Tarkoitan, että Suomen kontrolli Venäjän osalta ja Israelin kontrolli Gazan osalta ovat erittäin eri asioita. Jos esitetään kaksi väitettä: a) Suomi on eristänyt Venäjän siten, että sillä on suuri vaikutus venäläisten elämään ja b) Israel on eristänyt Gazan siten, että sillä on suuri vaikutus gazalaisten elämään, niin oletko sitä mieltä, että nämä pitävät samassa määrin paikkansa? Eikä tarvitse verrata juuri nyt, vaan vaikkapa reilun vuoden taakse ennen Hamasin viime vuoden lokakuun terrori-iskua.
Gazan sota ei alkanut vuosi sitten. Israel tyhjensi Gazan ja myös osan Länsirannan pohjoisista siirtokunnista israelilaisista asukkaista ja jätti ne gazalaisille/palestiinalaisille kesällä 2005. Fatah/PLO hävisi taistelun Gazan hallinnasta Hamsille 2007. Hamas aloitti lähes välittömästi aktiivisen rakettien ampumisen Israeliin. Israel on vastannut tähän laittamalla Gazan rajat tiukkaan kontrolliin, silti sieltä on päässyt kymmeniä tuhansia gazalaisia päivittäin töihin Israeliin. Lisäksi Israel lisäksi toimittaa Gazaan suurimman sen käyttämästä energiasta ja vedestä.
Omalla tavallaan oli huvittaa kerran seurata arabiankielisistä uutisista (Al Jazeera), kuinka Hamasin kaverit juhlivat iskua Israelin puoleiselle energia-asemalle, aseman palaessa mustalla savulla taustalla. Suomen uutsissa puolestaan tuli, kuinka osa Gazasta kärsii sähkökatkosta, haastateltiin gazalaista naista, joka valitti perheen vaikeudesta saada tehtyä ruokaa lapsille ja toimittaja kertoi sähkökatkon vaikeuttavan kriittisesti sairaalan toimintaa. No kukin median kuluttajaryhmä sai haluamansa tiedot.
Minulla on puhelimessa äppi, joka ilmoittaa, kun Gazasta ammutaan raketteja Israeliin; mihin ne tulevat, pitääkö kiirehtiä pommisuojaan, jne. Kun se värisee, niin on tosi kysymyksessä, aikaa on kymmeniä sekuntteja, ei minuutteja. Välillä ihmiset viettävät, eritysesti Ashkelonissa ja Ashdodissa, aikaa pommisuojissa päiviä, joskus jopa toista viikkoa. Tätä on siis jatkunut vuodesta 2007, Gazan sota ei siis alkanut viime vuoden lokakuussa. Välillä itsellänikin meni hermot, vaikka olin pääosin palestiinan puolella, humanitäärisissä tehtävissä työskentelevä henkilö. Hermot meni ja saatoin ihmetellä kadulla israelilaisten tapaan, että miksi hallitus ei tee mitään. Tai tekihän se, kun tarpeeksi tuli raketteja läpi, tai kun joku niistä uhkasi Ben Gurionin lentokenttää. IDF:n vastaus oli kohdistettu ilmaisku ja kohteen naapurustoa varoitettiin lentolehtisillä, kovaäänisillä ja lopuksi koputuspommeilla, jotta vältettäisiin siviiliuhrit. Tietysti siinä hamasin kaverit samalla keräsivät romppeensa pois. Pari kertaa Israel tunkeutui Gazaan maavoimilla, mutta se oli väliaikaista ja kohdistui pienelle alueelle. Toki ymmärsin, että alueella on ihan hemmetin vaikeaa operoida, omia ja siviiliuhreja halutaan välttää, mutta rajansa kullakin.
Monta kertaa, siis monta kertaa on käynyt niin, että Hamasin raketteja tuli pari viikkoa kiihtyvällä tahdilla. Puhelin värisi päivin ja öin ja paikallisissa uutissa näkyi kuvaa, kuinka tuhannet israelilaislapset viettivät koulupäivänsä pommisuojissa. Sitten Israel vastasi ilmaiskulla Gazaan ja meille lähes heti soitettiin Suomesta: Oletteko te kunnossa? Uutisissa kerrotaan kuinka Israel on hyökännyt Gazaan ja tilanne uhkaa eskaloitua. Tämä oli sellainen ikiliikkuja johon myös tottui, mutta silti se hämmästyttää, kuinka aina, aina länsimainen media innostuu vasta Israelin vastauksesta.
Kerran eräs pohjoismainen YK:n turvallisuusupseeri selitti minulle, kun oluen parissa pohdimme turvallisuustilannetta taas jonkun Hamasin rakettiepidemian aikana, että Israel ei vain voi mennä Gazaan. Se tietää suuria omia tappioita, siviilien väistämättömiä kuolemia ja järkyttävää Hamasin masinoimaa mediamylläkkää Israelin kansainväliseksi tuomitsemiseksi. Israelin pitää vain sietää rakettitulta, jota se pyrkii torjumaan ilmapuolustuksella ja vaikeuttamaan yhdessä Egyptin kanssa Hamasin asevarastojen kerryttämistä. Nyt vain kävi niin, että lokakuu 2023 muutti tämän doktriinin. Israelin oli pakko mennä Gazaan ja kävi juuri niin kuin YK:n kaverini ennusti, mutta mitkä olivat vaihtoehdot?
Ja muistutuksena: Israel on tarjonnut Gazaa Egyptille ja Israel on myös Barakin hallituksen aikana jo hyväksynyt täydellisen kahden valtion mallin. Egypti välttää muslimiveljeskunnan pelossa Gazaa kuin ruttoa, kannattaa muistaa, että edes osaa Siinaista ei hallitse Egyptin armeija, vaan islamilaiset militanttiryhmät. Kahden valtion mallia ei palestiinalaisista virallisista vaikuttajista hyväksy/halua kukaan. Siis ei Hamas, jolla on islamilainen, Israelin ja juutalaisten tuhoamistehtävä, eikä Fatah/PLO, joka on täysin korruptoitunut ja jonka eliitti hyötyy rahallisesti aivan liian paljon tästä "miehityksen jatkumisesta".
Jos minulla olisi valta, niin tietäsin kyllä nimet palestiinalaisille paljon, paljon parempaan hallintoon. Sen muodostaisivat ihmisoikeusaktivisti Bassim Eid, vasemmistolainen, jo Oslon neuvotteluissa mukana ollut Naseef Muallem, Rawabin teknologiakaupunkia rakentava miljardööri Bashar Masri, sivistynyt moniosaaja, oma idolini Eyad Kassis, koulutusasiantuntija, brittiläistyylinen herrasmies, tohtori Charlie Haddad ja Jordanista kotoisin oleva, ennakkoluuloton teologian tohtori Fursan Zumot. Kukaan heistä ei ole lahjottavissa, he ovat kaikki sivistyneitä, historiallisen kontekstin tuntevia ja todella valmiita tekemään töitä palestiinalaisten elintason, sivistyksen ja tulevaisuuden eteen.
Pääsisimme tästä sairaasta, lännen maksamasta, YK:n suojissa vuosikymmeniä tehdystä puuhastelusta. Ajatelkaa nyt, siis IDF:n surmaaman Yahya Sinwarin henkivartijan taskusta löytyi henkilötodistus, jossa luki: Opettaja, UNRWA. Pakko laittaa tämä linkki mediatilaisuuteen, jossa joku toimittaja yrittää kysyä UNRWA:n työntekijöistä, jotka olivat murhaamassa porukkaa siellä musiikkifestivaalien alueella.