen eri lähtöön, ja niin monta on kokijaa kuin on tekijää. Psykoosista tai harhoista et vaikuta kärsivän, voimakkaasta ahdistuksesta ja depressiosta kyllä. Klassisessa psykologisessa katsannossa et ole hullu.

19-20 -vuotiaana minulla olivat aika lailla samat fiilikset kuin Punamustalla. Ahdistus oli pakahduttavaa, luulin tulevani hulluksi minäkin. Sain vuoden kärvistelyn jälkeen avauduttua äidilleni tuskastani. Itkun kanssa. Äitee otti ja roudasi minut siltä istumalta Peltolaan nuorisopsykiatriseen klinikkaan, jossa pääsin tunnin istunnolla jo selvemmille vesille.

Pari kolme lääkärikäyntiä saivat minut vakuuttumaan, että en ole klassisesti hullu. Enkä ole tulossakaan sellaiseksi. Juuri hulluutta pelkäsin. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli diagnoosi. Kuudestoistaosahullu.

Siitä on 22 vuotta nyt. Myöhemmin on kertynyt vyölle 1-tyypin bipolaarihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja kymmenisen osastohoitopotilassuhdetta vaikeissa masennuksissa ja tarkistelujaksoilla. Säähkölläkin (sic) on hätistelty sielun syvää lamaa, jota masennukseksi kutsutaan.

Olisinko sitten varttihullu? Harhoja ei ole ollut koskaan, mutta kutsun itseäni mielelläni hulluksi. Olen jo konkari näissä hommissa. Se minusta.

Avaudu eläville ihmisille @Punamusta. Läheisillesi, lääkärille, terveydenhoitajalle, sairaanhoitajalle. Soita vaikka heti paikkakuntasi sairaanhoidon päivystykseen tai mene käymään. Älä makaa tulessa. Usko vanhaa varttihullua.
Hyvä kirjoitus.
Kyllä meitä on monia, jotka ovat joko itse, omat lapset, muut läheiset tai tuttavat olleet samantapaisessa tilanteessa.
Mietin että miten asiaan voisi vaikuttaa, muutenkin kuin etänä?
@Czescku olikos sulla Punamustan puhelinnumero? Mielikuva on, että saattas ollakin w appiyhteys tai jotain.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Puusilmäiset kokit
Avaudu eläville ihmisille @Punamusta. Läheisillesi, lääkärille, terveydenhoitajalle, sairaanhoitajalle. Soita vaikka heti paikkakuntasi sairaanhoidon päivystykseen tai mene käymään. Älä makaa tulessa. Usko vanhaa varttihullua.
Osittain samaa mieltä ja osittain eri mieltä. Perheenjäsenet on huono vaihtoehto koska silloin saattaa tulla vääränlaista holhousta. Puoskarit määrää mielialalääkettä eikä nekään ihan parhaimmasta päästä.

Sellainen henkilö on paras johonka luotat joka myös kuuntelee kaikki mitä sulla on mielessä.

<3 Jäätelötuutti poikittain
 
Jyväskylä on täydellinen kaupunki, kaikin puolin.
Osittain samaa mieltä ja osittain eri mieltä. Perheenjäsenet on huono vaihtoehto koska silloin saattaa tulla vääränlaista holhousta. Puoskarit määrää mielialalääkettä eikä nekään ihan parhaimmasta päästä.

Sellainen henkilö on paras johonka luotat joka myös kuuntelee kaikki mitä sulla on mielessä.

<3
Tuota tuota. Luulen että nyt on akuutti hätä kyseessä.
Nyt pitää toimia, oli se kanava mikä hyvänsä.
 

Rekka Pinne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Vancouver Canucks
@Punamusta

Se on todella raskasta ja hirveää, kun tuntuu että se tuska ja ahdistus ei lopu millään ja että sitä rauhaa ei saa millään. Muista kuitenkin, että voit täällä tulla vaikka mulle juttelemaan aina kun haluat ja mistä asiasta tahansa. En välttämättä osaa mitään muuta sanoa, kuin että tsemppiä, mutta minä välitän sinusta ja niin moni muukin, niin täällä kuin "oikeassa elämässä". Etkä todellakaan ole yksin tämän kanssa. Jutteleminen helpottaa oloasi, kun ei tarvi kaikkea yksin kantaa sisällään.

Nyt todellakin kannattaa toimia.

Mutta muista. Minä kuuntelen aina mitä asiaa sulla vain on ja milloin tahansa.
 
POHJOINEEEEEN!

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
@Punamusta, täällä Porin alueella palvelee myös 24/7 toimiva Satakunnan mielenterveysseuran kriisipuhelin jos tuntuu että kynnys lääkärille tai sairaanhoitajalle on liian korkea. Sieltä osataan varmasti antaa myös kättä pidempää siihen mihin kannattaa ottaa ensin yhteyttä jos/kun tarvitsee lisäapua. Linkki palvelun sivuille.

Kuten tässä ovat useat jo todenneet, parasta mitä voit nyt tehdä, on puhua noista asioista jollekin, kenelle tahansa. Vaihtoehtoja riittää. Et häviä mitään jos otat luurin käteen, mutta jos et ota ja teet jotain itsellesi, on häviön määrä mittaamaton.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
@Punamusta
Itse olen onnistunut kusemaan 15-25 vuotiaana niin monta juttuja, että meinasi olla hankalaa itellänikin. Siihen päälle sitten myöhemmin parisuhteen ongelmat, jotka äityivät varsin hankaliksi. Lopulta myös talous kusahti hetkellisesti erojen ja muiden juttujen takia.

Lukio meni ihan reisille, kun motivaatio vain loppui. Petin omat ja muiden mahdolliset odotukset, sekä vanhempien rahallisen tuen koulukirjoihin yms.

En edes muista miten monta asiaa on mennyt elämäni aikana päin vittua, mutta jotekin ihmeen kaupalla sieltä aina selvitty.

Suurin kynnys on pyytää apua tai puhua ongelmistaan, on ne sitten millaisia tahansa. Lähestulkoon kukaan ei tiedä miten vaikeaa minulla oli ajoittain noiden vuosien sisällä, koska en ole niistä vaiheista puhunut juuri ikinä.

Varsinkin taloudelliset ongelmat ja parisuhde/lapset/ero olivat henkisesti myrkkyä. Taloudelliset vaikeudet johtuivat unohduksesta joka sinäänsä ei ollut ihme siinä riitaisassa erotilanteessa. Ilman lapsia olisi elämä varmasti ollut valmis lopetettavaksi monta kertaa. Loppujen lopuksi sain tehtyä sovinnon itseni kanssa ilman ulkopuolista apua.

Mutta kuten sanoin asioista voi selvitä. Nyt kulkee mukavasti ja elämä on pääsääntöisesti mukavaa. On töitä ja mielekästä vapaa-aikaa. Lisäksi ei enää stressaa pienistä asioista, eikä aina niistä isommistakaan.

Toivottavasti pääset eteenpäin. Sinulla on varmasti hienoja vuosia edessä, kun selviät näistä huonoista.
 
Viimeksi muokattu:
"Tätä on järkyttävää katsoa" -Antero Mertaranta Suomi -USA välierässä.

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
@Punamusta

Olen ollut ihan samassa tilanteessa sinun kanssa ja voin vain sanoa että et ole tulevaisuudessa se sama ihminen samoilla ajatuksilla joka nyt.
Tämä on vaikea, todella pitkä ja ehkä maailman raskain tie. Täynnä selittämätöntä mustaa.

Muista. Aina. Joka ikinen kerta hyvät ja pahat pilvet siirtyy pois. Mikään hyvä eikä mikään paha ole ikuista.

Sun on tarkoitus selvitä tästä ja sun on tarkoitus olla tämän jälkeen erittäin vahva ihminen.
 
Viimeksi muokattu:

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat, New York Jets
@Punamusta, täällä Porin alueella palvelee myös 24/7 toimiva Satakunnan mielenterveysseuran kriisipuhelin jos tuntuu että kynnys lääkärille tai sairaanhoitajalle on liian korkea. Sieltä osataan varmasti antaa myös kättä pidempää siihen mihin kannattaa ottaa ensin yhteyttä jos/kun tarvitsee lisäapua. Linkki palvelun sivuille.

Ja täältä Satasairaalan päivystyksen numero: Päivystysapu 116 117 | Satasairaala

Jos tarvitset hoitoa, jota ei voi siirtää seuraavaan päivään, soita Päivystysapuun. Puhelinnumero on 116 117. Puhelu on ilmainen.
 
Melkein.

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Voimia @Punamusta

itse myös käynyt lähes samanlaisen tilanteen kuin sinäkin. Oli takana pahoja taloudellisia ongelmia jotka menivät aivan liian pitkälle. Ne myös vaikuttivat henkisesti todella paljon. Pinnaa ei löytynyt yhtään. Sitten kun kotona oli vielä vuoden ikäinen taapero joka piti huolen että yöllä ei ehtinyt nukkumaan. 22.10.19 päätin että kun lähden töihin niin sen jälkeen loppuu tämä matka. Reppuun kävin varastosta hakemassa tarvittavat välineet. Työpäivän jälkeen suuntasin oman kyläni rannalle istumaan jo odottamaan että pimeys vain laskeutuisi. Siinä tupakkaa polttaessa ja itkua vääntäessä päätin että soitan vielä 112. Hetken kuluttua sitten pääsin ambulanssin kyytiin ja suoraan sairaalaan. Lääkärille siellä ilmoitin että haluan suoraan osastolle lepäämään ja keräämään voimia. Jos tämä ei onnistu niin kiitos ja näkemiin. Sain heti huoneen osastolta. 2viikkoa siellä meni. Luojan kiitos puolisoni oli ymmärtäväinen ja on ollut tukenani. Ilman sitä tämä olisi jo loppunut. Nyt olen käynyt 6kk eräässä ryhmässä juttelemassa omista ongelmistani. Siitä ollut todella suuri apu. Itselläni ei ole elämässä yhtään muita ihmisiä jotka olisivat kiinnostuneita voinnistani taikka haluaisivat viettää vapaa-aikaa kanssani. Suoraan sanottuna elämäni on todella yksinäistä. Viimeiseen 6kk ei ole yksikään ihminen soittanut edes mun puhelimeen. Mutta siihen olen jo omalla tavallani tottunut. Soolona mennään onneksi vierelläni on todella hieno kumppani. Jos ikinä @Punamusta kaipaat juttukaveria niin sellainen löytyy aina täältä.

myös haluan kiittää koko jatkoaikaa. Tänne on helvetin mukava kirjoitella vähän sitä sun tätä. Mieltä lämmittää aina jos joku tykkää siitä mitä kirjoittaa. Se tarkoittaa että joku mahdollisesti myös näkee asiat kuin minäkin. Pitäkää huolta toisistanne
 
Viimeksi muokattu:

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
@Czescku olikos sulla Punamustan puhelinnumero? Mielikuva on, että saattas ollakin w appiyhteys tai jotain.
On toki ja vastasi sentään viestiin. Eipä täältä 250km päästä voi oikein mitään tehdä varsinkaan kun en ole alan ammattilainen. Onneksi punis ei sentään tyhmä ole, joten toivon että tajuaa hakea apua, kun on ennenkin niin älynnyt tehdä.
 
"They're like sex, except I'm having them."

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Puusilmäiset kokit
On toki ja vastasi sentään viestiin. Eipä täältä 250km päästä voi oikein mitään tehdä varsinkaan kun en ole alan ammattilainen. Onneksi punis ei sentään tyhmä ole, joten toivon että tajuaa hakea apua, kun on ennenkin niin älynnyt tehdä.
Olet siinä mielessä alan ammattilainen mitä itse ajoin takaa. Sä olet juuri sellainen luotettava henkilö jolle pystyy tällaiset asiat kertomaan juurikin esim tässä tapauksessa.
 
Jyväskylä on täydellinen kaupunki, kaikin puolin.
On toki ja vastasi sentään viestiin. Eipä täältä 250km päästä voi oikein mitään tehdä varsinkaan kun en ole alan ammattilainen. Onneksi punis ei sentään tyhmä ole, joten toivon että tajuaa hakea apua, kun on ennenkin niin älynnyt tehdä.
Kiitos vastauksesta.
Kyllä siellä nyt oli tosi kyseessä. Ei omissa käsissä.
Toivottavasti läheiset osaavat reagoida,
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy