Konsensus muodostui vasta hiljakkoin 1970-luvulta alkaen, mutta kyllähän tuo peli on ollut selvä jo parikymmentä vuotta tai pitempään. Tiede on yleensä ottaen pitkä marssi, jossa edistys tapahtuu arkisen puurtamisen kautta pienin askelin, mutta tuossa nyt joitakin merkkipaaluja:
1859 Tyndall. Kasvihuonekaasujen lämpöä sitova ominaisuus.
1896 Arrhenius. Kasvihuoneilmiön kuvaus ja ensimmäinen teoreettinen lämpenemislaskenta.
1938 Callendar. Yksiulotteinen käsinlaskettu ilmastomalli, joka ennustaa lämpenemistä hiilidioksidin lisääntyessä. Sekä ensimmäisenä yhdistää havaitun lämpenemisen hiilidioksidipitoisuuden nousuun.
1956 Plass. Hiilidioksidin lisääntymisen aiheuttaman säteilypakotteen laskenta.
1958 Venuksen karkuun pääsyt kasvihuoneilmiö havaitaan.
1958- Keeling. Mittaukset Mauna Loalla osoittavat hiilidioksidin lisääntyvän ilmakehässä vuosittain.
1967 Manabe & Wetherald. Mallilaskelma jonka mukaan hiilidioksidin tuplaaminen ilmakehässä nostaisi pintalämpötilaa parilla asteella samalla viilentäen stratosfääriä.
1975 Manabe et al. Ensimmäinen kolmiulotteinen meren ja ilmakehän yhdistävä tietokonesimulaatio, osoittaa muutaman asteen lämpenemistä hiilidioksidi tuplattaessa.
1970-luvun lopulla alkanut satelliittimittausten aikakausi toi seuraavien vuosikymmenten aikana tietoa mm. auringon säteilytehon vaihtelusta, arktisen merijään hupenemisesta ja merenpinnan noususta. Voitiin todeta, ettei auringon säteily ole lisääntynyt, eikä se siten ole mahdollinen selitys lämpenemiselle.
1980-luvulla mannerjäätiköiden kairaukset osoittavat menneiden ilmastonmuutosten ja hiilidioksidin pitoisuuden vaihtelujen yhteyden.
1981 Hansen et al. ennuste, että hiilidioksidin lisääntymisen aiheuttama lämpeneminen tulee nousemaan esille vuotuisen vaihtelun joukosta vuoteen 2000-mennessä (ennuste toteutui).
1988 Julkinen tietoisuus lisääntyy kuivuuden ja kuumuuden kiusatessa eri puolilla maailmaa, ja Hansenin yhdistäessä USA:n senaatin kuulemisessa lämpenemisen (vuosi oli siihenastisen mittaushistorian lämpimin) hiilidioksidipitoisuuksien kasvuun. IPCC perustetaan.
1991 Pinatubon purkaus aiheuttaa muutaman vuoden viilenemisen, joka pystytään simuloimaan ilmastomalleilla.
1992 Muinaisista ilmastonmuutoksista laskettu ilmastoherkkyys osoittautuu olevan samaa luokkaa kuin ilmastomallien simulaatioilla riippumattomasti saatu lukema
1996 Santer. Meneillään olevan lämpenemisen "sormenjäljen" todetaan olevan kasvihuonekaasujen lisääntymisen aiheuttamaan lämpenemiseen viittaava, eikä esim. auringon aiheuttamaa.
1998 Mann et al. Puiden vuosirenkaista ym. proksidatasta laskettu pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilahistoria, joka osoittaa meneillään olevan lämpenemisen olevan ainutlaatuinen ainakin viimeisen 600 vuoden aikana. Tutkimusta vastaan hyökätään rajusti, silti useat kymmenet tuon jälkeen julkaistut tutkimukset ovat vahvistaneet löydökset ja laajentaneet aikaikkunaa paljon kauemmaskin historiaan.
2000 Levitus. Analyysi valtamerten ylimpien satojen metrien lämpösisällöstä valmistuu, ja osoittaa merien lämmenneen selvästi 1900-luvun lopulla. Merien lämmittäminen vaatii valtavasti energiaa, joten on oltava kyse tulevan ja lähtevän lämpöenergian epätasapainosta, jonka voi aiheuttaa vain ulkoinen pakote (esim. kasvihuoneilmiön voimistuminen). Ilmaston ja valtamerien muodostaman järjestelmän sisäiset heilahtelut eivät ole tuolle mahdollinen selitys.
Tuon jälkeen on tietysti tullut paljon lisää uutta tutkimusta ja teknologista kehitystä, etenkin tietokoneiden laskentatehon lisäystä, ja luonnollisesti myös 19 vuotta lisää lämpenemistä. Joten asia on vielä varmempi kuin 2000-luvun vaihteessa, mutta kyllä se oli varma jo silloin. Tiedettiin, että kyse on energiaepätasapainosta eikä systeemin sisäisistä oskillaatioista, tiedettiin että aurinko se ei ole, tiedettiin että kasvihuonekaasut se sen sijaan on.