Huuhkajat – Suomi EM-kisoissa 2020

[Rod Weary]

Tulee mieleen takavuosien Suomi jääkiekossa, joka suolsi lähes loputtoman määrän kurinalaisia luistelukoneita NHL:n 3- ja 4-ketjuihin.

En tunne futisskeneä yhtään, mutta lätkässähän nimenomaan herättiin vihdoin tuohon kaikki pelaa -touhun järjettömyyteen ja nyt meillä on ahot, barkovit, hintzit, heiskaset ja vaikka ketkä. Mites futiksen puolella tuo pelaajakehityksen fokus?

 

[Stolk-2]

Itse odotin Huuhkajien ottavan turpaan koko alkulohkossa reilusti joka joukkueelta. Meni paremmin kuin odotin ja se oli hieno saavutus. Suomen pelaajien taso on vertauskuvallisesti kuin Italian tai Englannin taso jääkiekon mestaruuskisoissa. Niin huima oli tasoero Suomen lohkossa. Kaksi Fifan top 10 joukkuetta ja Venäjäkin taitaa olla useamman kymmenen sijan korkeammalla kuin Suomi. Aika koviksi monella on odotukset nousseet, jos odotetaan Huuhkajien haastavan paremmin vastustajat kuin nyt haastettiin. Pitkä matka Suomella on edes saavuttaa kisapaikkaa vakituisesti tulevaisuudessa.

 

[Iker]

En tunne futisskeneä yhtään, mutta lätkässähän nimenomaan herättiin vihdoin tuohon kaikki pelaa -touhun järjettömyyteen ja nyt meillä on ahot, barkovit, hintzit, heiskaset ja vaikka ketkä. Mites futiksen puolella tuo pelaajakehityksen fokus?

En nyt harkitse vastaustani tai analysoi ajatustani sen enempää, mutta heti tulee mieleen näihin ahoihin, barkoveihin, heiskasiin ja rantasiin peilaten, että meillä lienee jääkiekon puolella loppujen lopuksi aikalailla maailman huipun tasolla oleva valmennuspolku, sekä näkemys ja kokemus junioreista asti varsinkin kun rakenteita ja strategioita ravisteltiin kuntoon, mutta futiksessahan nyt ei mitenkään olla maailman huipulla juniorivalmennuksessa. Jääkiekko on ihan eri viivalla siinä, että aikuistuvat junnut pääsevät teineinä jo liigaan murtautuessaan ja samalla junnumaajoukkueissa kokemusta kerätessään olemaan aika lähellä jo kansainvälisen tekemisen huipputasoa. Jalkapallossa laahataan noissa hommissa aika kaukana perässä siitä, mitä taso sitten on isossa maailmassa.

Jotenkin sinne huipulle voi yrittää päästä ja kuroa niitä eroja kiinni ja saavuttaa jotain kilpailuetuja muihin nähden valmennuksessa, mutta vaikeaa se on ja millä sitä ruohonjuuresta alkaen lähdetään nostamaan, että eri seurojen pelaajakehityksessä päästäisiin ihan eri tasolle kuin nykyään.

Hienot kisat oli, tietyt hommat jäi vähän kaivelemaan kuten se ettei Venäjää vastaan saatu tasuria, mutta muuten kyllä ylpeä pitää olla ja kuitenkin hei altavastaajana ensimmäisistä arvokisoista tilille voitto Tanskasta, hyvä peli ja kaikki ainekset tasuriin Venäjää vastaan ja lopuksi kivikovaa Belgiaakin vastaan oli kauan ne kaivatut tasurin avaimet käsissä.

Ei riittänyt, mutta ylpeä olen ja hieno maajoukkue kasassa.

 

[mjr]

En tunne futisskeneä yhtään, mutta lätkässähän nimenomaan herättiin vihdoin tuohon kaikki pelaa -touhun järjettömyyteen ja nyt meillä on ahot, barkovit, hintzit, heiskaset ja vaikka ketkä.

Ei se itse asiassa ihan noin mennyt - vaan ruvettiin arvostamaan yksilötaitoa ja sen systemaattista kehittämistä joukkuemenestyksen lisäksi. Aiemmin fokus oli paljon siinä, että juniorijoukkue voittaa jonkun turnauksen äärikurinalaisella ja nöyrällä joukkuepelillä ja auta armias, jos annettaisiin vapauksia ja mahdollisuuksia tehdä virheitä, tai että oltaisiin kärsivällisiä esim. kasvupyrähdysten kohdalla. Eräs Johtava Jääkiekkoasiantuntija (registered trademark) otti kyllä klikkihuorauksensa keppihevoseksi Nuoren Suomen, mutta se oli sangen periferinen juttu jääkiekossa.

Mutta siis itse asiasta niin kyllähän jalkapallossa meillä näyttää tulevan erittäin kurinalaisia ja paljon juoksevia nöyriä peruspelaajia, joiden tekninen taito ja pelisilmä ei ole edes sillä tietyllä kansainvälisellä perustasolla. Tosin ihan amatöörin vaikutelmia nämä.

 

[Rod Weary]

Jotenkin sinne huipulle voi yrittää päästä ja kuroa niitä eroja kiinni ja saavuttaa jotain kilpailuetuja muihin nähden valmennuksessa, mutta vaikeaa se on ja millä sitä ruohonjuuresta alkaen lähdetään nostamaan, että eri seurojen pelaajakehityksessä päästäisiin ihan eri tasolle kuin nykyään.

Mulla on hämärä muistikuva, että näistä kisoista tuleva 8-numeroinen summa ainakin osittain käytettäisiin Palloliitossa juniorivalmennuksen kehitykseen. Totisesti toivon, ettei se ole vain pelkkää sananhelinää. Tässä kun on viime vuosina lukenut enenevässä määrin kv-futiksessa siitä, että raha kyllä vaihtaa omistajaa, mutta homma ei sitten kestäkään kovinkaan läheistä tarkastelua. Toki suomalaiset ovat rehellistä kansaa, joten toivoa on.

 

[Pavlikovsky]

Munkin mielestä tuon kotimaisen pelaajapolun ja valmennusjärjestelmän päivittäminen valmennusopillisesti uskottavaan ja tutkittuun tietoon, on avainasemassa siinä, että saadaan jalostettua nk. hiomattomia timantteja Euroopan koviin sarjoihin ja kovaan kilpailuun kehittymään. Se, että veikkausliigan maalipyssy lähetetään Malesian liigaan tai nelosbundesliigaan, ei valitettavasti vie jalkapalloamme mihinkään suuntaan, vaikka se yksilötasolla olisikin joku voiman näyte. Rahaa puuttuu vähän joka tasolta, mutta haluan uskoa, että tämä turnaus nosti lajin profiilia kaikilla tasoilla sen pyramidissa harrastefutiksesta kilpailulliseen toimintaan asti. Kun pääsemme junioriurheilussa talkootoiminnasta ammatillisen valmennuksen tasolle, emme ole enää näissä turnauksissa vain osallistumassa ja nauttimassa matkasta.

 

[Nordis]

Suoraa puhetta Huuhkajista: Belgiaa vastaan ei ollut mitään palaa, unelma tuhoutui jo aiemmin – ”Se oli Venäjä-peli”

Ari ”Zico” Hjelmin mukaan tasapeli Belgiaa vastaan oli kaukana toteutumisesta. Kehitettävää piisaa.

www.iltalehti.fi

Suomi kuuluu EM-kisoihin ja sitä rataa. Saako olla eri mieltä? Tanska voitettiin tuurilla ja Eriksenin sydänpysähdys vaikutti Tanskan peliin (sitä ennen maalipaikat Tanskalle 11-0). Venäjä olisi voinut tehdä sen 3-4 maalia. 0-1 lukemat mairittelevat Suomea.

 

[Proffa_20]

Ei Suomella olisi ollut hirveästi palaa, jos oltaisiin lähdetty jollain hurlumhei-futiksella hallitsemaan ja hyökkäämään. Oltaisiin ehkä tehty parit maalit enemmän, mutta oma pää olisi saletisti vuotanut, kuin verkkokassi. Sen taki itse ymmärrä tämän nykyisen bussitus-taktiikan, millä lähdettiin peleihin. Koska tämä oli ainoa taktiikka, jolla Suomen oli edes teoriassa mahdollista taistella jollain tasolla jatkopaikasta. Pitää pohtia, että olisiko ollut joku vaihtehtoinen malli tai toinen skenaario, millä Suomi olisi päässyt lähemmäs jatkopaikkaa, kuin tällä nyt valitulla linjalla? Eli jos oltaisiin lähdetty hyökäävämpään ja hieman enemmän riskejä ottavampaan pelaamiseen, olisko tulos ollut nyt nähtyä parempi? Mielestäni ei olisi.

Toki itsekin olisin tietyissä tilanteissa halunnut nähdä edes jonkun verran enemmän aloitteellisuutta ja yritystä painostaa vastustajaa. Jopa P-Makedonia omissa peleissään oli rohkea ja yritti jossain tilanteissa prässätä ja ottaa peliä haltuun. Mutta isossa kuvassa tuo valittu linja oli mielestäni paras tapa lähteä ja yrittää taistella jatkopaikasta. Nyt jokainen antoi kaikkensa ja Suomen pelaajien jalat ja pää, kuin eivät käy ja prosessoi samalla tasolla, kuin maailman huippupelaajien.

Suomi taisteli ja laittoi näillä resurseilla, näillä pelaajilla ja tällä osaamisella mitä joukkueesta löytyi, niin vastustajat niin piukalle ja ahtaalle, kuin vain oli yksinkertaisesti mahdollista. Jatkopaikka pudotuspeleissä olisi ollut jotain ihan huikean käsittämätöntä ja se olisi vaatinut jokaiselta omine ylärajojensa suurta ylittämistä. On hyvä myös pohtia tulevaa ja tulevaisuuden tavoitteita. Minkä pitäisi olla Suomen tavoite tulevissa arvokisa karsinnoissa? Jotkut jopa puhuvat, että tästä eteenpäin Suomen pitäisi joka kerta tehdä minimi tavoitteekseen se, että ollaan arvokisoissa.

Voi olla, että itse olen hieman, liian varovainen omissa tavoitteissani ja lähden puolikkain vauvan askelin, mutta omasta mielestäni Suomen mimini tavoitteen pitäisi olla se, että pystytään taistelemaan tästä eteenpäin uskottavasti kisapaikasta. Että ollaan tästä eteenpäin siinä haastaja porukassa karsintalohkossa ja jos ei mennä kisoihin, niin ollaan ainakin ihan oikeasti ja uskottavasti pystytty taistelemaan kisapaikasta. Että Suomi ei enää olisi se lohkon heittopussi, vaan nousisi uskottavaksi jalkapallo maaksi ja olisi mukana näissä spekulaatioissa arvokisoihin menijöistä. Se olisi jo erittäin hyvä seuraava tavoite, ennen kuin voidaan mielestäni puhua Suomesta vakikävijänä arvokisoissa, saatika, että puhutaan itse arvokisoissa menestymisestä. Toki en pane pahakseni nopeampaakin kehittymistä ja isojen askelien ottamista kerralla eteenpäin.

Hype oli kova, buumi oli suurta (toivottavasti on vieläkin ja on sitä myös jatkossa), mm. YLE pumppasi koko alkulohkojen ajan Suomen ja Huuhkajien renkaita isosti ja toivotaan, että se pumppaaminen tuo tulosta. Toivottavasti nuoret tulevaisuuden toivot saivat uusia esikuvia, saadaan lisää harrastajia taaperoista, täten lisää massaa, innostuneisuutta jalkapallon ympärille Suomessa etc. Samaa mieltä myös veli @Pavlikovsky :in kanssa, että lisää suomalaisia pelaajia pitää vain yksinkertaisesti saada kovempiin liigoihin. Hyvällä kollektiivilla ja kompaktilla joukkueella pärjää, kuten nyt nähtiin, mutta ei tämä ole mielestäni mikään "status quo" mihin pitäisi tyytyä ja todeta, että pärjätään me näillä Veikkausliigan pelaajillakin. Pelaajia pitää saada kovempii liigoihin, kovempiin peleihin, kovempia vastustajia vastaan, jotta kehittyvät ja voivat ulosmitata potentiaaliaan paremmin.

Lisää resursseja valmennukseen ja, että ylipäätään saadaan taso nostettua ammattimaisemmalle, huippu-urheilnu vaatimalle tasolle. Toivottavasti näistä kisoista irronnut jättisumma ohjataan oikeisiin kohteisiin, aletaan panostaa junioritoimintaan entistä enemmän, valmennuksen kehittämiseen, ympärillä olevien resurssien ja fasilititeettien kehittämiseen etc. Junioireista (ja teineistä) tämä kaikki loppupeleissä lähtee ja sen tekemisen siinä ympärillä pitää olla kansainvälistä huippu-urheilu tasoa. Annetaan siis resurssien puolesta mahdollisuus kehittyä. Nykyinen talkoohenkinen nuori-Suomi toiminta ei riitä.

 

[mjr]

Lisää resursseja valmennukseen ja, että ylipäätään saadaan taso nostettua ammattimaisemmalle, huippu-urheilnu vaatimalle tasolle. Toivottavasti näistä kisoista irronnut jättisumma ohjataan oikeisiin kohteisiin, aletaan panostaa junioritoimintaan entistä enemmän, valmennuksen kehittämiseen, ympärillä olevien resurssien ja fasilititeettien kehittämiseen etc. Junioireista (ja teineistä) tämä kaikki loppupeleissä lähtee ja sen tekemisen siinä ympärillä pitää olla kansainvälistä huippu-urheilu tasoa. Annetaan siis resurssien puolesta mahdollisuus kehittyä. Nykyinen talkoohenkinen nuori-Suomi toiminta ei tätä tarjoa.

Juniorivalmennus on tosiaan avainasemassa - ja tässä jääkiekon esimerkki voisi olla ihan hyvä (vaikka niin monet jalkapallofanit edelleen kantavat sitä kaunaista pikkuveliasennetta): eli panostetaan sitä ammattitaitoa, valmennusta ja rahaa yksilöihin junioritasolla, joukkueen menestys ja joukkuepeli tietysti ovat tärkeitä asioita, mutta vielä paljon tärkeämpää on löytää ja jalostaa poikkeuksellisen taitavia yksilöitä. Jo nyt Suomi komeasti osoitti miten osataan pelataan joukkueena täysin altavastaajina ja yksilöinä kautta linjan tasoitusta antaen - jos tälle vahvalle perustalle sitten tulisi muutamia huippuyksilöitä niin todellakin oltaisiin kilpailukykyisiä jatkossakin.

edit - ja ehkä sitten jalkapallon todella laaja suosio hajottaa ja liudentaa sitä valmennuksen tieto-taitoa - ehkäpä joku USA Hockey -tyyppinen junioripolku kansallisella tasolla olisi hyvin järkevä panostus meillä.

 

[Adonis]

Askel kerrallaan. Nyt ollaan oltu miesten arvokisoissa ja kerätty arvokasta kokemusta tuleville sukupolville. Seuraava askel on päästä lähitulevaisuudessa uudelleen arvokisoihin ja ajan kanssa vakiinnuttaa Suomi arvokisajoukkueeksi. Ja 100 vuoden aikajänteellä alkaa hakemaan arvokisoissa jonkinlaista menestystäkin (esim. neljännesväliereihin). Tie on nyt auki!

 

[Salama15]

Vähän täällä, mutta hemmetin paljon eri puolilla SoMea saa vahvaa todistetta siihen, että Suomi ei todellakaan ole mikään ”Urheiluhullu” kansa, vaan ehdottomasti ”menestyshullua” porukkaa! Jos etukäteen täydellinen altavastaaja ei kykenekään dominoimaan huippujengejä vastaan ja ”louhikkokosketuksella” varustetusta keskikentän / puolustuksen jyrästä ei tulekaan kisoissa ”CR7’aa” niin ”jestas kun hävettää katsella tuollaista taaperrusta” / ”tulkaa pois sieltä munaamasta itseänne” jne.

 

[Oskar]

Operaatio Brasilian Pojat voisi olla yksi vaihtoehto. En oikeasti muuten usko, että Suomi koskaan tämän enempää tulee hetkeen saavuttamaan. Tämä toki saattaa tuoda jonkinlaisen pienen buumin harrastajamäärässä (joka on nyt jo korkea), mutta kaukana ollaan siitä vielä, että lahjakkaat valitsisivat futiksen ja tähtäisivät ammattilaisuralle. Siitähän tässä on pääasiassa aina kysymys, että se lahjakasjuniori pitää saada ohjattua hyvälle polulle ja Suomessa se on futiksen kohdalla vähän heikkoa. Suomessa taitaa suurinpiirtein olla tasan yksi seura (HJK) millä on pullat hyvin uunissa. Ammattilaisura veikkausliigassa ei ole siis vieläkään houkuttelevaa ja mahdollisuudet ulkomaille edes alempiin divareihin on hankalaa. Mielekkäämpää on vaikka kouluttautua kirjanpitäjäksi, jotta saa voita leivän päälle. Monien lajien lilliputtimaista ponnahtelee aina välillä jopa supertähdenkaltainen yksilö, kuten esim. Kopitar jääkiekossa, mutta näillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, että jatkumo juniorityössä on kunnossa. Muutoksen pitää olla suurempaa. Meilläkin on ollut Littiä ja Hyypiöitä näyttämässä jo suomalaista osaamista ja tehneet sen esiinmarssin maailmalle, mutta hedelmää se ei ole tuottanut yksilötasolla.

En oikeasti ikinä olisi uskonut, että näen päivää milloin Suomi pelaa arvoturnauksessa, vaikka toki kisojen laajennuksen ansiosta ovi avautui vasta kunnolla ja oltaisiinko vanhalla järjestelmällä oltu edelleenkin ulkona kisoista (?).
Nämä ottelut jäävät ikuisesti mieleeni ja varmasti monen muunkin. Sitten, jos joskus vielä tulee uudestaan nämä hetket, niin toivon, että silloin ei vain käydä osallistumassa, vaan pystyttäisiin edes tuommoiset Venäjä ottelut kääntämään voitoksi. Oi Suomi on!

 

[Zeic]

Etukäteen vähän pelotti että Huuhkajat saa kolme kertaa käkättimeen pahasti ja kotiin. Siinä mielessä turnaus onnistui hienosti että Huuhkaja hype onnistuttiin pitämään yllä. Hyvät kisat saatiin! Pitkässä juoksussa enemmän yleisöä, parempia pelaajia ja vahvemmat traditiot tuo kestävämpää menestystä. Karsintojen ja turnauksen aikana myös luotiin Suomalainen tapa pelata. Tähän asti jalkapalloa on valmentajasta riippuen yritetty pelata vähän miten milloinkin, mutta nyt varmaan jo uskotaan ettei pökkelöjalkaista Huuhkajaparvea yritetä peluuttaa kuten Brasilian maajoukkuetta. Tiukka puolustus, balanssissa terävän ja riittävän hyökkäyspelin kanssa ja erikoistilanteet kuntoon niin se on siinä. Nyt luotiin pohjaa mille rakentaa, uskoa että mekin voidaan pärjätä ja miten. Sitten taas toisaalta nykyjoukkueestakin on moni yli 30v niin että prime-ikä alkaa olla ohi. Sparv, Pukki ja Arajuuri noin niinkuin esimerkiksi. Yksikään superpelaaja ei kuitenkaan ole seuraaviin karsintoihin poistumassa joukkueesta, koska heitä ei ollut ollenkaan, maalivahti lähimpänä, mutta sillä pelipaikalla voi kai pelata pitempään huipulla.

Tanska peli yksinään oli sellainen "missä-olit-silloin" hetki ettei Suomalaiset tulee sitä koskaan unohtamaan. Draaman kaarellisesti olisi tietysti ollut parempi jos kohokohta olisi ollut lopussa mitä alussa, mutta dramaattinen kohokohta kuitenkin saatiin. Hyvää urheiluhenkeä myös osoitti niin suomalainen yleisö kuin itse joukkuekin. Venäjä peli oli tasainen. Vastustajan hyökkääjän parempi päivä mitä suomalaisilla hyökkääjillä ratkaisi. Jälkikäteen ajatellen siitä se piste olisi pitänyt tulla, kuten kaikki ovat todenneet. Belgiaa vastaan toive jatkopaikasta säilyi loppu minuuteille asti ja lopullisen niitin antoi täysin ylivertainen vastustaja, jolle häviämistä ei tarvitse ainakaan hävetä. Huuhkajat kaatui saappaat jalassa. Neljännesvälierässä olisi tieten vastaan tullut Wales, joka ei nyt varmaan ihan eri planeetalta olisi ollut, mutta sen jälkeen olisi vääjäämättä eväät olleet syöty. Olisiko tämän hypoteettisen maksimin tavoittaminen sitten tuottanut enemmän iloa, enpä tiedä. Happamia sanoi kettu. Tässä jalkapallosta tietämättömän katsaus kisoihin, mutta piti mennä kirjoittamaan.

 

[Barney]

Jos joku olisi sanonut ennen kisoja, että Suomi tulee suoriutumaan tällä tavalla kisoissa, niin sitä olisi voitu pitää hyvänä suorituksena. Nyt kun huomioidaan se, että Suomi ei pelannut omalle tasolleen edes mitenkään erityisen hyvin, niin Riven ja pelaajien kommentit siitä, että Suomi todellakin kuuluu tälle tasolle pitävät todellakin paikkansa. Aina voi jossitella, mutta Suomi oli todella lähellä jatkopaikkaa, vaikka karsinnoissa joukkueen hyökkäystä kannatellut tutkapari Lod-Pukki oli koko kisojen ajan ihan varjojen mailla. Avauksen pelaajista Pukki ja Lod olivat kokonaisuutena joukkueen surkeimmat suorittajat, mikä alleviivaa koko joukkueen erinomaista suoritusta.

Tuon hyökkäyksen tutkaparin vaisuuden lisäksi voi jossitella myös Tim Sparvin pelikunnolla. Jos Sparv olisi ollut sellaisessa kunnossa, että hän olisi voinut pelata jokaisessa ottelussa 90 minuuttia, niin lopputulos olisi ollut todennäköisesti toinen. Sparvista puhutaan vähän, mutta hän on ehdottomasti tämän joukkueen tärkein yksittäinen kenttäpelaaja. Suomen voittoprosenteissa Sparvin kanssa sekä ilman Sparvia on huima eroa, ja näissä kisoissa Suomi teki Sparvin ollessa kentällä ainoan maalinsa ja Sparvin ollessa vaihtopenkillä Suomi päästi kisoissa kaikki kolme maalia (+Lukakun niukka paitsiomaali). Näiden kisojenkin tilastot tukevat pidemmän aikavälin tilastoja Sparvin tärkeydestä.

Paljon on puhuttu 4-4-2:sta, mutta ikävä kyllä sen käyttämisessä ei olisi ollut mitään järkeä näissä kisoissa. Jos verrataan niihin karsintoihin, niin tässä parin vuoden aikana Sparvin jalka on hidastunut entisestään, eikä kaksikko Sparv-Kamara riittäisi tämän tason vastustajia vastaan tuossa keskustassa millään. Suomen 5-3-2 onnistui tavoitteiden mukaisesti tukkimaan hyvin koko kisojen ajan tuon keskustan, mikä ohjasi kaikki Suomen vastustajat pelaamaan paljon laitojen kautta. Valittu muodostelma oli ainut oikea vaihtoehto näillä pelaajilla tässä tilanteessa.

Itse olisin toivonut kuitenkin, että tuossa 5-3-2 muodostelmassa wingbackeille olisi annettu hyökkäävämpi rooli, mikä olisi helpottanut Suomen hyökkäyspelaamista. Uronen ja Raitala olivat jatkuvasti omalla kenttäpuoliskolla Suomen avatessa peliä alhaalta. Vastustajien oli helppo tukkia keskusta, kun Suomella ei ollut ylhäällä laidoilla ketään pelaajia, jotka olisivat pakottaneet vastustajan puolustuksen reagoimaan ja luoneet samalla myös keskustaan enemmän tilaa. Esimerkiksi eilen Belgialla oli tuolla laidoilla selustassa aivan järkyttävästi tilaa, jota Suomi ei onnistunut hyödyntämään, kun wingbackit eivät nousseet tarpeeksi aktiivisesti.

Jalkapallo on kuitenkin lopulta tulosurheilua ja Rive lähti valmennusryhmänsä kanssa kisoihin juuri oikealla lähestymistavalla. Ikävä kyllä se ei (käytännössä varmasti) riittänyt jatkopaikkaan, sillä vastustajat olivat yksinkertaisesti parempia, minkä lisäksi myöskin osa Suomen avainpelaajista oli kaukana parhaasta tasostaan. Sehän on ihan selvää, että Suomi tulee häviämään xG-tilastot jotain Belgiaa ja Tanskaa vastaan, mutta tällaiselle pienelle maalle se mahdollisen menestyksen salaisuus onkin siinä, että puolustus (ja maalivahti) ylisuorittavat ja hyökkäyspäässä ollaan poikkeuksellisen tehokkaita. Pitkässä juoksussa se palloa hallitseva joukkue tulee pärjäämään paremmin, mutta lyhyessä turnauksessa tuolla Suomen(kin) käyttämällä reseptillä on mahdollisuus edetä vaikka päätyyn asti. Olisihan se ihan kiva, jos Suomi lähtisi hyökkäyskilpailuun jotain Belgiaa vastaan, mutta pelaajien välinen tasoero pallollisessa pelaamisessa on sitä luokkaa, että siinä tulisi vain nenä kipeäksi.

 

[Espoon Siniset]

En oikeasti ikinä olisi uskonut, että näen päivää milloin Suomi pelaa arvoturnauksessa, vaikka toki kisojen laajennuksen ansiosta ovi avautui vasta kunnolla ja oltaisiinko vanhalla järjestelmällä oltu edelleenkin ulkona kisoista (?).

Kun kisaisännillä ei ollut suoraa paikkaa, voi ajatella että kymmenestä lohkosta jatkoon olisi mennyt lohkovoittaja sekä kaksi parasta kakkosta. (Hollanti ja Venäjä) Loput kakkoset jatkokarsintaan, ja Suomi tässä joukossa. Mukana myös Portugali, Turkki, Tanska, Itävalta, Ruotsi, Tshekki ja Wales.

 

[Oskar]

Kun kisaisännillä ei ollut suoraa paikkaa, voi ajatella että kymmenestä lohkosta jatkoon olisi mennyt lohkovoittaja sekä kaksi parasta kakkosta. (Hollanti ja Venäjä) Loput kakkoset jatkokarsintaan, ja Suomi tässä joukossa. Mukana myös Portugali, Turkki, Tanska, Itävalta, Ruotsi, Tshekki ja Wales.

Eli voi ajatella, että rehellisesti oltaisiin päästy vanhan kunnon 16 joukkueen kisoihin?

 

[ISH]

Suomi teki kolmessa ottelussa yhteensä yhden maalin ja laukoiko jokaisessa ottelussa kerran kohti maalia.

Ja sitten jännitetään riittääkö se jatkoon.

 

[DAF]

Suomi teki kolmessa ottelussa yhteensä yhden maalin ja laukoiko jokaisessa ottelussa kerran kohti maalia.

Ja sitten jännitetään riittääkö se jatkoon.

Mikäs siinä erityisen ihmeellistä on? Kolmella tasapelilläkin voisi olla jatkossa.

Jalkapallo on siitä hieno peli, että siinä voi pärjätä hyvin monenlaisin pelitavoin.

 

[IceWalker]

Hienosti taisteli Suomen joukkue, ei voi muuta sanoa. Taso vaan oli vielä toistaiseksi hiukan liian kova, kun käytännössä näissä kolmessa pelissä ei päästy yhdessäkään kunnolla hyökkäämään. Tietysti se oli taktinenkin valinta, koska muutoin olisi omissa kolissut aikas monta kertaa, ja toisaalta pelattiin kaksi vieraspeliä mikä on jalkapallossa aina hankala paikka. Siksi en tykkää tästä systeemistä, että kisat jakautuvat eri maihin, koska osa joukkueista saa todella isoa etua siitä kun saavat pelata kotikentällään kaikki alkulohkon pelit.

Mutta mutta, kyllä tuo Suomen jengi yhtä Litmasta olisi kaivannut tuonne rauhoittamaan peliä, ja antamaan sellaisia syöttöjä, jotka ovat oikeastaan mahdottomia saada onnistumaan mutta Kuningas onnistui niissä silti. Harmi ettei vastaavaa ukkoa tällä hetkellä Suomesta löydy. Hradeckya lukuunottamatta Suomen pelaajat olivat yksilötasolla vielä aika köykäisiä näissä piireissä, ei voi mitään. Noh, reilun vuoden kuluttua MM-kisoissa sitten uusi yritys ja silloin alkulohkosta jatkoon niin että heilahtaa!

Suomen mukanaolo näissä kisoissa oli monella tapaa erittäin arvokas asia suomalaiselle jalkapallolle. Aikaisemmin, kun katsottiin vain muiden peliä, ei ollut oikein selvää kuvaa siitä, missä mennään. Kun kaksi hyvää joukkuetta pelaa keskenään, peli on tasaista ja on vaikea nähdä, miten Suomi pärjäisi vastustajana. On helppoa omaksua epärealistinen kuva siitä, mitä osataan, koska myös todella hyvät maat tekevät virheitä ja melkein kaikissa joukkueissa on keskinkertaisia pelaajia. Toinen odotuksia sotkeva asia on se, että karsinnoissa miltei jokainen maa pelaa huonoja otteluja ja heikommat maat yllättävät säännöllisesti huippumaita. Sitten voidaan julistaa tietämättömyyden syvällä rintaäänellä, että voittihan se Pohjois-Makedoniakin Saksan. Harkkamatsit ovat vielä asia erikseen. Kaikki on mahdollista.

Mutta kun ei ihan ole. Jalkapallossa vallitsee melko tarkka hierarkia: on eliitti (top 10), on ylempi keskiluokka, on keskiluokka , alempi keskiluokka ja sitten futisköyhälistö (40+). Kun pelataan arvokisoja, silloin jo lyhytkin sarja, alkusarjan kolme ottelua, paljastaa aika selvästi sen, missä mennään. Yksittäisessä ottelussa voi tapahtua ihmeitä, mutta sarjassa harvemmin. Toisaalta, yleensä vähän pitemmät trendit näyttävät sen, että top 10 on suhteellisen vakaa, mutta sen jälkeen tapahtuu heiluntaa. Mitä kauempana ollaan, sitä suurempia aallot ovat. Enpä olisi arvannut, että vaikkapa Bulgarian futis taantuu sille tasolle, missä se juuri nyt on. Aallonharjat tietyllä maalla saattavat olla 20-30 vuotta, pitempiäkin. Jollain Hollannilla, joka on väestöpohjaltaan pieni, mutta todellinen futismaa, aalto saattaa olla vain 5 vuotta. Italialla taas tulee välillä pieni notkahdus ja taas ollaan ihan tapissa. Väestöpohja on yksi menestyksen selittäjistä, jos populaa on 50 miljoonaa ja futiskulttuuria, kyllä sieltä aina kohtuullisia pelaajiakin saadaan.

Jalkapallon yksi suuruusharhan aiheuttaja on juurikin se, että puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen. Pitkässä sarjassa tämä korostuu, varsinkin kun vastustajia on joka lähtöön. Karsinnassa tarvitaan vain luja puolustus ja maalintekijä. Pukki teki 10 maalia viime karsinnassa. Mutta kun päästään itse kisoihin, pelkällä puolustuksella ei pärjätä, jos kentälle ole asettaa toimivaa jakelua. Kuka toimittaa hyökkääjille pallot? Pukkiakin on helppoa arvostella, mutta tyyppi raatoi aika rajusti myös puolustuksessa Belgiaa vastaan. Vähän eri lähtökohta kuin huippumailla. Joku Litmasen tapainen tähti olisi nannaa, mutta rajansa silläkin. Muistamme kaikki Xavin, joka oli tikitakan aivot. Kaveri ei ollut mikään raketti, mutta peliäly oli maailman parasta. Peliälyn lisäksi kaveri osasi syöttää. Pointti on kuitenkin siinä, että Xavikin oli järjestelmän osa, vaikka tärkein. Kun muut varmistivat pallonhallinnan, Xaville jäi aikaa oivaltaviin syöttöihin.

Suomen systeemissä puolustus on hyvin toimiva, vain 3 maalia meni omiin. Voi sanoa, että Suomella on toimiva osajärjestelmä, jonka tärkein yksittäinen palanen on, kuten muutamat ovat huomanneet ja tilastot osoittavat vääjäämättömästi, Sparv. Hän se tukki puolustuksen keskustan ja taisteli monta palloa meille. Kokonaisuus kuitenkin ontui ja kyyti oli kisoissa todella kylmää Tanskaa ja Belgiaa vastaan. Nämä maat ovat virittäneet koneistonsa huippuiskuun. Vastustajat sekä tukkivat Suomen syöttöketjut, että kontrolloivat peliä täydellisesti. Vaaditaan toimivan järjestelmän lisäksi valtavasti taitoa toteuttaa pallokontrolli tai ainakin tehokas vastaiskukoneisto. Pallokontrolli ei ole välttämätöntä, mutta kyky lähteä raketin lailla hyökkäyksiin on. Suomelta tämä puuttui. Olisi vaadittu keskikentän taitoa, nyt hyökkäykset olivat satunnaisia, usein toivotaan toivotaan-osastoa. Hyökkäyksiin lähtöön vaaditaan muutama tehokas avaava syöttö tyhjään tilaan, Belgiaa vastaan olisi vaadittu todella monta. Joukkue toimii kuin ajatus. Suomi pärjäsi näinkin hyvin puolustusalueen miesylivoimalla.

On lohdullista ajatella, että ennen kisoja Saksassa oltiin huolestuneita pelaajakehityksestä, tähtiä ei kuulemma tule entiseen malliin. Vaaditaan järjestelmän uusimista. Toisin sanoen, myös Saksan kone vaatii sitä huipputaitoa joka osa-alueelle. Suomessa varmaan helpoin asia toteuttaa olisi fyysisten vaatimusten kasvattaminen junioreilla. Jalkapallo vaatii todella kovaa juoksukuntoa ja myös vahvaa kehoa. Sen lisäksi tarvitaan paljon muutakin, kuten syöttötaitoa, peliälyä, paineensietoa yms. Näiden kehittäminen ei taida onnistua kovin pitkään kotimaassa. Ja kehitykseen menee aikaa, jos nyt syntyi futisbuumi, sen hedelmiä korjataan vasta 10 vuoden päästä. Täytyy kuitenkin realistina muistaa Norjan esimerkki. Norja ei tullut huipulle jäädäkseen, vaan sielläkin aallonharjat ovat aika pitkän matkan päässä. Toivottavasti Suomella ei mene toiset sata vuotta arvokisoihin.

Varmaan futiskansa, tai osa siitä, otti opikseen näistä kisoista. Ymmärretään enemmän huipulle pääsyn vaikeutta. Ymmärretään, että Suomi ei koskaan nouse top 10. Voidaan toivoa, että nytkähdetään vielä pikkaisen eteenpäin. Mutta rakkaat futisniilot, tämä nykyinen maajoukkue on pitkän kehityskaaren lopputulos. Sen keskiössä on Kanerva, joka ymmärsi asian, mitä Suomessa ei moni ymmärtänyt ja joka tunsi pelaajat loistavasti. Saadaanko nykyisistä "nuorista" jalostettua täysin yhtenäinen ryhmä, on arvoitus. Maalivahti, Joronen, on hyvä. Toppareiden kehitys vie aikaa. Keskikentällä on moottori, Kamara, mutta saadaanko se toimimaan paremmin. Hyökkäysvoima näyttäisi riittävän, mikäli Forss kehittyy tuosta ja Pohjanpalo pysyy terveenä. Valakari lienee myös tärkeä pala tulevaisuutta.

 

[Ramchester]

Eli voi ajatella, että rehellisesti oltaisiin päästy vanhan kunnon 16 joukkueen kisoihin?

Jos nyt oikein ymmärsin, niin juuri toisin päin eli hyvin todennäköisesti olisi jäänyt kisat väliin.

Suomen olisi pitänyt siis olla neljän sakissa jatkokarsinnassa, jossa olisi ollut mukana alla olevat joukkueet:
Portugali, Turkki, Tanska, Itävalta, Ruotsi, Tshekki ja Wales.

 

[Byvajet]

Mikäs siinä erityisen ihmeellistä on? Kolmella tasapelilläkin voisi olla jatkossa.

Lieneekö kuitenkaan tilastollisia todisteita siitä, että yksi yritys kohti maalia jokaisessa pelissä johtaisi menestykseen? Huippujengitkin huippumaalintekijöineen yrittävät yleensä monta kertaa ennen kuin saavat sisään.

Ei siis ole realistista olettaa, että Suomi tulee menestymään, jos palloa ei pystytä hallitsemaan myös hyökkäyspäässä. Aina voi käydä satumainen tuuri niin kuin nyt kävi Tanska-pelissä, mutta tuurin varaan ei voi rakentaa.

Toivon ettei suomalaisessa jalkapallokulttuurissa keskitytä liiaksi menestykseen tai arvokisamenestykseen vaan hyväksytään se, että menestyvä joukkue rakennetaan hyvin pitkän ajan kuluessa. Taktiikka voi olla mitä on, mutta voittavaa joukkuetta ei pysty luomaan, jos se ei tarvittaessa pysty hallitsemaan palloa.

Futisfoorumin juttuja kun lukee, tulee usein tunne, että monelle Suomen menestys on jalkapallokulttuuria tärkeämpää, mikä tuntuu foorumin aihepiiri huomioiden kummalliselta.

 

[IceWalker]

Lieneekö kuitenkaan tilastollisia todisteita siitä, että yksi yritys kohti maalia jokaisessa pelissä johtaisi menestykseen? Huippujengitkin huippumaalintekijöineen yrittävät yleensä monta kertaa ennen kuin saavat sisään.

Ei siis ole realistista olettaa, että Suomi tulee menestymään, jos palloa ei pystytä hallitsemaan myös hyökkäyspäässä. Aina voi käydä satumainen tuuri niin kuin nyt kävi Tanska-pelissä, mutta tuurin varaan ei voi rakentaa.

Toivon ettei suomalaisessa jalkapallokulttuurissa keskitytä liiaksi menestykseen tai arvokisamenestykseen vaan hyväksytään se, että menestyvä joukkue rakennetaan hyvin pitkän ajan kuluessa. Taktiikka voi olla mitä on, mutta voittavaa joukkuetta ei pysty luomaan, jos se ei tarvittaessa pysty hallitsemaan palloa.

Futisfoorumin juttuja kun lukee, tulee usein tunne, että monelle Suomen menestys on jalkapallokulttuuria tärkeämpää, mikä tuntuu foorumin aihepiiri huomioiden kummalliselta.

Jokaisen lauseen voi allekirjoittaa. Lätkämiehille tämän pitäisi olla tuttua kamaa. Muinoin itkettiin aina tuurista, kunnes opittiin pelaamaan lätkää paremmin. Sama lapsellinen spekulointi-into välittyy YLEltäkin (spekulaatio on hauskaa, mutta rajansa silläkin). Pohditaan jotain hyvin epätodennäköisiä skenaarioita, jotta Suomi saataisiin jatkoon. Tekemään mitä?

Voi olla ihan hyvin optimisti ja realisti. Suomi voi kehittyä vielä tästäkin, jos runko ei vaihdu nopeasti. Voidaan hyvinkin päästä seuraaviin EM-kisoihin, jopa MM-korruptiokisoihinkin tämän saman aallon harjalla. Mutta silti Suomi ei ole Ruotsinkaan tasoa vielä, saati jonkun Tanskan. (Tanskalta puuttuu Eriksen, joten lieneekö sekin nyt Ruotsin tasoa?)

 

[Barney]

Mutta silti Suomi ei ole Ruotsinkaan tasoa vielä, saati jonkun Tanskan. (Tanskalta puuttuu Eriksen, joten lieneekö sekin nyt Ruotsin tasoa?)

Jos kritisoit Suomen heikkoa hyökkäyspelaamista ja liian puolustavaa pelitapaa, niin Ruotsia on aika vaikea pitää minään mallimaana. Pieniä pelitavallisia eroja näillä joukkueilla on, mutta kärjistäen voisi sanoa, että Ruotsi pelaa samanlaista futista kuin Suomi, mutta vain paremmilla pelaajilla. Toki Ruotsin kohdalla se on toiminut, kun se on menossa alkulohkosta jatkoon, mutta kahden ensimmäisen ottelun jälkeen Ruotsilla on tehtynä nolla pelitilannemaalia ja todella vähän maalipaikkoja. Veikkaan, että Suomi olisi pelannut näissä kisoissa selvästi hyökkäävämpää futista kuin Ruotsi, jos meillä olisi ollut samanlainen pelaajamateriaali käytettävissä.

Tanska pelaa taas todella modernia korkean prässin jalkapalloa, jossa he lähtevät rohkeasti ja aktiivisesti pelaamaan myös isoja maita vastaan. Venäjä-ottelua en nähnyt, mutta Suomea vastaan Tanska pakotti Suomen avamaan jatkuvasti pitkillä avauksilla ja Belgiaa vastaan Tanska oli kentän parempi joukkue siihen asti, kunnes Belgialta tuli KDB kentälle. Materiaaliero Suomeen on aika iso, kun esimerkiksi Suomen topparikolmikko pelaa Kyproksen liigassa, Allsvenskanissa ja Veikkausliigassa ja Tanskan topparikolmikko Chelseassa, AC Milanissa ja Southamptonissa. Tanskalla on keskikentälle tarjolla Interin, Dortmundin ja Tottenhamin tasoisten huippujoukkueiden avauskokoonpanon pelaajia ja käytännössä jokainen Tanskan avauskokoonpanon pelaaja pelaa isoja minuutteja Euroopan top-5 sarjoissa.

Kyllähän tästä lohkosta jatkoon menee ne kaksi parasta joukkuetta, mutta Suomi pärjäsi näitä kahta ennakkosuosikkia vastaan huomattavasti paremmin kuin Venäjä, jolla ei ollut mitään saumaa pisteeseen kumpaakaan maata vastaan. Suomen ja Venäjän keskinäinen ottelu oli melko ympäripyöreä, mutta ehkä Venäjä oli tuossa ottelussa juuri sen maalin verran parempi. Jalkapallossa Suomen kokoisella maalla ja näillä harjoitteluolosuhteilla on melko vaikea pärjätä kovin kummoisesti, mutta nämä kisat olivat Suomelta hieno suoritus, kun käytettävissä ei ollut edes mikään kultainen sukupolvi eikä joukkue edes mitenkään ylisuorittanut. Nyt Suomen pitäisi vain vakiinnuttaa tämä taso, jossa se pääsisi edes joka toinen kerta jalkapallon arvokisoihin jättäen useita suurempia jalkapallomaita taakseen. Tuon perustason päälle kun saadaan joku päivä sitten vielä se seuraava kultainen sukupolvi, niin myös jonkunlainen menestys arvokisoissa on mahdollista.

 

[Fordél]

Suurimmat pettymykset Suomen joukkueessa olivat eittämättä Pukki ja Lod. Etenkin Lod oli pettymys, koska häneltä ei juuri nähty niitä tärkeitä murtavia syöttöjä, jotka näyttelivät isoa roolia siinä, että Suomi ylipäänsä pääsi kisoihin. Ja kun niitä murtavia syöttöjä ei juuri tullut, Pukista ja hänen juoksuistaan ei ollut juuri iloa.

Sen sijaan positiivisesti yllätti puolustuslinjan ja erityisesti keskuspuolustuksen toimivuus. Tottakai virheitä tuli, mutta onhan se aika käsittämätöntä, että esim. Kyproksen liiga tahkoava Arajuuri pärjäsi noinkin hienosti maailman huippupelaajien kanssa.

Rivelle valmennustiimeinern voi antaa lähes puhtaat paperit. 5-3-2 oli mun mielestä ihan oikea muodostelma kaikkiin peleihin, mutta jotain viilauksia siihen olisi voinut tehdä esim. hyökkäyksien tukemisessa ja ehkä puolustusmuodossa (olisiko voinut olla 5-4-1). Lisäksi jotain vaihtoja olisin tehnyt toisin. Esim. kun Pukilla ei kulkenut niin ehkä Forssia olisi voinut peluuttaa vähän enemmän. Toki samasta vähäisestä tarjoilusta hänkin olisi kärsinyt.

Seuraavan askeleen ottaminen arvokisoissa edellyttäisi, että pallollista taitoa olisi enemmän joukkueessa. Etenkin keskikentällä pitäisi olla paremmin peliä rakentava kaveri. Jos meillä olisi ollut parhaiden päivien Roman Eremenko keskellä niin ehkä tulos olisi ollut nyt toinen. Kamara ei tätä ole vaikka onkin muuten elintärkeä pallollinen pelaaja keskikentällä. Myös erikoistilanteisiin, kuten vapareihin tarvittaisiin vaaraa. Nythän sellainen puuttuu Suomelta täysin. Myös toppariosastolla voisi olla enemmän kykyä avata peliä. Nyt nähtiin muutama hyvä avaus Toiviolta. Lisäksi Sparvin tilalle tarvitaan jatkossa vastaava, mutta terve ja kovakuntoinen puolustava keskikenttä.

 

[knttrtknkn1]

Kommentti: Suomi kuuluu jalkapallon arvokisoihin, vaikka EM-kisojen alkulohkosta jää ikävällä tavalla jossiteltavaa

Huuhkajien turnaus päättynee alkulohkoon, mutta joukkue on kirjoittanut suomalaista urheiluhistoriaa. Markku Kanervan suojatit ovat näyttäneet olevansa EM-kisojen vaatimalla tasolla, kirjoittaa Yle Urheilun Henri Pitkänen.

yle.fi

YLE.n juttuun viitaten. Kaikki maat kuuluu arvokisoihim, toiset pääsee lopputurnaukseen ja toiset ei.