On valitettavaa, että ilmastonmuutoskeskustelua hallitsee näkökulma, jossa yksittäisten ihmisten kulutustottumukset ovat keskiössä. Nythän mediasta saa sen kuvan, että jos kaikki maailman ihmiset luopuisivat lentämisestä, yksityisautoilusta ja liharuokailusta, ilmastonmuutos saataisiin hallintaan. Se, ettei tuollainen tottumuksien muokkaaminen ole lainkaan realistista, etenkään siinä ajassa, joka maapallolla on nyt käytettävissään, ei ole ainoa ongelma tuossa ajattelussa. Paljon suurempi paha tuossa on se, etteivät ihmisten itse tuottamat päästöt ole todellisuudessa ilmastonmuutoksen keskiössä - ainakaan yleisimmin kuvatuilla tavoilla.
On kuvaavaa, että mediassa ei ole juurikaan havainnollistuksia siitä, mitä esim. lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen tarkoittaa käytännön päästöissä. Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen esitti yhdessä hankkeemme tilaisuudessa, että mikäli lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen, vuotuinen globaali budjetti hiilideoksidipäästöille olisi n. 450-530 gigatonnia, riippuen muiden päästöjen kehittymisestä. Tällä hetkellä kolmen yleisimmän rakennusmateriaalin, eli betonin, muovin ja alumiinin sekä alumiinia vastaavien metalliseosten tuotannon vuotuiset globaalit hiilideoksidipäästöt ovat yli 930 gigatonnia. Tähän ei ole laskettu itse rakentamisesta koituvia kustannuksia mukaan lainkaan, eikä sen enempää muiden rakennusmateriaalien, kuten vaikkapa lasin tai puun tuotantoa. Rakennusala on aivan ilmastonmuutoksen ytimessä; sen päästöt kasvavat globaalisti koko ajan enemmän ja ylittävät tällä hetkellä mainitsemani päästöbudjetin laskutavasta riippuen 3-4-kertaisesti.
Lukuihin peilaten voi sanoa, että päästöttömän tai vähäpäästöisten (ja nimenomaan vähähiilisten) energiantuotantomuotojen kehittämisellä on polttava globaali kiire. Samoin makroluokan tuotannossa tarvitaan vastaavaa kehitystä. Mutta sama koskee myös niitä päästöjä, jotka syntyvät ihmisten kulutustottumuksista. Niin ruoantuotannon kuin liikenteenkin päästöt on mahdollista saada alenemaan tuntuvasti seuraavan 15 vuoden aikana. Samoin asumisesta koituvien päästöjen, jotka ovat itse asiassa kaikkein suurimmat yksittäisen ihmisen aiheuttamat ilmastovaikutukset minimoiminen on mahdollista. Rakennusten lämmittämisen vähähiilistäminen on seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuva asia.
On täysin ensiarvoisen tärkeää, että rikkaissa länsimaissa, kuten Suomessa kehitetään vähähiilisiä ja nolla- sekä plusenergiaratkaisuja, sillä täällä sellaiseen on resursseja. Maataloutta, eläin- ja muuta ruokatuotantoa, yksityis- ja julkista liikennettä, lentokoneita, energiantuotantoa sekä teollista tuotantoa voidaan kehittää vain länsimaissa (ja kaukoidän kehittyneissä maissa); globaalissa etelässä siihen ei ole mahdollisuuksia.
Jos rikkaiden länsimaiden, kuten Suomen keskeisin kontribuutio nykyisen ruokatuotannon tai liikenteen ilmasto-ongelmiin on, että niistä tulee luopua (tai niiden käyttöä radikaalisti vähentää), jätämme köyhemmät alueet heitteille. Välttelemme vastuutamme. Luopuminen ja vähentäminen sinänsä on toki jalo ajatus, mutta se ei ole minkäänlainen vientituote. Vuonna 2050 maailman väkirikkaimmilla alueilla, eli Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Kaukoidässä on pakko olla käytössä moderneja ratkaisuja, jotta ilmastonmuutoksen tuhot saadaan minimiin. Rikkaiden länsimaiden kannustushuudot luopua turhasta lentämisestä ja liharuokailusta eivät tule tehoamaan edes vähän!
Loppuun disclaimer: Hiilinielut ja etenkin tyttöjen koulutus ovat globaaleja pelastusrenkaita, joita ilman kaikki muut toimenpiteet ovat täysin turhia. 15 miljardin ihmisen maapallo ei selviä vaikka tekisimme mitä.
