Tärkeintä olisi saada suuret saastuttajat talkoihin mukaan, koska he saastuttavat eniten. Kai sen tajuaa tyhmempikin..?
Laitoin tämän jo autoiluketjuun, mutta laitan tähänkin:
Meillä on oikea ongelma. Suomen osuus
globaaleista päästöistä on 0,1%, EU:n osuus kymmenen prosenttia ja vuonna 2030 EU:n osuuden arvioidaan olevan 4 prosenttia – ymmärtäneekö lukija, ettei tämä ole edistysaskel vaan kuvaa muiden päästäjien osuuden kasvua.
Nämä mitkään ilmastovaalit ole
Ongelma on kuluttamiseen perustuva järjestelmä.
Ongelma on järjestelmä. Järjestelmä. Järjestelmä.
Siksi mikään ei ratkea ennen kuin
järjestelmä puretaan. Puretaan. Puretaan.
Järjestelmän sisällä tehtävät muutokset ovat yhtä tyhjän kanssa, koska ihmisen psykologinen olemus huutaa koko ajan itselleen lisää. Tämä "
lisää" tarkoittaa ympäristötuhoa.
Demokratioissa ympäristöongelmat työnnetään aina syrjään, kun ne rupeavat uhkaamaan ihmisten hyvinvointia.
Tänään taas ovat viisaat kertoneet, että Suomella on edessä kovat ajat. Koviin aikoihin pyritään vastaamaan piiskaamalla ihmisiä tekemään yhä enemmän ympäristöä tuhoavaa työtä. Tuottava työ on ympäristövihaa. Näin se vain käytännössä nykypuitteissa menee.
-Sosiaalituet elämän ongelmatilanteita varten
-Maksuton tai halpa terveydenhuolto
-Maksuton koulutus
-Kaikenlaista tuhoavaan kaupallisuuteen perustuvaa pikkukivaa
-Ympäristönsuojelu
Kun ihmisten täytyy käytännössä äänestää noista, niin lähes kaikki valitsevat kolme ensimmäistä. Kahdesta viimeisestä useimmat valitsevat kivan kaupallisuuden. Ympäristönsuojelu jää viimeiseksi.
Niin kauan kuin kolmen tai neljän ensimmäisen toteuttaminen perustuu järjestelmään, jossa hyvinvointi tuotetaan ympäristöä riistämällä, mikään ei muutu.
Kun kuuman köyhän maan kansalainen äänestää siitä, saako hän ostaa itselleen ympäristöä tuhoavan halvan ilmastointilaitteen vai ei laitetta ollenkaan, hän valitsee ympäristötuhon.
Kun suomalainen palkansaaja äänestää siitä, saako hän enemmän palkkaa, joka maksetaan ympäristötuholla, hän äänestää ympäristötuhon.
Kun sosiaalitukien nauttija äänestää siitä, saako hän enemmän tukia, jotka maksetaan ympäristötuholla, hän äänestää ympäristötuhon.
Korholan puheenvuoro on osuva. Jos Eurooppa idealismissaan yrittää hillitä ympäristötuhoa, niin suurin osa maailmasta ei niin tee. Mitä laajemmalle toimiva demokratia leviää, sitä vahvempi tuki on myös ympäristötuholle, koska aina kun ihminen pääsee äänestämään itselleen lisää materiaa ja pikkukivaa, hän myös tekee niin.