Weekend_Warrior
Jäsen
Löytyy samalta heiltä myös muistaakseni Ghost of the Navigator joka oli kova veto myös. Toki myös jokunen klassikko.
Löytyy samalta heiltä myös muistaakseni Ghost of the Navigator joka oli kova veto myös. Toki myös jokunen klassikko.Ensimmäistä kertaa tämä biisi kuulosti hyvältä omaan korvaan. En ole koskaan tykännyt tästä biisistä. Tällaisena rockpoppiversiona avautui jotenkin paremmin biisin ulottuvuudet.
Oikeastaan hämmentävää, miten hyvin tällainen melko progemainen 2000-luvun Maiden biisi taipuu tällaiseen versiointiin. Ja todellakin propsit biisin valinnasta. Mahtavaa, että ei aina niitä kasariklassikkoja. 2000-luvun biiseistäkin varsin persoonallinen valinta.
Iron Maiden drummer Nicko McBrain playing "The Writing on the Wall" for the first time live with Titanium Tart, his Iron Maiden cover band at the Rock n Roll Ribs 12th Anniversary Party.
Mitä mieltä, onko tästä isoksi livehitiksi? Soinee kyllä taatusti vielä livenä Maideninkin esittämänä. Itse tykkään kyllä kappaleesta livenäkin. Hyvällä tatsilla ja tempolla pystyy Herra vielä vetämään näköjään, aivan mahtava homma.
Olen varmaan siinä hieman outolintu kun väitän että Rock in Rio (2001) on bändin tiukin kokonaisuus livenä--
Rock in Riosta parempi versio on Brasilian tv:stä tullut versio. Ei ole leikattu ja liimattu Brucen huudatuksia (Fear of The Dark). Sign of The Cross aikana kuuluu joku onnettomuus backstagella. Leikkaus huomattavasti rauhallisempaa.Kyllähän Nickon soitto on myös itselleni merkittävä osa Maidenin soundia. Olen aina tykännyt Nickon vähän groovaavammasta tyylistä ja melko tiivis ride-pellin käyttö on jo aika ikoninen monissa kompeissa. Soitossa on omaan mieleen enemmän sielua, kun joillakin muilla raskaamman musiikin rumpaleilla, joilla ykkösprioriteettinä on saada tuplabasarit tykittämään mahdollisimman nopeasti. Nickohan se taisi joskus itse todeta ettei käytä tuplabasareita, koska tarpeeksi on vielä opeteltavaa yhdelläkin.
Rock in Riosta. Oma Maiden fanitukseni alkoi teini-ikäisenä 2000-luvun alussa, joten RIR on ehdottomasti itselleni se kaikista tärkein live juuri tuon ajankohdan vuoksi. DVD:tä tuli aikoinaan katseltua melkein päivittäin ja levy soi jatkuvasti. Nyt jälkeenpäinhän tuo kuvataltiointi on aika hirveää räpeltämistä leikkauksineen. Kuvakulmat vaihtuvat parin sekunnin välein. No tämäkin oli vielä lievää Death on the Roadiin verrattuna. Taisi olla niin, että Harris itse halusi nuo leikkaukset hoitaa näissä ja vieläkin vaikea ymmärtää miksi nämä kaksi taltiointia on leikattu noin. Musiikillisesti bändi on aivan pirun kovassa vedossa Rock in Riolla, kuten ovat olleet livenä koko 2000- luvun. Ja samaa mieltä @Weekend_Warrior in kanssa siitä, että rummut on RIR:llä miksattu todella hyvin "pinnalle" ja tämä on ehdottomasti omaan mieleen, vaikka en rumpali olekaan.
Sehän on!
Nickon "soittotatsi" on pysynyt mielestäni läpi uran tiukkana. Viime aikoina on toki karsinut krumeluureja, jotta pystyy edelleen tukemaan biisejä niiden vaatimalla tiukkuudella. Esimerkiksi huimat Legacy of the Beast -keikat keväältä 2018 oli huimaa tekemistä Nickolta ja vaikka tuo tuorein livejulkaisu ei bändiä ihan hehkeimmillään Legacy-kiertueen osalta tarjoile, niin Nicko on kyllä ikäisekseen huimassa vedossa. Hyvin taittuu niin Where Eagles Dare kuin esimerkiksi Sign of the Crosskin.
Rock in Riosta. Oma Maiden fanitukseni alkoi teini-ikäisenä 2000-luvun alussa, joten RIR on ehdottomasti itselleni se kaikista tärkein live juuri tuon ajankohdan vuoksi. DVD:tä tuli aikoinaan katseltua melkein päivittäin ja levy soi jatkuvasti. Nyt jälkeenpäinhän tuo kuvataltiointi on aika hirveää räpeltämistä leikkauksineen. Kuvakulmat vaihtuvat parin sekunnin välein. No tämäkin oli vielä lievää Death on the Roadiin verrattuna. Taisi olla niin, että Harris itse halusi nuo leikkaukset hoitaa näissä ja vieläkin vaikea ymmärtää miksi nämä kaksi taltiointia on leikattu noin.
Itse arvostan suuresti kyseistä levyä. Tiedän kyllä, että pro kasari ja Bruce piireissä kyseinen levy tuomitaan. Siinä on mielestäni Maidenin paras biisi Sign Of The Cross sekä yksi parhaista rockereista (Man On The Edge). Lisäksi levyllä on runsaasti mukavan synkkää ja tunnelmallista musiikkia, joka uppoaa minulle kuin kuuma veitsi voihin. Mainitaan nyt vaikka Edge Of Darkness, Lord Of The Flies ja Judgment Of Heaven. Jostain syystä varsin mainio rockeri Judgment Day haudattiin Man On The Edgen B-puoleksi.Selailin ilmestyneitä albumeita ja huomasin, että itseltäni on mennyt The X Factor täysin ohi, enkä ole siitä kuullut biisiäkään. Albumi olikin sitten tehtyä ilman Brucea, joten olen sen jättänyt väliin ja unohtanut aktiivisesti.
Kaipa tuon nyt voisi pistää kuunteluun vaikka en ilmeisesti mitään menettäisi, jos tuota ei kuuntelisikaan…
Edit: Noh, mitenköhän tämän nyt muotoilisi. Jos olisin tuon levyn vahingossa ostanut 1995, niin levy olisi lentänyt Aurajokeen.
Itse arvostan suuresti kyseistä levyä. Tiedän kyllä, että pro kasari ja Bruce piireissä kyseinen levy tuomitaan. Siinä on mielestäni Maidenin paras biisi Sign Of The Cross sekä yksi parhaista rockereista (Man On The Edge). Lisäksi levyllä on runsaasti mukavan synkkää ja tunnelmallista musiikkia, joka uppoaa minulle kuin kuuma veitsi voihin. Mainitaan nyt vaikka Edge Of Darkness, Lord Of The Flies ja Judgment Of Heaven. Jostain syystä varsin mainio rockeri Judgment Day haudattiin Man On The Edgen B-puoleksi.
Levy ajoittuu kenties Maidenin historian synkimpään ajankohtaan. Bruce tottakai oli lähtenyt bändistä ja Stevellä oli henk. Koht. elämässään tuolloin raskasta. Kyseinen levy on hyvin erilainen ja mielenkiintoinen pala Maidenin historiaa. Blazen tumma ääni sopii mielestäni erinomaisesti tälle levylle ja vie synkkyyden äärimmilleen ainakin Maiden mittapuulla. Vastapainoksi levy sisältää runsaasti kauniita ja upeita riffejä. Meikäläiselle tämä levy on heittämällä Maidenin top3:ssa
Makuasioita tosiaan. Itse pidän Blazesta ja soolotuotantokin maistuu n. vuoteen 2010 asti. Sen jälkeinen soolotuotanto on jotenkin demomaista, eikä Blaze vissiin jaksa panostaa vokaalien sovitukseen ja laatuun. Mutta ainakin Silicon Messiah ja The Man Who Would Not Die albumit ovat varsin tiukkaa tykitystä. Itse pidän paljon myös Tenth Dimension ja Blood & Belief albumeista. Näiden jälkeinen materiaali lähtee sitten jotenkin käsistä. Liekkö sitten kasattu pikkubudjetilla ilman kunnon tuottajaa. Blazen laulu kokee myös tietynlaisen muutoksen, josta en enään itsekään pidä. Vähän kuin ei osaisi enään hallita omaa ääntään.Makuasioita sanoi koira, kun persettään nuoli. Instrumentaaliversiona levyllä olisi saattanut olla jotain annettavana, mutta onhan tuo laulaja aivan järkyttävän huono.
Hyvä ja asiantunteva kirjoitus sieltä.Virtual XI nyt on jo soundiensa puolesta aika pökäle, vaikka kaikissa biiseissä on ihan hyviä ideoita, aihioita ja/tai melodioita ja muutama todella kovakin mukaan mahtui. Huomionarvoista on, että tällä kertaa Murrayn sävelkynä on puolestaan ihan kohtalaisen terävänä - kaikesta huolimatta.
Mitä Youtubesta hänen vetoja katellu ni ihan hyvin toimii Maidenin biisitkin. Siitä huolimatta, ja taas korostan että oma mielipide, ne biisit joita Iron Maiden nykyään soittaa livenä tai on soittanut Baileyn ajalta toimii paremmin Brucen laulamana. Varmasti iso osa onkin tätä mieltä, mutta olen kuullut myös hyvin perusteltuja eriäviä mielipiteitä.
Olisi mielenkiintoista kuulla Baileyn tulkitsemana ne biisit jotka siirtyivät Brave New Worldille.
Noista niin Blazen kuin Brucenkin esittämäksi päätyneistä tuon ajan biiseistä lähinnä Lord of the Flies on mielestäni sellainen, johon Bruce ei päässyt ihan niin erinomaisesti kiinni. Tulkitsee hyvin, mutta nostettu sävelkorkeus (aika poikkeuksellista Maidenin livesovituksissa, että tuohon edes puututaan!) vie ehkä vähän jopa kappaleen narratiivin tummaa särmää pois, vaikka idea sinänsä kiva olikin. The Clansman ja Sign of the Cross taas taittuvat Brucelta huimalla tavalla, sillä mies on erinomainen kuvittamaan ja tulkitsemaan tuollaista tekstiä! Blazehan istuu molempiin biiseihin myös hyvin, mutta ei saa ihan samanlaista hurmosta johonkin The Clansmaniin aikaiseksi. Brucehan on ollut näissä jutuissa aina tosi hyvä ja iän myötä tullut vain lisää syvyyttä tulkintaan. Blaze veti Clansmanin jo Maidenissa ihan hienosti, mutta kun Bruce liittyi takaisin remmiin ja pääsi vetämään ko. biisiä, niin onhan tämmöiset tekstit kuin tehty Brucelle laulettavaksi monikymmentuhatpäisen yleisön edessä:
And I swear to defend
I will fight to the end
And I swear that I'll never be taken alive
And I know that we'll stand
We'll fight for a land!!
Ja voiko yksinkertaisuudessaan hurmoksellisempaa yhteislaulettavaa ollakaan, kuin FREEDOM!
Sign of the Crossiin Blazen tummasävyinen tulkinta sopii myös hienosti, mutta ei varsinaisesti nosta biisiä suuremmin lentoon. Tässä on mielestäni se herrojen laulusuoritusten keskeinen ero Maidenissa: Bruce saa nostettua kappaleen tekstin uudelle tasolle, kun taas Blazella, osittain sävellaji- ja teknisten seikkojen takia, jää vähän enemmän piippuun, vaikka parhaimmillaan hyvin suoriutuukin.
Sitten kun kuuntelee, miten Blaze on myöhempien kokoonpanojensa kanssa vetänyt noita biisejä, niin erohan on suuri. Onhan Blaze kehittynyt laulajanakin, mutta jo hänen äänelleen paremmin räätälöity sovitus tuo huimasti paljon enemmän tilaa tulkinnalle ja biisit lähtee ihan eri tavalla lentoon.
Blood Brothersiahan Blaze on muuten akustisena versiona lauleskellut (video nyt on vähän hupsu, mutta olkoot):
Brucen ajan biiseistä Blazelle parhaiten sopii Afrait to Shoot Strangers. Jopa paremmin kuin Brucelle ja onhan X-Factor ylivoimaisesti Maidenin aliarvostetuim levy. Bruce fanipojat dissaavat ainoastaan koska Mr. Dickinson ei ole laulamassa, omalla listalla menee top5 Maiden lätyksi. Blazen Silicon Messiah on 2000 luvun paras lätty. Maailman aliarvostetuin solisti ja lisäksi helveti hieno mies.