Inttiin lähdössä?

  • 1 239 885
  • 3 632
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Tänään pääsee vihdoin aloittamaan normaalin arjen yli vuoden tauon jälkeen. Pakko sanoa, että kyllä aika hyvin tuntuu pää tyhjenneen intin aikana. No, jäi monenmoisia muistoja ja ainakin on sellainen mahatunne, että ehkä oma suhtautuminen asioiden hoitamiseen on vähän parantunut. Siis asioiden. Niin kuin että tekeekin jotain, eikä vaan rullaile eteenpäin sillain kuin intissä.

Aamuja tyhmille mosille, ja muistakaa käydä ruinaamassa lomaa mahdollisimman usein, lopussa niitä päiviä sataa kuitenkin.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Pioneeri-RUK oli jälkikäteen ajateltuna hieno kokemus ja ylivoimaisesti armeijan parasta aikaa. Toki itse kurssin aikana ajatukset eivät aina olleet ihan näin ruusuiset. Erityisesti henkisesti tuolla joutui välillä aika koville: vähän unta, paljon gineksiä, suht ankarat kouluttajat, melko tiukka kassukuri ja metsäreissujen tietynlainen painostava, arvaamaton ilmapiiri. Mutta toisaalta siellä oli paljon melko samanhenkisiä kavereita, hyvä yhteishenki ja monia mieleenpainuvia kokemuksia (Joha, kurssijuhla ja monet muut traditiot). Ainakin Vekaraan verrattuna Hamina oli huomattavasti parempihenkinen paikka.

Fyysisesti en ainakaan itse joutunut kovinkaan koville, vaikka en ollut mitenkään erityisen kovakuntoinen (Cooper n. 2700m, pikkusen ylipainoakin varmaan). Toki etuna se, että suht vahvana ei esimerkiksi Johalla (tästähän ei saisi kertoa, mutta ihan riittävän pitkästä marssista tässä oli kysymys) käytetty täyspakkaus aiheuttanut sellaisia ongelmia kuin pienemmille miehille. Johan ohella oikeastaan vain Kirkkojärven marssi oli vähän raskaampi koettelemus. Muilta osin ainakin Vekaran pion-AUKin eka jakso oli fyysisesti kovempaa menoa kuin RUK.

Paljonhan RUKissa nostatetaan myös upseerioppilaiden itsekunnioitusta kaiken runnuttamisen ohella. "Olette ikäluokkanne parhaimmistoa ja Suomen tuleva selkäranka" jne. Toki sekin varmaan parantaa muistoja verrattuna perusjoukko-osastoon. Mutta muutenkin siellä meininki oli enemmän sitä, että turhasta ei tullut runtua, mutta selvistä töhöilyistä erityisesti metsäkeikoilla sitten sitäkin enemmän. Itse hoin itselleni RUKkiin mennessä, että nyt nämä 14 viikkoa mennään sillä asenteella, että tulee mitä tahansa, se on vain kestettävä kitisemättä. Suosittelen tuota asennetta. Auttaa kummasti monien hajottavien tilanteiden ja mokien voittamisessa.

Joten, jos olet lähdössä inttiin, niin suosittelen RUKkia ainakin pioneeripuolella. Toki tämä sillä edellytyksellä, että on edes kohtalainen lukupää. Siellä on kuitenkin jonkin verran teoriakokeita, jotka olisi läpäistävä. Itselleni tuo puoli oli se suurin vahvuus, joten tämä jäi vain tällaiseksi loppukaneetiksi. RUKissa koet sellaisia perinteitä, joista et muualla pääse osalliseksi. Ja kyllä sitten myöhemmin johtajakaudella saatava oikea johtajakokemus varmasti kaikille antaa jotakin. Toisille enemmän, toisille vähemmän.

Jos jotakuta kiinnostaa kuulla pioneerihommista (Vekara, 1. ja 2. pioneerikomppania) tai RUKista (Hamina), niin saa kysyä joko julkisesti tai yksityisesti. Yritän vastata mahdollisimman totuudenmukaisesti, ilman liikoja värittelyjä. Omasta inttiajasta on tosin jo lähes kymmenen vuotta, joten aivan tuoreita kokemukset/muistot eivät enää ole. Tosin, tuskinpa asiat paljoa ovat ehtineet muuttua.
 
Viimeksi muokattu:

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Jatketaan vielä edellistä viestiä sen verran, että ennen armeijaa en jaksanut ottaa inttihommista juuri ollenkaan selvää. Ajatuksena vain oli, että sinne mennään ja jos johtajahommiin huolitaan, niin voisihan sinne mennä. En myöskään ollut kovinkaan kiinnostunut esimerkiksi erä- ja pyssyhommista eikä lähipiirissä ollut ketään kiihkoisänmaallista tai ketään edes RUKin käynyttä ihmistä. Eli siinä mielessä esim. RUK ei ollut itselleni mikään pakkomielle (itse asiassa en ole aivan varma, tiesinkö koko RUKista mitään ennen inttiin menoa). Ja tämä tietämättömyys johtui varmaankin siitä, että en halunnut ajatella koko armeijatouhuja ennen kuin on pakko. Mutta ilman etukäteistietoja ja -osaamista on mahdollista pärjätä tosi hyvin. Aika kasan palkintojakin sain inttiaikana sekä RUKista että joukko-osastosta (ja en edes ollut perseennuolija, hoidin vain hommat, jotka määrättiin, ja pärjäsin teoriakokeissa sekä itse johtajahommissa hyvin).

Se tosin täytyy varoituksen sanana sanoa, että jos kaipaat mahdollisimman helppoa inttiaikaa, niin älä sitten hakeudu johtajahommiin. Ainakin itselläni tekemistä oli aivan riittävästi loppuun asti. Itse asiassa aika usein kadehdin niitä (kuskeja, polkupyörämekaanikkoa ym.), jotka valittivat, etteivät ole moneen päivään saaneet mitään hommia.

Ja kyllä sen voi rehellisesti myöntää, että vuosi tuntuu palvelusaikana todella pitkältä ajalta. Erityisesti viimeiset kuukaudet, jolloin sai johtaa pioneerijoukkueensa viikosta toiseen taas uuteen monipäiväiseen maastoharjoitukseen, olivat aika uuvuttavia ja jopa itseään pahasti toistavia. Eihän vuosi tunnu siviilissä juuri miltään, mutta intissä kun lähes päivittäin lasket jäljellä olevat päivät, tekee se ajan kulusta todella hidasta. Ja toki sekin tekee päivistä pitkiä, kun herää viiden ja kuuden välillä aamulla ja sitten illalla venyttää nukkumaankäynnin puolilleöin.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Minä sanon, että kannattaa hakeutua ce-kuljettajaksi. Johtaminen on sitä, että joku gonapappa huutaa johtajatuvan ovenraosta "Ruokailuun kymmenen" ja menee takaisin nukkumaan valuakseen kolmiriviin kymmenen minuuttia muuta komppaniaa myöhemmin. Tämän jälkeen perseillään muodossa, keulitaan syömään ja lonnitaan takaisin kassulle rötväämään kädet taskussa ja hessuhopot hulmuten.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Ja vielä haluan pari asiaa sanoa joko intin käyntiä/käymättömyyttä tai palvelusajan pituutta pohtiville.

Ensinnäkin, onko intistä hyötyä siviilissä? Riippuu täysin, mitä ja millä asenteella hommia teet intissä, mitkä ovat suunnitelmat elämällesi. Itse koen, että suorat, suuret hyödyt olivat aika pienet. Mutta toisaalta, varmasti vuoden aikana paljon myös kehittyi (parantunut itseluottamus, esiintymistaidot, järjestelmällisyys, ennakointi). Ja toisaalta sieltä sai valtavan määrän uusia tuttavuuksia ja sellaisia kokemuksia, joita et mistään muualta saa (räjäyttäminen (pioneerihommia), traditiot, poterovartiot muutamia mainitakseni). Ja opit sietämään kylmää, märkää, odottamista, sinulle vittuilua, painetta, erilaisia ihmisiä, epäreiluutta ym, mikä ehkä auttaa valmistamaan sinua esim. työelämään. Opit arvostamaan siviiliä eri tavalla ja opit (tai ehkä tunne ennemminkin vahvistuu), että sotaan et halua joutua.

Toiseksi, vaikka edellisessä viestissä sanoin, että vuosi tuntuu pirun pitkältä ajalta, niin taitaa se puoli vuottakin siltä tuntua. Ja todellisuudessa, elämäsi kannalta on aika samantekevää, vaikka viettäisit intissä sen puoli vuotta pidempään. Sen viettämällä saat aika poikkeuksellista kokemusta johtamisesta ja "uralla etenemisestä". Ja en usko, että juuri mitään menetät. Puoli vuotta venyy ehkä opinnot ja toisaalta työuran pituus lyhenee, mutta mitä sitten. Toki on sitten niinkin, että jos hommat eivät kiinnosta edes vähää alusta ja et vain voi sietää armeijatouhuja, niin ehkä sitten kannattaa pysyä pois ainakin johtajahommista.

Jos mietit siviilipalvelusta intin sijaan, niin sanoisin, että varmaan itse tiedät parhaiten tilanteesi. Mitään vikaahan ei ole siviilipalveluksen käymisessä. Omassa lähipiirissä on useampikin sivari ja ihan tavallisia fiksuja ihmisiä ovat. Jos aidosti koet, että oma vakaumus estää pyssyhipat, niin varmasti sivari on paras vaihtoehto. Näitä veikkaisin todellisuudessa olevan kuitenkin aika vähän. Jos taas mietit, että mitenköhän pärjäisit, niin suosittelisin kokeilemaan. Huono kunto saattaa arveluttaa, mutta kyllä omana inttiaikanani siellä monet selvisivät puoli vuotta, vaikka käytännössä sadan metrin hölkkääminen alamäkeen oli osalle liian rankkaa ( huom. en liioittele). Ja ainakin itselläni alussa paino tippui nopeasti ja aika paljonkin, kun ateriarytmi muuttui säännölliseksi ja liikuntaa tuli ainakin jonkin verran joka päivä. Ja tietysti parasta on, jos jaksaa vähän aloittaa kuntoilua jo ennen armeijaa. Säästyy erilaisilta rasitusvaivoilta. Henkisen puolen kysymykset ovat sen sijaan hankalampia ja niin tapauskohtaisia, etten oikein viitsi niistä alkaa besserwisseröimään.

Ja naiset, jotka mietitte asepalvelusta. Suosittelen kokeilemaan, sieltähän pääsee ilman syytä poiskin alkuvaiheessa. Ja naisia koulutetaan paljon johtajiksi, joten on hyvät mahdollisuudet saada hommia koko rahan edestä. Ja sovinistinen kommentti. Jos pidätte huomiosta (kukapa ei), niin intissä sitä saa, vaikkei olisi aivan missikään. Toisaalta on toki niin, että armeijan aika maskuliinisessa kulttuurissa naisen on usein kyllä vaikeampi saada pääasiassa miehistä koostuvan alaisjoukon arvostus. Valitettavasti. Toki monet naiset sen onnistuvat saamaan. Viime kädessä alaisten kunnioituksen saa vain reiluudella ja osaamisella. Alussa pitkä ja matalaääninen mies on vahvoilla, mutta osaamisen puute tai mielivaltaisuus romuttaa auktoriteetin. Lyhyt, pullea ja kimeä-ääninen kaveri taas lähtee auktoriteetin suhteen aika kaukaa takaa, mutta kyllä osaamisella ja alaisten reilulla kohtelulka kunnioituksen lopulta saa. Mutta kyllä armeijasta ainakin aika erilaisen kokemuksen normielämään verrattuna saa.

AUK vai RUK? Haluatko, että hommat ovat enemmän käytännön tekemistä, pienempien tehtävien kädet savessa suorittamista (valitse ryhmänjohtajuus eli AUK) vai suurempien kokonaisuuksien hallintaa, jolloin et esimerkiksi itse juurikaan enää ole paikantamassa tai edes katsomassa, kun miinoja paikannetaan, vaan ohjat taustalla kolmen ryhmän yhteistyötä (valitse RUK eli joukkueenjohtajuus)? Jos ajattelee joukkueenjohtajuutta, niin eihän siinä perusmortin kanssa tarvitse oikeastaan vaihtaa koko johtajakauden aikana sanaakaan (suosittelen toki), koska periaatteessa homma on sitä, että annetaan ohjeet ryhmänjohtajille ja koordinoidaan ryhmien liikkeitä. Ryhmyri sitten ohjaa omia perusjamppojaan paljon läheisemmässä suhteessa. Eli jos haluat kasvattaa ikään kuin oman pikkuperheesi, kannattaa ehkä ryhmyriys. Jos taas olet teoreettisempi, kenties et ehkä niin kasvatushenkinen, pyri RUKkiin. Vähän yleistävää ehkä, mutta eiköhän tässä ainakin jotain ajatusta ole. Toinen asia on sitten lukupää. RUKissa sitä vaaditaan jonkin verran (vaikka kyllä pelkällä peruskoululla siellä useampikin kaveri pärjäsi), AUKissa ei niin paljoa.

Viimeinen kommentti. Älkää välittäkö paskaakaan, mitä vanhemmat tai muu suku teiltä odottavat tai vaativat (no, ehkä jos ison perinnön saaminen on siitä kiinni, niin sitten kannattaa kuunnella). Eläkää omaa elämäänne. Eli älä mene RUKkiin vain, koska kaikki suvun miehet ovat niin tehneet, vaan koska ajattelet, että voisihan se olla hyvä kokemus.
 
Viimeksi muokattu:

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Minä sanon, että kannattaa hakeutua ce-kuljettajaksi. Johtaminen on sitä, että joku gonapappa huutaa johtajatuvan ovenraosta "Ruokailuun kymmenen" ja menee takaisin nukkumaan valuakseen kolmiriviin kymmenen minuuttia muuta komppaniaa myöhemmin. Tämän jälkeen perseillään muodossa, keulitaan syömään ja lonnitaan takaisin kassulle rötväämään kädet taskussa ja hessuhopot hulmuten.

Kyllähän tuostakin muistoja jää ja kyllähän armeijaan myös tuollainen perseily ja velttoilu kuuluvat, kaikilla. Se taito, minkä parhaiten oppii intissä, on lepääminen tai rötvääminen aina kun paikka tulee. Ja erilaisten nakkihommien pakoilu. Ja noi kuljettajahommat voivatkin monelle olla ihan parhaita, varsinkin jos niistä suunnittelee itselleen työuraa. Kortinkin saa ilmaiseksi, jos ei aiemmin ole tullut hankittua.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Täytyy vissiin vielä pari asiaa sanoa inttihommista, kun ne tässä jostain syystä ovat viime aikoina aika paljonkin pyörineet mielessä. Alkavatko aivot vasta nyt avata suojausta näille muistoille, melkein kymmenen vuotta palveluksen jälkeen?

On nimittäin niin, että vasta aivan viime aikoina on herännyt vähän katuviakin ajatuksia siitä, etten aikanaan lähtenyt katsomaan sotilasurakorttia. En sitten tiedä, miten se olisi maistunut, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olisi voinut olla ihan mukava vaihtoehto elämälle. Intin aikana ja sen jälkeen toki tiedostin, että tämäkin olisi voinut olla vaihtoehto, muttei tullut sitä silloin niin vakavasti kuitenkaan harkittua. Oli suunnitelmat elämälle jotenkin niin lukkoonlyötyjä jo etukäteen. Nykyään olisi aika paljonkin kehittämisajatuksia ja draivia kehittää esimerkiksi varusmiesten kouluttamista tehokkaampaan ja mielekkäämpään suuntaan. Tuntuisi tosi motivoivalta päästä kouluttamaan varusmiehiä.

Noh, nythän se toki on myöhäistä, kun ikää on jo liikaa. Nuoremmille siis vinkiksi, että kannattaa tämä pohdinta suorittaa ihan vakavasti intin aikana ja heti sen jälkeen. Turha enää rypistellä, kun paskat on jo housussa.

Ehkä puolustusvoimilla voisi olla vanhemmillekin hakijoille vaikka kandiohjelma, jossa koulutettaisiin päteviä (esim. jo aiemmin opetusalalla opiskelleita) kouluttajia perusyksiköihin. Ja tällä linjalla ei sitten olisi tarkoituskaan edetä sen pidemmälle, kuten maisteriopintoihin. En tiedä. Ja onhan nykyisellään jo nuo sopimusaliupseerihommat. Mutta ehkä itse kaipaisin tällaista mahdollisuutta saada kuitenkin jonkinlainen sotatieteiden tutkinto koulutuksen pohjaksi.

Kyllä sitä ihminen kaiken kaikkiaan todella vajavaisin tiedoin ja sattuman varassa tekee elämänsä pitkälti määrittäviä valintoja viimeistään parikymppisenä. En ole itse tästä mitenkään katkera. Päinvastoin, omat valintani ovat olleet ihan hyviä. Mutta kyllähän sitä olisi voinut jotain vähän erikoisempaakin kokeilla! Turvalliset valinnat olisi voinut tehdä myöhemminkin.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
RUK:n uusin kurssi 250 on alkanut tiistaina 18.4. Haminassa ja kestää nykyisellään 94 vuorokautta. Liekö siellä ketään palstaveljeä? Mukava olisi kuulla ajatuksia ja tarinoita kurssilta.

En kyllä itsekään olisi kurssin aikana jaksanut kirjoittaa palstapäivityksiä tai blogitekstejä. Sen verran intensiivistä meno oli. Mutta jos joku olisi jaksavampi.

edit. Kiinnostavaa myös nähdä, mikä tulee kurssin nimeksi. Suomen satavuotisjuhlat ja numerona komea tasaluku 250. Siitähän saa kaikenlaisia väännöksiä aikaiseksi.
 
Viimeksi muokattu:

red.machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia
Tuntuu, että kotiutumispäivästä olisi kulunut jo useampi vuosi, vaikka todellisuudessa kotiuduin vasta muutama kuukausi sitten. Lisäksi palvelustovereiden ja skappareiden nimiä en tahdo enää muistaa. Oman ryhmän jäsenten nimet muistan juuri ja juuri ja lisäksi parin skapparin nimet. Saas nähdä, että muistanko vuoden kuluttua enää edes heidän nimiään.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tuntuu, että kotiutumispäivästä olisi kulunut jo useampi vuosi, vaikka todellisuudessa kotiuduin vasta muutama kuukausi sitten. Lisäksi palvelustovereiden ja skappareiden nimiä en tahdo enää muistaa. Oman ryhmän jäsenten nimet muistan juuri ja juuri ja lisäksi parin skapparin nimet. Saas nähdä, että muistanko vuoden kuluttua enää edes heidän nimiään.

Itselläni ainakin muisti tuntuu vaan kirkastuvan, mitä kauemmaksi palvelusajasta on menty. Jopa jo unohtuneita nimiä on palannut mieleen. Eihän alkuun jaksanut edes muistella koko vuotta, mutta ei sitä turhaan puhuta ajan kultaavan ja minun tapauksessani myös kirkastavan muistot. Ehkä tämä käy vielä sinullekin.
 

cheap_shot

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joukkueen kapteeni
Eikö Jatkoajasta tosiaan ole uusia reppanoita astunut tänään palvelukseen? Sattu uutinen silmään, jos joku joutuu 2PionKiin Vekaralle niin ehdottomasti tänne mietteitä, eritoten kiinnostaa onko yksikön päälikkö vieläkin Kapt. J-KO?
 

Artyukhin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Te jatkoajasta ketkä lähditte inttiin tänään niin nauttikaa, välillä saattaa vituttaa mutta ennen loppua ja lopussa mieli haikenee. Monta hyvää ystävää, hienoja kokemuksia rikkaampana sieltä kotiutuu.
Ei ole pitkä aika 347/255/165 aamua!

Pääsispä kertaamaan. Ei taida kylläkään B-miehet päästä? Itselle lyötiin B-paperit heti ensimmäisellä viikolla kun synnynnäisiä vaivoja kyseessä.
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Poikani lähti eilen Hämeenlinnaan. Panssarikomppaniaan astui palvelukseen. Snadisti on haikeat fiilikset, mutta olen ylpeä kun intin käy. Toki näytin jo hyvissä ajoin omaa ja faijan AUK:n ristiä ja sanoin, että näitä saa sitten tuoda lisää. ;o)
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Eikö Jatkoajasta tosiaan ole uusia reppanoita astunut tänään palvelukseen? Sattu uutinen silmään, jos joku joutuu 2PionKiin Vekaralle niin ehdottomasti tänne mietteitä, eritoten kiinnostaa onko yksikön päälikkö vieläkin Kapt. J-KO?

Kyseinen kaveri oli omana palvelusaikanani noin 10 vuotta sitten AUKin pääkouluttaja (1.Pionkissa) ja itsekin pääsin siis hänen opissaan 7 viikkoa viettämään. Ja sitten johtajakaudella hänen kanssaan "pääsi" myös ajoittain asioimaan ihan kahden kesken. Hullun katse oli miehellä, mutta oli mainettaan löysempi minusta. Antoi myös AUK-aikana ihan laadukkaan välipalautteen kasvokkain ennen RUK-keikkaa.

AUKin santsarin homman toki skippasin pääosin siksi, ettei tehnyt mieli asioida hänen kanssaan sen enempää.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Vekaralla kesällä 1996. Tarkemmin en sano.

Menkää poijjaat ja nauttikaa intistä. Silloin joskus oli lomat tiukassa, ei oltu joka viikonloppu lomilla. Ei ollut internettiä, mimmit soitti iltaisin kun pystyi vastaamaan kännykkään, vanha kirjepostikin oli vielä hyvä tapa, sai hajuveden tuoksuisia kirjeitä jne. Silloin siellä pystyi käymään vielä röökilläkin.

Hetkeäkään ei ole ollut ikävä takaisin. Kun eka kertauskutsu tuli, irtisanouduin koko paskasta.

Mut on siellä ihan kivaa!

PS: Oma inttiaikani ei ollut todellakaan pahimmasta päästä. Olin kirjurina. Jos osaatte lukea ja kirjoittaa, niin pyrkikää siihen. Kaikki eivät osaa sitäkään. Todennäköisesti vältytte pitkiltä leireiltä.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Siirsin tuolta surullisuusketjusta:

Onneksi sentään oli VAIN 11 kyydissä. Omana aikana jokainen kyyti Masissa oli täyteen ahdettu.

Tosin siihen aikaan jälki olisi ollut vielä pahempaa kun istuttiin irrallaan täyteen ahdetulla lavalla. Tämänkin takia ehkä tuntuu vieläkin pahemmalta kuin normaalisti tuntuisi.

Intti tuli käytyä 2000-luvun alussa ja kieltämättä aivan sama ajatus osui mieleen, kuin näillä kahdella muulla nimimerkillä. Kun kuuli millaisesta kombosta (masi vs. kiskobussi) oli kyse, niin pelkäsin kyllä kuolleiden määrän olevan paljon suurempi. Onneksi asialle on tehty jotain, koska aikanaan Kotkan rannikkoalueen sankariskapparit myös ajattivat 2,5 kertaista määrää varusmiehiä kuorma-auton lavalla pitkin Kaakkois-Suomen talvisia maanteitä ilman mitään istuimia, rinkat ja sukset sekaan myös irralleen ahdettuina.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ei yllättänyt sitten yhtään tuo tämänpäiväinen onnettomuus. Missään muualla Suomessa ei saa latoa kuorma-auton lavalle suurtaa määrää ihmisiä, jota sitten ohjastaa 18-20v nuorukainen olemattomalla ajokokemuksella. Ihan uskomatonta touhua.

Itsekin olin hiuskarvan varassa joutua intissä kuljettajan hommiin, vaikka en todellakaan olisi siihen ollut pätevä enkä halukas. Henkilökunnan toimesta uhkailemalla ja painostamalla siihen hommaan yritettiin minua usuttaa, ja kuitenkin siinä iässä on ihan kakara vielä.

Päivääkään en ole katunut että häivyin reservistä intin jälkeen.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kävitkö täydennyskoulutuksen?

Kävin juu. Se oli ihan hauska viikko. Suurin ongelma oli pitkästyminen iltaisin, mutta voihan sieltä vaikka kotiin ajella jos lähellä sattuu asumaan. Oli kyllä onneksi ihan mielenkiintoisia oppitunteja sen viikon aikana, ja mukavia ihmisiä. Vaihtelua arkeen.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Olipas surullinen uutinen. Itse en tiedä varmaan mitään kamalampaa kuolemaa kuin kuolla armeijan aikana. Nuokin kaikki tapaukset olivat käsittääkseni puolen vuoden poikia, eli ilmeisesti intti ei näitä kovin paljoa kiinnostanut. Sitten lähtee vielä henki paikassa jossa olet pakotettuna sukupuolestasi johtuen.

Lähdetään liikkeelle kuljettajakoulutuksesta. Noilla kuskeilla on aivan älytön vastuu, jota ei varmaan tajuta edes armeija-aikana. Itse kävin armeijani kuljettajia kouluttavan yksikön huollossa, joten käytännöt ovat ehkä keskimääräistä paremmin tiedossa. Eipä sekään kauaksi jäänyt etten itse lähtenyt kuskiksi, minulle tuli armeijan alussa pattitilanne joka ei sallinutkaan vuoden palvelusta. Miettii että keskiverto kuski on saanut ehkä noin vuotta kahta ennen inttiä. Siitä sitten muutaman viikon koulutuksen jälkeen ajamaan isoa autoa. Kuskeissa on aika paljon näitä ns amiksia. Kavereita jotka ovat ajelleet kaikenlaisia vehkeitä läpi elämänsä, ja meno on sen mukaista. Yliarvioidaan omat ajotaidot, vöitä ei käytetä, puhelinta roplataan kesken ajon jne. Kaikki ovat niin ammattikuskia, vaikka leima kortissa on tuskin ehtinyt kuivaa.

Kiinnostaa tietää myös miten kuski on metsässä saanut unta edellisenä yönä. Puolustusvoimien virallinen linjahan on, että kuskin tulee nukkua aina väh 6-8h ennen astumista rattiin. Tämä on virallinen linja, mutta on aivan helvetisti skapparista kiinni totellaanko sitä. Joissakin yksiköissä tuota ei noudateta pätkääkään, kouluttajia ei kiinnosta kuskien unet. Jos huomautat asiasta, niin se kuitataan nössöilynä tai turhana valittamisena. Omassa yksikössäni oli sekä kuljettajakurssi sekä AUK:n linjat. Kieltämättä vähän koomista kun osa aliupseerikoulun kouluttajista ei suostunut näitä sääntöjä noudattamaan. Eli samassa rakennuksessa toisaalla puhutaan unien tärkeydestä, ja seinän takana majailee kaveri joka on täysin toisesta äärilaidasta. Toisekseen, vaikka säännöstä pidettäisiin kiinni, se ei kuitenkaan takaa että nimenomaan sitä unta on saatu tarpeeksi. Joillekin kapiaisille riittää että unta on tarjottu 8h, ja jos syystä tai toisesta kuski ei nuku yöllä silmäystäkään, niin se on kuskin oma ongelma. Esimerkiksi siis kuljettajalle on päiväohjelmassa merkattu yöunet 22-06, mutta todellisuudessa välinehuollon yms takia pääset nukkumaan vasta puolilta öin. Sen jälkeen et saakaan nukahdettua, tai unet katkeavat vaikkapa kaminan sammumisesta aiheutuneen häslingin takia. Eli todellisuudessa et välttämättä ole oikeasti nukkunut hetkeäkään, ja silti PV:n mukaan olet kykenevä ajamaan autoa. Toisaalta ymmärrän tämän linjan, sillä kuka tahansa kuski voisi "movettaa" aamun ajot sillä että väittää itse unien jääneen vähäisiksi.

Itse olin usein leireillä kuskin kanssa ajamassa ruokaa. Ainakin meillä päivärytmi oli sellainen että itse yöunta ei ehtinyt tulla täysiä määriä. Me hoidimme asian nukkumalla päivisin mikäli siihen tuli pienikin mahdollisuus. Näin ei olisi saanut tehdä, mutta teimme silti. Toinen mitä itse omista metsäleirien kuljetustouhuista muistan, oli että karttoja joutui selamaan todella paljon. Oli kiire ajaa ruokaa oikealle paikalle ja ajoissa. Karttaa, eli meidän tapauksessa puhelimen google mapseja piti lukea ajon aikana. Tämäkään ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto että turma-auton kuski olisi etsinyt kartasta jotain, eikä siksi huomannut junaa.

Yksi mielenkiintoinen havainto eräällä netin keskustelupalstalla oli, että onnettomuuskuvissa romun seasta pilkisti harjoistusmallin telamiinoja. Minä en tätä tiennyt, mutta nykyisten linjausten mukaan samassa tavaratilassa ei saisi kuskata miinoja sekä ihmisiä. Niitä saa kuskata vain mikäli autossa on kiinteä väliseinä, ja onnettomuuden uhrimäärä viittaa siihen että väliseinän olemassaolo on käytännössä mahdotonta. Jos väliseinä olisi ollut, niin autossa olisi ollut puolta vähemmän matkustajia. Saa nähdä tartutaanko tähän missään yhteydessä.

Mielenkiinnolla seuraan miten tapauksen tutkinta etenee, ja kenet tähän loppupeleissä todetaan syylliseksi. Kapiaisissa aika iso prosentti on aivan täydellisiä idiootteja, sadisteja ja muutenkin sellaisia keiden ei tulisi olla parikymppisten nuorten esimiehiä. Juuri sellaisia tapauksia jotka oikovat kaikessa turvallisuudessa, ja jotka sysäävät vahingon tultua kaiken syyn varusmiehen syyksi. Eikös samaisessa Dragsvikin varuskunnassa tapahtunut onnettomuus viimeksi kaksi vuotta sitten kun upskok ampui vahingossa kaverinsa taisteluharjoituksessa hengiltä. Vaikka koulutus ja turvamääräykset olivat vajavaisia, touhu meni varusmiehen piikkiin. Eiköhän myös nyt koko touhu sysätä tuon kuskin niskaan.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Eiköhän myös nyt koko touhu sysätä tuon kuskin niskaan.

Eiköhän siitä päätä syyttäjä ja oikeuslaitos ja poliisin tutkimuksilla on mahdollisesti osuutta asiaan. Ja touhu sysätään sen niskaan kenelle se kuuluu.

Sitä en tokikaan tiedä voiko tai haluaako armeija lätkäistä jotain poistumiskieltoa tai onko palvelukseen palaamiselle edes edellytyksiä.

Tai miten tuo menee, kyllähän sairaalassakin palvelusaika juoksee vai onko siinä joku raja milloin ei enää, jos on pitkään poissa.
 

sinikettu

Jäsen
Eiköhän myös nyt koko touhu sysätä tuon kuskin niskaan.
Kenen niskaan se sitten pitäisi sysätä? En nyt tiedä, onko vahinkojen suhteen hirveänä järkeä lähteä ketään syyttelemään, mutta mitää tulee oikeudelliseen vastuuseen ja sitä rataa, niin tokihan se noin 99 prosenttisesti kuljettajalla on.
 

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eiköhän siitä päätä syyttäjä ja oikeuslaitos ja poliisin tutkimuksilla on mahdollisesti osuutta asiaan. Ja touhu sysätään sen niskaan kenelle se kuuluu.
Puolustusvoimiin liittyen pidän oikeuslaitosta melko kehnona. Esimerkiksi Syndalenin tapauksessa on mielestäni käsittämätöntä, että pahan onnen ampujaa asetetaan syytteeseen:

Varusmiehen kuolemaan johtaneesta ampumaonnettomuudesta syytteet neljälle | Yle Uutiset | yle.fi

Tuolla olivat kaikki varusmiehet siis upseerioppilaita, vaihtelevista tiedoista poiketen. Tuohon aikaan kokelaat olivat jo kotiutuneet. Eli ns. samanarvoisten kesken oltiin ammunnoissa ja vahingossa irrottiin liian kauas muista ryhmistä --> kävi miten kävi. Omat muistikuvat yöammunnoista ovat sellaiset, että on todella vaikea keskittyä muihin ympärillä kun painetaan menemään, katsellaan yötähtäimen (vai mikä onkaan) läpi ja ammutaan. Mielestäni myös meillä oli joka poppoossa tiukasti kiinni yksi skappari katsomassa ettei kukaan lähde harhailemaan.
 

julle-jr

Jäsen
Kenen niskaan se sitten pitäisi sysätä? En nyt tiedä, onko vahinkojen suhteen hirveänä järkeä lähteä ketään syyttelemään, mutta mitää tulee oikeudelliseen vastuuseen ja sitä rataa, niin tokihan se noin 99 prosenttisesti kuljettajalla on.
Niin, ehkä varsinaisessa onnettomuustapahtumassa kyllä, mutta pitäisikö miettiä, onko 18-20 v kaverilla edellytyksiä astua noin isoihin saappaisiin, eli vastaamaan usean varusmiehen turvallisuudesta ja jopa hengestä? Onko kuskien valintaprosessi sellainen, että tuohon ehkä kaikkein vastuullisimpaan palvelustehtävään valitaan ikäluokan ehdotonta kermaa? Ainakaan minun inttiaikoina näin ei ollut.

Ja toisaalta, onko kuljettajalla armeijan hierarkisissa olosuhteissa käytännössä mahdollisuutta sanoa, että hän ei tänään tunne oloaan riittävän virkeäksi, jotta voi hypätä rattiin?

Ehkä toisen keskustelun aihe, mutta mietin vain, että onko edes reilua, että 18-20 v kaveri asetataan noin vastuulliseen tehtävään olemattomalla korvauksella? Monikaan ihminen ei koko elämänsä aikana joudu vastaamaan yhtä suuren ihmisjoukon turvallisuudesta ja hengestä, varsinkaan tuollaisissa olosuhteissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös