Viestin lähetti Jussi77
Tarkoitus ei ole "vain" opettaa syytä ja seurausta, vaan syy ja seuraus-laki pikemminkin pitää olla "esillä" - ettei lapsi koe että häntä kuritetaan jostain mitä hän ei tiedä.
Hyvä Jussi77,
Kirjoitit niin mielenkiintoisesti, että vielä on pakko palata aiheesen, eli tässä tapauksessa ruumillisen kurituksen oikeutukseen.
Perustelet asiasi omasta näkökulmastasi hyvin, mutta samalla syyllistyt itse samaan, kuin mistä toisia 'syytät', ts. varsin mustavalkoiseen vastakkainasetteluun. Tuskinpa vaihtoehtona on pelkästään kuvailemasi kaltainen 'oikeanlainen' ruumillinen kuritus ja täysin epäonnistunut 'vapaa kasvatus', kuten niin mielelläsi kuvailemissasi esimerkeissä nämä asiat vastakkain asetat? Itse siis liikun hyvin pitkälle msg:n kuvailemalla linjalla; en usko ruumiilliseen kurituksen tarpeellisuuteen kasvatuksellisena metodina, vaikka se varmasti joskus 'helpompi' tai nopeampi metodi voisi ollakin. Kyllä niitä syy-yhteyksiä voi muutenkin opettaa, kuin läymäyttämällä tms.
Ja edelleen, vieläkin ilman ivan häivää, ihailen kykyäsi rationaalisuuteen näissä kasten kasvatuksellisissa kysymyksissä. Tekstiä ja perustelujasi kurituksen käytön suhteen voisi olla helppo hyväksyä jos asiat olisivat aina yhtä selviä käytännössä kuin paperilla. Esimerkiksi; yleensä näihin kurinpalautuksiin, olivatpa ne muodoitaan millaisia tahansa, liittyy suuttumuksen tunteita. Pystytkö todella käyttäytymään kaikissa tilanteissa juuri noin viileästi ja rationaalisesti, kuin tekstissäsi kauniisti kuvailit? Minun on sitä hyvin vaikea uskoa?
Ja sitten loppuun hiukan henkilökohtaisempia kysymyksiä, joihin en edes toivo saavani vastausta tällaiselle yleiselle palstalle; vaan enemmänkin mietittäväksi:
- oletko jutellut (varmasti olet) myös lastesi kanssa, miten he kokevat ruumillisen kurinpalautuksen; tuntuuko se todellakin aina oikeudenmukaiselta jne..?
- Mielestäni ei ole hyvä, ja tämä on varmasti se suurin filosofinen ero ajattelutapojemme välillä, että lapsen pitää elää siinä tietoisuudessa, että jos mokaan/teen väärin, siitä on seurauksena fyysinen kurinpalaute. Lapsella pitää olla oikeus ja mahdollisuus myös itse perustella tekojensa oikeutus. Toisin sanoen; selittämällä (joka sinänsä on hienoa) tekojesi syy-seuraus suhteet, kerrotko/perusteletko kantasi, vai onko myös lapsellasi mahdollisuus puhua itsensä pois rangaistuksesta? Edelleen; tilanteet ovat monesti niin monimutkaisia, ja totuutta on vaikea saada selville, että millä perustelet rangaistuksesi oikeutuksen?
- Mikä takaa, ettei opettamasi metodit siirry lapsillesi käyttöön hieman brutaalimmassa muodossa esimerkiksi suhteessa luokkatovereihin jne? Jos lapsi kokee hyväksyttävänä sen, että fyysinen rangaistus on oikeutettua, hän todennäköisesti soveltaa sitä myös muissa ongelmatilanteissa, ja varmasti puutteellisemmalla kapasiteetilla, jo pelkästään iästä johtuen, kuin mihin aikuiset kykenevät.
Jälleen siis törmäämme samaan asiaan, kuin alunperinkin: Mielestäni asetat lapsille ja lapsuuteen yleensä liian vahvat rationaalisuuden, (loogisuuden & syy-seuraussuhteiden) vaatimukset, kuin mitä he voivat vielä käsittää ja ymmärtää. Se, että he mukautuvat, alistuvat tai vaikka hyväksyvät seurauksen, fyysisen rangaistuksen teosta, ei vielä takaa, että he olisivat täysin oikein ymmärtäneet sen oikeutusta.
En myöskään pyri kumoamaan sitä, etteikö ei-fyysiseen kurittamiseen liity ongelmia ja haasteita, jopa mahdollisuuksia mennä yhtä pieleen henkisen väkivallan tai välinpitämättömyyden osalta, kuin täysin pieleen mennessä ruumillisessa kurittamisessakin. Luulenpa vain, edellisestä vastauksestasi päätellen, ettei minun tarvitse tätä sinulle perustella. Olet havainnoinnut nämä asiat kyllin tarkasti, ehkä liiankin yksioikoisesti?