Ei hiilensidontaosuuksien myyminen ole rahankeräyslain alaista toimintaa, eikä vaadi rahankeräyslupaa.
Tämä toki selittää edelliset juttusi, mutta et maininnut että näkemyksesi mukaan tämä olisi rahankeräyslain alaista toimintaa, vaan selitit säätiöiden toiminnasta, joka ei ole tässä mitenkään relevantti seikka.
Sinä saat vastineeksi sen, että sinun rahoillasi sidotaan 2-4 X toivomasi määrä hiilidioksidia, eli sinun puolestasi ostetaan käytännössä tällä hetkellä osuus metsityshankkeesta.
Kyseessä ei ole rahankeräys rahankeräyslain tarkoittamalla tavalla, vaan ostaja saa vastineeksi oman hiilijalanjälkensä kompensoinnin.
Esimerkiksi Finnair ja muut lentoyhtiöt, Hiilipörssi sekä mm. ilmastoapu tarjoavat vastaavaa palvelua, eikä se(kään) ole rahankeräyslain alaista toimintaa, ostaja saa sertin jonka perusteella voidaan yksilöidä sidottu määrä.
Kiitos kunniottavammasta vastauksesta kanssakirjoittajaasi kohtaan.
Niin, en ole tutustunut kaikkien näiden muiden toimintaan. Hiilipörssin omistaa luonnonsuojeluliitto ja en ole tutustunut vielä heidän toimintaansa sen enempää, muuta kun luin siitä juuri vähän. Finnair on yritys jolla on tuote jonka ihminen ostaa, joka siis on lentomatka ja ilmeisesti tässä yhteydessä voi valita maksavansa enemmän ns. kompensaatiota?
CO2Guars eli ilmastoapu. Ytj näyttää, että yritys on ollut toiminnassa alkutuottajana ja kuvataiteilijana ja en tiedä onko ollut sitten pöytälaatikossa, mutta arvonlisäverovelvollisuus on kirjattu uudelleen 4.1.2019, en myöskään tähän toimintaan ehtinyt vielä tutustua enempää kuin tuon.
Tähän kompensäätiö compensation toimintaan olen kuitenkin nyt tutustunut jonkun verran.
Hiilensidontaosuus, miksi sen myyminen olisi laillista?
Se, että joku muukin tekee tai on tehnyt tätä ei vielä tee sitä lailliseksi. Jos osuus olisi jotain konkreettista, niin sitten kyllä. En tosin kyllä saa vieläkään käännettyä asiaa niin, että se on konkreettista. Konkreettista siis rahalla maksavalle henkilölle niin, että hän hyötyy tuon maksavansa summan. Vastikkeeton myynti tarvitsee rahankeräysluvan, näin sen ymmärsin laista ja tuosta tekstistä edellisessä kirjoituksessani joka oli poliisin sivuilta.
Kuten jo aikaisemmin kuvailin, jos saan osuuden maapalstasta, puusta jne. joka vastaa hintaa jonka olen sijoittanut, niin sitten olisi perustelut jos voisin sen myös hyödyntää myymällä ulos, polttamalla puun tai rakentamalla mökin maapalstalle.
Serifikaatti ei voi olla riittävä. Minä en saa siitä mitään muuta kuin hyvän mielen joka siis ei riitä vastikkeeksi. Ymmärrätkö tämän.
Puhutaan kaasusta jota on ilmassa. Sidotaanko se puuhun, josta se minulle jotenkin pullotetaan ja saan siitä sen vastikkeen. Vastike on pakko saada tai se on vastikkeetonta myyntiä, joka tarvitsee rahankeräysluvan.
Kaasu ilmassa ei ole konkreettinen vastike. Sertifikaatti ei ole konkreettinen vastike, puu joka istutetaan ei ole konkreettinen vastike jos en saa siitä maksamani verran hyötyä.
Jos jossain maassa voidaan suoraan kerätä rahaa tällaisiin sertifikaatteihin, niin hyvä. Mutta suomessa laki ei anna tätä oikeutta. Sertifikaatti ei ole konkreettinen vastike.
Oikeastaan en tiedä, onko tämä oikeus muillakaan mainitsemillasi yrityksillä, sitä ei ehkä ole kyseenalaistettu edes, mutta se on voitu myös muotoilla faktiseen tuotteeseen. Täytyy tutustua vielä lisää noihin muihinkin.
Säätiöstä puhun siksi. Että säätiöllä periaatteessa voisi olla rahankeräyslupa. Yrityksellä ei. Jos siis yritys on se, joka myy tuotetta joka on ilmassa leijuvan kaasun talteenottotapa, niin silloin voi olla kyse rahankeräysrikoksesta. Se ei ole tuote vaikka sille antaa nimen tuote.
Tässä rahankeräyslakiin linkki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060255
Edit: laitan tämän uudestaan kun se ohitettiin tästä keskustelusta
"aineettoman lahjan ostaja lahjoittaa rahaa järjestölle ja aineettoman lahjan saaja saa ystävältään lahjaksi tiedon, että hänen lahjaansa varatut rahat on lahjoitettu järjestölle esimerkiksi kolmen moskiittoverkon hankkimiseksi malarian ehkäisemiseksi."
Tuo on sama asia ja tarvitsee rahankeräysluvan.