kahden suunnan sentteri
Jäsen
Mediatekniikan opiskelijaa kannustaisin tarpomaan niiden matematiikan opintojen läpi siltä kantilta, että tärkeintä oppimisprosessissa ei ole niiden matematiikan sovellusten oppiminen, vaan oppimaan oppiminen. Kun on aikanaan opetellut vaikkapa mainitun bilineaarisen interpolaation, ja muita mukavia sovelluksia joilla ei koskaan tule tekemään mitään, on myöhemmin helpompi omaksua myös työn kannalta tärkeitä tekniikan sovelluksia joiden omaksumisessa tarvitaan samaa matemaattis-loogista päättelykykyä.
Matematiikkaan perustavilla linjoilla ei ammattikorkeakouluissa enää voida opettaa tarpeeksi matematiikkaa, koska opiskelijoiden lähtötaso on laskenut niin paljon, ettei massa suoriutuisi opinnoista -> amk ei saisi rahoitusta. Jollain pehmeämmillä linjoilla sitä taas saattaa olla liikaa, koska esim. mediatekniikankin koulutusohjelma nyt on insinööritutkinto, ja insinööritutkinnon vaatimuksiin kuuluu tietty matematiikan osaamistaso (käytännössä lukion lyhyt matikka).
Eräs tuttu sai joitakin vuosia sitten opiskelupaikan ammattikorkeakoulun insinöörilinjalta saatuaan pääsykokeesta 12 / 40p. Tämä onnistuu keneltä tahansa lukutaitoiselta normaaliälyllä varustetulta suomalaiselta aikuiselta. Matematiikasta ei tarvitse olla hajuakaan. Olisiko tuohon tulokseen ehkä pari pinnaa tullut jostain peruskoulutason prosenttilaskuista tai geometriasta.
Koko kuvio selittyy koululaitosten yksityistämisellä ja vinksahtaneella rahoitusmallilla, jossa koulut saavat valtiolta rahoitusta sen mukaan kuinka paljon porukkaa pystyvät a) ottamaan sisään ja b) mankeloimaan putkensa läpi, eivätkä sen mukaan kuinka osaavia valmistuneet ovat. Tosin juuri kuluvien vuosien aikana on meneillään joku ammattikorkeakoulu-uudistus, joten ehkä asiantilaan on taidettu herätä.
Matematiikkaan perustavilla linjoilla ei ammattikorkeakouluissa enää voida opettaa tarpeeksi matematiikkaa, koska opiskelijoiden lähtötaso on laskenut niin paljon, ettei massa suoriutuisi opinnoista -> amk ei saisi rahoitusta. Jollain pehmeämmillä linjoilla sitä taas saattaa olla liikaa, koska esim. mediatekniikankin koulutusohjelma nyt on insinööritutkinto, ja insinööritutkinnon vaatimuksiin kuuluu tietty matematiikan osaamistaso (käytännössä lukion lyhyt matikka).
Eräs tuttu sai joitakin vuosia sitten opiskelupaikan ammattikorkeakoulun insinöörilinjalta saatuaan pääsykokeesta 12 / 40p. Tämä onnistuu keneltä tahansa lukutaitoiselta normaaliälyllä varustetulta suomalaiselta aikuiselta. Matematiikasta ei tarvitse olla hajuakaan. Olisiko tuohon tulokseen ehkä pari pinnaa tullut jostain peruskoulutason prosenttilaskuista tai geometriasta.
Koko kuvio selittyy koululaitosten yksityistämisellä ja vinksahtaneella rahoitusmallilla, jossa koulut saavat valtiolta rahoitusta sen mukaan kuinka paljon porukkaa pystyvät a) ottamaan sisään ja b) mankeloimaan putkensa läpi, eivätkä sen mukaan kuinka osaavia valmistuneet ovat. Tosin juuri kuluvien vuosien aikana on meneillään joku ammattikorkeakoulu-uudistus, joten ehkä asiantilaan on taidettu herätä.