Koko Lähi-idässä vesi on aivan kriittinen perushyödyke. En ole sanonut, että Länsirannan palestiinalaiset eläisivät vedenkään osalta yltäkylläisyydessä, mutta en ole kohdannut arkista puutettakaan vedestä. Valtaa pitävä eliitti elää kyllä varmasti kaikissa asioissa yltäkylläisyydessä, mutta en ole kuullut esimerkiksi Ramallahissa asuvien, keskiluokkaisten työkavereiden koskaan valittavan kotitalousveteen liittyvistä ongelmista. Länsirannalla olen vieraillut (kristittyjen arabien omistamissa) erinomaisissa olutpanimoissa. Taybeh- panimon oluita myydään laajasti myös Israelin puolella (en tiedä millä sopimuksilla se on saanut PA:lta markkinointiluvan) ja Beit Sahurissa sijaitseva pienpanimo, on päässyt kansainvälisiin uutisiinkin. Olut vaatii kuitenkin aika paljon ja aika hyvää vettä tuotannon perustaksi. Siirtokuntien viljelmien suhteen on varmasti kiistoja, sillä kastelu vaatii paljon vettä autiomaan kuumuudessa.
Länsiranta siirtokuntineen on monimutkainen kokonaisuus. Bill Clinton yritti väkisin juntata sopimuksen valtakautensa päättymisen kruunuksi. Israelissa oli vallassa Ehud Barakin johtama vasemmistohallitus, joka sai juntattua Knessetissä lävitse Clintonin johdolla tehdyn sopimuksen. Se olisi luonut Palestiinan valtion, johon olisi kuulunut myös Itä-Jerusalem vanhan kaupungin juutalaiskorttelia lukuun ottamatta. Israel olisi jounut luopumaan valtaosasta siirtokuntia, joitakin rajan lähellä olevia olisi jäänyt Israelille, vastineeksi Palestiina olisi saanut maa-alueita tunnustetun Israelin puolelta. Gazan ja Länsirannan välille olisi luotu liikennekäytävä. Palestiina olisi saanut käytännössä kaiken odotetun kahden valtion mallin mukaisesti. Sopimus kaatui PA:n toimesta. Hannu Juusolan mukaan sopimus kaatui koska Arafat ei ollut aidosti valmistellut kansaa kahden valtion mallin toteutumiseen. Kysyin asiaa eräältä neuvotteluissa olleelta, vasemmistolaiselta palestiinalais-politiikolta. Tämä vanha herra sanoi, ettei sopimus siksi kaatunut, vaan siksi, että USA vaati itsenäistyvään Palestiinaan vapaita vaaleja, joihin Arafatin johtama PA ei halunnut alistua. Sharonin vierailu temppelivuorella oli vain tekosyy sopimuksen kaatamiseen ja toisen intifadan syttymiseen.
Israelin näkökulmasta se suostui kaikkeen, mutta silti PA ei ollut valmis sopimukseen. Seurauksena oli kansannousu ja muurin rakentaminen. Kannattaa muistaa, että muurin rakentamista kannatti aluksi Israelin vasemmisto, kun taas oikeisto vastusti sitä, koska "se jo jakoi maata palestiinalaisille". Joka tapauksessa neuvottelutien kariutuminen vei Israelissa uskon koko rauhanomaiseen ratkaisuun. Tämä on ollut merkittävin syy Israelin oikeiston ja Netanjahun pitkiin valtakausiin.
Länsirannan ja Itä-Jerusalemin puolella asui juutalaisia ennen itsenäisyyssotaa, esimerkiksi Hebronissa ja Jerusalemin vanhassa kaupungissa oli merkittäviä, ikivanhoja juutalaisyhteisöjä. Itsenäisyyssodassa kaikki juutalaiset karkotettiin alueelta ja esimerkiksi vanhan kaupungin juutalaiskorttelin synagogineen tuhottiin täysin. Juutalaisilta kiellettiin pääsy Itkumuurille ja Öljymäeltä tuhottiin tuhansia juutalaisten ikivanhoja hautoja, päälle rakennettiin Seven Arches hotel. Vuosina 1948- 1967 Jordanian hallitsema Länsiranta oli todellista "judenfrei"- aluetta, kuten ovat myös nykyisin PA:n hallitsemat alueet. Kuuden päivän sodassa Israel valloitti Länsirannan ja liitti Itä-Jerusalemin itseensä. Israelin puolustusministeri ja hallituksen vahva mies Moshe Dayan, kehoitti alueen arabeja (palestiinalaisia) jäämään paikoilleen, eikä pakenemaan Jordaniaan. Dayan myös kielsi kaikenlaiset haaveet ja suunnitelmat Temppelivuoren juutalaisten hallintaan ottamiseksi (kahden tuhannen vuoden haaveuni) ja siellä sijaitsevien Kalliomoskeijan ja Al Aqsan moskeijan tuhoamiseksi. Dayan sanoi, että Isreal on sivistysvaltio, joka suojelee kaikkien ihmisten uskonnollisia paikkoja. Tänä päivänä Israelin sotilaat vahtivat Temppelialueen sisäänkäyntejä ja estävät kaikilta muilta kuin muslimeilta sisäänpääsyn. Olen monta kertaa vienyt vieraitani ihmettelemään tuon historiallisen aarreaitan sisäänkäyntejä. Sotilaista on tullut tuttuja, joita kiusaan leikkimielisillä yrityksillä ja selityksillä sisäänpääsemiseksi. Ehkä se on rasismia, apartheidia, diskriminointia, tms. koska virnuilevat sotilaat eivät ota todesta vakuutteluita islamilaisuudestani.