Viestin lähetti msg
Kovin on kasvatus mennyt pieleen, jos vitsaan joutuu turvautumaan.
Luulisi aikuisen ihmisen osaavan kasvattaa niin, että ei tarvitse pahoinpidellä?
Edustaa melkoisen ymmärtämätöntä tapaa katsoa asiaa?
Itse olen turvautunut kasvatuksessa myös ruumiilliseen kuritukseen. Vaihtoehtoja varmasti olisi ollut - mutta toisaalta hyvässä syy-seuraus -ymmärryksessä tarjottu "lempeä isällinen kuritus" on tuottanut tuloksen jossa lapseni kuuntelevat ja ymmärtävät kertomani asiat, tottelevat minua ja ennenkaikkea ei ole tarvinnut turvautua "isän kädestä" antamiseen toistamiseen.
Kaikki oikein kuitenkin. Mitään koivurisulla / vyöllä roimimista ei voi kutsua muuksi kuin pahoinpitelyksi, samoin kun nyrkillä kulmaan pistämistä. Se sijaan kun rauhassa otetaan housut kinttuihin ja läpsäistään takamukselle, tehden jo etukäteen selväksi, mistä on kysymys on tuottanut suorastaan erinomaisia tuloksia kasvatuksen suhteen. Erinäistä "katkeruutta" tai vastaavaa patoumaa ei ole havaittavissa, vaan jo lapsesta lähtien suoraselkäistä, konstailematonta asennetta. Pojat tietävät, että kun mies tekee niin mies myös vastaa teoistaan.
Pihapiirissä sitten viilettää jos jonkinlaista hörhöä. Parille tekisi mieli ihan noin asenteenkin puolesta tarjota vähän ojennusta oikeaan, mutta tämä on heidän oma asiansa. Vanhemmat tekevät kaikkensa, puhuvat, anovat, pyytävät, lahjovat - ja 6-vuotias vain riekkuu, haistattelee, puhuu aivan mitä sattuu, eikä varsinkaan tottele vanhempiaankaan ellei huvita. Toki oman turpani pidän kiinni asiasta, mutta hyvällä "isän kädestä" annetulla ojennuksella tässäkin asenne oikenisi kummasti terveempään suuntaan.
Kuitenkin tässäkin on poikkeuksetta syytä pitää mielessään järkevyyden rajat, sekä nimenomaan toiminnan mielekkyys. Lasta ei saa "piiskata" tuorhan vuoksi, vaan "vakavista rikkomuksista" ja selittäen lapselle, mistä tämä on seurausta. Ymmärtäminen, asian selittäminen etukäteen auttaa paljon. Meillä eräiden tapahtumien jälkeen puhuin poikien kanssa, ja kerroin että kotona on nyt sitten tästä johtuen odottamassa selkäsauna. Toki tilanne harmitti heitä, ja kun päästiin kotiin niin otettiin "kissa pöydälle"; puhuttiin asiasta, langetettiin asianmukainen rangaistus, puhuttiin asiasta lisää ja kas - tästä (tai vastaavista) ongelmista ei ole tarvinnut huolehtia sekuntiakaan tämän jälkeen. Ja uskon että avainasemassa on nimenomaan sekä puhuminen asiasta, että "perustellun" rangaistuksen täytäntöönpano, kuitenkin tavalla jossa tapahtuman "ele" korostuu fyysisen kivun sijaan (tarkoitus ei suinkaan ole satuttaa lasta). Myös siitä pitäisin kiinni, että suutuspäissään ei lasta saa kurittaa, vaan nimenomaan rauhallisena itse pysyen, tehden lapselle varmasti selväksi mistä on kysymys.
Niin, kuulun muutoin tarpeettoman väkivallan vastustajiin - pakkotilanne kuten itsensä puolustaminen on luonnollisesti eri asia. Vaikka omasta puolestani sallin ruumiillisen kurituksen tietyissä olosuhteissa, niin esim. huutamista en omien lasteni kasvatukseen taas ole tuonut ollenkaan. Ääntä ei tässä perheessä tarvitsekaan juuri korottaa, ei vanhempien eikä lasten kesken vaan asiat menevät (eikä vähiten tuon yllämainitun episodin ansiosta) hyvin "normaalisti sanomalla" jakeluun. Sen voin myös lisätä, että suinkaan mistään tyranniasta ei ole kyse, vaan ihan tavallisesta perheestä. Huutamisesta ja sanallisesta väkivallasta minulle on pahemmat muistot jääneet, kuin perustellusta kurituksesta.
Mielestäni on ollut erittäin hyvä asia, että saan lasteni jakamattoman huomion tarvittaessa. Myös esim. leikki-ikäisten "riehuminen" loppuu, kun näin käsketään. Tapahtumana tietenkin kurittaminen - irrallaan kontekstista - voidaan mieltää hyvin negatiiviseksi "katkelmaksi" tapahtumaketjussa. Kuitenkin tarkisteltaessa "kokonaisuutta" ja omasta mielestäni onnistuneen kurinpalautuksen tuloksia, olen ihan tyytyväinen asiassa valittuun lähestymistapaan.
Samat säännöt eivät tietenkään päde kaikissa kodeissa. Toiset haluavat ehdoin tahdoin pyrkiä "viitsisitkö millään" -kasvatukseen, jonka epäonnistuessa sitten kakara tekee juuri mitä lystää ja vanhempi on vain perässäjuoksijan roolissa, ilman mitään varsinaista kontrollia jälkikasvun edesottamuksista. Tällaisia nimenomaan ei varmasti uskalla pistää edes koulutielle ilman erityistä valvontaa. Toiset taas vievät "ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa" -teeman toiseen äärimmäisyyteen jossa lasta kontrolloidaan pelolla. Ei todellakaan ole terve tilanne tämäkään, vaikka lapsuus menisikin hyvin hallitusti, on ongelmia sitten mahdollisesti odotettavissa myöhemmällä iällä. Tämä oli valitettavasti oma "kohtaloni".
Mutta "ruumiillisen kurituksen" täysin poissuljettuna vaihtoehtona rajaavaan kasvatukseen en itsekään täysin usko. En varsinkaan, kun olen itse saanut seurata "järkevällä" ja "rakentavalla" tavalla annetun kurinpalautuksen tuomaa vaikutusta, sekä kontrastina taas seurannut sitä "vapaata kasvatustakin" melko läheltä. En millään voi yhtyä mielipiteeseen, jossa yksmalkaan todetaan ettei ruumiillinen kuritus sovi kasvatukseen. Siitä olen samaa mieltä, ettei se suinkaan kaikkien kasvatukseen sovi, mutta "ruumiillisen kurituksen" suora leimaaminen pahoinpitelyksi on tietämättömän tuomio.
Ennenkaikkea, en kannata kenellekään mitään vaihtoehtoa "itsestäänselvyytenä", vaan pohtimaan eri vaihtoehtoja tarkasti ennen valintaa. Jos joku päätyykin kurittamaan lastaan ruumiillisesti, en pidä tätä suoralta kädeltä vääränä vaihtoehtona, mutta toivon totisesti että kuritus on suoritettu "isällisesti", ei vihan vallassa, ei "perusteetta", ei selittämättä mistä kysymys on, ei kivun tuottaminen mielessä, eikä lasta ole jätetty tämän jälkeen yksin "tuskansa" kanssa.
Olen myös yhtä mieltä siitä, että jos lailla halutaan väkisin ottaa kantaa (puolesta tai vastaan) ruumiilliseen kuritukseen, niin sen pääsääntö tulisi olla kieltävä - joskaan ei välttämättä ehdoton. Voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa alkaa lailla määrittelemään mikä on "kasvatuksellista" kuritusta ja mikä ei kuulu tämän piiriin. Perus-negatiivinen suhtautuminen sen vuoksi, että eri lait on säädettävä niin että tietämätönkin pystyy lakia noudatellen elämään turvallista (niin itselleen kuin ympäristölleen) elämää. Koska olen 100% varma, että jokainen kasvattaja ei takuulla ymmärrä tätä rajaa mitä eroa on "ruumiillisella kurituksella" ja "pahoinpitelyllä", olen sitä mieltä että tällaisten tapausten varalta lain tulee nimenomaan kieltää tämä toimenpide. Kuitenkin toivon, että jos joku tällaisesta jää kiinni, niin lakia ei aleta lukemaan "niinkuin se kirjoitetaan" vaan tulkiten lain henkeä ja tarkastellen mm. annetun kurituksen perusteita, saavutettuja tuloksia ja "järkevyysastetta".
No, eiköhän tästä jo saa vihat niskoilleen näin uutena kirjoittelijana (vanhana lukijana). ;)
