En kannata kuolemanrangaistusta. Toki on rikoksia joista se voisi olla tuomiona paikallaan ja toki on rikostapauksia, joissa syyllisestäkään ei ole epäselvyyttä, mutta mielestäni raja on parempi vetää niin, ettei anneta kuolemantuomioita ollenkaan.
Hyväksyn, mutta tuolloin näytön syyllisyydestä pitää olla erittäin vahva. Esim. Ulvilan murhan kohdalla en hyväksyisi.
Tämä juurikin olisi heti ongelmallinen esimerkki. Mikä olisi "erittäin vahva" näyttö? Jotenkin valju maku siitä jäisi, jos jollekin annettaisiin tuomio jostain rikoksesta ja todettaisiin, että muuten olisi kyllä annettu kuolemanrangaistus, mutta ei nyt oltu ihan varmoja, että napattiinko kuitenkaan oikeaa henkilöä niin laitetaan se nyt sitten vaan loppuelämäkseen linnaan. Selkeämpää se on, kun todetaan vain onko syytetty syyllinen vai syytön ilman, että tarvitsisi vielä arvuutella onko tarpeeksi varmasti syyllinen, jotta voitaisiin teloittaa.
Esim. tämän 8-vuotiaan tytön kohdalla hyväksyisin isän ja isän kihlatun kuolemantuomion.
Tämä on myös ikävällä tavalla mielenkiintoinen tapaus. Mitä olen tuosta jutusta lukenut niin en olisi ollenkaan yllättynyt jos isä todettaisiin lievästi vajaaälyiseksi/kehitysvammaiseksi. Tämä on toki vain omassa mielessäni hahmottelemani mahdollinen skenaario tapahtumien kululle, kun mietin miten noin pääsi käymään ja todellisuus on voinut mennä ihan toisella tavalla. Olisiko mielestäsi kehitysvammaisen teloittaminen murhasta tahdikasta ja jos ei niin kuinka korkea äo pitäisi saavuttaa, jotta voitaisiin teloittaa?
Yhtään viatonta ei saisi teloittaa, se olisi peruuttamaton teko. Ehkäpä tämän takia oikea elinkautinen työvelvoitteella voisi olla parempi ratkaisu
Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta toisaalta jos sen viattoman näkökulmasta katsoo niin kumman rangaistuksen syyttömänä itse ottaisit mieluummin vastaan, kuolemantuomion vai elinkautisen työvelvoitteella jossain läävässä murhamiehen statuksella? Toki elinkautisessa olisi se pieni mahdollisuus, että oikeus joskus voittaisi, mutta en pitäisi moraalisesti merkittävästi oikeutetumpana pitää syytöntä orjavankeudessa kuin syyttömän tappamista.
Ehkä joku abortin kannattaja, mutta kuolemantuomiota vastustava - tai aborttia vastustava, mutta kuolematuomiota kannattava voisi selventää miksi elämä eritilanteessa koetaan eriarvoiseksi?
Kai siinä abortin hyväksyvillä kuolemantuomion vastustajilla on pitkälti kysymys siitä mistä elämä katsotaan alkavaksi. Onhan kulttuurissamme esimerkiksi tapana viettää syntymäpäiviä eikä siittämispäiviä, vaikka joskus sekin päivä on tarkalleen tiedossa milloin hedelmöityminen on tapahtunut, kuten eräs nimimerkki eräässä ketjussa kertoi kohdallansa sen tapahtuneen sinä päivänä, kun Neil Armstrong astui Kuun pinnalle. Ja tätä voisi mielestäni perustella esimerkiksi sillä, että lasketaan elämä alkavaksi siitä, kun henkilö näin vähän abstraktisti ilmaistuna vaikkapa "tulisi tietoiseksi omasta olemassaolostaan" ja tämän voisi ajatella tapahtuvan sitten vaikkapa siinä syntymän hetkellä. Samoin voisi ajatella, että niin kauan kuin joku eliö hengaa toisen eliön kehossa niin sillä kantajalla olisi jonkinlainen oikeus päättää sen toisen eliön kohtalosta. Lisäksi monet kai haluavat taata oikeuden aborttiin raiskauksen uhreille ja omasta mielestänikin se olisi raiskatulle aivan kohtuuton rangaistus jos pitäisi vielä raiskaajan lapsikin synnyttää. Yksi pointti voisi olla myös se, että ne ketkä vastustavat aborttia, mutta samalla kuitenkin kannattavat kuolemantuomiota ovat yleensä sen verran hassua porukkaa, että yksinkertaisesti haluaa vain olla päinvastaista mieltä. Jos kuitenkin joutuisin väittelyssä puolustamaan tuota pro kuolemantuomio ja abortinvastaisuus mielipidekomboa niin sitten varmaankin ottaisin pointiksi, että lähtökohtaisesti kaikille pitää taata oikeus elämään, mutta tiettyjen tekojen jälkeen tämä oikeus elää vain lakkaa.