Mainos

Iron Maiden

  • 432 366
  • 2 385

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Tuo Soundin linkkaama pätkä on muuten Maiden tubettaja Capnharrisin kanavalta. Tekee mm. hiton siistejä Eddie-huopanukkeja levynkansien pohjalta.
Juu ja on aina keikoilla eturivissä kundikaverinsa kanssa kiertäen Maidenin matkassa milloin missäkin. Vastaava Maideniin niin kovin hurahtanut nainen löytyy ihan Suomesta eli se pieni blondi joka useilla virallisilla Maidenin videoillakin näkyy ja myös monissa kuvissa. On joko yksin, ex-poikakaverin tai äitinsä kanssa keikoilla. Nähnyt Maidenin lukemattomia kertoja, samoin myös useita Brucen ja Harrisin soolokeikkoja. Käy toki myös Metallican ja monen muun keikat katsastamassa.

Näitä keikoilta toiseen kiertäviä löytyy paljon myös Metallican ja Bruce Springsteenin parista.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Jj

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Di'Annolla oli halu päästä pois Maidenista ja se heijastui kaman vetämisenä. Hän koki paineita Maidenin keulakuvana olemisesta ja Maidenin musiikkikaan ei ollut ihan täysin hänen juttunsa, punk enemmänkin. Killersin kiertueella oli keikkoja, joissa häntä piti maanitella lavalle ja se alkoi väsyttämään muuta bändiä.
Myös rumpalin kanssa oli ongelmia. llmeisesti viihtyi kovin hyvin "yössä" ja se sitten vaikutti kaikkeen muuhun eli soittoon ja keikkoihin. Tarkoitan siis Nickon edeltäjää Clive Burria. Hänelle tosin taisi maistua vaan bisse ja viina. Monoa tosin tuli vasta 1983.
 

SM84

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Louis Blues, KuKi HT
Myös rumpalin kanssa oli ongelmia. llmeisesti viihtyi kovin hyvin "yössä" ja se sitten vaikutti kaikkeen muuhun eli soittoon ja keikkoihin. Tarkoitan siis Nickon edeltäjää Clive Burria. Hänelle tosin taisi maistua vaan bisse ja viina. Monoa tosin tuli vasta 1983.
Pieni korjaus, Burr itse asiassa erotettiin jo vuoden '82 puolella. Hänen isänsä kuoli kesken The Number Of The Beast-kiertueen ja Nicko McBrain paikkasi häntä noilla keikoilla. Kun Burr palasi, niin tunnelma oli muuttunut ja hänet tavallaan poistettiin bändistä. Burrin erottamisen (ainakin yksi) syy, mitä julkisuuteen on kerrottu, oli juuri tuo alkoholi. Lisäksi Nicko oli persoonana ja soittajana bändin mieleen.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Joista esimerkiksi Alexander The Great on lopultakin ollut viimeiset 2v (2023-2024) joka ilta keikkasetissä.

Infinite Dreams, Only the Good Die Young ja Total Eclipse ovat vahvasti veikkailtuna 2025-2026 rundille.
Tiedän, että Aleksanteri on tällä kiertueella setissä, olin katsomassa keikkaa ja kyllähän se tunteet toi pintaan. Se ei silti poista sitä, etteikö biisi olisi ollu aivan liian vähän setissä.
Kuten ei myöskään se jos Total Eclipse, Only the Good Die Young tai Infinite Dreams soitettais ensi vuonna. Kahta noista on soitettu viimeksi levyjensä julkaisukiertueella ja Only the Good Die:ta ei vissiin ikinä?
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Näitä keikoilta toiseen kiertäviä löytyy paljon myös Metallican ja Bruce Springsteenin parista.
Maiden, Bruce ja onhan noita kotimaassakin, yksi nainen oli ollut kai kaikilla Moon Shotin keikoilla, Brother Firetribellä myös bändiä seuraavia faneja.

Hattua päästä jne mutta en ehkä itse jaksaisi saman bändin ja saman kiertueen keikkoja käydä katsomassa. Viikate varmaan itsellä eniten tullut vastaan mutta siinäkin 99% vain Turun keikat, eräänä vuonna niitäkin toki tarjolla puoli tusinaa.
 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Mulle tää on harvinaisen yksinkertaista. MINUN musiikkimakuuni Iron Maiden oli helvetin kova bändi nimenomaan Di’Annon aikakaudella. Varsinkin ensimmäinen levy on yksi parhaista ikinä. Dickinson on helvetin kova laulaja ja keulamies, ja hänen aikansa Maiden on tehnyt monta hyvää biisiä, mutta yleisesti Iron Maiden muuttui punkahtavasta NWOBHM bändistä kikkelihevibändiksi Dickinsonin myötä, joka ei vaan ole musiikkia mun makuuni. Ei huonoa, missään nimessä, mutta ei mun makuun. Jostain selittämättömästä syystä The Final Frontier sitten taas iski muhun kovaa ja luukutan sitä edelleen. Erinomainen levy.

Arvostan Iron Maidenia suuresti, mutta välillä pohdin että mitähän se alkuperäinen bändi olisi saanut aikaiseksi, jos olisi pysynyt kasassa. Voi olla, että olisi ajautunut unholaan muiden aikalaistensa mukana.
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Maiden, Bruce ja onhan noita kotimaassakin, yksi nainen oli ollut kai kaikilla Moon Shotin keikoilla, Brother Firetribellä myös bändiä seuraavia faneja.

Hattua päästä jne mutta en ehkä itse jaksaisi saman bändin ja saman kiertueen keikkoja käydä katsomassa. Viikate varmaan itsellä eniten tullut vastaan mutta siinäkin 99% vain Turun keikat, eräänä vuonna niitäkin toki tarjolla puoli tusinaa.
Juu no ihmetellä pitää että esimerkiksi tuo kapteeni Harris jaksaa niin paljon kiertää. Maidenilla nytkin ollut ihan sama setti 2v samoilla taustalakanoilla ja Eddiellä sekä samat läpät suunnilleen joka ilta samassa kohdassa settiä. Toki maa ja kaupunki vaihtuu sekä yleisö mutta muuten samaa koko ajan. Joskus toki voi käydä kämmejä ja taustalakana jää jumiin, kongi tippuu jne. mutta muuten sama meno.
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Mulle tää on harvinaisen yksinkertaista. MINUN musiikkimakuuni Iron Maiden oli helvetin kova bändi nimenomaan Di’Annon aikakaudella. Varsinkin ensimmäinen levy on yksi parhaista ikinä. Dickinson on helvetin kova laulaja ja keulamies, ja hänen aikansa Maiden on tehnyt monta hyvää biisiä, mutta yleisesti Iron Maiden muuttui punkahtavasta NWOBHM bändistä kikkelihevibändiksi Dickinsonin myötä, joka ei vaan ole musiikkia mun makuuni. Ei huonoa, missään nimessä, mutta ei mun makuun. Jostain selittämättömästä syystä The Final Frontier sitten taas iski muhun kovaa ja luukutan sitä edelleen. Erinomainen levy.

Arvostan Iron Maidenia suuresti, mutta välillä pohdin että mitähän se alkuperäinen bändi olisi saanut aikaiseksi, jos olisi pysynyt kasassa. Voi olla, että olisi ajautunut unholaan muiden aikalaistensa mukana.
No kyllähän esimerkiksi Priestille tai Saxonille kävi ihan kivasti.
 

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Viini ja Ruoka messuilta löytyi Maidenin omalle litkulle pyhitetty standi. Pitäisi jatkossa saada sadasta handelista kautta maan. Kai se oma pitää jossain vaiheessa kipaista vaikka prosentit on taakse jäänyttä elämää. Suomessa kun ollaan niin eivät tietenkään voineet myydä ulos maahantuojan toimesta.
 

Liitteet

  • images (4).jpeg
    images (4).jpeg
    11,9 KB · kertaa luettu: 178

Hauntti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, TPS, Varjomodet
Viini ja Ruoka messuilta löytyi Maidenin omalle litkulle pyhitetty standi. Pitäisi jatkossa saada sadasta handelista kautta maan. Kai se oma pitää jossain vaiheessa kipaista vaikka prosentit on taakse jäänyttä elämää. Suomessa kun ollaan niin eivät tietenkään voineet myydä ulos maahantuojan toimesta.

Juu on tuo Alkon valikoimissa jo ainakin täällä Turgusessa. Jäi vielä tänä viikonloppuna hyllyyn kun ei punkkua tehnyt mieli.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viini ja Ruoka messuilta löytyi Maidenin omalle litkulle pyhitetty standi. Pitäisi jatkossa saada sadasta handelista kautta maan. Kai se oma pitää jossain vaiheessa kipaista vaikka prosentit on taakse jäänyttä elämää. Suomessa kun ollaan niin eivät tietenkään voineet myydä ulos maahantuojan toimesta.
Kiitos tiedosta! Pitääpä huomenna käydä maistamassa!
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Kyllähän tuota Maidenin punkkua toki juo mutta ei se nyt mikään mieleenjäävä makuelämys ole. Sitä samaa perushuttua mitä on kyykkyhyllyssä mielinmäärin Alkossa ja mitä voisi kuvitella myytävän ns. talon viininä vaikka jossain Rossossa pizzan kylkeen. Semmoinen perusviini ja helposti juotava eli hyvin marjaisa.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Koko 2000-luvun sitä on toivonut, että Harris osaisi enemmän arvostaa sitä, mistä homma lähti, eikä vääntäisi jokaisesta biisistään mammuttia, joka alkaa ja päättyy samalla tavalla.

Aina kun Maidenin (Harrisin) nämä perinteiset sävelkulkumodulaatiosukat alkavat tulla korvista, on hyvä heittää kuunteluun noi kaksi ensimmäistä levyä, jossa on kovempi ja raaempi meno.

Lainaamastani tekstistä olen täysin samaa mieltä, jonkun pitäisi sanoa Harrisille, että levy kestää sen 40 minuuttia ja biisit sen rapia 3 minuuttia, saa suorittaa.
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Aina kun Maidenin (Harrisin) nämä perinteiset sävelkulkumodulaatiosukat alkavat tulla korvista, on hyvä heittää kuunteluun noi kaksi ensimmäistä levyä, jossa on kovempi ja raaempi meno.

Lainaamastani tekstistä olen täysin samaa mieltä, jonkun pitäisi sanoa Harrisille, että levy kestää sen 40 minuuttia ja biisit sen rapia 3 minuuttia, saa suorittaa.
Tai sitten niin että muut biisit kellottaa 3-7min ja lopussa sitten 7-15min mammutti mikä päättää levyn.
 

Randalf

Jäsen
Tai sitten niin että muut biisit kellottaa 3-7min ja lopussa sitten 7-15min mammutti mikä päättää levyn.

Joo itse olisin myös enemmän tällä linjalla. Mielestäni yksittäisten biisien pituudet eivät ole olleet ongelma (toki makuasioita nämä), vaikka on siellä toki vähän ylipaisuneitakin joukossa, mutta tuota annostelua levyä kohden vois miettiä. Joku 8-9 biisin kokonaiskestoltaan muutamaa aiempaa lyhyempi ja näin ollen ylipäätään tiiviimpi levy maistuisi mulle erinomaisesti.

Tämä ei toki ole pois siitä, että aiemmin sivutut kaksi ensimmäistä levyä ovat kovaa tykitystä. Mielestäni varttuneemmalle Maidenille kuitenkin sopii parhaiten vähän toisenlainen ilmaisu, heh.

Perusaihiot yhtyeellä on mielestäni edelleen kunnossa: lyhyemmätkin biisit on pääsääntöisesti olleet viime levyilläkin hyviä, mutta parhaat on sitä pitkää-keskipitkää osastoa ja en varsinaisesti kaipaa noita alle viisiminuuttisia lisääkään; mieluummin vähemmän ja tosi hyviä, kuin väkisin enemmän. Toki esimerkiksi Smith on ihan tarkoituksella keskittynyt kynäilemään tiiviimpiä veisuja (sivusi tätä jossain Senjutsun julkaisun tienoilla).

Tuotannolisen/äänitysteknisen hinkkailun kanssa vois tosiaan olla huolellisempi, mutta se laiva lienee jo seilannut... Jollain tapaa arvostan ja ns. diggailen tätä Maidenin "tehdään just niinkuin halutaan ja on kivaa" -linjaa, jonka myötä levyt kuulostavat vikoineenkin jotenkin autenttisemmalta ja soitetummalta kuin monella verrokilla, mutta kääntöpuoli on sitten se, että vähän ärsyttää, miten ainakin näennäisesti hyvin pienellä säätämisellä olisi saanut ihan todella loistavan paketin kasaan.
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Hyvin mennyt tämä nykyinen kiertue.
Se on kohta ohi ja ei yhtään keikkaa 2023 tai 2024 peruttu sairastumisen vuoksi tai minkään muunkaan asian takia. Bruceltakaan ei ole käpy palanut ilmeisesti kertaakaan kesken keikan tällä tourilla. Ei ole edes soihdut häirinneet kuten Ateenassa.
 

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Muuttovalmisteluissa tärkeintä ei todellakaan ole uusi sähkösopimus tai Internet vaan Iron Maiden seinäkalenterin hankkiminen. Ovat maailmalla käymässä vähiin mutta itse onnistuin hommaamaan CDONista. Up the 2025!
 

Liitteet

  • 319993-iron-maiden-a3-calendar-main~2.jpg
    319993-iron-maiden-a3-calendar-main~2.jpg
    472,4 KB · kertaa luettu: 128
  • 319993-iron-maiden-a3-calendar-back~2.jpg
    319993-iron-maiden-a3-calendar-back~2.jpg
    404 KB · kertaa luettu: 129

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Iron Maidenin viidennen studioalbumin neljäs, viides ja kuudes raita on täyttä rockia! TÄYTTÄ TÖRINÄÄ! kuten maestrolla on tapana sanoa. Kitarat vinkuu kuin kiimaset, kiukkuset ampiaiset. Sitä ei ampiaisista muualla kuulla. Martin Birch on saanut bändin rytmiryhmän takomaan semmoiset rytmit ja soundit, että oksat pois. Dickinson antaa soitannalle paljon tilaa, mutta herra Jumala, herra Dickinson sanoo kyllä sen viimeisen sanan. Harrisin, Dickinsonin ja Smithin sävellyskynät ovat olleet terävät, toodella terävät, kun tätä lättyä on kirjoitettu.

Iron Maidenin viides studiolätty oli eka levy, jonka olen joskus ostanut. Siihen asti olin pärjännyt isoveljen ja kavereiden levyhyllyjä penkomalla. Vuosi lienee 1984. Äidin kanssa käveltiin Oulussa Pakkahuoneenkadun alkupäässä olevaan Fazerin Musiikki Kullas musiikkiliikkeeseen. Kauan siellä ei varmasti tarttenut levy plärätä ennenkuin liikkeen ovesta käveli ulos 15-vuotias onnellinen teinipoika: Musiikki-Kullaksen muovipussissa, albumin kokoisessa, oli himoittu lätty: Iron Maiden Powerslave. Täytyy kyllä sanoa: Powerslave on kestänyt aikaa - sen verran kova lätty se on.
 

Hööty

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Penguins
Iron Maidenin viidennen studioalbumin neljäs, viides ja kuudes raita on täyttä rockia! TÄYTTÄ TÖRINÄÄ! kuten maestrolla on tapana sanoa. Kitarat vinkuu kuin kiimaset, kiukkuset ampiaiset. Sitä ei ampiaisista muualla kuulla. Martin Birch on saanut bändin rytmiryhmän takomaan semmoiset rytmit ja soundit, että oksat pois. Dickinson antaa soitannalle paljon tilaa, mutta herra Jumala, herra Dickinson sanoo kyllä sen viimeisen sanan. Harrisin, Dickinsonin ja Smithin sävellyskynät ovat olleet terävät, toodella terävät, kun tätä lättyä on kirjoitettu.

Iron Maidenin viides studiolätty oli eka levy, jonka olen joskus ostanut. Siihen asti olin pärjännyt isoveljen ja kavereiden levyhyllyjä penkomalla. Vuosi lienee 1984. Äidin kanssa käveltiin Oulussa Pakkahuoneenkadun alkupäässä olevaan Fazerin Musiikki Kullas musiikkiliikkeeseen. Kauan siellä ei varmasti tarttenut levy plärätä ennenkuin liikkeen ovesta käveli ulos 15-vuotias onnellinen teinipoika: Musiikki-Kullaksen muovipussissa, albumin kokoisessa, oli himoittu lätty: Iron Maiden Powerslave. Täytyy kyllä sanoa: Powerslave on kestänyt aikaa - sen verran kova lätty se on.
Jep. Tuo melko yleinen konsensus, että Powerslavella olis 4 klassikkoa ja 4 täyteraitaa, on suurin huijaus ihmiskunnan historiassa.
Esimerkiksi Flash of the Blade ja Duellists ovat täydellistä klassikkokamaa. Ja Losfer Words ihan yhtä kova instrumentaali kuin Genghis Khan tai Transylvania.
 

Ice raven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit & Liverpool
Jep. Tuo melko yleinen konsensus, että Powerslavella olis 4 klassikkoa ja 4 täyteraitaa, on suurin huijaus ihmiskunnan historiassa.
Esimerkiksi Flash of the Blade ja Duellists ovat täydellistä klassikkokamaa. Ja Losfer Words ihan yhtä kova instrumentaali kuin Genghis Khan tai Transylvania.
Maailman ainoa bändi jonka "klassikoita" ei ole soitettu koskaan livenä? Makuasioista on turha kiistellä mutta joku raja fanituksessakin on. Se oma mielipide kun ei tee yhdestäkään biisistä hittiä tai oikeaa klassikkoa. Vai lankesinko trollaukseen?
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Jep. Tuo melko yleinen konsensus, että Powerslavella olis 4 klassikkoa ja 4 täyteraitaa, on suurin huijaus ihmiskunnan historiassa.
Esimerkiksi Flash of the Blade ja Duellists ovat täydellistä klassikkokamaa.
Oon suunnilleen samaa mieltä, tosin laimennettuna. Flash of the Bladesta on etenkin hieno. Voi olla totta että kitarariffi kuulostaa krapulapäivän tähteeltä, mutta osuva laulumelodia ja kertosäe tekee siitä powermetal valion.

Klassikko määritelmään sinällään liittyy yleinen suosio, joka mainituilta puuttuu. Oma tai pienen ryhmän suosima, mutta yleisesti tuntematon on kulttisuosikki.

Miten muuten aiemmin oli puhetta uusien kappaleiden liiallisista pituuksista niin minua ei haittaa. Milloin lyhyt "rocker" on viimeksi ollut huippubiisi? Parilla uusimmalla ainakaan ei minusta kertaakaan. Mukava kyllä olisi, jos niitä yhä syntyisi. Sen sijaan pitemmät ja hitaammat sopivat minusta vanhenevalle yhtyeelle luontevasti ja ovat levyjen parhaimmistoa. Mutta minulla onkin progekuuntelutaustaa. Siinä genressä 20min pitkät biisit on normaalia.
 
Viimeksi muokattu:

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Jep. Tuo melko yleinen konsensus, että Powerslavella olis 4 klassikkoa ja 4 täyteraitaa, on suurin huijaus ihmiskunnan historiassa.
Esimerkiksi Flash of the Blade ja Duellists ovat täydellistä klassikkokamaa. Ja Losfer Words ihan yhtä kova instrumentaali kuin Genghis Khan tai Transylvania.
En tiedä, mistä konsensuksesta puhut, mutta kyllähän muu albumi kalpenee Aces Highin, 2 Minutes to Midnightin, nimikkoraidan sekä Rime of the Ancient Marinerin varjossa; kyse on kontrastista. Jollain myöhempien aikojen albumilla Losfer Words, Flash of the Blade, Duellists ja Back in the Village olisivat varmasti se kärkinelikko.

Tällä samalla periaatteella mittailtuna Piece of Mind, Somewhere in Time ja Seventh Son of a Seventh Son ovat vielä selkeästi Powerslavea kovempia albumeja, kun kärkikin on näillä levyillä täyttä timanttia. Vaikeahan tuota Dickinsonin alkuaikojen 5 levyn suoraa on minään muuna pitää, kuin täysosumana.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Miten muuten aiemmin oli puhetta uusien kappaleiden liiallisista pituuksista niin minua ei haittaa. Milloin lyhyt "rocker" on viimeksi ollut huippubiisi? Parilla uusimmalla ainakaan ei minusta kertaakaan. Mukava kyllä olisi, jos niitä yhä syntyisi.
Pelkästään Dickinsonin aikakaudella on kuultu tällaisia levyn avaavia vähintäänkn kelpoja kaksikoita:

Invaders/Children of the Damned
Where Eagles Dare/Revelations
Aces High/2 Minutes to Midnight
Caught Somewhere in Time/Wasted Years
Moonchild/Infinite Dreams
Wicker Man/Ghost of the Navigator

Eiköhän tuolla saralla ole jo suunnilleen kaikki olennainen kuultu. Periaatteessa kannatan pidempien biisien tekemistä, mutta ensimmäinen viite turhasta venyttelystä oli Dream of Mirrors, jonka jälkeen tuota hyvän aihion venyttelyä ikuisuuksiin on kuultu sitten liikaakin. Jokuhan näistä uudemmistakin, vuosituhannen vaihteen jälkeen tehdyistä levyistä tykkää, ei siinä mitään ja hyvä niin, mutta mun kuppini ne ei The Final Frontieria lukuunottamatta oikein ole. Senjutsulta löytyi kyllä yllättävänkin monta (enemmän kuin yksi) biisiä, jotka ei olleet suoraan jostain virsikirjan lisälehdiltä kaavittu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös