Olen vähän epäileväinen myös gallupien osalta. Likudin Netanyahun epäsuosion myötä romahtanut kannatus näyttäisi n. suoraan siirtyneen Sinivalkoiselle liitolle. Mutta jos/kun vaalit eteen tulevat, taas ykköskysymykseksi nousee Gaza ja palestiinalaiset. Siltä osin taas Gantzin näkemykset ovat aivan liian maltillisia tämän hetken keskivertoisraelilaisen kannalle.
-------
Ja siinä kun Gantz nimellisesti kannattaa rauhaa ja neuvotteluja palestiinalaisten kanssa, on hän myös piirtänyt sellaiset punaiset viivat omalle ratkaisulleen, jotka tekevät rauhasta täysin mahdottoman. Siis että Israel hallitsee kaikkea Jordan-joelle asti, Jerusalem on täysin Israelin hallitsema, jakamaton pääkaupunki jne.
Kyllä minä uskon tuohon gallupiin vastanneiden keskivertoisraelilaisten tuntevan keskivertoisraelilaisen mielenmaiseman paremmin kuin minä tai sinä. Toki Israelin sisäpolitiikka on ihan täydessä kaaoksessa, joten seuraavissa vaaleissa voi siinä mielessä tapahtua paljonkin. Nuo gallupit ovat kuitenkin selkeästi luotettavin työkalu maan suunnan arviointiin.
Ei Gantz vaikuta esim. Euroopasta katsottuna mitenkään kovin radikaalin palestiinalaismyönteiseltä poliitikolta. Toisaalta, tuskin myöskään Rabin kävi aikanaan vaalikampanjaa suunnitelmalla, jossa tunnustetaan PLO ja annetaan Gaza ja Länsiranta palestiinalaisten hallintaan. Niin nyt sitten kuitenkin kävi. Vaikean konfliktin ratkaisevissa neuvotteluissa molemmat tekevät myönnytyksiä ja menevät usein pidemmälle kuin mihin olivat alun perin valmiita.
Jos Hamas olisi ennen sotaa suostunut tunnustamaan Israelin itsenäisyyden ja sitoutunut väkivallan suitsimiseen, Israel olisi varmasti tehnyt jotain myönnytyksiä tämän vastineeksi. Kuinka isoja ja riittäviä ne olisivat olleet riippuu tietysti Israelin hallituskokoonpanosta. Hamasin iskun jälkeen kaikki rauhanneuvottelut sen kanssa kävivät käytännössä mahdottomiksi pitkäksi aikaa. Varmasti menee useampia vuosia ennen kuin tällainen on edes teoriassa mahdollista Israelin puolelta. Parasta tietysti olisi, että Gazan alueella olisi joku muu auktoriteetti, jonka kanssa neuvotella. Hamas kuitenkin ajaa ihan vastaavaa tai jopa vastenmielisempää linjaa esimerkiksi homojen ja naisten kohdalla kuin kuvailemasi Israelin äärioikeistotyypit.
Mikään ei viittaa siihen, että Israel pystyisi tällä sodalla tuhoamaan Hamasin tai vähentämään sen kannatusta alueella. Pelkään, että joskus 10 vuoden päästä Israelissa joudutaan toteamaan, ettei Hamasin hävittäminen onnistunutkaan. Sitten järjestön kanssa pitäisi ruveta jotenkin neuvottelemaan, mutta katkeruus on vain lisääntynyt.
Paras toimintatapa olisi jatkossa mielestäni se, että Israel pyrkii sopimuksiin arabivaltioiden kanssa. Hamasin hyökkäyksen taustallahan on osittain Iranin ja Qatarin pyrkimys estää Israelin sopimus Saudi-Arabian kanssa. Tuo sopimus ja muut vastaavat olisivat Israelille tärkeitä, koska arabimaiden avulla Hamasia voidaan painostaa ja/tai löytää Gazasta vähitellen joku muu toimija, jonka kanssa asioista voisi edes pyrkiä neuvottelemaan. Toivon siis, ettei Iran onnistu tavoitteessaan, vaan Israel ja Saudi-Arabia pystyvät normalisoimaan suhteensa lähiaikoina. Paremmin tuokin onnistuisi Gantzin johdolla kuin Netanyahun.
Edit: Törmäsin tänään julkaistuun
BBC:n artikkeliin, jossa oli käsitelty hämmentävän samanlaisia asioita kuin omassa kirjoituksessani. Tuossa vielä kirjoitettiin Gantzin puoluetoverista Gadi Eisenkotista (en tiennyt hänestä etukäteen), joka on myös armeijan entinen kenraali. Tällaisella pienellä otannalla näyttää siltä, että entiset kenraalit tajuavat alueen reaaliteetit huomattavasti äärilinjan poliittisia johtajia paremmin. Yksi Israelin paradokseista toki on se, että kaikista kovinta linjaa ajavat uskonnolliset ryhmät on vapautettu asepalvelusta, joten he eivät tunne todellista sotilaallista tilannetta. Helppohan se on ehkä ajaa kovaa linjaa, kun esim. omien lasten ei tarvitse osallistua sotatoimiin. Tuon Eisenkotin oma poika taas oli kaatunut tässä Gazan sodassa.