Katsoin hiljattain dokumentin, missä eräs biisoni Yellowstonen kansallispuistossa Yhdysvalloissa oli kovalla työllä ja tuskalla kerännyt haaremin naarasbiisoneita itselleen. Tämä iäkäs urosbiisoni oli raatanut näiden eteen. Aika-ajoin nuorempia ja nälkäisiä urosbiisoneita haastoi tämän iäkkään biisonin taistoon, jolloin hän puolusti omaisuuttaan viimeiseen asti. Lopulta hän kohtasi voittajansa, kun hän taisteli omaan kuolemaansa asti liian vahvaa nuorempaa haastajaa vastaan. Me olemme biisoneita.
Se haihattelu, että ihmiset vapaaehtoisesti tiputtaisivat elintasoaan on loputtava välittömästi, koska me olemme eläimiä, biisoneita. Haihattelu, että luopuisin vapaaehtoisesti omakotitalosta ja autosta, ja muuttaisin johonkin betoniviidakkoon sekä ostaisin potkulaudan on höpönlöpöä. Tyttärilleni sanoisin; tilanne on nyt tämä, että teidän tulee kärsiä kun edelliset sukupolvet ovat vetäneet vihkoon.
Ei siinä, kyllä minäkin pyrin tekemään arjessani ekologisia ratkaisuja kun minä voin valita töissä useammin kasvisruoan. Ostaisin myös Teslan jos ne eivät olisi täällä niin helkutin kalliita. Biisoni olen silti enkä muuksi muutu. Ja valitettavasti Intiassa ja muualla on miljardeja biisoneita, joille yksinkertaisesti paras, helpoin ja halvin tapa saada energiaa on kivihiili, ja tähän ei ole muutosta luvassa. Maailmanlaajuisesti kulutusjuhlat tulevat jatkumaan vielä pitkän tovin, vaikka ostaisinkin Teslan.
Minun näkemys on, että meidän pitää löytää uusia planeettoja, joita käyttää ja kuluttaa loppuun, koska olemme biisoneita. Ja planeettoja on miljardeja. Tai sitten siirtää kaikki teollisuus ja köyhät marssiin, jolloin maasta tulisi varakkaiden asuinpaikka, ja lähes kokonaan luonnonsuojelualue.
