Ja vielä haluan pari asiaa sanoa joko intin käyntiä/käymättömyyttä tai palvelusajan pituutta pohtiville.
Ensinnäkin, onko intistä hyötyä siviilissä? Riippuu täysin, mitä ja millä asenteella hommia teet intissä, mitkä ovat suunnitelmat elämällesi. Itse koen, että suorat, suuret hyödyt olivat aika pienet. Mutta toisaalta, varmasti vuoden aikana paljon myös kehittyi (parantunut itseluottamus, esiintymistaidot, järjestelmällisyys, ennakointi). Ja toisaalta sieltä sai valtavan määrän uusia tuttavuuksia ja sellaisia kokemuksia, joita et mistään muualta saa (räjäyttäminen (pioneerihommia), traditiot, poterovartiot muutamia mainitakseni). Ja opit sietämään kylmää, märkää, odottamista, sinulle vittuilua, painetta, erilaisia ihmisiä, epäreiluutta ym, mikä ehkä auttaa valmistamaan sinua esim. työelämään. Opit arvostamaan siviiliä eri tavalla ja opit (tai ehkä tunne ennemminkin vahvistuu), että sotaan et halua joutua.
Toiseksi, vaikka edellisessä viestissä sanoin, että vuosi tuntuu pirun pitkältä ajalta, niin taitaa se puoli vuottakin siltä tuntua. Ja todellisuudessa, elämäsi kannalta on aika samantekevää, vaikka viettäisit intissä sen puoli vuotta pidempään. Sen viettämällä saat aika poikkeuksellista kokemusta johtamisesta ja "uralla etenemisestä". Ja en usko, että juuri mitään menetät. Puoli vuotta venyy ehkä opinnot ja toisaalta työuran pituus lyhenee, mutta mitä sitten. Toki on sitten niinkin, että jos hommat eivät kiinnosta edes vähää alusta ja et vain voi sietää armeijatouhuja, niin ehkä sitten kannattaa pysyä pois ainakin johtajahommista.
Jos mietit siviilipalvelusta intin sijaan, niin sanoisin, että varmaan itse tiedät parhaiten tilanteesi. Mitään vikaahan ei ole siviilipalveluksen käymisessä. Omassa lähipiirissä on useampikin sivari ja ihan tavallisia fiksuja ihmisiä ovat. Jos aidosti koet, että oma vakaumus estää pyssyhipat, niin varmasti sivari on paras vaihtoehto. Näitä veikkaisin todellisuudessa olevan kuitenkin aika vähän. Jos taas mietit, että mitenköhän pärjäisit, niin suosittelisin kokeilemaan. Huono kunto saattaa arveluttaa, mutta kyllä omana inttiaikanani siellä monet selvisivät puoli vuotta, vaikka käytännössä sadan metrin hölkkääminen alamäkeen oli osalle liian rankkaa ( huom. en liioittele). Ja ainakin itselläni alussa paino tippui nopeasti ja aika paljonkin, kun ateriarytmi muuttui säännölliseksi ja liikuntaa tuli ainakin jonkin verran joka päivä. Ja tietysti parasta on, jos jaksaa vähän aloittaa kuntoilua jo ennen armeijaa. Säästyy erilaisilta rasitusvaivoilta. Henkisen puolen kysymykset ovat sen sijaan hankalampia ja niin tapauskohtaisia, etten oikein viitsi niistä alkaa besserwisseröimään.
Ja naiset, jotka mietitte asepalvelusta. Suosittelen kokeilemaan, sieltähän pääsee ilman syytä poiskin alkuvaiheessa. Ja naisia koulutetaan paljon johtajiksi, joten on hyvät mahdollisuudet saada hommia koko rahan edestä. Ja sovinistinen kommentti. Jos pidätte huomiosta (kukapa ei), niin intissä sitä saa, vaikkei olisi aivan missikään. Toisaalta on toki niin, että armeijan aika maskuliinisessa kulttuurissa naisen on usein kyllä vaikeampi saada pääasiassa miehistä koostuvan alaisjoukon arvostus. Valitettavasti. Toki monet naiset sen onnistuvat saamaan. Viime kädessä alaisten kunnioituksen saa vain reiluudella ja osaamisella. Alussa pitkä ja matalaääninen mies on vahvoilla, mutta osaamisen puute tai mielivaltaisuus romuttaa auktoriteetin. Lyhyt, pullea ja kimeä-ääninen kaveri taas lähtee auktoriteetin suhteen aika kaukaa takaa, mutta kyllä osaamisella ja alaisten reilulla kohtelulka kunnioituksen lopulta saa. Mutta kyllä armeijasta ainakin aika erilaisen kokemuksen normielämään verrattuna saa.
AUK vai RUK? Haluatko, että hommat ovat enemmän käytännön tekemistä, pienempien tehtävien kädet savessa suorittamista (valitse ryhmänjohtajuus eli AUK) vai suurempien kokonaisuuksien hallintaa, jolloin et esimerkiksi itse juurikaan enää ole paikantamassa tai edes katsomassa, kun miinoja paikannetaan, vaan ohjat taustalla kolmen ryhmän yhteistyötä (valitse RUK eli joukkueenjohtajuus)? Jos ajattelee joukkueenjohtajuutta, niin eihän siinä perusmortin kanssa tarvitse oikeastaan vaihtaa koko johtajakauden aikana sanaakaan (suosittelen toki), koska periaatteessa homma on sitä, että annetaan ohjeet ryhmänjohtajille ja koordinoidaan ryhmien liikkeitä. Ryhmyri sitten ohjaa omia perusjamppojaan paljon läheisemmässä suhteessa. Eli jos haluat kasvattaa ikään kuin oman pikkuperheesi, kannattaa ehkä ryhmyriys. Jos taas olet teoreettisempi, kenties et ehkä niin kasvatushenkinen, pyri RUKkiin. Vähän yleistävää ehkä, mutta eiköhän tässä ainakin jotain ajatusta ole. Toinen asia on sitten lukupää. RUKissa sitä vaaditaan jonkin verran (vaikka kyllä pelkällä peruskoululla siellä useampikin kaveri pärjäsi), AUKissa ei niin paljoa.
Viimeinen kommentti. Älkää välittäkö paskaakaan, mitä vanhemmat tai muu suku teiltä odottavat tai vaativat (no, ehkä jos ison perinnön saaminen on siitä kiinni, niin sitten kannattaa kuunnella). Eläkää omaa elämäänne. Eli älä mene RUKkiin vain, koska kaikki suvun miehet ovat niin tehneet, vaan koska ajattelet, että voisihan se olla hyvä kokemus.