Aika paljon tällä palstalla ja yleensäkin kuulee narinaa siitä, miten kukaan ei kuitenkaan ole valmis luopumaan elintasostaan ja miten sillä tai tällä toimenpiteellä ei ole mitään vaikutusta mihinkään tai miten asiasta paasaavat eivät itsekään ole valmiita luopumaan mistään tai lässyn lässyn.. On mukavaa perustella omaa tekemättömyyttään muiden osin todellisella, osin kuvitellulla tekemättömyydellä. Haluaisin siksi antaa esimerkin, että kyllä asioita tehdään ja ollaan valmiita muuttumaan. Parhaiten tunnen itseni, joten aloitetaan siitä.
Ruokavalio:
Viime kesään asti söin ehkä neljällä aterialla viidestä (80 %) jotain lihaa ja maitotuotteita erityisesti erilaisten juustojen, rahkan ja esim. ruokakerman muodossa varsin runsaasti. Nyt olen hetkessä pudottanut naudanlihan kulutusta arviolta 95 %, possun lihan kulutusta 95 %, riisin kulutusta 80 %, maitotuotteiden kulutusta 95 %. Käytännössä maitotuotteet olen korvannut kaura- tai soijapohjaisilla tuotteilla ja juuston kulutuksen yksinkertaisesti käytännössä olen lopettanut. Kanaa ja kalaa syön yhä, mutta niidenkään kulutus ei ole ainakaan kasvanut. Itse asiassa väittäisin, että kanankin kulutus on pudonnut ainakin 50 %. Lihan olen korvannut pavuilla, kikherneillä, linsseillä, soijarouheella, härkäpapurouheella jne. Leivän päälle olen löytänyt hummuksen uutena tuttavuutena. Parasta on, että ruokavalio ei ole muuttunut vain itselläni, vaan käytännössä samat muutokset koskevat myös vaimoani ja lapsiani.
Kierrätys:
Olemme jo aiemmin kierrättäneet aika tunnollisesti, mutta entistä tarkemmin on kierrätetty kauttaaltaan. Erityisesti biojätettä tulee kierrätettyä entistä paremmin. Lisäksi taloyhtiössä on mahdollisuus erotella pahvit, paperit, muovit, lasi ja pienmetalli, ja tämä lajittelu tulee myös tehtyä. Vanhat vaatteet, kengät yms. on laitettu kierrätyslaatikoihin. Tietysti myös paristot yms. kierrätetään. Erityisesti lapsille ostetaan lähes kaikki vaatteet kirppikseltä. Aikuisille vaatteita ostetaan vain välttämättömän tarpeen mukaan.
Liikenne:
Tässä suhteessa olemme olleet aika esimerkillisiä aiemminkin. Ei omaa autoa ja kulkeminen käytännössä vain julkisilla, ja niilläkin matkustelua tulee verrattain vähän. Olemme myös päättäneet, että emme lennä toistaiseksi ollenkaan. Muutamaan vuoteen ei toki ole tullut lennettyäkään lähinnä rahapulan vuoksi, mutta siinä missä se aiemmin oli jonkinlainen haave, on se nyt pannassa. Kaikki kauppakäynnit teen kävellen, vaikka oma auto isojen ostosten kanssa hieman houkuttelisikin.
Kulutus:
Kaikki täysin turhat heräteostokset on lopetettu.
Sähkö on vihersähköä. Lämmitykseen ei ole mahdollista vaikuttaa.
Vaikuttaminen:
Oman lähipiirini kanssa olen asioista keskustellut ja jopa hieman yllättäen kaikki ovat olleet aika vastaanottavaisia ja onpa siellä jo joitakin muutoksiakin (esim. ruokavalion ja kierrättämisen saralla) tehty. Jopa muutama persuhenkinen sukulainenkin on selvästi miettinyt omia tottumuksiaan, vaikka matkaa isompiin toimiin varmaan vielä onkin. Jonkin verran olisi intoa vaikuttaa asian suhteen laajemminkin, mutta ideat ovat vasta hautumassa.
Erityisesti nuo ruokavaliomuutokset ovat olleet isoja ja vaikuttavia. Eivätkä aivan helppoja. Liha ja maitotuotteet ovat kuitenkin olleet niin kiinteä osa ruokavaliota ja jopa elämää aiemmin. Kun nyt kuitenkin mietin, niin onpa ollut hyvä muutos. Sapuska on edelleen maistuvaa, terveellisempää eikä mielestäni ainakaan merkittävästi kalliimpaa. Rahaa ei perheemme käytössä juurikaan ole, joten ruokavalio on mahdollista muuttaa ilmastoystävälliseksi vähilläkin varoilla.
Korostan vielä, että pointtini tässä ei ole brassailla tai esittää itseäni parempaa, vaan kertoa, että jos minä, hedonistinen luonne, olen pystynyt näin paljon muuttamaan tottumuksiani, pystyy siihen kuka tahansa muukin. Toinen pointti on se, että tekoja myös yhä enenevissä määrin tehdään eikä vain pidetä juhlapuheita. Kaupan kaurajuoma- ja papuhyllyt ova jatkuvasti melkein tyhjiä, ja toisaalta valikoima on lyhyessä ajassakin jo parantunut, eli ostaa niitä muutkin kuin minä.
Tekosyitä voidaan keksiä loputtomiin, mutta lopulta muutos on sinun itsesi tehtävä. Kenties syrjäseudulla (itsekin sieltä kotoisin) omasta autosta on hankalaa luopua ja kenties joudut työn puolesta lentämään. Voisiko näitä kuitenkin vähentää esim. kimppakyytien tai videoneuvotteluiden avulla? Onko syrjäseudullakaan pakko tehdä jokaista matkaa omalla autolla, vai voisiko esimerkiksi kauppareissun hoitaa edes silloin tällöin polkupyörällä tai kävellen? Ainakin itse syrjäseudulla asuneena muistan, että teimme kaikki matkat omalla autolla (kun se nyt kerran käytössä oli), vaikka osan olisi helposti voinut tehdä jopa kävellen, pyörästä puhumattakaan.
Tiedostan myös, että en omilla toimillani yksin pelasta maapalloa, mutta olenpahan oman ( ja perheeni) pesäni puhdistanut melko hyvin. Nyt on teidän vuoro.