Juu, ei minulle tarvitse aiheesta mitään opettaa, päin vastoin. Olen lisäksi aivan erityisen hyvin perillä hänen akateemisen uransa ulkopuolisista toimista. Viittasin näihin linkkeihin ensimmäisessä viestissä, koska tiesin että nimestä alkaa googlettelu, lol. Tässä on nyt olettelun ilmapiiri ilman kokemusta hänen akateemisesta osaamisestaan, mikä tietysti yllättää ei-tasan-ketään, joten annan olla.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tappara jäi päätöserässä Färjestadin jalkoihinLue lisää »
-
Andrej Šustr kertoo voivansa oppia ja opettaa TapparassaLue lisää »
-
Tapparan ja Pelicansin CHL-pudotuspelit käynnistyivät karvailla tappioillaLue lisää »
-
IS: Entinen Hartwall-areena on myyty – päärahoittajana Jukurien entinen omistajaLue lisää »
-
Yli 150 NHL-ottelua pelannut Michael Hutchinson SaiPan maalinsuulleLue lisää »
-
CHL-pudotuspelit alkavat – Tapparan vahvistukset debytoivat ruotsalaisessa painekattilassa, Atte Tolvasen härkälauma myskää LahdessaLue lisää »
Israel vs. Palestiina – aina sattuu ja tapahtuu
- Viestiketjun aloittaja Stonewall
- Alkaa
- 515 852
- 3 938
Juu, ei minulle tarvitse aiheesta mitään opettaa, päin vastoin. Olen lisäksi aivan erityisen hyvin perillä hänen akateemisen uransa ulkopuolisista toimista. Viittasin näihin linkkeihin ensimmäisessä viestissä, koska tiesin että nimestä alkaa googlettelu, lol. Tässä on nyt olettelun ilmapiiri ilman kokemusta hänen akateemisesta osaamisestaan, mikä tietysti yllättää ei-tasan-ketään, joten annan olla.
Mediakuutio
Jäsen
Et sä voi sulkea noita minkään akateemisen uran ulkopuolelle kun kaveri ihan niistä asioista käy luennoimassa kyseisille tahoille. Ja kyllä akateemisen uran ulkopuolella oleva aatteellisuus näkyy yleensä myös siinä akatiimisessa työssä mikäli asiat linkittyvät toisiinsa.
Ja näin. (Poliittiset urat ovat yliopistojen professoris- ja tutkijakunnassa todella yleisiä. Kaikilla on oikeus olla poliittisesti mitä mieltä tahansa ilman että kukaan voi tulla varsinkaan ilman esimerkkejä halveeraamaan ammattiosaamista. Harva muutenkaan antaa mielipiteidensä vaikuttaa töissä. Tässä on nyt vähän tällainen köyhän miehen partaveitsi meneillään: "näen että tuossa voisi olla yhteys joten siinä on yhteys").
Ja nyt mä ihan oikeasti otan sen hiatuksen täältä. Ei ole järkeä jatkaa. Hyvää jatkoa kaikille, mielipiteistä riippumatta, aidosti!
Onko esimerkitön tyrmäävä mielipiteesi Jari Ehnroothista se poikkeus, joka vaan vahvistaa tämän ylevän periaatteesi?
En viitsi nimiä mainita, mutta olen ollut muutaman valtakunnallisesti arvostetun professorin luennoilla, kyllä osalla selkeästi aatteet näkyvät, vaikka kuinka ammattilaisia ovat. Tietysti jos on kaikesta samaa mieltä heidän kanssaan ja jaetaan yhteinen arvomaailma, tuollaista ei edes huomaa.
Muutenkin mielestäni hieman kummallista että yhden dosentin mielipiteet lyttäät täysin ja yhden professorin mielipiteet otat ainoana totuutena ja kaiken kritiikin hänen aatemaailmaansa kohtaan sivutat täysin.
Varsinkin kun näistä kahdesta toisella on selkeästi enemmän aatteellisuuteen viittaavaa toimintaa, ihan lähiajoiltakin.
Multasen tapauksessa mielenkiintoista on se, että hänen näkemyksensä luennoitsijana eivät mediasisältöjen perusteella muutu oli paikka sitten yliopisto tai Tiedonantajan seminaari. Se että Multanen kelpaa äärimmäisen sisäänpäin kääntyneille Tiedonantajan ja SKP:n väelle kertoo lähinnä sen, että Multanen on osa tätä äärivasemmistolaista kulttia.
Multanen edustaa myös Syyrian osalta hyvin venäläistä näkemystä. Ongelma ei Multasen mukaan ole diktaattori Assad vaan länsi, joka haluaa kaataa Assadin. Jos jaksaisi kaivaa, löytyisikö samaan suuntaan myös Ukrainasta näkemystä. Länsi syyllinen, ei Venäjä.
Viimeksi muokattu:
Mediakuutio
Jäsen
Kommentoin tätä nyt tätä vielä loppuun ihan yleisesti. Kyllä se oma aatemaailma usein vaikuttaa sellaisissa ammateissa joissa tutkittava asia ei ole mitään ns kovaa tiedettä.
Mutta joo turhapa tätä on jatkaa.
Yritän seuraavassa kertoa jotain olennaista Lähi-idästä, sellaista jota ei julkisessa, päivän polttavassa debatissa näe. Ennen kaikkea sen monikasvoisuudesta, vähemmistöjen vainoista ja Israelin/juutalaisten osuudesta niissä.
Suuri osa Lähi-idän aluetta oli vuosisadat rautaisen, mutta yllättävän monikasvoisen Ottomaanivaltakunnan alla aina maailmansotaan saakka. Siitä putosi paloja pois vähitellen, jo ennen sulttaanikunnan lopullista kaatumista. Ottomaanien valtakunnassa oli kuitenkin tilaa monille kansoille ja uskonnoille (sunneja, aleveja, turkkilaisia, kurdeja, arabeja, druuseja, beduiineja, jesideja, assyrialaisia, armenialaisia, kreikkalaisia, juutalaisia, kopteja, jne.). Esimerkiksi sulttaanilla oli hovissaan monia juutalaisia neuvonantajia ja juutalaisia oli korkeissa ja koulutetuissa asemissa myös Karossa, Damaskoksessa, Bagdadissa, jne. Ei siis ole olemassa mitään arabivaltakuntaa, josta juutalaiset sionistit olisivat vieneet palestiinalaisten osan pois. Ottomaanien heikkeneminen, islamististen liikkeiden vahvistuminen (wahhabismi) sai aikaa levottomuuksia eri puolilla Lähi-itää, jotka puhkesivat väkivaltaisuuksiksi ottomaanien tilalle tulleiden brittien ja ranskalaisten hallintojen aikana. Palestiinan mandaatissa merkittävä tekijä oli Jerusalemin mufti, Mohammed Amin al-Husseini (Jasser Arafatin esikuva), joka lietsoi väkivaltaisuuksia juutalaisia kohtaan 1920-luvun alusta alkaen. Muftista tuli Hitlerin hyvä kaveri ja on siten päässyt Holocaust Museon sivuille. Kannatta lukea artikkeli ja ehkä myös Hudson instituutin analyysi aiheesta. Joka tapauksessa on siis Goebbels- tason toistojen propagandaa, että vähitellen uskomme väkivaltaisuuksien syyksi Israelin perustamisen.
encyclopedia.ushmm.org
www.hudson.org
Ottomaanien imperiumien raunioilla kiehui ja räiskyi (jatkuu edelleen) muuallakin. Armenialaisten kohtalo oli järkyttävä, oikea kansanmurha, eikä Anatolian alueen kreikkalaisten (joita turkkilaiset kutsuvat edelleen roomalaisiksi, liikuttava jäänne muinaisesta Rooman valtakunnasta) kohtalo ollut paljon parempi. Erityisesti Smyrnassa (nykyinen Izmir) ei olisi ollut hauskaa olla kreikkaa puhuva syyskuussa 1922). Syyrian alueella oli väkivaltaisuuksia 1920-luvulta alkaen ja erityisesti vähemmistöt pelkäsivät kohtaloaan sunniarabien käsissä. Erittäin mielenkiintoinen on kirje, joka lähetettiin Syyrian alevien (alevit luokitellaan shiioiksi, mutta eroavat todellisuudessa merkittävisti uskonkäsityksissään myös näistä, jotkut eivät pidä heitä edes oikeina muslimeina) toimesta Ranskan sosialistiselle ulkoministerille vuonna 1935. Kirjeen aitoudesta on käyty debattia, se lähetettiin vuonna 1935 ei 1936, kuten aiemmin esitettiin, eikä ole varmaa onko sen lähettäjissä mukana nykyisen Syyrian presidentin isoisä Suleiman Assad. Joka tapauksessa se on erinomainen aikalaiskuvaus syyrialaisen alevivähemmistön ajatuksista, peloista joita he tunsivat, jos Ranska todella vetäytyy Syyriasta suunnitelmien mukaan. Kirjeessä esitetään ajatuksia sunniarabeista, miten islamin nimissä nämä ovat ja tulevat kohtelemaan muita ja myös (nyikyiselle presidentti Assadille nolosti) kuvaillaan toisen vähemmistön, eli juutalaisten täysin ansaitsematonta kohtelua ja vainoa. Kannattaa siis lukaista ja pohtia, kuinka hyvin alevien visiot vuodelta 1935 ovat käyneet toteen. Tummensin kohdat, joissa alevit kuvaavat juutalaisia.
Herra, pääministeri Léon Blum
Minulla on Ranskan ja Syyrian välisten neuvottelujen olosuhteissa kunnia kiinnittää alawin kansan nimissä ja valittuna edustajana teidän ja puolueenne huomio seuraaviin seikkoihin:
Latakia, 14. toukokuuta 1936
Latakian edustaja
Muhammad Sulayman al-Ahmad
Kuten olen todennut, työskentelin useita vuosia erilaisten vähemmistöjen keskuudessa Lähi-idässä, erityisesti palestiinalaisalueilla. Olen yrittänyt tuoda esiin, kuinka vajavaisuuksistaan huolimatta ja jatkuvan väkivallan paineessa elävä Israel on tae turvasta ja oikeuksista, mitä missään Lähi-idässä ei vähemmistöillä, eikä edes enemmistöillä ole.
Lankesin typerään suomalaisen median mollaamiseen Amsterdamin tapahtumien kohdalla, mutta puolustuksekseni olen valmiiksi niin täynnä valikoivaa ja ymmärtämätöntä uutisointia Lähi-idästä, että se luo ennakkoluuloja, valitettavasti. Israelissa asuu ja elää erilaisia vähemmistöjä ja Israelin armeija taistelee myös näiden puolesta. Israelin mediassa oli kesän lopulla isot uutiset beduuinipanttivangin onnistuneesta vapautuksesta. BBC, The Guardian ja muutamat läntiset mediat myös noteerasivat tapahtuman, joka luonnollisesti oli valtavan juhlan ja Israelin ylistyksen aihe beduuiniyhteisössä. Suomessa ei ollut mainitaa asiasta (tai ei ainakaan tullut silmiin).
www.theguardian.com
Syksyllä IDF vapautti Gazasta siellä kymmenen vuotta seksiorjana olleen jesidinaisen. Isis oli kaapannut silloisen yksitoistavuotiaan työtön ja toimittanut seksiorjaksi Gazaan, Hamasin käyttöön. Israelissa tämä oli valtava uutinen ja monet muut mediatalot huomioivat tämän islamistijärjestöjen yhteistyötä alleviinneen tapahtuman. Suomessa kaikki tasa-arvo ja naisvaikuttajat vaikenivat täysin, lukuun ottamatta Seida Sohrabia, joka yritti nostaa asiaa esiin. Köyhä yleisradio teki aiheesta aika pienen uutisen, mutta onneksi persut nappasivat asiasta kiinni ja Suomen uutisista löytää samat pääasiat, mitä voi lukea kansainvälisistä medioista. Yleveroa maksavana olisin kyllä odotattanut Pasilalta enemmän, ettei tarvitse täällä linkittää Suomen Uutisia. Siitä kun saa helposti persun leiman ja kaikki uskottavuus katoaa saman tien.
yle.fi
www.suomenuutiset.fi
Suuri osa Lähi-idän aluetta oli vuosisadat rautaisen, mutta yllättävän monikasvoisen Ottomaanivaltakunnan alla aina maailmansotaan saakka. Siitä putosi paloja pois vähitellen, jo ennen sulttaanikunnan lopullista kaatumista. Ottomaanien valtakunnassa oli kuitenkin tilaa monille kansoille ja uskonnoille (sunneja, aleveja, turkkilaisia, kurdeja, arabeja, druuseja, beduiineja, jesideja, assyrialaisia, armenialaisia, kreikkalaisia, juutalaisia, kopteja, jne.). Esimerkiksi sulttaanilla oli hovissaan monia juutalaisia neuvonantajia ja juutalaisia oli korkeissa ja koulutetuissa asemissa myös Karossa, Damaskoksessa, Bagdadissa, jne. Ei siis ole olemassa mitään arabivaltakuntaa, josta juutalaiset sionistit olisivat vieneet palestiinalaisten osan pois. Ottomaanien heikkeneminen, islamististen liikkeiden vahvistuminen (wahhabismi) sai aikaa levottomuuksia eri puolilla Lähi-itää, jotka puhkesivat väkivaltaisuuksiksi ottomaanien tilalle tulleiden brittien ja ranskalaisten hallintojen aikana. Palestiinan mandaatissa merkittävä tekijä oli Jerusalemin mufti, Mohammed Amin al-Husseini (Jasser Arafatin esikuva), joka lietsoi väkivaltaisuuksia juutalaisia kohtaan 1920-luvun alusta alkaen. Muftista tuli Hitlerin hyvä kaveri ja on siten päässyt Holocaust Museon sivuille. Kannatta lukea artikkeli ja ehkä myös Hudson instituutin analyysi aiheesta. Joka tapauksessa on siis Goebbels- tason toistojen propagandaa, että vähitellen uskomme väkivaltaisuuksien syyksi Israelin perustamisen.
Hajj Amin al-Husayni: Arab Nationalist and Muslim Leader
Hajj Amin al-Husayni claimed to speak for the Arab nation and the Muslim world and sought an alliance with the Axis powers during WWII. Learn more about his actions
The Hebron Riots of 1929: Consequences and Lesson
In 1929, Arab clerics and politicians provoked riots across Palestine by accusing Jews of plotting to take control of Jerusalem’s al-Aqsa Mosque. This month marks the 90th anniversary of those riots — but they are not a bygone. Palestinian Authority and Hamas leaders incite violence today using...
Ottomaanien imperiumien raunioilla kiehui ja räiskyi (jatkuu edelleen) muuallakin. Armenialaisten kohtalo oli järkyttävä, oikea kansanmurha, eikä Anatolian alueen kreikkalaisten (joita turkkilaiset kutsuvat edelleen roomalaisiksi, liikuttava jäänne muinaisesta Rooman valtakunnasta) kohtalo ollut paljon parempi. Erityisesti Smyrnassa (nykyinen Izmir) ei olisi ollut hauskaa olla kreikkaa puhuva syyskuussa 1922). Syyrian alueella oli väkivaltaisuuksia 1920-luvulta alkaen ja erityisesti vähemmistöt pelkäsivät kohtaloaan sunniarabien käsissä. Erittäin mielenkiintoinen on kirje, joka lähetettiin Syyrian alevien (alevit luokitellaan shiioiksi, mutta eroavat todellisuudessa merkittävisti uskonkäsityksissään myös näistä, jotkut eivät pidä heitä edes oikeina muslimeina) toimesta Ranskan sosialistiselle ulkoministerille vuonna 1935. Kirjeen aitoudesta on käyty debattia, se lähetettiin vuonna 1935 ei 1936, kuten aiemmin esitettiin, eikä ole varmaa onko sen lähettäjissä mukana nykyisen Syyrian presidentin isoisä Suleiman Assad. Joka tapauksessa se on erinomainen aikalaiskuvaus syyrialaisen alevivähemmistön ajatuksista, peloista joita he tunsivat, jos Ranska todella vetäytyy Syyriasta suunnitelmien mukaan. Kirjeessä esitetään ajatuksia sunniarabeista, miten islamin nimissä nämä ovat ja tulevat kohtelemaan muita ja myös (nyikyiselle presidentti Assadille nolosti) kuvaillaan toisen vähemmistön, eli juutalaisten täysin ansaitsematonta kohtelua ja vainoa. Kannattaa siis lukaista ja pohtia, kuinka hyvin alevien visiot vuodelta 1935 ovat käyneet toteen. Tummensin kohdat, joissa alevit kuvaavat juutalaisia.
Herra, pääministeri Léon Blum
Minulla on Ranskan ja Syyrian välisten neuvottelujen olosuhteissa kunnia kiinnittää alawin kansan nimissä ja valittuna edustajana teidän ja puolueenne huomio seuraaviin seikkoihin:
- Alawi-ihmiset ovat säilyttäneet itsenäisyytensä tuhat vuotta, mistä he maksoivat kymmenillä tuhansilla uhreilla. He ovat uskontonsa, tapojensa, perinteidensä ja historiansa suhteen itsenäisiä ihmisiä Syyrian sunnimuslimikansoista. Heitä ei ole koskaan hallinnut Damaskoksen auktoriteetti.
- Alawi-kansa kieltäytyy liittymästä muslimi-Syyriaan, koska Syyrian valtion virallinen uskonto on islam. Se (islam) pitää alawia epäuskona ja antaa luvan tappaa hänet, ottaa hänen omaisuutensa ja kunniansa. Hänen todistustaan ei hyväksytä sharia (muslimi) tuomioistuimessa. Tästä syystä kiinnitän huomionne pelottavaan synkkään tulevaisuuteen, joka odottaa alawija, jos heidät pakotetaan liitettäväksi Syyriaan, jolloin se (itsenäinen Syyria) vapautettaisiin mandaatin valvonnasta ja kykenisi panemaan täytäntöön oman maansa lakeja. uskontoa ja soveltaa sen (islamin) sääntöjä.
- Syyrian täydellisen itsenäisyyden tarjoaminen ja mandaatin kumoaminen edustaa vakavaa sosialismin arvojen epäonnistumista Syyriassa, koska tämän maan täydellinen itsenäisyys tarkoittaa muutaman perheen antamista kahden miljoonan ihmisen hallintaan. Parlamentin ja perustuslaillisen hallituksen olemassaolo maassa ei takaa yksilön vapautta, koska kaikki nämä ohjelmat ovat vääriä ja arvottomia. Lisäksi se kätkee alleen feodalistisen hallinnon. Se on feodalismi, joka ei romahtanut mandaatin olemassaolosta huolimatta ja painoi herruuden ikeen kansalle.
Mandaatti rajoitti valtaansa (kirjaimellisesti leikkasi siipensä) ja antoi kansan työväenluokan tuntea jonkin verran vapautta ja tasa-arvoa. Mandaatin peruuttaminen nykyisissä olosuhteissa merkitsisi kuitenkin suurta vaarallista taantumista ja palauttaisi Syyrian valtion uskonnollisen feodalismin ja aristokraattisen herruuden hallintaan. Toisin sanoen se tarkoittaa kahden miljoonan ihmisen kärsimystä miellyttääkseen 50 tai 60 aristokraattista perhettä Syyriassa. - Arabimuslimien sydämiin upotettu vihan ja fanaattisuuden henki kaikkea, mikä ei ole muslimia, on henki, joka aina ruokkii uskonnon kautta, joten sen kehittymisestä ei ole toivoa. Siten Syyrian vähemmistöt joutuvat mandaatin lakkauttamisen tapauksessa alttiiksi kuoleman ja tuhon vaaroille huolimatta siitä, että se [sellainen poistaminen] tekisi lopun ajatuksen- ja uskonvapaudesta.
Täällä näemme tänään kuinka Damaskoksen muslimikansalaiset pakottavat keskuudessaan asuvat juutalaiset allekirjoittamaan asiakirjan, joka vaatii heitä olemaan lähettämättä apua ja ruokaa Palestiinan kärsiville juutalaisille heidän viimeisen kriisinsä aikana. Palestiinan juutalaisten tilanne on vahvin, selkein ja huomattavin todiste arabimuslimien väkivaltaisesta vihamielisyydestä kaikkia, jotka eivät kuulu islamiin.
Nämä juutalaiset toivat muslimi-arabeille rahaa, sivilisaatiota ja rauhaa, levittivät kultaa, edistystä ja hyväntekeväisyyttä Palestiinan maahan, eivät vahingoittaneet ketään, eivät ottaneet mitään väkisin. Siitä huolimatta muslimi-arabit julistivat pyhän sodan heitä vastaan eivätkä epäröineet teurastaa edes heidän naisiaan ja lapsiaan huolimatta Englannin läsnäolosta Palestiinassa ja ranskalaisten läsnäolosta Syyriassa.
Mikä kohtalo odottaa juutalaisia ja muita vähemmistöjä mandaatin peruuttamisen ja muslimiarabien Syyrian ja Palestiinan muslimiarabien yhdistämisen tapauksessa, tämä yhdistyminen on arabien korkein tavoite. - Voimme kunnioittaa Syyrian kansan suojelemiseen pyrkivien ranskalaisten älymystöjen jaloja tunteita ja heidän itsenäisyyttään. Siitä huolimatta Syyria nykyisessä tilanteessa, jota edelleen hallitsee uskonnollisen feodalismin henki, on edelleen kaukana tästä jalosta tavoitteesta, jota puolueenne toivoo. En usko, että puolue, joka omaksuu julkisen vapauden ja sosiaalisia uudistuksia, voi tarjota syyrialaisille itsenäisyyttä, joka merkitsisi toteutuessaan työväenluokan ja proletaarien orjuuttamista aristokratialle ja vähemmistöjen altistamista kuoleman- ja tuhoutumisvaaralle. .
Mitä tulee syyrialaisten pyyntöön sulauttaa alawi-kansa Syyriaan, on mahdotonta, että suostuisit ja hyväksyisit sen, koska jalot arvosi, jotka ovat uskollisia koko kansan vapauden periaatteelle, eivät voi tukea ihmisiä, jotka tähtäävät. kuristaa toisen kansan vapautta ja pakottaa heidät liittymään heihin. - Saatat nähdä mahdollisena turvata alawien ja vähemmistöjen oikeudet sopimusteksteillä. Siitä huolimatta voimme vakuuttaa teille, että sopimuksilla ei ole mitään arvoa Syyrian muslimimentaliteettissa. Voisimme aistia saman Britannian Irakin kanssa tekemästä sopimuksesta, joka ei estänyt irakilaisia teurastamasta assyrialaisia, kurdeja, jesidejä ja näinä hetkinä myös shiialaisia. Siksi alawilaiset kehottavat demokraattisen Ranskan edustajia takaamaan vapautensa ja itsenäisyytensä sen pienen rauhallisen ympäristön alueella Ranskan suojeluksessa. Se [alawi-kansa] panee [Ranskan] käsiinsä asiansa uskoen, että se löytäisi sinusta vahvan ja luotettavan tuen uskolliselle ja ystävälliselle kansalle, jota uhkaa kuolema ja tuho.
Latakia, 14. toukokuuta 1936
Latakian edustaja
Muhammad Sulayman al-Ahmad
Kuten olen todennut, työskentelin useita vuosia erilaisten vähemmistöjen keskuudessa Lähi-idässä, erityisesti palestiinalaisalueilla. Olen yrittänyt tuoda esiin, kuinka vajavaisuuksistaan huolimatta ja jatkuvan väkivallan paineessa elävä Israel on tae turvasta ja oikeuksista, mitä missään Lähi-idässä ei vähemmistöillä, eikä edes enemmistöillä ole.
Lankesin typerään suomalaisen median mollaamiseen Amsterdamin tapahtumien kohdalla, mutta puolustuksekseni olen valmiiksi niin täynnä valikoivaa ja ymmärtämätöntä uutisointia Lähi-idästä, että se luo ennakkoluuloja, valitettavasti. Israelissa asuu ja elää erilaisia vähemmistöjä ja Israelin armeija taistelee myös näiden puolesta. Israelin mediassa oli kesän lopulla isot uutiset beduuinipanttivangin onnistuneesta vapautuksesta. BBC, The Guardian ja muutamat läntiset mediat myös noteerasivat tapahtuman, joka luonnollisesti oli valtavan juhlan ja Israelin ylistyksen aihe beduuiniyhteisössä. Suomessa ei ollut mainitaa asiasta (tai ei ainakaan tullut silmiin).
Israeli Bedouin kidnapped by Hamas on 7 October reunited with his family
Israeli forces spoke of Qaid Farhan Alkadi’s rescue from tunnel though some reports suggest he may have initially escaped
www.theguardian.com
Syksyllä IDF vapautti Gazasta siellä kymmenen vuotta seksiorjana olleen jesidinaisen. Isis oli kaapannut silloisen yksitoistavuotiaan työtön ja toimittanut seksiorjaksi Gazaan, Hamasin käyttöön. Israelissa tämä oli valtava uutinen ja monet muut mediatalot huomioivat tämän islamistijärjestöjen yhteistyötä alleviinneen tapahtuman. Suomessa kaikki tasa-arvo ja naisvaikuttajat vaikenivat täysin, lukuun ottamatta Seida Sohrabia, joka yritti nostaa asiaa esiin. Köyhä yleisradio teki aiheesta aika pienen uutisen, mutta onneksi persut nappasivat asiasta kiinni ja Suomen uutisista löytää samat pääasiat, mitä voi lukea kansainvälisistä medioista. Yleveroa maksavana olisin kyllä odotattanut Pasilalta enemmän, ettei tarvitse täällä linkittää Suomen Uutisia. Siitä kun saa helposti persun leiman ja kaikki uskottavuus katoaa saman tien.
Isisin 10 vuotta sitten Irakissa sieppaama jesidinainen vapautettiin usean maan operaatiossa
Naisen vapauttivat Irak, Yhdysvallat ja Israel salaisessa operaatiossa Gazassa.
yle.fi
Isisin ja Hamasin yhteistyö paljastui Gazassa: Hamas-Isis-taistelija piti jesidinaista orjanaan 10 vuotta - Suomen Uutiset
Israelin armeija (IDF) vapautti Gazassa panttivankina pidetyn 11-vuotiaana kaapatun jesidinaisen nimeltä Fawzia Amin Sido. Nainen on ollut Hamas-Isis-terroristin vankina kymmenen vuotta Gazassa.
Viimeksi muokattu:
Ihan hyvä paketti @LuKi, mutta pakko kysyä, kuinka asemoit Sionismin tuohon kontekstiin? Ben Gurion itse totesi, että hän ymmärtää hyvin arabien vastarinnan, koska me (juutalaiset) olemme tunkeutujia - löyhästi ajatus lainaten.
Sinänsä allekirjoitan esim. tuon mainintasi Israelista alueen ainoana toimivana demokratiana, ja olen tätä täällä asiasta opiskelijoiden kanssa keskustellessani yrittänyt avata. Osalle vain demokratia konseptina on vieras, osalle on aivan sama koska IsraHell, ja sitten on se osasto, jolle politiikka ei niin hirveästi merkkaa.
Sitten on niitä fiksuja ja avarakatseisia nuoria, joiden ajatukset olivat vielä vuosi sitten tuomitsevia myös Hamasia kohtaan, eikö israelilaisten siviilien surmaamista hyväksytty. Sodan pitkittyessä vain on ollut surullista huomata asenteiden koventuneen, varsinkin nyt iskujen ulotuttua Libanonin puolelle. Noin keskimäärin varsin liberaalit lähtökohdat libanonilaisilla on, mitä kollegojani ja opiskelijoitani mieleen tulee, mutta alkaahan siinä varmaan avaratkin karsantokannat supistua, kun kotikulmilla kuolee siviilejä.
Enpä tiedä, voidaanko Suomesta käsin lopulta aidosti ymmärtää, mitä kaikkea länsi ja Israel täällä on saanut aikaan. Ja tämä nyt edelleen sillä eetoksella, ettei minun tarvitsisi hetkeäkään miettiä, kummalle puolelle leirin asettuisin lännen ja islamilaisen maailman välillä. Tosin Israelista, rehellisesti, en ole täysin varma.
Edit: lisään vielä sen asian sivusta, että ystäväni, joka on Israelissa töissä, totesi tämän nykyisen olleen poikkeuksellisen jakava konflikti jo ensi viikkojen aikana. Hänen työpaikallaan oli poikkeuksellisen paljon sekä Israelin arabeja että juutalaisia, ja aiemmin asioista oli pystytty puhua ja toimia yhdessä. Tämä viime vuonna alkanut keissi oli sen sijaan lyönyt jakolinjan välittömästi, molemmin puolin.
Lisään tämän lähinnä siksi, että suomalaisittain voi olla vaikea tajuta tämän kokonaisuuden läpitunkevuutta, vaikka kuinka lukisi kirjoja ja katselisi uutisia - enkä viittaa nyt LuKiin, vaan yleisesti. Lopulta kuitenkin kanssakäyminen muuttaa tarinat aidoksi kokemukseksi ihmisyydestä ja epäinhimillisyydestä molemmin puolin.
Sinänsä allekirjoitan esim. tuon mainintasi Israelista alueen ainoana toimivana demokratiana, ja olen tätä täällä asiasta opiskelijoiden kanssa keskustellessani yrittänyt avata. Osalle vain demokratia konseptina on vieras, osalle on aivan sama koska IsraHell, ja sitten on se osasto, jolle politiikka ei niin hirveästi merkkaa.
Sitten on niitä fiksuja ja avarakatseisia nuoria, joiden ajatukset olivat vielä vuosi sitten tuomitsevia myös Hamasia kohtaan, eikö israelilaisten siviilien surmaamista hyväksytty. Sodan pitkittyessä vain on ollut surullista huomata asenteiden koventuneen, varsinkin nyt iskujen ulotuttua Libanonin puolelle. Noin keskimäärin varsin liberaalit lähtökohdat libanonilaisilla on, mitä kollegojani ja opiskelijoitani mieleen tulee, mutta alkaahan siinä varmaan avaratkin karsantokannat supistua, kun kotikulmilla kuolee siviilejä.
Enpä tiedä, voidaanko Suomesta käsin lopulta aidosti ymmärtää, mitä kaikkea länsi ja Israel täällä on saanut aikaan. Ja tämä nyt edelleen sillä eetoksella, ettei minun tarvitsisi hetkeäkään miettiä, kummalle puolelle leirin asettuisin lännen ja islamilaisen maailman välillä. Tosin Israelista, rehellisesti, en ole täysin varma.
Edit: lisään vielä sen asian sivusta, että ystäväni, joka on Israelissa töissä, totesi tämän nykyisen olleen poikkeuksellisen jakava konflikti jo ensi viikkojen aikana. Hänen työpaikallaan oli poikkeuksellisen paljon sekä Israelin arabeja että juutalaisia, ja aiemmin asioista oli pystytty puhua ja toimia yhdessä. Tämä viime vuonna alkanut keissi oli sen sijaan lyönyt jakolinjan välittömästi, molemmin puolin.
Lisään tämän lähinnä siksi, että suomalaisittain voi olla vaikea tajuta tämän kokonaisuuden läpitunkevuutta, vaikka kuinka lukisi kirjoja ja katselisi uutisia - enkä viittaa nyt LuKiin, vaan yleisesti. Lopulta kuitenkin kanssakäyminen muuttaa tarinat aidoksi kokemukseksi ihmisyydestä ja epäinhimillisyydestä molemmin puolin.
Viimeksi muokattu:
Israelilainen Haaretz lehti on pääkirjoituksessaan syyttänyt IDF:ää etnisestä puhdistuksesta Gazan pohjoisissa osissa. En nyt tiedä tarkemmin mikä Haaretzin historia on näiden asioiden suhteen mutta kyseessä tosiaan vuodesta 1918 toiminnassa ollut lehti jonka hepran ja englanninkielisiä versioita voi lukea netissä. Teksti on maksumuurin takana, mutta se on löydettävissä muualta.
En itsekään tunne lehden historiaa näiden suhteen, mutta tässä viimeisimmässä ottelussa sen varsin kriittisiä juttuja IDF:ää kohtaan on tullut vastaan. Mikä sinänsä on jo osoitus Israelin yhteiskunnasta vrt. moneen sen äkäisistä naapurloista.
Israelilainen Haaretz lehti on pääkirjoituksessaan syyttänyt IDF:ää etnisestä puhdistuksesta Gazan pohjoisissa osissa. En nyt tiedä tarkemmin mikä Haaretzin historia on näiden asioiden suhteen mutta kyseessä tosiaan vuodesta 1918 toiminnassa ollut lehti jonka hepran ja englanninkielisiä versioita voi lukea netissä. Teksti on maksumuurin takana, mutta se on löydettävissä muualta.
Ainakin pidemmän päälle varmasti näin mutta onkohan rauha esim. Netanjahun tähtäimessä tai etujen mukaista? Tuskin ainakaan kovinkaan pian, valitettavasti…
Joidenkin IDF sotilaiden on raportoitu tehneen jopa itsemurhia tuon Gazan verilöylyn takia ja monia muita on traumatisoitunut kokemuksistaan. Siis ei taistelutoveriensa kuolemista, vaan siitä mitä he itse ovat siellä joutuneet tekemään. Joten en ihmettele, että IDF:ää kritisoidaan jo Israelissa.
Kuulostaa aika uskomattomalta.
Että sotilaat olisivat tehneet itsemurhia, koska ovat joutuneet tappamaan vihollisia. Näin ei varmaan ole käynyt koskaan ennen. Traumatisoituminenkin kuulostaa itsessään jo ihan käsittämättömältä, näin
sodan kontekstissa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy