Ensinnäkin on epäselvää, mitä tarkoitat termeillä "läheinen" ja "välitön vaara", ja mistä voi tietää, ettei muita vaihtoehtoja ole.
Läheinen: sukulainen, ystävä tai tuttava.
Välitön vaara: tilanne, jossa on äärimmäinen todennäköistä, että hetken päästä sinuun itseesi tai läheiseesi kohdistetaan jopa tappavaa voimaa.
Moraaliselta kannalta ei ole millään tavalla itsestään selvää, että sinun henkesi on arvokkaampi kuin tappajasi henki.
Kyllä on aika selvää, mutta tämä asia on hiukan subjektiivinen. Ihminen on kehittynyt niin, että se pyrkii kaikin tavoin vättämään kuolemista (aika itsestäänselvää). Muun muassa kipu ja pelko ovat tuntemuksia, jotka kehottavat välttämään näitä aiheuttavia tilanteita ja maksimoimaan selviytymistodennäköisyys ja vastaavasti suvunjatkokyky. Henkiinjäämisvietti on kenties voimakkain ihmisen vieteistä ja tilanteen tullen se ohittaa kaikki eettiset ja moraaliset kysymykset. Ihminen myös pitää perheenjäseniään, ystäviään ja jopa lemmikkejään arvokkaampina kuin täysin tuntemattomat ihmiset. Näiden ihmisten (ja eläinten) henki on tälle ihmiselle paljon arvokkaampi kuin tavallisen perusjorman ja hän on valmis jopa tappamaan turvaamaan heidän hyvinvointinsa.
Lisäksi kirjoitit aiemmin: "Toisen ihmisen tappaminen ei koskaan ole oikein." Tiedät varmaan, mitä "ei koskaan" tarkoittaa, joten käsittänet, että mielesi on muuttunut matkan varrella, kun verrataan "ei koskaan" -lausuntoa "itsepuolustus"-lausuntoon. Ei se ole mikään häpeä, joten en oikein ymmärrä, miksi yrität selittää asian toiseksi. Ainoastaan tyhmät ja kuolleet eivät muuta mielipiteitään.
Toinen mahdollisuus on tietysti se, että asia on niin kuin kirjoitat. Suhtaudun kuitenkin epäillen siihen, että tosissasi pidät aivan itsestään selvänä ja riidattomana, että omaa ja "läheisten" henkeä saa "välittömässä vaarassa" suojata tappamalla. Se on aika rohkea lähtöolettama.
Totta helvetissä pidän itsestäänselvänä ja riidattomana, että omaa ja "läheisten" henkeä saa "välittömässä vaarassa" suojata jopa tappamalla. Väitätkö sinä ihan pokkana, että tilanteessa, jossa tuntematon mies lähestyisi sinua ja puolisoasi pimeällä kadulla veitsi kädessä, sinä vain pudottautuisit polvillesi? Etköhän sinäkin muiden vaihtoehtojen (puhuminen/järkeily, pako...) loputtua turvautuisi väkivaltaan suojataksesi itseäsi ja puolisoasi, tästä olen melko varma.
Voihan tietenkin olla niin, että meille on tullut jonkinlainen kommunikaatiomuuri, joten kokeillaan uudelleen. Minun ehdoton väitteeni ja samalla syyni kuolemantuomion vastustamiseen on, että
toisen ihmisen tappaminen on kaikissa tilanteissa väärin.
Tähän joukkoon eivät tosin kuulu hätävarjelutilanteet, koska niissä mennään oman selviytymisen äärelle. En tosin itse pidä ollenkaan olennaisena lisätä tuota itsepuolustuskohtaa väittämääni, koska ainakin minulle ja toivottavasti myös sinulle on täysin itsestäänselvää, että omaa ja läheisen henkeä saa puolustaa tilanteen vaatimin keinoin, joihin kuuluu myös toisen osapuolen tappaminen viimeisenä keinona. Oikeus sitten viime tingassa päättää, onko se hätävarjelua ja liioiteltua hätävarjelua. Lue
tämä Wikipedian artikkeli hätävarjelusta, jos et muuten ymmärrä, millaisesta tilanteesta puhun.