Viestin lähetti Johannes
että lapsi voi mennä kaikesta neuvomisesta huolimatta joskus ihan jumiin ja käyttäytyä paniikinomaisesti. Näin kävi nyt ja kuskina olleella aikuisella olisi pitänyt olla joku tapa varmistaa, ettei bussissa ole enää lapsia.
Vastuu lapsesta ei poistu hänen seurassaan olevalta aikuiselta ihmiseltä, vaikka selitykset olisivatkin hyviä.
Tämä kaikki kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta että kuljettajan pitäisi tietää lapsen olevan edelleen autossa, vaikka tämä olettaa jättäneensä lapsen pois kyydistä; lapsi panikoi koska ei tiedä mitä tehdä. Kuljettajan vastuuta on sikäli vaikea ymmärtää, että tämä ei ole ollut tietoinen lapsen edelleen olevan vielä autossa. Tuskin kuski tästä tietoisena olisi lasta ympäriinsä ajattanut, vaan toimittanut viikarin kotiinsa.
Mielestäni lasten opastuksessa täytyy aina lähteä lähtökohdasta, joka tähtää siihen että lapsi kykenee kasvatuksen edettyä toimimaan kaikissa tilanteissa jollain tavalla, vaikka esim. aikuista ei olisi paikalla. Ensimmäinen ohje tässä kuitenkin täytyy pienelle lapselle olla se, että etsii jonkun vastuullisen aikuisen jos mahdollista. Tämä tilanne viestii siitä (näillä hatarilla tiedoilla...) ettei tätä mielestäni "ensimmäistäkään askelta" lapselle ole opetettu, saati sitten että pikkuhiljaa kasvattaa lapselle opetettavia ratkaisumalleja kohti itsenäisempää toimintaa - joka sekin jo 6-vuotiaalle (riippuen tietysti kehityksestä, sitäkin voi olla hyvin eri tahtista) on jo täysin mahdollista.
Vaikka kuljettajallakin on oma vastuunsa (jota ei kyllä määritellä ainakaan työministeriön sivuilla olevassa ammatinkuvauksessa), niin en usko että vastuu kantaa kuitenkaan esim. tähän tapaukseen - jossa lapsi on oletettavasti antanut ymmärtää poistuneensa autosta (tuskin kuljettaja olisi lähtenyt, jos olisi olettanut että lapsi on vielä autossa?) mutta onkin jäänyt "piiloon" (tahallisesti vai tahattomasti, lienee yhdentekevää - piilossa oli silti) vaan "syylliseksi" voidaan nimetä lapsen neuvottomuus. Tilanne muuttuisi ratkaisevasti, jos kuljettaja olisi ollut tietoinen, tai olisi ollut joku järkevä syy epäillä että lapsi on vielä autossa.
En itse muuta tähän tapaukseen lisäisi, kuin pahoittelut kaikille osapuolille tapahtuneesta ja vanhemmille nootti siitä että varustavat lapsensa elämää varten vähän kattavammin eväin.
Mitä Prof. Puckin ivailevaan viestiin tulee, niin rationaalisuutta on turha odottaa lapsilta (koska kyse on juuri lapsista), siksi tällaiset yksinkertaiset asiat (kuten kenen puoleen kääntyä, jos koulukyydityksessä ilmenee ongelma) täytyy aikuisen opettaa lapselle. Oikeasti - jos joku ei pysty opettamaan edes melko normaalisti kehittyvälle 6-vuotiaalle kenen puoleen kääntyä jos tulee ongelmia koulukyydissä, niin tällöin syyllistä voi etsiä ihan peilin kanssa. Jo 4-vuotias perheen nuorimmainen osaa kääntyä "vastuullisen" aikuisen puoleen (kuten kavereilla näiden vanhemmat, puistossa puistotäti) jos tulee jotain hämmentäviä tilanteita eteen. Myös vanhempi poika osasi kääntyä lähellä olevan aikuisen puoleen eksyessään 4-vuotiaana -> miten ihmeessä tämä ei onnistuisi muilta, jopa huomattavasti vanhemmilta lapsilta, muuten kuin lapsen "kasvatusta" on laiminlyöty tältä osalta? Ei näiden asioiden opettamisessa pitäisi olla mitään ihmeteltävää tai ihailtavaa, vaan niiden pitäisi olla aivan perusasioita jokaisen lapsen kasvattamisessa -> jos et itse osaa toimia, niin käänny jonkun puoleen joka osaa toimia. Ei se ihan oikeasti ole kovin hankala homma opettaa (jopa pienelle) lapselle.
Tilanne jossa lapsi on mahdollisesti on itse esim. tottelemattomuuttaan tai "leikin huumassa" itse piiloutunut autoon, on taas hieman erilainen. Jos lapsi on tarkoituksella jäänyt sisälle, on jälleen kuljettajan syyllistäminen vaikeaa; lapsihan on saattanut nimenomaan välttää havaitsemista, eikä kuljettajalla jälleen ole mitään erityistä syytä epäillä poikkeavaa tilannetta. Tämä nyt vain pohdintana siitä, että mikä on johtanut ylipäänsä tilanteeseen jossa lapsi on jäänyt autoon.
PeteX: Tuskin tarvitset kovin yksityiskohtaista listaa, tai lapsi pysty sellaista muistamaankaan, vaan jotain ihan perus-asioita kuten miten toimia jos jotain sattuu autossa (=kääntyä kuskin puoleen), miten toimia jos ketään aikuisia ei ole paikalla (=pyrkiä etsimään aikuista, etsiä kännykkä tms.). Kyllä jokaiselle normaalijärjellä varustetulle lapselle tällaiset peruskuviot menevät jakeluun ihan helposti, sitten siitä voidaan lähteä ajan myötä eteenpäin evästämään lasta itsenäisemmillä toimintamalleilla. Ennen pitkää lapsi pystyy siis jo toimimaan ihan itsekin mm. loukkaantumistilanteessa, tai tilanteessa joka ei muuten vain ole tuttu; toiset jäävät lamaantuneina tuijottamaan, toiset osaavat soveltaa saamiaan ohjeita - mutta tämä tosiaan sitten vasta kun perusasiat ovat kunnossa. Esim. 5-vuotiaani osaa tällä hetkellä jonkun onnettomuuden käytyä tuoda 4-vuotiaan vanhempien tai muun lähelläolevan (omalla pihalla, rivitalo-pihapiiri) aikuisen luo - joka on jo ensiarvoisen tärkeää ettei esim. jalkansa loukannut lapsi jää jonnekin talon taakse makaamaan, sitten ihmeteltäisiin porukalla kenellä on vastuu...
Lapsi on luonnollisesti hermostunut uusien tilanteiden edessä, siksi nämä on hyvä opettaa jo etukäteen (eikä alkaa häsläämään siinä kun ekaa kertaa saattelee jälkikasvua autoon), jotta lapsi ehtii sisäistää opetuksen. Samaa opetusta voi aloittaa jo hyvin pienenä, opastaa lasta aina kääntymään tavoitettavissa olevan, vastuullisen aikuisen puoleen -> näin lapselle saattaa olla jopa ensimmäinen reaktio tällaisessa tilanteessa toimia niinkuin on aina ennenkin toiminut; kääntyy vastuullisen aikuisen puoleen.
Tällä lapsella ei tuollaista "opetusta" ollut takanaan, ainakaan huolehtien siitä että lapsi olisi ymmärtänyt asian. Tilanne olisi lauennut varmasti sillä, että lapsi havaittuaan virheen huomauttaa kuljettajalle että jäi kyydistä. Erittäin yksinkertaista - jopa niin yksinkertaista että jää näemmä joiltakin kokonaan huomioimatta.