Nythän se murskaava vastahyökkäys on käynnissä. Siitä samaa mieltä, että jossain vaiheessa neuvottelupöytään on mentävä, mutta neuvottelutaktisesti sen aika ei ole vielä. Ei Israel voi lähteä neuvottelemaan siitä asemasta, jossa Hamasilla on panttivankeja joiden ohimoilla se pitää aseita, ja täten neuvottelut meneekin kiristykseksi. Nyt Israelin on haettava asema tuleviin neuvotteluihin, joka vaatii sen että Hamasilla ei ole panttivankeja, sekä sen että Hamas on lyöty mahdollisesti kanveesiin. Sotimalla haetaan neuvotteluasemia, niin se vain menee.
Ei Israel aio enää neuvotella Hamasin kanssa yhtään mistään enkä kyllä näe siihen mitään syytäkään. Tuo lokakuun 7. päivän hyökkäys varmisti tämän. Hamasille taisi käydä ns. alqaidat, eli suunniteltu terrori-isku aiheutti aivan liian suurta tuhoa. Hamas menetti samalla sen vähäisenkin tuen, jota sillä oli länsimaissa, ihan äärilaitaa lukuunottamatta.
Vallan pitää vaihtua Gazassa, mutta se ei voi tapahtua Israelin operaation kautta, koska silloin uudet vallanpitäjät eivät ole Gazan asukkaiden silmissä legitiimejä, vaan Israelin kätyreitä. Gazan asukkaat tuskin tietävät tuon terrori-iskun yksityiskohtia, joten Hamasin kannatuksen kasvu alueella ei tarkoita sitä, että alueen asukkaat hyväksyisivät terrorismin.
New York Timesin mukaan esim. Saudi-Arabiassa 95% ihmisistä ei usko Hamasin hyökänneen siviilien kimppuun, mikä on aika mykistävä tilanne. Gazassa sananvapaus on vielä heikommissa kantimissa kuin saudeissa, joten ihmiset on varmasti kyllästetty melkoisella annoksella Hamasin propagandaa.
Käytännössä Hamasin voivat syrjäyttää vain muut arabit. Fatahin palestiinalaishallinnolla ei ole tähän mitään lihaksia. Hamasin korvaava hallinto voisi perustua esim. Arabiliiton yhteistyölle, mutta tuo järjestö on ollut niin eripurainen, että sen on todella vaikea kasata rivinsä tällaisen rauhanprosessin taakse. Juuri nyt Syyria on sisällissodan myötä hyllytetty liiton toiminnasta, joten siinä mielessä voisi olla otollinen hetki ajaa Israelille myötämielisempää politiikkaa siellä läpi.
Arabiliiton lisäksi ainakin Muslimiveljeskunnalla on auktoriteettia sunnimaailmassa, mutta sen taivuttaminen rauhanprosessin taakse ei tunnu realistiselta. Lisäksi saudit ja Egyptin nykyhallinto pelkäävät veljeskuntaa kuollakseen, joten sille ei haluta antaa mitään virallista asemaa. Hamas on aikoinaan syntynyt Muslimiveljeskunnan piirissä. Tämän vuoksi se pystyisi ehkä taivuttamaan Hamasin vallanvaihtoon Gazassa, mutta tämä nyt on puhdasta haihattelua. Siellä varmaan ajetaan yhä Israelin täydellistä tuhoamista eikä kompromissihalukkuutta löydy. Muslimiveljeskunnalla ei ole mitään syytä eikä halua lähteä minkäänlaiseen rauhanprosessiin eikä se ainakaan halua neuvotella Saudi-Arabian tai Egyptin välityksellä mistään.
Israelin yhteiskunta ja demografia vaan on muuttunut aika merkittävästi 30 vuodessa, jo paljon ennen Hamasin terrori-iskua. Esimerkkinä nyt vaikkapa demareiden (l. Rabinin) kannatuksen putoaminen 35 % => 3,5 %. Israelilaiset äänestävät enää vain oikeistopuolueita tai äärioikeistoa. Ja isompi osa väestöstä on täysin yhden asian äänestäjiä, eikä siellä pohdita kenellä on parhaat linjaukset työelämän uudistusten suhteen.
----
Ja itse en usko, että minkäänlaista pysyvää rauhaa syntyy prosessissa, missä asioista sopivat palestiinalaisten päiden yli jenkit, saudit ja israelilaiset.
Työväenpuolueen kannatuksen tuhosi se, että Ehud Barakin hallitus haki rauhaa israelilaisesta näkökulmasta erittäin palestinalaismyönteisellä sopimuksella. Palestiinalaiset eivät suostuneet Barakin tarjoukseen, mikä romutti Barakin ja työväenpuolueen uskottavuuden israelilaisten silmissä ja nosti Ariel Sharonin valtaan. Palestiinalaisten johtajat voisivat esittää itselleen klassisen kysymyksen: "Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?" Toki, jos esim. Hamasin johtajien tavoitteena on bilettää itse Qatarissa itäeurooppalaisten strippareiden kanssa miljoonat tilillä samaan aikaan kun oman kansan jäsenet kuolevat janoon Gazassa, niin sitten heidän politiikkansa on ollut oikein onnistunutta.
Israelin väestössä ääriainekset tosiaan lisääntyvät, joten rauhansopimuksen saavuttamisen mahdollisuudet heikkenevät koko ajan. Toki täytyy muistaa, etteivät kaikki ihmiset pysy tällaisissa lahkoissa. Ei esimerkiksi lestadiolaisten määrä Suomessa juuri kasva, vaikka lapsia syntyy tiiviiseen tahtiin. Samaa poistumaa varmasti tapahtuu äärijuutalaisten piirissä. Jos uskonnollisten ryhmien erivapaudet asepalveluksen suhteen poistettaisiin, häviäisi ainakin yksi syy roikkua noissa liikkeissä mukana.
En nyt oikein pääse perille, mitä itse ehdotat
@Flonaldo. Jos tulkitsin oikein, mielestäsi Israelin ei pitäisi hyökätä Gazaan, vaan neuvotella. Neuvotteluratkaisua ei saisi kuitenkaan hakea suurvaltojen kanssa, vaan pitäisi neuvotella suoraan palestiinalaisten kanssa. Gazan palestiinalaisilla ei ole ketään muutakaan edustajaa tällä hetkellä kuin Hamas. Hamas vaatii Israelin tuhoa, joten neuvotteluvaraa ei oikein ole. Mitä Israelin pitäisi siis mielestäsi tehdä? Sopia Hamasin kanssa Israelin hävittämisestä?
/img-s3.ilcdn.fi/09a73129adc5318acdca8a2f2ac069ef7d980c9b2d2bd067773064b1521ee25a.jpg)
