RUK (14 viikkoa), Hamina
AUK 1:sen lopussa RUK:hon lähtijät palauttivat lähes kaikki varusteensa Vekaran varus- ja liinavaatevarastoihin. Toki myös taisteluvälineet palautettiin rynkkyä myöten. Haminassa jaettaisiin sitten uudet varusteet tilalle. RUK:hon lähdettiin keskellä yötä, koska tarkoituksena oli olla Haminassa ennen aamukuutta. Varmaan elämäni kovin jännitys oli päällä, kun bussi alkoi lähestyä Haminaa. AUK 1:sen lopulla santsarit olivat kertoneet omat versionsa Pioneeri-RUKista, eikä niistä jäänyt epäselväksi, että aika rankkaa ja erilaista settiä oli tiedossa. Eivät he toki kesä-RUKkia pitäneet minään...
No, Haminaan saavuttiin hieman ennen kuutta ja tasan kuudelta kajahti käsky järjestyä kahdeksaan riviin. Aikamoinen muotohan siitä syntyy, kun kahdeksassa rivissä oli noin 700 tuoretta upseerioppilasta järjestyneenä. Siitä sitten aika haipakkaa siirryttiin oman komppanian pihamaalle ja saman tien varusteita hakemaan. Muistan ajatelleeni varusteita jonottaessani, että mihinköhän tilanteeseen sitä on itsensä taas laittanut. Mutta toisaalta ajattelin, että ihan sama mitä tapahtuu, niin tämä vaan täytyy kestää. Kun varusteet oli saatu ja oli tarkastettu, että kaikilla on kaikki varusteet, mentiin tupiin pohtimaan, mihin järjestykseen kaappi laitettaisiin. Sehän ei sinänsä ole vaikeaa, mutta kun samaan tupaan on sullottu upseerioppilaita joka puolelta Suomea (Kainuu, Keuruu, Pori, Vekara, Dragsvik) erilaisine opetettuine tapoineen, niin soppahan siitäkin syntyy. Aika jännittynyttä meininki oli alkuun, mutta alkoi se siitä sujua.
Kasarmielämä oli aika paljonkin erilaista kuin Vekaralla. Komennot olivat monin paikoin (esim. ruokailuun lähdön yhteydessä) erilaisia. Tuvat olivat todella pieniä ja kaapin ovet puisia. Muutenkaan mitään modernia tästä punatiilisestä, ikivanhasta ja ankeahkosta rakennuksesta ei löytynyt. No, sisävessat ja suihkut sentään. Aamulla pidettiin ohjatut aamutoimet, jotka olivat siinä mielessä järjettömät, että tuon varatun ajan puitteissa ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä juuri mitään. Ehkä kusella juuri ehti käymään tai vaihtoehtoisesti hieman sipaista hampaita. Aamutoimien jälkeen tosin oli pieni hetki ennen lähtöä aamupalalle, minkä aikana ehti toimittaa loput toimet. AUK 1:sen tapaan joka aamu jo ennen näitä ohjattuja aamutoimia oli aamureippailu, jonka veti yksi upseerioppilaista harjoitustyön (arvosteltiin) merkeissä. Yleensä se piti sisällään hieman hölköttelyä, venyttelyä ja esimerkiksi kottikärrykävelyviestin tyyppisiä hassutteluja. Myös pieni kuntopiiri oli mahdollinen. Aamureippailut eivät olleet kovinkaan raskaita, vaan lähinnä ne herättelivät päivään. Ikäviä ne olivat lähinnä siksi, että ne oli taas tehtävä hirveässä kusihädässä.
Kasarmilla upseerioppilailla oli erilaisia rooleja. Useimmat olivat ihan perusoppilaita, joka tuvasta yksi oli ryhmänjohtaja (jonka rooli kasarmilla oli lähes olematon), joka joukkueella oli joukkueenjohtaja (jonka rooli kasarmilla pieni) ja koko komppaniassa yksi upseerioppilas toimi viikon kerrallaan oppilaspäällikkönä, joka huolehit, että komppania oli ajallaan oikeassa paikassa oikeassa varustuksessa, hoiti ilmoittamiset ja johti komppanian tahtimarssia esimerkiksi koko kurssin oppitunneille päärakennuksen Maneesiin. Pioneerikomppanialla oli myös omat erityiset tapansa. Ruokailuun mentiin lohikäärmemarssia (hölkättiin jonossa tahdissa matopelin tavoin eli suoraan eteenpäin, kunnes tehdään 90 asteen käännös). Lisäksi Maneesin koko koulun oppitunneilla pioneereille on ollut tapana jäpittää/jäkittää (istua selkä suorassa, kädet polvilla, katse yläviistoon) läpi koko oppitunnin. Kurssillamme sitä tapaa yritettiin kitkeä pois ja usein jäpitimme niin kauan kunnes se aika painokkaasti käskettiin lopettaa. Mutta kyllä useampikin oppitunti jäpitettiin alusta loppuun. Mitään järkeähän siinä ei ole, mutta perinne on perinne ja synnyttää yhteishenkeä. Lisäksi kalju oli käytännössä pakko olla. Lauloimme myös varsin runsaasti pioneerien taistelulaulua ja kajautimme tasaisin väliajoin muita ihastuttaneen "Pioneerivoimaa!"-huudon.
Kasarmilla vietettiin RUKin aikana melko paljon aikaa, varsinkin kurssin alkuvaiheessa. Oli paljon suunnilleen lukiotasoisia oppitunteja johtamisesta ja taktiikasta (sekä pioneeritaktiikasta että alkeet myös muista aselajeista sekä vihulaisesta eli A2 keltaisesta). Melko pian alkoivat myös ensimmäiset teoriakokeet, joihin tuli usein noin 100 sivua luettavaa. Lukuaikaa ei ollut järjestetty, joten lukeminen tuli tehdä iltavapailla, klo 22 hiljaisuuden jälkeen tai kotona / lomabussissa. Illalla ja yöllä oli toki usein myös muuta tehtävää. Piti suunnitella esimerkiksi tulevaa rastikoulutusta tai muuta johtamisnakkia tai varata tavaraa seuraavana päivänä alkavaa metsäharjoitusta varten. Esimerkiksi kaiken tavaran varaamisen upseerioppilaat sumplivat keskenään, mikä tarkoitti, että varsinkin kurssin alussa tuohon meni aikaa todella paljon, pitkälle yöhön. RUKissa oppi myös pakoilemaan nakkihommia, joita tuntui riittävän illasta toiseen. Useimmiten kyseessä oli jonkinlainen varastotehtävä. Milloin välineistöä huollettiin, milloin laskettiin ja milloin varattiin seuraavaa päivää varten.
Kasarmioleiluun kuuluivat myös koko koulun yhteiset oppitunnit, joissa esimerkiksi kurssin johtaja, sosiaalikuraattori tai Haminan kaupungin edustajat kävivät luennoimassa jostain. Olipa kurssilla myös Timo T.A. Mikkosen pitämä luento ja sotaveteraanin luento Karjalan Kannaksen tapahtumista. Usein nämä Maneesin oppitunnit menivät isoilta osin nukkuessa tai ainakin pilkkiessä (tähän jäkitys auttaisi!).
RUKissa ihan perusiltavapailla ehti Haminan keskustaan juomaan huurteisen tai pari ja varsin runsaasti monet tätä mahdollisuutta hyödynsivät. Lisäksi lähellä sijaitsi lukuisia pitserioita, joihin joko saattoi mennä paikan päälle tai tilata pitsat pääportille ja sitä kautta komppaniaan syötäviksi. Pioneerikomppaniassa kasarmikuri oli kohtuullisen tiukka, mutta esimerkiksi pinkkoja ja punkkia hinkattiin varsin maltillisesti. Siivousalueista oltiin tarkempia. Iltaisin oli iltavahvuuslaskenta, johon sisältyi usein myös vahvuuden laskemisen lisäksi kurinpalautusta verbaalisessa muodossa.
Rukissa oltiin kiinni jälleen joka toinen viikonloppu. Aikaan sisältyi kaksi tuplakinkkua eli noin kolme viikkoa putkeen kiinni.
Metsäelämä
RUK:ssa metsässä vietetään paljon aikaa. Meillä oli silloin alkuun viisi nelipäiväistä maastoharjoitusta, joista kahden ensimmäisen aikana opeteltiin ja kerrattiin pioneeritietoja - ja taitoja sekä suluttamisen että raivaamisen osalta. Lisäksi harjoiteltiin puolustukseen ryhmittymistä kuin myös pioneerien toimintaa hyökkäyksen aikana. Kolme muuta harjoitusta oli yhteistoimintaharjoituksia (YTH:t 1, 2 ja 3), joiden aikana teimme pioneeritemppujamme esimerkiksi jääkärien ja PST-miesten kanssa puolustaessamme tai hyökätessämme. Kaikkien harjoitusten aikana nukuttiin todella vähän ja harjoituksissa oli koko ajan aika jännittynyt ilmapiiri. Osin jännittyneisyys johtui siitä, että kouluttajat RUKissa olivat aika ankaria (yleensä ihan asiallisia kuitenkin, ja päteviä), osin siitä, että koko ajan "pelkäsi", milloin omalle kohdalleen osuu johtajanakki. Jokaiselle joukkueelle määrättiin yleensä päiväksi kerrallaan joukkueenjohtaja (todella vaativa tehtävä), joukkueen varajohtaja (huolehti lähinnä tavaroista ja ruokailuista, ja toimi JJ:n apuna tehtävissä), ja jokaiselle ryhmälle ryhmänjohtaja, jonka tehtävä oli tietysti johtaa ryhmää (AUK 2 kouluttaa siis nämä ryhmänjohtajat, mutta RUKissa sitä tehtävää pääsi harjoittelemaan huomattavasti enemmän kuin koko joukkueen johtamista). Johtajat nakitettiin yleensä aikaisintaan edellisenä iltana, joskus vasta aamupalalla. Jännitys aina laukesi, kun ei nakki napsahtanut. Toki RUKissa ollaan tuota johtamista harjoittelemassa, mutta joukkueenjohtajaa erityisesti hiillostettiin harjoitusten aikana niin paljon, että se oli kaukana mieluisasta tehtävästä.
Joukkueen johtaminen ja joiltain osin myös ryhmänjohtaminen oli usein aika hankalaa. Usein joutui johtamaan tehtävissä, jotka eivät ole itselleen tuttuja ja toisaalta esimerkiksi joukkueenjohtajana oleminen on vielä hyvin vierasta. Vertaisten johtaminen asettaa omat haasteensa myös. Vertaiset eivät useinkaan olleet kovin hyviä alaisia.
Näiden viiden rankan harjoituksen lisäksi oli viisipäiväinen ampumaleiri ja kolmipäiväinen johtamisharjoitus eli JOHA. Ampumaleiri Pahkajärvellä oli itsessään melko mukava. Päivät ammutaan kovilla ja räjäytellään (esimerkiksi 20 kg:n putkiraivain räjähtää komeasti, varsinkin kun sen sen sai aistia noin 50 metrin päästä), illat istutaan nuotiolla paistamassa makkaraa tai sotilaskodissa kiskomassa munkkia. Saunaankin taisi päästä, vartioita ei ollut (kipinää lukuun ottamatta), nukkua sai reilusti ja käytössä oli riu'un sijaan ulkohuussi. Telttakin pystytettiin "näkkäreille" eli tasaisen puualustan päälle. Toisaalta, itselleni sattui tuohon harjoitukseen pari haastavaa johtamissuoritusta, joten leiri ei ollut aivan niin kepeä kuin olisi voinut olla. JOHA taas on perinteisesti harjoitus, josta ei puhuta ja joka pitää itse kokea. Mutta eiköhän se aika yleisessä tiedossa ole, että se sisältää paljon marssimista, paljon kuumottavia tehtävärasteja, ajoittaisia yllätystehtäviä ja minimaalisesti unta. Taidettiinpa siellä keskellä yötä kirjallista koettakin rustata. JOHAlla testataan niitä kaikkia taitoja, joita RUKin aikana on yritetty oppia.
Pidempien harjoitusten lisäksi meillä oli myös paljon päiviä, jolloin oltiin ulkona harjoittelemassa koko päivä. Yleensä ei oltu metsässä, koska Haminassa metsään on aika paljon matkaa, vaan harjoittelu tehtiin Reserviupseerikoulun laajoilla tiluksilla, nurmi- tai hiekkakentillä. Erityisesti kurssin aivan alussa vietettiin pitkiä päiviä ulkona harjoitellen suluttamisen ja raivaamisen perustaitoja.
Seuraavassa viestissä lisää...
