Inttiin lähdössä?

[Rautapohkeet]

Nyt ollaan nykyhetkessä, ja kutsunnat minulla on marraskuussa. Päätoiveena ajankohdalle on 1/26, ja suorituspaikkana Vekaranjärvi. Suhtaudun inttiin tällä hetkellä neutraalisti, mutta hiukan positiivisesti samalla. Hyvä saada elämään kokemuksia jotka eroavat arjesta, vaikka eivät ole välttämättä kaikista mukavimpia elämyksiä.

Vekara on hyvä paikka. Iso kasarmi, jossa taitaa olla kaikki maavoimien perusyksiköt. Jos ei mitään ihmeempiä suunnitelmia ole suosittelen menemään inttiin heti kun se on käytännössä mahdollista. Odottelu on ikävää. Itse aloitin kanssa palveluksen tammikuussa aikanaan herran vuonna 2011 juurikin vekaranjärvellä. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja olin sitten sen jälkeen kesäkuusta joulukuuhun töissä ja tienasin hyvät rahat armeija-ajalle, kun vielä vanhempien luona tuon ajan asustelin. Mutta jotain kannattaa suunnitella ajalle ennen armeijaa, jos siinä kohtaa kalenteri näyttää tyhjää tai sitten tosiaan sinne vaan heti kun mahdollista.

 

[Rupture]

Vekara on hyvä paikka. Iso kasarmi, jossa taitaa olla kaikki maavoimien perusyksiköt. Jos ei mitään ihmeempiä suunnitelmia ole suosittelen menemään inttiin heti kun se on käytännössä mahdollista. Odottelu on ikävää. Itse aloitin kanssa palveluksen tammikuussa aikanaan herran vuonna 2011 juurikin vekaranjärvellä. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja olin sitten sen jälkeen kesäkuusta joulukuuhun töissä ja tienasin hyvät rahat armeija-ajalle, kun vielä vanhempien luona tuon ajan asustelin. Mutta jotain kannattaa suunnitella ajalle ennen armeijaa, jos siinä kohtaa kalenteri näyttää tyhjää tai sitten tosiaan sinne vaan heti kun mahdollista.

Itsekin juuri ajattelin että menisin töihin ja eläisin "normaalia" elämää kirjoitusten jälkeen. Siinä samalla sitten etsin opiskelupaikkaa koska eihän lukion papereilla kuuhun lennetä. Sitten siinä kun saan opiskelupaikan niin etsin asuntoa ja pistän kaikki siviilipuolen asiat kuntoon jos/kun muutto on edessä vieraaseen kaupunkiin.

Voihan se toki olla niin että menen 2/25 erässä. Kyllä siinäkin ajassa ehtii töitä tehdä kirjoitusten jälkeen, ja tähyskellä opiskelupaikkaa. 1/26 vaan sopisi minulle, että saisi enemmän aikaa noita asioita varten.

 

[aquanqua]

Hyökkääminen/puolustaminen/sotiminen metsässä, huoltokierrokset ja leiripaikan vaihdot keskellä yötä, läpi yön kestävät ”suunnistuskisat” täydessä varustuksessa, parin viikon mönkijäsafari, purojen ylittäminen alasti varusteet pään päällä talvipakkasilla jne. jne.. Täysin unohtumattomia extreme-kokemuksia, jollaisia ei kyllä intin ulkopuolella ole oikein mahdollista kokea ainakaan sellaisessa mittakaavassa, jonka intti tarjoaa.

Vaikka juuri siinä hetkessä olisi kyrpä otsassa, niin ei kannata missata noita intin tarjoamia ainutlaatuisia kokemuksia movettamalla jossain kasarmin punkassa.

 

[Jass0]

12-vuotiaana aloin pelkäämään inttiä. Jokin siinä kokonaisuudessa ei istunut oikein Pikku-Rupturelle. Silloin ajattelin että siihenhän on vielä paljon aikaa, että otetaas vaan rennosti.

Miksi pelkäämään? Hitto, menisin uudestaan jos voisin. Muistan edelleenkin päivämäärät, koska astuin palvelukseen ja koska pääsin pois. 14.7.2003 menin, joten kohta 21 vuotta tasan, siitä kun kävelin (tuonkin muistan kuin eilisen) kohti bussiasemaa, josta hyppäsin tulevia alokkaita täynnä olevaan linja-autoon.
Mahtavia muistoja sieltä jäi, suurin osa siis hyviä, vaikka ei sielläkään kaikki asiat aina ihan putkeen menneet.

 

[Mediakuutio]

Itsellä meni aikanaan koko aika Haminassa ja pari vuotta aiemmin tapahtuneen kolarin vuoksi osana parasta B-ryhmää. Syynä ilmeisesti se etteivät halunneet ottaa riskiä siitä, että jalka hajoaa pahemmin / pysyvästi siellä ollessa = joutuvat maksamaan korvauksia. Tehtävänä oli olla yhden reserviupseerikoulun komppanian kirjurina. Oli varmaan kyllä paras tehtävä mitä koko Haminasta löytyi (toki riippui paljon siitä mihin komppaniaan kutsu kävi). Mielenkiintoista hommaa riitti ja käytännössä isolta osin sai olla osa kantahenkilökuntaa.

 

[Vaakuna]

Mielestäni on paska sanonta "Armeijasssa tehdään pojista miehiä". Ei tehdä.

Sen sijaan armeijan suorittaminen tekee monelle hyvää. Se toimii hyvänä kokemuksena elämässä tarvittaville asioille, kuten epämieluisten asioiden sietäminen, yhteistyö, me-henki, äärirajoille meneminen jne. Toisin sanoen, siellä opitaan taitoja sekä sotimista että elämää varten. Ja niistä elämää varten opittavista asioista on oikeasti hyötyä.

Menin inttiin 02/00. Rovaniemelle. LapItR. Helvetin kova kuri. Helvetin tiukat kouluttajat, sekä upseerit että aliupseerit. Kovasta kurista huolimatta meillä oli hiton hyvä meininki koko ajan. Kouluttajat joka tasolla olivat kovasta kurista huolimatta todella reiluja. Jos ja kun homma toimi, niin senkin huomasi välittömästi. Vittumaisin aika itselle oli oikeastaan johtajakausi aliupseerina, kun omassa ryhmässä oli pari härömpää tyyppiä. Toisaalta hymyn nostaa kaveri, joka oli mun johtamassa tuvassa uudessa saapumiserässä p-kaudella, ja kuulin että kaveri saapui takaisin Rovaniemelle RUK:n priimuksena. Hänestä kyllä huomasi päivästä yksi, että tuossa on tekijämies.

Joka tapauksessa, yhtään ainutta noista 362 päivästä en vaihtaisi pois. Välillä armoton vitutus, mutta lopputuloksena niin paljon muistoja kavereiden kanssa, että muusta näitä ei saa.