Kuten
@LiiAaa jo valisti, korvausvelvollisuus on mitä on. Tai oli ainakin silloin kun itse palvelusta suoritin rapia 10 vuotta sitten. Silloin ajatusmalli tuntui olevan se, että "oikein hankala" on vielä ihan ok, mutta vasta "täysin mahdottomasta" alkaa korvausvelvollisuus.
Aika vähän noita korvaushakemuksia tuli, sillä yksikön kirjurina taisin niitä aina välitellä vääpelille. Yleisimmät korvaushakemukset olivat silloin niitä, että joku juna/bussi oli peruuntunut tai jättänyt tulematta, mistä seurasi sitten erikoisratkaisuja. Siitä ei olekaan sitten mitään havaintoa, että miten hyvin nuo hakemukset menivät lopulta läpi.
Yleisesti sanottuna yksi intin raskaimpia puolia oli viikonloppulomakyytien kanssa puljailu. Oman inttini kävin noin tunnin ajomatkan (yksityisauto) päästä kotoa. Julkisilla se olisi ottanut jotain 2,5-3 tunnin väliin. Lippujen hankkiminen oli ensin yksi prosessi, kun ne piti anoa viikosta toiseen kankean kaavakkeen kautta matka kerrallaan. Sitten kun ne julkiset eivät tietenkään kulkeneet varuskunnan loma-aikataulujen ehdoilla, matkaan tuli usein erilaisia odotteluja. Puhumattakaan siitä säädöstä ja kuumottelusta, mitä tapahtui, jos tuli niitä vuorojen myöhästymisiä tai peruuntumisia. Julkisten käytöstä huolimatta välillä joutui turvautumaan taksiin ja ne keikat maksettiin itse niistä 4,7 euron päivärahoista.
Elävästi on jäänyt mieleen myös se tupakaveri, joka sai kesän väljempien aikataulujen vuoksi aluksi MAPia eli matka-ajan pidennystä eli pääsi yli kuuden tunnin kotimatkan vuoksi lomille jo lounaan jälkeen, kun me muut saimme odotella viitisen tuntia pidempään päivälliseen. Sitten tuli syksy ja tiheämmät vuorot, jonka jälkeen matka-aika oli taulukon mukaan 5 h 57 minuuttia eikä tietenkään MAPia annettu enää. Siinä kaveri sitten pääsi viiden pintaan lomille, oli kotona joskus klo 23 maissa perjantai-iltana ja sunnuntaina klo 11 sai lähteä suunnistamaan takaisin kasarmille.
Nyt ilmeisesti matkustaminen on vähän helpottunut noista ajoista, joten viestiä kannattaa lukea tämä sisäistäen.
Helppo koe pitäisi olla vastassa, vaikka sotilaspoliisit tykkäävät korostaa aina omaa erikoisvaliojoukkoaan. En tunne yhtäkään henkilöä, joka ei olisi halutessaan sotilaspoliisiksi päässyt. Myös ne 170 senttimetrin naiset läpäisevät kokeet vaikka fyysinen kunto ei olisikaan eliittiä. Koira- tai paprika-allergiat (sumute) voivat nousta ongelmaksi, ehkä myös tietyt siviilipuolen törttöilyt (en ole varma onko esimerkiksi pahoinpitelytuomioilla asiaa sotilaspoliisiksi). Olikohan ajokortti myös pakollinen?
Se on joku hassu juttu, että tykätään korostaa "pääsykokeiden" vaikeutta. Jos on uskallusta vähän härkkiä kantapeikkoja, niin voithan sinä aina kysyä kouluttajilta, että kuinka iso osa edellisestä saapumiserästä reputti kokeen. Jos tulee ympäripyöreä vastaus, vetele siitä johtopäätökset :D