Tämä henkilökohtaisten päästöjen alentaminen on mielenkiintoinen aihe, johon minä en millään tunnu löytävän mielenkiintoa. Puhun nyt toimista mihin esimerkiksi
@Aleksandros on perheineen ryhtynyt.
Itse olen päästöjen puolesta melko huono ihminen. Harrastuksina talvella jääkiekko ja kesällä golf, käytännössä ainoa vaihtoehto on oman auton omistaminen. 330 000 kilometriä piiskattu diesel-Volkkari tuskin päästelee vähiten tuonne ilmakehään, mutta minulle se on ollut hyvä ja halpa auto (dieselin hinta tietty vähän korpeaa, kun muutama vuosi sitten tankattiin parhaimmillaan alle 50€ tankki täyteen). Joku voisi sanoa, että harrastaminen on järjestelykysymys kyytien suhteen, mutta kun tulee n. 40-50 kierrosta golfia kesään ja talvisin kolmet lätkätreenit viikossa (+pelit), niin vaikeaksi menee. Luonnollisesti autoa tulee käytettyä paljon myös muuhun. Puhumattakaan näistä lajeista, golf ei Suomessa ole käsittääkseni niin epäekologista kuin kuivissa maissa, mutta meneehän noihin kenttiin paljon ylläpitoa ja vettä. Tuskin jäähallitkaan millään säästöliekillä sähköä kuluttaa.
Ruoan suhteen olen täysi hirviö, lihaa on mennyt lähes aina kolmella aterialla päivässä. Nykyisin tosin aamuksi vedän vihersmoothien, mikä on ollut ihan toimiva ratkaisu, mutta eipä silläkään säästä kuin sen kaksi kalkkunaviipaletta päivässä. Lounas ja päivällinen ovat sitten täyttä tykitystä, käytännössä pyörii kanan, naudan ja possun ympärillä. Lounaalla menee mikroskooppinen salaatti, mutta illalla ei sitäkään. Lohta tekisi mieli syödä enemmän, mutta jotenkin sitä ei ole saanut vielä rytmiin mukaan. Nyt 26-vuotiaana ateriat eivät toki ole ihan niin jäätävän kokoisia, mitä esimerkiksi ikävuosina 16-20 kun esimerkiksi 300 grammaa kanaa oli minimi illalliselle. Pari kuukautta sitten tuli myös kattavasta terveydentarkastuksesta pelkkää priimaa ja ylistystä, joten kauhean pahasti en terrorisoi omaa kroppaani ruokavaliollani.
Nuo on varmaan ne pahimmat asiat (vuodessa tehtävän 2-3 ulkomaanreissun lisäksi) omassa elämässä ympäristön kannalta. Miksi näistä en pysty sitten kiristämään? Oman teoriani mukaan elämän tarkoitus on nauttia elämästä ja olla yleisesti onnellinen. Kun en itse käytä mitään päihteitä (ei ideologisista syistä, vaan siksi ettei sovi minulle) niin nautintoni on aina ollut urheilu ja syöminen (perheen ja kavereiden kanssa ajan viettämisen lisäksi). Ruoan suhteen olen jo kokeillut ja selvittänyt mistä pidän ja mistä en (myös vegetouhuja ja kyllä, niitä hyviä vegeruokia), ja olen mielestäni löytänyt aika hyvän balanssin ruokavaliooni. Maku jos joku on subjektiivista, eikä mielestäni voi väittää, että kuka tahansa voi vetää täyskäännöksen ruokavalionsa kanssa. Jos tästä tekisin täyskäännöksen vegaaniksi, autottomaksi ja lopettaisin rakkaat harrastukseni, niin mitä jäisi jäljelle? Olen huomannut, että jo parin viikon tauko urheilusta alkaa nyppimään ja loukkaantumisesta johtunut parin kuukauden tauko saa jo oikeasti mielen matalaksi.
Näin ollen, en siis aio tehdä elämäntapoihini juurikaan muutoksia. Yleisesti onnellisena pysyminen on kuitenkin tavoite numero yksi, ja käsitän jo aika hyvin mistä sitä onnea saan.
Muuten teen kyllä joitain asioita mielestäni ekologisemmin, kuin valtaosa. Kuten sanottu, päihdeteollisuutta en tue ollenkaan, luulisi senkin saastuttavan jonkun verran (en ole kylläkään kenenkään markkinoinut bissestä luopumista minään ekotekona). Vaatteita ostan usein käytettyinä ja uutena ostettuihin tulee panostettua sitten ihan kunnolla. Käytännössä ostan nykyään erittäin harvoin mitään vaatteita tai kenkiä ja kun ostan, niin niille suunnittelen 5-10 vuoden käyttöikää. Muutenkin tavaroita tulee paljolti korjattua ja aika vähän sitten tulee heitettyä mitään pois. Lisäksi koen jollain tapaa kantavani korttani yhteiskunnan kekoon, sillä minä ja perheeni on vuosien ajan auttanut muutamaa kehitysvammaista lasta ja pienemmässä määrin myös vähäosaisia. Niistä ei nyt sen enempää, mutta välitön auttamisen tunne on omalla kohdalla paljon vahvempi kuin vaikka kierrätyksestä saatava.
En silti ole millään tapaa ympäristönsuojelua, kasvisruokapäiviä ja kaasuautoja vastaan. Päinvastoin, antaa palaa vaan (no pun intended)! Toivottavasti ihmiskunta siirtyy ekologisempaan elämäntyyliin, mutta minusta ei siihen saa juurikaan vetoapua, enkä osaa siitä olla suomalaisena kovinkaan huolissaan. Jos minulta kysytään, niin Suomen tärkein apu maailman pelastamiseen on innovaatiot, millä ratkaistaan isompia ongelmia. Ei niinkään henkilökohtainen täysremontti.
Tälläisiä kommentteja en ymmärrä. Miten asioista jotka ovat joillekin subjektiivisesti hyvin tärkeitä, voidaan tuosta noin vaan karsia? Mielestäni on aika harmaata aluetta alkaa määrittelemään, mistä toinen ihminen saa nautintonsa ja elämänilonsa. Henkinen hyvinvointi on kuitenkin melkoisen tärkeä asia.