Siitä tuli jokunen päivä sitten yhdeksän vuotta kun Kontiorannan varuskunnan portit jäivät taakse viimeisen kerran. II/09 kotiutui, itsehän toki olin vain sen puoli vuotta siellä mutta kyllä siinäkin oli ihan tarpeeksi. Eipä sillä, olihan tuo omalla tavallaan ihan hieno kokemus mutta millään en kyllä puolta vuotta pidempään siellä olisi halunnut olla. Toki olisin senkin paskan syönyt vaikka olisin varmaan melko kehno johtaja ollut, olkoonkin että alikessuna intissä se ryhmän johtaminen nyt aika kaukana mistään oikeasta johtamisesta on.
Jos nyt inttimuistoja miettii niin olihan se ITKK- aka itkomiehen homma ihan lunkia puuhaa panssarintorjuntakomppaniassa. Meidän komppaniassa itse asiassa edes kukaan skappari ei oikein tiennyt aseesta mitään ja meikäläisen hommat oli melkoisen helppoja esim. leireillä. Toki se aseen roudaaminen oli ihan vitusta. Ja myös sen jalustan roudaaminen oli ihan vitusta. Itse sille sai kyllä paikan keksiä ja kun ketään ei oikeastaan kiinnostanut mihin sen lykkäsi niin ei sitä turhan hankalaan paikkaan tullut laitettua. Mutta ihan kiva ase noin muuten kun sillä ihan oikeallakin itkolla pääsi ampumaan kovia. Helvetin vaikeaa sillä oli kyllä kohteeseen osua, mutta kai tuon aseen teho perustuu siihen sarjatuleen.
PSTK:ssa kun tuli oltua niin toki sitä pääsi myös sinkolla ampumaan, olihan siinäkin oma viehätyksensä. Kessi nyt ei ihmeellinen ollut, mutta apilaksessa ja mustissa oli potkua. Kertaalleen noita kaikkia sain itsekin kokeilla vaikka se nyt ei se oma ase siis ollutkaan. Kranaatinviskominen oli myös ihan mukavaa puuhaa ja onnistuinkin siinä hyvin. Muistan kun komppanian vääpelimme yliluutnantti Lempinen piti kranaattikoulutusta ja hänen kanssaan sitten kahdestaan siellä poterossa sai olla kun kranaattia viskoin. Kranaatin kun viskasin niin olin aivan varma että nyt se lipesi ja lensi jonnekin hevonvittuun. Painoin päätä alas ja en edes viitsinyt katsoa mihin lensi. Lempinen ottaa olkapäästä kiinni ja toteaa "Aivan täydellinen heitto jääkäri, suoraan tolpan juureen". Olin vielä kuulemma ainoa joka sai niinkin hyvin osumaan.
Lempinen oli kyllä mielenkiintoinen veijari noin muuten. Aivan helvetin äkäinen esim. silloin kun piti paasaustaan koko komppanialle ja silloinkin jos pienempiä ryhmiä ohjeisti niin sieltä sellainen vanhan liiton jermu pyrki esiin, mutta kahdestaan tai ihan muutaman hengen porukassa oli kuin toinen mies. Vähän jopa sellainen lempeä isähahmo. Jännästi näiden roolit kyllä muuttuu sen mukaan mikä ympäristö muuten on. Tosin itse olin 6kk mieheksi kuitenkin sen verran asiallinen ja en pitänyt meteliä niin hyvässä kuin pahassakaan niin kaippa ne skapparitkin sitten sen mukaan käyttäytyy jos kahdestaan on. En toki ollut paras missään (paitsi kranaatinheitossa) mutta kaikkeni yritin ja en alkanut perseilemään jos ei meinannut onnistua, vaan tein niin hyvin kuin osasin. Monessa asiassa varmaan kyllä ylitinkin itseni ennakko-odotuksiin nähden, olin nimittäin inttiaikana melkoisen rapakunnossa (ei sillä ettenkö olisi yhä), mutta niin vaan tuli esim. 45 kilsan marssit sun muut vedettyä läpi ilman ongelmia.
Olihan siellä sitten niitä keillä olisi rahkeet riittäneet varmaan parempaankin, mutta syystä tai toisesta perseilivät sen minkä kerkesivät. Tämä toki näkyi sitten erilaisena paskahommana joita saivat tehdä vähän muita enemmän. Sen huomasi että kun teki hommat perushyvin ja ennenkaikkea hyvällä asenteella ilman valittamista, niin tämä oli pitkässä juoksussa se paras linja. Silloin ei pahemmin erotu muista ja se on monesti isossa porukassa ihan hyvä linja.
Komppanian päällikkö tosin oli meikäläiseen jostain syystä kiinnittänyt huomiota. En tiedä miksi koska olin aika turpa kiinni jos ei ollut pakko ollut jotain sanoa, mutta niin se kapteeni "Japa" vaan huomasi. Liekö sitten siinä syy kun pari kertaa itkomiehenä minut oli merkitty ihan muihin hommiin mihin muun komppanian piti lähteä ja johonkin asiaan liittyen piti sitten käydä Japan juttusilla. Japa kuitenkin jostain syystä kaivoi meikäläisen esiin esim. eräällä ampumaleirillä kun everstiluutnantti tuli tsekkaamaan mikä meininki, piti sitten ilmoittaa oma joukkue kun herra everstiluutnantti saapui. Toinen keissi oli se kun ennen loppusotaa tehtiin pieni lehtijuttu johonkin varuskuntalehteen (ei ollut Ruotuväki) niin Japa huusi silloinkin että "Täällä on toimittaja, jääkäri Moore (nimi ehkä muutettu) tänne!". Kehui tuo vielä TJ0 päivänäkin että Moore on hyvä itkomies, muista hymyillä jatkossakin. Jännä tosiaan kun pahasti ei hänen kanssaan kuitenkaan tullut tekemisissä oltua. Eikä nyt muidenkaan skappareiden.
Mutta eipä siinä, olihan tuo oma reissunsa. P-kauden jälkeen kääntyi vielä siinä mielessä helpommaksi että ne itkomiesten hommat oli tosiaan aika lunkeja tuolla PSTK:ssa, lisäksi sain itselleni matka-ajan pidennyksen niin viikko lyheni käytännössä nelipäiväiseksi. En tiedä mikä oikosulku komppanianpäällikkö herra kapteeni Japalle tuli kun kaiken järjen mukaan tuota ei olisi pitänyt edes myöntää, ilmeisesti eivät olleet jaksaneet tsekata Pieksämäen paikallisliikenteen bussiaikatauluja kun tuo lupa sitten myönnettiin.
Mutjoo. Ihan kivat 6kk oli. Pidempään en olisi ollut ja uudestaan en menisi. Mutta kannattaa se 6kk kuitenkin käyttäytyä siellä asiallisesti ja tehdä vaan asiat niin hyvin kuin osaa, sillä pääsee lopulta kaikkein helpoimmalla. Itse olin sen verran särmä sitten kuitenkin lopulta että palkittiin omassa saapumiserässä sitten jostain syystä Iisakki Järvenpään puukolla. En tiedä millä perustella noita annettiin, muutama per saapumiserä niitä kai sai. Silloinkin Japa kehui hyväksi itkomieheksi.
Kunnia ei unohdu.
