Iron Maiden

[Weekend_Warrior]

Ensimmäistä kertaa tämä biisi kuulosti hyvältä omaan korvaan. En ole koskaan tykännyt tästä biisistä. Tällaisena rockpoppiversiona avautui jotenkin paremmin biisin ulottuvuudet.

Oikeastaan hämmentävää, miten hyvin tällainen melko progemainen 2000-luvun Maiden biisi taipuu tällaiseen versiointiin. Ja todellakin propsit biisin valinnasta. Mahtavaa, että ei aina niitä kasariklassikkoja. 2000-luvun biiseistäkin varsin persoonallinen valinta.

Löytyy samalta heiltä myös muistaakseni Ghost of the Navigator joka oli kova veto myös. Toki myös jokunen klassikko.

 

[Artturenos]

Eipä olisi uskonut, että Maiden tekee viellä biisin joka oikeasti säväyttää, Hell on earth on heittämällä yksi Maiden klassikko. Levy itsessään on keskinkertainen, mutta kyseinen biisi nostaa levyn arvoa korkealle. En olisi ikinä uskonut Maidenin tekevän viellä biisin jonka aikana menee kylmät väreet, jonka pituus on viellä 11min eikä yksikään sekuntti ei ole puuduttava venytystä. Hell on earth lupaa alussa hyvää, mutta kehittyy aina vain paremmaksi edetessään 6/5.

 

[CamNeely#8]

Hell on earth on nyky-Maiden mittapuulla hieno biisi. Siinä on kyllä Harrisin perisynti, jossa laulusäkeistöt "esitellään" kitaramelodian avulla koko kierron verran ja sitten kun laulu tulee mukaan niin kitaramelodia jää laulun tueksi. Mä en oikein tuosta välitä. Mutta yhtäkaikki, väreitä tuo biisi kyllä saa aikaiseksi.

Tavallaan harmillisia uutisia suomalaisille, nimittäin Maiden buukkasi itsensä Moskovaan ennen Hyvinkään vetoa. Näin ollen me suomalaiset emme saa sitä kunniaa nauttia että Maidenin kolmen vuoden keikkatauko olisi puhkaistu Suomen maaperällä. Varmaan äijät on toka keikallakin into piukassa, mutta ensi hönkäisyt olisi ollut hieno nähdä.

 

[Weekend_Warrior]

Iron Maiden drummer Nicko McBrain playing "The Writing on the Wall" for the first time live with Titanium Tart, his Iron Maiden cover band at the Rock n Roll Ribs 12th Anniversary Party.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GXi8AzE8pcM&ab_channel=Capnharris

Mitä mieltä, onko tästä isoksi livehitiksi? Soinee kyllä taatusti vielä livenä Maideninkin esittämänä. Itse tykkään kyllä kappaleesta livenäkin. Hyvällä tatsilla ja tempolla pystyy Herra vielä vetämään näköjään, aivan mahtava homma.

 

[BattleHymn]

Iron Maiden drummer Nicko McBrain playing "The Writing on the Wall" for the first time live with Titanium Tart, his Iron Maiden cover band at the Rock n Roll Ribs 12th Anniversary Party.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GXi8AzE8pcM&ab_channel=Capnharris

Mitä mieltä, onko tästä isoksi livehitiksi? Soinee kyllä taatusti vielä livenä Maideninkin esittämänä. Itse tykkään kyllä kappaleesta livenäkin. Hyvällä tatsilla ja tempolla pystyy Herra vielä vetämään näköjään, aivan mahtava homma.

Uskoisin että tulee olemaan "tulevaisuudessa" (mitä se näiden vanhojen sotaratsujen kohdalla tarkoittaakin?) vakiokamaa livesetissä. Potentiaalia on yleisön laulattamiseen.

Mitä Nickon soittokuntoon tulee, niin en voi kuin ihmetellä joitakin arvosteluja/kommentteja ympäri interwebbiä joissa tyrmätään Nickon soittotaso uusimmalla levyllä.

Onhan soittotyyli muuttunut 80-90 luvuilta, mutta samalla tavalla hän on soittanut jo BNW:stä asti jolla soittaa edelleen (rautaisesti)

Arvostelijat ei tiedä rumpujen soitosta mitään, tai ovat kuunnelleet Aces High ja vertaavat Nickon nyky groovia ja tatsia siihen.

 

[hooceebruins]

Top5 - Maiden

1. Rime of the Ancient Mariner
2. Powerslave
3. Hallowed Be Thy Name
4. Prowler
5. Children of the Damned
Bonus: Flight of Icarus ja Wasted Years.

 

[Weekend_Warrior]

Ihan tällein yleisesti kysymyksenä ja hieman jatkona tohon aiemmin linkkaamaani, miten ootte mieltä McBrainin soitosta läpi herran uran Maidenissa, koska soitto oli tiukimmillaan?

Olen varmaan siinä hieman outolintu kun väitän että Rock in Rio (2001) on bändin tiukin kokonaisuus livenä ja iso osa siitä tulee Nickon soitosta, en tiedä sattuiko hänelle sitten vain nappi ilta vai mikä mutta jumalauta että jytisee kun noita kappaleita keikalta Youtubesta kattelee pitkästä aikaa. Toki aika hyvin mixattu rummut esiin kyseisellä livellä mutta ihan ansaitusti, paketti on kasassa ihan koko keikan. Ja tämä vain tämmöisenä nostona, suosikkil studiolätty löytyy silti kasarilta Somewhere in Timen muodossa.

Tää pieksee kaikki kuulemani livevedot Run to the Hillssistä ainakin Nickon osalta. Mielipide.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=hZAwSr7d6u4&ab_channel=CmteDuarte

 

[Randalf]

Olen varmaan siinä hieman outolintu kun väitän että Rock in Rio (2001) on bändin tiukin kokonaisuus livenä--

Sehän on!

Nickon "soittotatsi" on pysynyt mielestäni läpi uran tiukkana. Viime aikoina on toki karsinut krumeluureja, jotta pystyy edelleen tukemaan biisejä niiden vaatimalla tiukkuudella. Esimerkiksi huimat Legacy of the Beast -keikat keväältä 2018 oli huimaa tekemistä Nickolta ja vaikka tuo tuorein livejulkaisu ei bändiä ihan hehkeimmillään Legacy-kiertueen osalta tarjoile, niin Nicko on kyllä ikäisekseen huimassa vedossa. Hyvin taittuu niin Where Eagles Dare kuin esimerkiksi Sign of the Crosskin.

Mitenhän lähtee Stratego?

Itsekin nostaisin tuon "reunion" ajan sarastuksen 1999-2006 tai jotain sinnepäin ehkä Nickon kovimmaksi ajanjaksoksi. Esimerkkeinä vaikkapa juuri tuo ehkä kovin Maiden-live, eli Rock in Rio, Ed-huntourin livepalat tai esimerkiksi Ullevi 2005, joka on muuten kelpo taltiointi!

 

[The_Trooper]

Kyllähän Nickon soitto on myös itselleni merkittävä osa Maidenin soundia. Olen aina tykännyt Nickon vähän groovaavammasta tyylistä ja melko tiivis ride-pellin käyttö on jo aika ikoninen monissa kompeissa. Soitossa on omaan mieleen enemmän sielua, kun joillakin muilla raskaamman musiikin rumpaleilla, joilla ykkösprioriteettinä on saada tuplabasarit tykittämään mahdollisimman nopeasti. Nickohan se taisi joskus itse todeta ettei käytä tuplabasareita, koska tarpeeksi on vielä opeteltavaa yhdelläkin.

Rock in Riosta. Oma Maiden fanitukseni alkoi teini-ikäisenä 2000-luvun alussa, joten RIR on ehdottomasti itselleni se kaikista tärkein live juuri tuon ajankohdan vuoksi. DVD:tä tuli aikoinaan katseltua melkein päivittäin ja levy soi jatkuvasti. Nyt jälkeenpäinhän tuo kuvataltiointi on aika hirveää räpeltämistä leikkauksineen. Kuvakulmat vaihtuvat parin sekunnin välein. No tämäkin oli vielä lievää Death on the Roadiin verrattuna. Taisi olla niin, että Harris itse halusi nuo leikkaukset hoitaa näissä ja vieläkin vaikea ymmärtää miksi nämä kaksi taltiointia on leikattu noin. Musiikillisesti bändi on aivan pirun kovassa vedossa Rock in Riolla, kuten ovat olleet livenä koko 2000- luvun. Ja samaa mieltä @Weekend_Warrior in kanssa siitä, että rummut on RIR:llä miksattu todella hyvin "pinnalle" ja tämä on ehdottomasti omaan mieleen, vaikka en rumpali olekaan.

 

[Thombson]

Kyllähän Nickon soitto on myös itselleni merkittävä osa Maidenin soundia. Olen aina tykännyt Nickon vähän groovaavammasta tyylistä ja melko tiivis ride-pellin käyttö on jo aika ikoninen monissa kompeissa. Soitossa on omaan mieleen enemmän sielua, kun joillakin muilla raskaamman musiikin rumpaleilla, joilla ykkösprioriteettinä on saada tuplabasarit tykittämään mahdollisimman nopeasti. Nickohan se taisi joskus itse todeta ettei käytä tuplabasareita, koska tarpeeksi on vielä opeteltavaa yhdelläkin.

Rock in Riosta. Oma Maiden fanitukseni alkoi teini-ikäisenä 2000-luvun alussa, joten RIR on ehdottomasti itselleni se kaikista tärkein live juuri tuon ajankohdan vuoksi. DVD:tä tuli aikoinaan katseltua melkein päivittäin ja levy soi jatkuvasti. Nyt jälkeenpäinhän tuo kuvataltiointi on aika hirveää räpeltämistä leikkauksineen. Kuvakulmat vaihtuvat parin sekunnin välein. No tämäkin oli vielä lievää Death on the Roadiin verrattuna. Taisi olla niin, että Harris itse halusi nuo leikkaukset hoitaa näissä ja vieläkin vaikea ymmärtää miksi nämä kaksi taltiointia on leikattu noin. Musiikillisesti bändi on aivan pirun kovassa vedossa Rock in Riolla, kuten ovat olleet livenä koko 2000- luvun. Ja samaa mieltä @Weekend_Warrior in kanssa siitä, että rummut on RIR:llä miksattu todella hyvin "pinnalle" ja tämä on ehdottomasti omaan mieleen, vaikka en rumpali olekaan.

Rock in Riosta parempi versio on Brasilian tv:stä tullut versio. Ei ole leikattu ja liimattu Brucen huudatuksia (Fear of The Dark). Sign of The Cross aikana kuuluu joku onnettomuus backstagella. Leikkaus huomattavasti rauhallisempaa.

 

[hulkster19]

Harmi, ettei Somewhere on Tourilta ole mitään proshot-matskua olemassa. Veikkaisin, että tuonne mahtuisi McBrainiltakin melkoisia suorituksia. Itse väittäisin, että ukko oli tiukimmillaan 1988, ainakin Seventh Tourin nauhoitteiden perusteella. Tähän väliin todettakoon, että kaikki kunnia McBrainille, sillä mies loi modernin Maiden-soundin rumpujen puolesta, mutta kyllä Maidenin tiukin rumpali oli silti Clive Burr. Vuoden 1982 Hammersmith-keikalla bändi kuulostaa tiukemmalta kuin yhdelläkään muulla livetallenteella ja väitän, että se on pitkälti Burrin rumpaloinnin ansiota. McBrainin soittotyylikin on tietysti ihan erilainen ja enemmän "all over the place" (huhhuh, mitä fillejä esimerkiksi koko Seventh Son -levy on täynnä, livevedoista puhumattakaan), kun Burr taas soitti biisit juuri niinkuin ne oli levytettykin ja esimerkiksi time pysyy McBrainia paremmin kasassa. Tai sitten tämä on vain sen ansiota, että kaveri tosiaankin soittaa ne biisit fillejä myöten just niin kuin levylläkin, mutta omaan korvaan kuulostaa juuri "tiukemmalta" temmon ja biisien kasassa pysymisen puolesta.

 

[Mäkelä]

Sehän on!

Nickon "soittotatsi" on pysynyt mielestäni läpi uran tiukkana. Viime aikoina on toki karsinut krumeluureja, jotta pystyy edelleen tukemaan biisejä niiden vaatimalla tiukkuudella. Esimerkiksi huimat Legacy of the Beast -keikat keväältä 2018 oli huimaa tekemistä Nickolta ja vaikka tuo tuorein livejulkaisu ei bändiä ihan hehkeimmillään Legacy-kiertueen osalta tarjoile, niin Nicko on kyllä ikäisekseen huimassa vedossa. Hyvin taittuu niin Where Eagles Dare kuin esimerkiksi Sign of the Crosskin.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=wpxWoikZZww

Tuota ylläolevaa performanssia olen miettinyt monta kertaa, että mikä tuossa mättää, kun biisi ei tunnu kulkevan ollenkaan. Kun miksaus on vielä vähän epäonnistunut kitaroiden vähän pöristessä taustalla ja Nickon kolistellessa etualalla, niin olen pitänyt tuota aina yhtenä Nickon heikoimmista suorituksista. Legacy-kiertueen alkupään videoilla mies kyllä tuntui löytäneen uutta terää soittoon, livelevyssä on sitten vähän samanlainen ongelmallinen miksaus kuin tuossa klipissäkin. Tykkään kyllä noin yleisesti siitä, että livetemmot ovat maltillisempia esim. 90-luvun loppuun verrattuna.

Rock in Riosta. Oma Maiden fanitukseni alkoi teini-ikäisenä 2000-luvun alussa, joten RIR on ehdottomasti itselleni se kaikista tärkein live juuri tuon ajankohdan vuoksi. DVD:tä tuli aikoinaan katseltua melkein päivittäin ja levy soi jatkuvasti. Nyt jälkeenpäinhän tuo kuvataltiointi on aika hirveää räpeltämistä leikkauksineen. Kuvakulmat vaihtuvat parin sekunnin välein. No tämäkin oli vielä lievää Death on the Roadiin verrattuna. Taisi olla niin, että Harris itse halusi nuo leikkaukset hoitaa näissä ja vieläkin vaikea ymmärtää miksi nämä kaksi taltiointia on leikattu noin.

Onhan noiden leikkauksessa toivomisen varaa, mutta umpipaskin esitys on kyllä se 1990-luvun alun Live at Donington-viritys, jossa ei ole mitään tolkkua: Hidastuksia, suttuista kuvaa, mustavalkoista ja värillistä kuvaa sekaisin, välillä ollaan jossain pikkuliiterissä ja sitten hypätään taas Doningtoniin, täydellinen sekasotku. Toimisi yhden biisin mittaisena musiikkivideona, ei kokonaisena filminä.

 

[Ramchester]

Selailin ilmestyneitä albumeita ja huomasin, että itseltäni on mennyt The X Factor täysin ohi, enkä ole siitä kuullut biisiäkään. Albumi olikin sitten tehtyä ilman Brucea, joten olen sen jättänyt väliin ja unohtanut aktiivisesti.

Kaipa tuon nyt voisi pistää kuunteluun vaikka en ilmeisesti mitään menettäisi, jos tuota ei kuuntelisikaan…

Edit: Noh, mitenköhän tämän nyt muotoilisi. Jos olisin tuon levyn vahingossa ostanut 1995, niin levy olisi lentänyt Aurajokeen.

 

[Eddie]

Selailin ilmestyneitä albumeita ja huomasin, että itseltäni on mennyt The X Factor täysin ohi, enkä ole siitä kuullut biisiäkään. Albumi olikin sitten tehtyä ilman Brucea, joten olen sen jättänyt väliin ja unohtanut aktiivisesti.

Kaipa tuon nyt voisi pistää kuunteluun vaikka en ilmeisesti mitään menettäisi, jos tuota ei kuuntelisikaan…

Edit: Noh, mitenköhän tämän nyt muotoilisi. Jos olisin tuon levyn vahingossa ostanut 1995, niin levy olisi lentänyt Aurajokeen.

Itse arvostan suuresti kyseistä levyä. Tiedän kyllä, että pro kasari ja Bruce piireissä kyseinen levy tuomitaan. Siinä on mielestäni Maidenin paras biisi Sign Of The Cross sekä yksi parhaista rockereista (Man On The Edge). Lisäksi levyllä on runsaasti mukavan synkkää ja tunnelmallista musiikkia, joka uppoaa minulle kuin kuuma veitsi voihin. Mainitaan nyt vaikka Edge Of Darkness, Lord Of The Flies ja Judgment Of Heaven. Jostain syystä varsin mainio rockeri Judgment Day haudattiin Man On The Edgen B-puoleksi.

Levy ajoittuu kenties Maidenin historian synkimpään ajankohtaan. Bruce tottakai oli lähtenyt bändistä ja Stevellä oli henk. Koht. elämässään tuolloin raskasta. Kyseinen levy on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen pala Maidenin historiaa. Blazen tumma ääni sopii mielestäni erinomaisesti tälle levylle ja vie synkkyyden äärimmilleen ainakin Maiden mittapuulla. Vastapainoksi levy sisältää runsaasti kauniita ja upeita riffejä. Meikäläiselle tämä levy on heittämällä Maidenin top3:ssa

 

[Weekend_Warrior]

Meinasin tulla The X Factoria suosittelemaan mutta @Eddie tossa niputtikin hyvin jo yhteen. Kannattaa ottaa kuunteluun, muutama heikompi jankkaus tai ylipitkä ralli (2am, The Unbeliever) mutta kokonaisuudessaan ihan hyvää, joskin erilaista Maidenia. Kannattaa antaa mahdollisuus ja pyörittää pari kertaa läpi.

Fortunes of Warin nostan vielä esille. Tärkeä biisi itselle kun oli yksi ekoja biisejä joita poppoolta opettelin rummuilla soittamaan. Lähtee muuten tän biisin ansiosta tuplaiskut sinkkupedaalilla kohtalaisen hyvin, tosin hieman erityylillä kuin itse McBrain.

 

[Spire]

X-Factorilla tosiaan on hetkensä, vaikka se ei omilla listoillani bändin kärkialbumeihin kuulu. Virtual XI sen sijaan ei monilla nouse lähellekään kärkeä, minkä ymmärrän hyvin. Sitä tuli siitä huolimatta luukutettua nuorempana jonkin verran.

 

[Ramchester]

Itse arvostan suuresti kyseistä levyä. Tiedän kyllä, että pro kasari ja Bruce piireissä kyseinen levy tuomitaan. Siinä on mielestäni Maidenin paras biisi Sign Of The Cross sekä yksi parhaista rockereista (Man On The Edge). Lisäksi levyllä on runsaasti mukavan synkkää ja tunnelmallista musiikkia, joka uppoaa minulle kuin kuuma veitsi voihin. Mainitaan nyt vaikka Edge Of Darkness, Lord Of The Flies ja Judgment Of Heaven. Jostain syystä varsin mainio rockeri Judgment Day haudattiin Man On The Edgen B-puoleksi.

Levy ajoittuu kenties Maidenin historian synkimpään ajankohtaan. Bruce tottakai oli lähtenyt bändistä ja Stevellä oli henk. Koht. elämässään tuolloin raskasta. Kyseinen levy on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen pala Maidenin historiaa. Blazen tumma ääni sopii mielestäni erinomaisesti tälle levylle ja vie synkkyyden äärimmilleen ainakin Maiden mittapuulla. Vastapainoksi levy sisältää runsaasti kauniita ja upeita riffejä. Meikäläiselle tämä levy on heittämällä Maidenin top3:ssa

Makuasioita sanoi koira, kun persettään nuoli. Instrumentaaliversiona levyllä olisi saattanut olla jotain annettavana, mutta onhan tuo laulaja aivan järkyttävän huono.

 

[Randalf]

The X-Factor kärsii suhteettoman paljon tuotanto-ongelmista (Steven halusta olla itse puikoissa). Joku osaava tuottaja olisi voinut saada esim. Blazelta paremmat vedot purkkiin, vaikka miehen ääni mielestäni hyvin tälle lätylle joka tapauksessa sopiikin ja ei kokonaisuus missään nimessä hänen laulusuoritukseensa kaadu, vaikka kyllähän siellä välillä mennään... no, vähän sinnepäin. Blazesta olisi varmaan saatu vähän ammattimaisemmalla ohjauksella (selväähän se on, ettei mies ollut ihan samalla lailla "pelinsä päällä" vielä tuolloin mitä esimerkiksi Bruce) tasaisempi suoritus irti ja sekin on hyvä muistaa, että siinä missä Bruce ja Adrian (ihan ongelmaksi asti, heh) toivat vähän vastavoimaa Stevelle, niin Blaze ja co. olivat epäilemättä ihan puhtaasti jeesejes-miehiä pomon edessä. Blazen asenteesta ja on kyllä annettava pisteet. Antoin itsestään 200%, mitä ei '93 Brucesta voi todellakaan sanoa, ja vaikkei kannukset ihan riittäneet (edes vaatimaan, saati ehdottamaan mm. sävellajien kanssa kikkailua) pestiin, niin antoi kyllä hyvän panoksen biisinkirjoituksen puolella ja eihän se Blazen vika ollut, että Steve hänet sopivimmaksi näki.

Tykkään levystä kyllä todella paljon. Huippuhetkinä tosiaan jo ylempänä mainittu Sign of the Cross tai vaikkapa Fortunes of War and The Edge of Darkness.

Äänimaisema on kieltämättä vähän monotoninen, vaikkakin todella tunnelmallinen (tämähän on monella tapaa vähän sellainen A Matter of Life and Deathin kaukainen serkku) ja jollain tavalla istuu tähän levyn synkkyyteen. Sanoisin, että biisinkirjoituksen osalta levy tarjoilee yhtyeen 90-luvun terävimmän, tai ainakin tasaisimman ja eheimmän kokonaisuuden. Brucen ja Adrianin lähdöt tekivät ison vajeen sävellys- ja sanoitusosastolle ja kyllähän tämän vuosituhannen tuotannon helmet mallia The Wicker Man, Brigther Than a Thousand Suns, Starblind tai vaikkapa The Writing on the Wall osoittavat, miten paljon "diversiteettiä" ja tulitukea kaverukset Stevelle toivat. Kuitenkin, The X-Factorilla Gers/Harris-akseli tuntuu olevan aika liekeissä ja Blaze tarjoilee itseasiassa aika paljon laatua tuonne sävellyspuolelle. Lisäksi Gers-Murray-kitaraduo on ehkä tässä kohtaa vahvimmillaan. Väittäisin Gersin sävellystyön olevan jopa hieman aliarvostettu yhtyeen 90-luvun hankalan tarpomisen lomassa, vaikka miestä toki on modernimman tuotannon kynäilyistään mallia Ghost of the Navigator, Dance of Death tai vaikkapa The Book of Souls kovasti kiiteltykin. Gers-Murray ei millään tapaa hiponut Smith-Murray-kaksikon magiaa, mutta tälleen jälkeenpäin katsottuna väittäisin tuon ysärin puolivälin olleen se hetki, jolloin etenkin Gers otti kohtuullisen ison repun selkäänsä ja ehkä vähän muidenkin kantamuksia.

Virtual XI nyt on jo soundiensa puolesta aika pökäle, vaikka kaikissa biiseissä on ihan hyviä ideoita, aihioita ja/tai melodioita ja muutama todella kovakin mukaan mahtui. Huomionarvoista on, että tällä kertaa Murrayn sävelkynä on puolestaan ihan kohtalaisen terävänä - kaikesta huolimatta.

Oikeastaan tuotannon ja toisaalta Brucen & Adrianin merkityksen lopputuloksen kannalta huomaa tosi hyvin Virtual XI:tä ja Brave New Worldia vertaamalla. Jälkimmäiselle päätyi monia 90-luvun loppupuolen biisiaihioita, joita yhtye Blazen kanssa työsti, mutta kahden sankarin paluu ja Kevin Shirleyn jo muutaman vuosikymmenen parjattu, mutta bändidynamiikkaa ja Steven visiota tukeva tuotanto (johon ainakin tuolloin jopa vielä panostettiin) nostavat Brave New Worldin ihan eri sfääreihin, vaikka musiikillisesti se jakaa enemmän Virtual XI:n kanssa kuin moni haluaisi myöntää.

 

[Eddie]

Makuasioita sanoi koira, kun persettään nuoli. Instrumentaaliversiona levyllä olisi saattanut olla jotain annettavana, mutta onhan tuo laulaja aivan järkyttävän huono.

Makuasioita tosiaan. Itse pidän Blazesta ja soolotuotantokin maistuu n. vuoteen 2010 asti. Sen jälkeinen soolotuotanto on jotenkin demomaista, eikä Blaze vissiin jaksa panostaa vokaalien sovitukseen ja laatuun. Mutta ainakin Silicon Messiah ja The Man Who Would Not Die albumit ovat varsin tiukkaa tykitystä. Itse pidän paljon myös Tenth Dimension ja Blood & Belief albumeista. Näiden jälkeinen materiaali lähtee sitten jotenkin käsistä. Liekkö sitten kasattu pikkubudjetilla ilman kunnon tuottajaa. Blazen laulu kokee myös tietynlaisen muutoksen, josta en enään itsekään pidä. Vähän kuin ei osaisi enään hallita omaa ääntään.

Jos pitäisi kaivaa Blazen tuotannosta joku yksittäinen helmi, niin sanoisin Meant To Be. Tämä balladimainen biisi on todella hieno. Rankemmalta puolelta löytyy monta hyvää esimerkkiä, mutta mainitaan vaikka Born As A Stranger.

 

[Weekend_Warrior]

Virtual XI nyt on jo soundiensa puolesta aika pökäle, vaikka kaikissa biiseissä on ihan hyviä ideoita, aihioita ja/tai melodioita ja muutama todella kovakin mukaan mahtui. Huomionarvoista on, että tällä kertaa Murrayn sävelkynä on puolestaan ihan kohtalaisen terävänä - kaikesta huolimatta.

Hyvä ja asiantunteva kirjoitus sieltä.

Aloin muistelemaan Virtual XI albumia itsekin ja ekana tulee mieleen toki The Clansman ja myös When two Worlds Collide josta olen aina pitänyt Bayleyn aikaisesta tuotannosta. Vähemmälle kuuntelulle jäänyt kuitenkin, jopa selkeästikin uskallan väittää että on pyörinyt vähiten levysoittimessa vaikka tollekaan kokonaisuudelle ei mahdu kuin yksi huti josta varmaan lähes kaikki on samaa mieltä, enkeli ja peluri... Steve, miksi?

Bayley olisi ollut useampaan otteeseen mahdollista nähdä livenä kun kiersi bändinsä kanssa täälläkin päin suomea, en vain saanut aikaiseksi. Mitä Youtubesta hänen vetoja katellu ni ihan hyvin toimii Maidenin biisitkin. Siitä huolimatta, ja taas korostan että oma mielipide, ne biisit joita Iron Maiden nykyään soittaa livenä tai on soittanut Bayleyn ajalta toimii paremmin Brucen laulamana. Varmasti iso osa onkin tätä mieltä, mutta olen kuullut myös hyvin perusteltuja eriäviä mielipiteitä.

Olisi mielenkiintoista kuulla Bayleyn tulkitsemana ne biisit jotka siirtyivät Brave New Worldille.

 

[Randalf]

Mitä Youtubesta hänen vetoja katellu ni ihan hyvin toimii Maidenin biisitkin. Siitä huolimatta, ja taas korostan että oma mielipide, ne biisit joita Iron Maiden nykyään soittaa livenä tai on soittanut Baileyn ajalta toimii paremmin Brucen laulamana. Varmasti iso osa onkin tätä mieltä, mutta olen kuullut myös hyvin perusteltuja eriäviä mielipiteitä.

Olisi mielenkiintoista kuulla Baileyn tulkitsemana ne biisit jotka siirtyivät Brave New Worldille.

Noista niin Blazen kuin Brucenkin esittämäksi päätyneistä tuon ajan biiseistä lähinnä Lord of the Flies on mielestäni sellainen, johon Bruce ei päässyt ihan niin erinomaisesti kiinni. Tulkitsee hyvin, mutta nostettu sävelkorkeus (aika poikkeuksellista Maidenin livesovituksissa, että tuohon edes puututaan!) vie ehkä vähän jopa kappaleen narratiivin tummaa särmää pois, vaikka idea sinänsä kiva olikin. The Clansman ja Sign of the Cross taas taittuvat Brucelta huimalla tavalla, sillä mies on erinomainen kuvittamaan ja tulkitsemaan tuollaista tekstiä! Blazehan istuu molempiin biiseihin myös hyvin, mutta ei saa ihan samanlaista hurmosta johonkin The Clansmaniin aikaiseksi. Brucehan on ollut näissä jutuissa aina tosi hyvä ja iän myötä tullut vain lisää syvyyttä tulkintaan. Blaze veti Clansmanin jo Maidenissa ihan hienosti, mutta kun Bruce liittyi takaisin remmiin ja pääsi vetämään ko. biisiä, niin onhan tämmöiset tekstit kuin tehty Brucelle laulettavaksi monikymmentuhatpäisen yleisön edessä:

And I swear to defend
I will fight to the end
And I swear that I'll never be taken alive
And I know that we'll stand
We'll fight for a land!!

Ja voiko yksinkertaisuudessaan hurmoksellisempaa yhteislaulettavaa ollakaan, kuin FREEDOM!

Sign of the Crossiin Blazen tummasävyinen tulkinta sopii myös hienosti, mutta ei varsinaisesti nosta biisiä suuremmin lentoon. Tässä on mielestäni se herrojen laulusuoritusten keskeinen ero Maidenissa: Bruce saa nostettua kappaleen tekstin uudelle tasolle, kun taas Blazella, osittain sävellaji- ja teknisten seikkojen takia, jää vähän enemmän piippuun, vaikka parhaimmillaan hyvin suoriutuukin.

Sitten kun kuuntelee, miten Blaze on myöhempien kokoonpanojensa kanssa vetänyt noita biisejä, niin erohan on suuri. Onhan Blaze kehittynyt laulajanakin, mutta jo hänen äänelleen paremmin räätälöity sovitus tuo huimasti paljon enemmän tilaa tulkinnalle ja biisit lähtee ihan eri tavalla lentoon.

Blood Brothersiahan Blaze on muuten akustisena versiona lauleskellut (video nyt on vähän hupsu, mutta olkoot):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Lju5yaKglr8

 

[Thombson]

Noista niin Blazen kuin Brucenkin esittämäksi päätyneistä tuon ajan biiseistä lähinnä Lord of the Flies on mielestäni sellainen, johon Bruce ei päässyt ihan niin erinomaisesti kiinni. Tulkitsee hyvin, mutta nostettu sävelkorkeus (aika poikkeuksellista Maidenin livesovituksissa, että tuohon edes puututaan!) vie ehkä vähän jopa kappaleen narratiivin tummaa särmää pois, vaikka idea sinänsä kiva olikin. The Clansman ja Sign of the Cross taas taittuvat Brucelta huimalla tavalla, sillä mies on erinomainen kuvittamaan ja tulkitsemaan tuollaista tekstiä! Blazehan istuu molempiin biiseihin myös hyvin, mutta ei saa ihan samanlaista hurmosta johonkin The Clansmaniin aikaiseksi. Brucehan on ollut näissä jutuissa aina tosi hyvä ja iän myötä tullut vain lisää syvyyttä tulkintaan. Blaze veti Clansmanin jo Maidenissa ihan hienosti, mutta kun Bruce liittyi takaisin remmiin ja pääsi vetämään ko. biisiä, niin onhan tämmöiset tekstit kuin tehty Brucelle laulettavaksi monikymmentuhatpäisen yleisön edessä:

And I swear to defend
I will fight to the end
And I swear that I'll never be taken alive
And I know that we'll stand
We'll fight for a land!!

Ja voiko yksinkertaisuudessaan hurmoksellisempaa yhteislaulettavaa ollakaan, kuin FREEDOM!

Sign of the Crossiin Blazen tummasävyinen tulkinta sopii myös hienosti, mutta ei varsinaisesti nosta biisiä suuremmin lentoon. Tässä on mielestäni se herrojen laulusuoritusten keskeinen ero Maidenissa: Bruce saa nostettua kappaleen tekstin uudelle tasolle, kun taas Blazella, osittain sävellaji- ja teknisten seikkojen takia, jää vähän enemmän piippuun, vaikka parhaimmillaan hyvin suoriutuukin.

Sitten kun kuuntelee, miten Blaze on myöhempien kokoonpanojensa kanssa vetänyt noita biisejä, niin erohan on suuri. Onhan Blaze kehittynyt laulajanakin, mutta jo hänen äänelleen paremmin räätälöity sovitus tuo huimasti paljon enemmän tilaa tulkinnalle ja biisit lähtee ihan eri tavalla lentoon.

Blood Brothersiahan Blaze on muuten akustisena versiona lauleskellut (video nyt on vähän hupsu, mutta olkoot):

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Lju5yaKglr8

Brucen ajan biiseistä Blazelle parhaiten sopii Afrait to Shoot Strangers. Jopa paremmin kuin Brucelle ja onhan X-Factor ylivoimaisesti Maidenin aliarvostetuim levy. Bruce fanipojat dissaavat ainoastaan koska Mr. Dickinson ei ole laulamassa, omalla listalla menee top5 Maiden lätyksi. Blazen Silicon Messiah on 2000 luvun paras lätty. Maailman aliarvostetuin solisti ja lisäksi helveti hieno mies.

 

[Randalf]

Brucen ajan biiseistä Blazelle parhaiten sopii Afrait to Shoot Strangers. Jopa paremmin kuin Brucelle ja onhan X-Factor ylivoimaisesti Maidenin aliarvostetuim levy. Bruce fanipojat dissaavat ainoastaan koska Mr. Dickinson ei ole laulamassa, omalla listalla menee top5 Maiden lätyksi. Blazen Silicon Messiah on 2000 luvun paras lätty. Maailman aliarvostetuin solisti ja lisäksi helveti hieno mies.

Blaze on kyllä todellinen musiikkimaailman työukko rautaisella asenteella ja kyllähän toi soolodiskografia on KOVA. Joku King of Metal on vähän köykäinen ja tuoreemmat albumit on tuotannollisesti mielipiteitä jakavia, mutta onhan se perustaso, siis ihan sävellysten toimivuuden osalta, erittäin luja ja helmibiisejä löytyy useampikin kourallinen.

Afraid to Shoot Strangersista samaa mieltä ainakin 90-luvun osalta! Blaze vetää todella nätisti ja tavoittaa tekstin hengen hienosti. Kiva, että tuosta on vieläpä ihan virallinen liveraita olemassa!

Brucen vähän kapeahko tulkintatyyli 90-luvun alun Maidenissa ja tekniikan etsintä ääntä käristäneiden "ruuhkavuosien" jälkeen ei oikein tehnyt biisille kunniaa, mutta 2012-13 Maiden England -kiertueella esitetyt livevedot ko. biisistä onkin sitten ihan uskomattoman kovia! Sääli, ettei pro-laatuista äänitettä ole tuosta tarjolla, oli meinaan huima. Bonuksena vielä Adrianin kitarajutut taustalla, jotka todellakin toivat lisää syvyyttä noihin harmoniaosuuksiin ja ihan ylipäätään tohon sovitukseen.

 

[adolf]

Makuasioita sano koira, kun muniansa nuoli.

Olen noille Bayleyn levyille yrittänyt mahdollisuuden antaa ihan avoimin mielin useammankin kerran. Onhan niillä omat hyvät onnistumisensa, joista Sign of The Cross suurimpana helmenä. Sekin tosin kuulostaa sata kertaa paremmalta Brucen laulamana.

Noin kokonaisuutena levyt ovat heikointa Maidenia omissa papereissani. Kun ei vaan lähde, niin ei lähde. Mutta kuten sanottua, niin makuasioita nämä ovat, ja jos joku tykkää, niin mikäs siinä.

 

[heavy]

Kiinnostaa tietää millainen Maiden tausta näillä Bayley fanipojilla mahtaa olla? Onko kukaan, joka on kuunnellut bändiä sieltä Di'anno ajoista sitä mieltä että Blaze olisi edes kelvollinen Iron Maiden laulaja?