1. Pidättekö kirjoittajan näkemystä ilmastokriisin seurauksista ja väistämättömyydestä pessimistisenä vai realistisena?
2. Jos tulevaisuus todella näyttää noin synkältä, niin kannattaako asiasta vaieta?
Näen asian aika lailla täsmälleen samalla tavoin kuin Toiviainen. Kohtalon hetket saattoivat jo olla tai ovat viimeistään nyt, mutta ilmastonmuutoksen vastustaminen on raivokasta - asian ratkaisun kannalta olennaisissa valtioissa (esim. Yhdysvallat) äänestetään denialisteja valtaan jne. En usko, että nykyinen suhteellisten stabiilien yhteiskuntien aika kestää enää pitkään.
Syitä on tietysti monia. Hyvin vakuuttavastikaan perusteltuja tosiasioita ei laajalti ymmärretä alan asiantuntijapiirien ulkopuolella, varsinkin jos tutkittu asia ei käy yhteen oman maailmankatsomuksen kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa evoluutioteorian kaltaisen 150 vuotta tieteellistä debattia kestäneen paradigman hyväksyminen todelliseksi ilmiöksi on paljolti vastustettua useissa länsimaissa. Miten sitten asia, jota ei voi suoraan havaita ja jonka kehittyminen on vuosikymmenten prosessi ja josta tehdyt johtopäätökset kyseenalaistavat tapamme elää?
Ilmastonmuutos on helppo kohde demagogeille, koska sen ymmärrys on niin puutteellista ja sen estämiseksi vaadittavat toimenpiteet olisivat niin radikaaleja. Kun Teuvo Hakkarainen rinnastaa ilmastonmuutoksesta julkaistut tutkimukset uskontoon, iltapäivälehtien sinänsä yleensäkin surullisissa kommenttiosioissa eniten ääniä keräävät kommentit ovat hänen lausuntoaan puoltavia.
Suurempi syy sille, miksi emme mahda ilmiölle oikein mitään on tietysti rakenteellinen. Globaalia päätöksentekojärjestelmää ei ole olemassa ja paikallisratkaisujen pirstaleinen maailma on kokonaisuuden kannalta toivoton - miksi juuri meidän pitäisi tehdä mitään tai meillähän on täällä lapsipula ja paikallistaloutemme kärsii siitä jne... Toisaalta talousjärjestelmämme kyllä on globaali ja vaatii loputonta kasvua toimiakseen.
Ilman teknologista ihmetekoa tai jumalaista väliintuloa ihmiskunta kulkee kohti maailmansotien veroista kriisiä. Koska tällainen kriisi on konkreettinen ja sellaisena helpommin hyväksyttävä kuin näkymättömien kaasujen vaikutus tulevaisuuden ilmastoon jossain paperissa tai videodokumentissa, tuon kriisin jälkeen asiaan pyritään sopeutumaan. Toivottavasti tosiaan jo ennen sitä ilmiötä saadaan hillittyä sen verran, että tämä järjetön määrä kulttuurievoluutiota, jota me olemme päässeet kokemaan viime vuosisatojen aikana* siirtyy myös ilmastokriisin jälkeiselle ihmispopulaatiolle sen sijaan, että muodostuisi jokin painajaismainen dystopia kaikille.
* Tarkoitan tällä siis yleistä tieteen ja yhteiskuntaelämän kehitystä kohti syvempää tietoa meitä ympäröivästä maailmasta ja aikaisempaa rauhallisempaa ja miellyttävämpää elämää toimivissa poliittisissa järjestelmissä.