Palestiinalaiset eivät aikanaan1999 suostuneet viimeiseen mahdollisuuteensa, kun Israel lupasi itä-Jerusalemin, 94% länsirannasta, Gazan sekä vielä rahaa menetetyistä maista. Tuon parempaa eivät olisi voineet mitenkään saada, mutta heillä ei ollut realismin aavistustakaan, vaan hylkäsivät tarjouksen. Olen pohtinut, että olikohan takana esim. Iran, joka kuiskutteli korvaan juutalaisten tuhoamisesta, vai ovatko palestiinalaiset vaan kertakaikkiaan uunoja?
Joka tapauksessa Israel sai viimeistään tuolloin tarpeekseen (olihan jatkuvaa konfliktia/sotimista takana jo 50 vuotta) ja tulee pikku hiljaa ajamaan palestiinalaiset pois länsirannalta. Gazasta eivät piittaa, joten se voinee slummiutua. Ainoa vaihtoehto tälle olisi, että palestiinalaiset antaisivat periksi, eli esim. antautuisivat ja rupeaisivat lainkuuliaisiksi Israelin kansalaisiksi. Tämä teoreettinen malli ei toki tule kyseeseen, joten näivettäminen kestänee vielä puolen vuosisataa. Eiköhän siinä vaiheessa tilanne kirkastu vähäjärkisillekin. YK on suosittanut kahden valtion mallia, mutta joutuu loppujen lopuksi toteamaan, että ei onnistunut.
Sinällään kummastelen, että mitä tässä oikeasti vielä Jeesustellaan? Kai se nyt pitäisi olla kaikille selvää, että palestiinalaiset häviävät, mutta koska laittavat hanttiin, niin prosessi on kivulias. Jos rauhaa haluaa vauhdittaa, niin avun voisi katkaista ja jopa ääneenkin todeta, että ei tuosta tule mitään, antakaa olla. Toki tälläinen rationaalinen asioiden harkinta on kokonaan vierasta nykytilanteessa. Kaksi osapuoltahan kiistassa on, mutta kovin isolta osin palestiinalaiset saavat itseään syyttää. Kompromissi oli jo paperilla ja Israelin puolella oli jo mustekynä kädessä, mutta kun ei niin ei. Ilmeisesti oli parempi mieluummin kitua ja menettää kaikki kuin tehdä kompromissi ja pelastaa mitä nyt oli pelastettavissa.
Länsimaitakin tämä kivulias prosessi varmaan vielä koettelee jollain tavoin (pakolaisia?), mutta en usko että mitään voidaan reaalisesti ulkopuolelta tehdä asian hyväksi. Nimittäin en usko löytyvän sellaista poliitikkoa, joka kehtaisi ääneen tunnustaa todellisuuden, eli että YK on ollut koko ajan hakoteillä. Pelkästään Jerusalemin aseman tunnustaminenkin nosti älämölön, vaikka se ei ole niinkään puolen valitsemista (tai no ei ole pelkästään sitä), vaan itseasiassa ensimmäinen askel aidossa ja rehellisessä tilannearviossa. Palestiinaa ei kohta ole, Israel ottaa haltuunsa sen minkä haluaa. Tämä pitäisi ottaa toiminnan pohjaksi. Moraalia tai oikeudenmukaisuutta on turha alkaa punnitsemaan. Rauhan mahdollisuuksia oli pari ja ne ovat menneet. Vähänkään realistiset kompromissit ovat aina törmäneet yhteen osapuoleen: palestiinalaisiin. Nyt ainoa mahdollisuus lievittää kärsimystä olisi ajaa hallitusti Palestiina alas. Kaikki rimpuilu aiheuttaa vain tuskaa. Kaikki neuvotteluyritykset ovat olleet aina turhia ja tulevat jatkossakin olemaan turhia, ne vain pitkittävät vääjäämätöntä. Lusikka kauniiseen käteen.