Viestin lähetti Korak
Täytyy muistaa, että lähtökohta maataisteluihin oli hieman erilainen. Silloin satoi pommia irakilaisten päälle viiden viikon ajan, 24 tuntia vuorokaudessa. Onko sitten liittoutuma lähtenyt "soitellen" sotaan.
Loppujen lopuksi, eteneminen on tapahtunut yllättävänkin rivakasti. 12 vuotta sitten liittoumahan ajoi irakilaiset pois Kuwaitista, ja pommittivat sitten vain tiellä meneviä joukkoja paskaksi. Tämä nopea eteneminen pistää puolestaan ajatuksen siihen, löytyykö Saddamilta jokin jippo vielä jenkeille?
Tarkastellaan hivenen tilannetta nyt ja tuolloin.
On muitettava, että irakilaisten varustelutasossa silloisen ja nykyisen välillä on huikea ero. Tuolloin taasen irakilaisten ja liittouman kaluston välillä ei ollut niin huikeaa teknistä etumatkaa kuin nyt on, nyhän välillä on teknisessä mielessä sukupolvien kuilu. Samoin tuolloin moraali laajemmaltikin oli parempi kuin nyt, tosin tämä sota on vasta aluillaan joten mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata vielä vetää. Näistä löytyy jo syitä sille miksi pommitukset kestivät tuolloin kauemmin kuin nyt, joskin nyt lyhyessä ajassa ammuttaan huomattavia määriä enemmän esim. risteilyohjuksia verrattuna siihen määrään jota edellisen sodan kuluessa ammuttiin samassa ajassa.
Nyt Irakin asevoimien kokonaisvahvuus lienee reilu 300 000 miestä ja näiden päälle tulee vielä jonkin verran puolisotilaallisia joukkoja sekä erikoispoliisinjoukkoja ja mahdollisesti Tasavaltalaiskaartin erikoisosastoja. Melkoinen osa miesvahvuudesta on kehnosti varustettua ja moraaliltaan heikohkoa - tai näin oletettiin alkuun. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös tavanomaisen armeijan joukoissa on osastoja joiden moraali on yllättävänkin hyvä ja taasen vastapainoksi niitä joukkoja joilla se on kehnompi. Tähän mennessä liittokunta on joutunut taisteluihin pääasiassa vasta näitä tavanomaisen armeijan joukkoja vastaan, pl. muutamat Tasavaltalaiskaartin yksiköt etelässä - jotka muuten ovat juuri niitä joukkoja jotka edelleen pitävät puoliaan Umm Qasri'n satamakaupungissa ja Basrassa, (jossa tosin on myös näitä tavanomaisen armeijan joukkoja). Joten ehkäpä tehtiin virhearvio kun ei ryhdytty pitkäaikaiseen pommituskampanjaan.
Edellisen Persianlahden sodan aikaan Irakin asevoimien vahvuus oli kaikkiaan yli miljoona miestä ja Tasavaltaiskaartinkin vahvuus noin 300 000 miestä. Kalusto parempaa kuin nyt, joten ei ihme, että liittouma joutui tuolloin pommittamaan Irakia aivan toisella tapaa. Jälkeen päin on myös esitetty arvioita siitä etteivät pommitukset tuolloinkaan olisi olleet niin tehokkaita kuin väitettiin ja niitä myös kohdistettiin väärin. Tuolloinhan Irak veti Kuwaitista sinne hyökänneet Tasavaltalaiskaartin joukot pois ja sijoitti niiden tilalle sekundaarisia voimia jotka sitten joutuivat ottamaan vastaan liittouman voimakkaan hyökkäyksen, sen sijaan irakin armeijan tehokkain osa oli sijoitettuna selustaan odottamaan liittokunnan maahyökkäystä Irakiin, mikä sitten jäi lähes täysin tulematta. Pienimuotoisia taisteluita käytiin myös Irakin maaperällä. Mutta suhteessa tuolloinkin Irakin asevoimien tehokkain osa oli koskemattomampi kuin uskottiinkaan. Kykenihän tämä osa kukistamaan myöhemmin niin kurdikapinan pohjoisessa kuin shiiojen kapinan etelässä.
Lisäksi tuolloin Irakilla oli varmasti joukkotuhoaseita joten kaiken aikaa oli oltava varautunut siihen, että vastaisku seuraa niitä käyttäen ja mikä tärkeintä, Irakilla oli kyky iskeä ohjuksin takaisin. Nyt tämä kyky on huomattavasti minimaalisempi. Tämä osaltaan teki toiminnan tuolloin varovaisemmaksi.
Kuten aiemminkin jo tässä (tai toisessa) ketjussa todettua, Irakin ei kannata lähteä haastamaan liittokunnan joukkoja aavikolla. Siellä he saavat turpaan 100-0, mahdollisuus piilee juuri asutuskeskuksissa joissa liittokunta ei pääse käyttämään ylivoimaansa parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi. Joten liittokunnan joukkojen nopea eteneminen aavikolla ei kerro koko totuutta sodankulusta.
Saddam odottaa tai uskoo lopullisen taistelun käytävän Bagdadissa. Ehkäpä hänellä on sen varalta vielä jotain jippoja varalla. En usko Bagdadin kukistuvan aivan helpolla, jollei sitten jotain ihmettä tapahdu. Pitkäaikaiseen piiritykseenkään en oikein usko ryhdyttävän koska se lisää siviiliuhrien määrää melkoisesti ja toisaalta, pikainen rynniminen kaupunkiin taas sotilastappioita suurella varmuudella siviiliuhrien ohella. Siinä vaiheessa kun, tai jos, Bagdadissa taistellaan sota on kaukana tietokonepelin siisteydestä. Niitä kuvia meille taas tuskin pahemmin näytetään - se ei oikein sovi siihen kuvaan mikä sodasta halutaan välittää.
On myös pidettävä mielessä se, että tähän sotaan lähdettiin strategialla jonka mukaan tuhotaan pommituksin juuri hallinnolliset kohteet ja sen myötä Irakin puolustuksen kyky toimia kontrolloidusti. Ilmeisesti laskettiin hallinnon kaatumista seuraavan armeijan välitön antautuminen, tämä yritys näyttää kuitenkin epäonnistuneen. Tästä voi sitten johtua se, että liittokunnan toiminta näyttää ajoittain olevan päämäärätöntä, tarkoitan tällä sitä ettei olla varmoja sen suhteen mitä Basran suhteen tehtäisi ja mitkä ovat niitä tärkeitä kohteita ja mitkä taasen toisarvoisia. Mihin kohdistaa voimansa ja mitkä ohittaa.
vlad#16.
edit: hivenen hiomista ja selventämistä, vaikka entistä sekalaisemmalta tuo soperrus nyt vaikuttaa.