Iso kuva tässä on nyt se, joka eniten kiinnostaa. Tuossakin avauskokoonpanossa oli monta sellaista pelaajaa, jotka eivät enää monia karsintoja tule vetämään läpi. Isoin anti tältä turnaukselta olikin toivottavasti nyt se, että tämä kantaa sitten tulevaisuuteen.
Itselläni ei ole kyllä oikein minkäänlaista käsitystä siitä, että kun tuosta esimerkiksi Hradecky, Arajuuri, Toivio, Raitala, Pukki ja Sparv rupeaa lopettelemaan maajoukkueuriaan aivan tuotapikaa, niin löytyykö tarpeeksi kovia korvaajia? Marcus Forssista voi tulla kovakin tekijä, ja välttämättä hyökkäyksestä ei tarvitse olla niin huolissaan, mutta varsinkin tuo puolustuslinja huolettaa.
Kiinnostaisikin kuulla, että minkälaisia lupauksia Suomella odottaa tulemistaan? Jotain nimiä jos joku viitsisi kertoa, niin olisin kiinnostunut lukemaan.
Olen seurannut hartaasti kaikki Suomen A-maaottelut monet vuodet, plus nuortenkin maaotteluita ja silti minulla ei ole vastausta tuohon kysymykseen. Yhtään Mikael Forssellin tasoista lupausta ei ole tulossa, se on selvää, siis pelaajaa, josta odotettiin hyökkääjää maailman huipulle. Voisin harrastaa name droppingia tästä, mutta se olisi täysin turhaa. Yhtä turhaa, kuin Dalla Valle ja Azzurri samassa lauseessa.
Kaikki ns. superlupaukset ovat lehdistön luomia fantasioita, pelaajia, jotka jossain Veikkausliigassa tekevät pari maalia 17-vuotiaana ja sitten päästään suuriin otsikoihin. Jari Parikkakin teki aikoinaan tuossa iässä hattutempun. Jos joku suomalainen pääsee kovaan liigaan, se tapahtuu yleisön katseilta piilossa. Marcus Forss ja Onni Valakari ovat niitä suurimpia lupauksia. Kovan työn kautta joku suomalainen voi päästä 25-vuotiaana uransa huipulla Valioliigaan. Ja sitten pitäisi vielä menestyäkin siellä.
Oikeastaan lupauksista kannattaa puhua vasta sitten kun he oikeasti pelaavat jossakin vähän pitemmän aikaa. Lista "hukatuista" lupauksista on paljon suurempi kuin A-maajoukkuerinki. Mikael Soisalo, oli hetken aikaa Ranskan liigassa, sitten katosi jonnekin. Tai ex-suomalainen Sergei Eremenko, eipä hänkään pelaa Venäjän maajoukkueessa. Kaan Kairinen, superlupaus ja 0 A-maaottelua 22-vuotiaana. Tähän liittyvä asia on myös henkinen kantti, sitä ei kukaan osaa etukäteen ennustaa. Kuinka pelaaja jaksaa ammattilaiselämää, sietää jatkuvaa painetta, kestää kritiikkiä, on valmis joka ilta pelaamaan, vaikka kuluttaa pääasiassa vaihtopenkkiä.
Sama pätee kaikkiin jalkapalloilijoihin, maasta riippumatta. Vain aidosti superlupaukset pääsevät nopeasti huipulle ja sen jälkeen kaikki on itsestä kiinni. Lukaku nousi huipulle jo teininä. Sellaisia ei Suomella ole, ei lähimaillakaan. Puolustuksen tasosta voi olla huolissaan. Kun tämä nykyinen kaksikko lopettaa, siis Toivio ja Arajuuri ja Raitalakin alkaa olla jo vanha, niin miten sitten käy. Kuinka paljon vaaditaan sisäänajamista Väisäsiltä ja muilta. Yhtään lähimaillakaan kovaa kansainvälisen huipputason pakkia tyyliin Hyypiä ei taida olla tulossa. Sellaista ehdottomasti tarvittaisiin.
Maalivahteja meillä on toistaiseksi, mutta Jorosen takana on taas täysi arvoitus, miten seuraavat pääsevät urallaan eteenpäin. Muista pelaajista on huutava pula, kuten aina.
