Huuhkajat – Suomi EM-kisoissa 2020

  • 144 588
  • 987

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Lieneekö kuitenkaan tilastollisia todisteita siitä, että yksi yritys kohti maalia jokaisessa pelissä johtaisi menestykseen? Huippujengitkin huippumaalintekijöineen yrittävät yleensä monta kertaa ennen kuin saavat sisään.

Ei siis ole realistista olettaa, että Suomi tulee menestymään, jos palloa ei pystytä hallitsemaan myös hyökkäyspäässä. Aina voi käydä satumainen tuuri niin kuin nyt kävi Tanska-pelissä, mutta tuurin varaan ei voi rakentaa.

Toivon ettei suomalaisessa jalkapallokulttuurissa keskitytä liiaksi menestykseen tai arvokisamenestykseen vaan hyväksytään se, että menestyvä joukkue rakennetaan hyvin pitkän ajan kuluessa. Taktiikka voi olla mitä on, mutta voittavaa joukkuetta ei pysty luomaan, jos se ei tarvittaessa pysty hallitsemaan palloa.

Futisfoorumin juttuja kun lukee, tulee usein tunne, että monelle Suomen menestys on jalkapallokulttuuria tärkeämpää, mikä tuntuu foorumin aihepiiri huomioiden kummalliselta.
Jokaisen lauseen voi allekirjoittaa. Lätkämiehille tämän pitäisi olla tuttua kamaa. Muinoin itkettiin aina tuurista, kunnes opittiin pelaamaan lätkää paremmin. Sama lapsellinen spekulointi-into välittyy YLEltäkin (spekulaatio on hauskaa, mutta rajansa silläkin). Pohditaan jotain hyvin epätodennäköisiä skenaarioita, jotta Suomi saataisiin jatkoon. Tekemään mitä?

Voi olla ihan hyvin optimisti ja realisti. Suomi voi kehittyä vielä tästäkin, jos runko ei vaihdu nopeasti. Voidaan hyvinkin päästä seuraaviin EM-kisoihin, jopa MM-korruptiokisoihinkin tämän saman aallon harjalla. Mutta silti Suomi ei ole Ruotsinkaan tasoa vielä, saati jonkun Tanskan. (Tanskalta puuttuu Eriksen, joten lieneekö sekin nyt Ruotsin tasoa?)
 
Viimeksi muokattu:

Barney

Jäsen
Mutta silti Suomi ei ole Ruotsinkaan tasoa vielä, saati jonkun Tanskan. (Tanskalta puuttuu Eriksen, joten lieneekö sekin nyt Ruotsin tasoa?)
Jos kritisoit Suomen heikkoa hyökkäyspelaamista ja liian puolustavaa pelitapaa, niin Ruotsia on aika vaikea pitää minään mallimaana. Pieniä pelitavallisia eroja näillä joukkueilla on, mutta kärjistäen voisi sanoa, että Ruotsi pelaa samanlaista futista kuin Suomi, mutta vain paremmilla pelaajilla. Toki Ruotsin kohdalla se on toiminut, kun se on menossa alkulohkosta jatkoon, mutta kahden ensimmäisen ottelun jälkeen Ruotsilla on tehtynä nolla pelitilannemaalia ja todella vähän maalipaikkoja. Veikkaan, että Suomi olisi pelannut näissä kisoissa selvästi hyökkäävämpää futista kuin Ruotsi, jos meillä olisi ollut samanlainen pelaajamateriaali käytettävissä.

Tanska pelaa taas todella modernia korkean prässin jalkapalloa, jossa he lähtevät rohkeasti ja aktiivisesti pelaamaan myös isoja maita vastaan. Venäjä-ottelua en nähnyt, mutta Suomea vastaan Tanska pakotti Suomen avamaan jatkuvasti pitkillä avauksilla ja Belgiaa vastaan Tanska oli kentän parempi joukkue siihen asti, kunnes Belgialta tuli KDB kentälle. Materiaaliero Suomeen on aika iso, kun esimerkiksi Suomen topparikolmikko pelaa Kyproksen liigassa, Allsvenskanissa ja Veikkausliigassa ja Tanskan topparikolmikko Chelseassa, AC Milanissa ja Southamptonissa. Tanskalla on keskikentälle tarjolla Interin, Dortmundin ja Tottenhamin tasoisten huippujoukkueiden avauskokoonpanon pelaajia ja käytännössä jokainen Tanskan avauskokoonpanon pelaaja pelaa isoja minuutteja Euroopan top-5 sarjoissa.

Kyllähän tästä lohkosta jatkoon menee ne kaksi parasta joukkuetta, mutta Suomi pärjäsi näitä kahta ennakkosuosikkia vastaan huomattavasti paremmin kuin Venäjä, jolla ei ollut mitään saumaa pisteeseen kumpaakaan maata vastaan. Suomen ja Venäjän keskinäinen ottelu oli melko ympäripyöreä, mutta ehkä Venäjä oli tuossa ottelussa juuri sen maalin verran parempi. Jalkapallossa Suomen kokoisella maalla ja näillä harjoitteluolosuhteilla on melko vaikea pärjätä kovin kummoisesti, mutta nämä kisat olivat Suomelta hieno suoritus, kun käytettävissä ei ollut edes mikään kultainen sukupolvi eikä joukkue edes mitenkään ylisuorittanut. Nyt Suomen pitäisi vain vakiinnuttaa tämä taso, jossa se pääsisi edes joka toinen kerta jalkapallon arvokisoihin jättäen useita suurempia jalkapallomaita taakseen. Tuon perustason päälle kun saadaan joku päivä sitten vielä se seuraava kultainen sukupolvi, niin myös jonkunlainen menestys arvokisoissa on mahdollista.
 

Fordél

Jäsen
Suurimmat pettymykset Suomen joukkueessa olivat eittämättä Pukki ja Lod. Etenkin Lod oli pettymys, koska häneltä ei juuri nähty niitä tärkeitä murtavia syöttöjä, jotka näyttelivät isoa roolia siinä, että Suomi ylipäänsä pääsi kisoihin. Ja kun niitä murtavia syöttöjä ei juuri tullut, Pukista ja hänen juoksuistaan ei ollut juuri iloa.

Sen sijaan positiivisesti yllätti puolustuslinjan ja erityisesti keskuspuolustuksen toimivuus. Tottakai virheitä tuli, mutta onhan se aika käsittämätöntä, että esim. Kyproksen liiga tahkoava Arajuuri pärjäsi noinkin hienosti maailman huippupelaajien kanssa.

Rivelle valmennustiimeinern voi antaa lähes puhtaat paperit. 5-3-2 oli mun mielestä ihan oikea muodostelma kaikkiin peleihin, mutta jotain viilauksia siihen olisi voinut tehdä esim. hyökkäyksien tukemisessa ja ehkä puolustusmuodossa (olisiko voinut olla 5-4-1). Lisäksi jotain vaihtoja olisin tehnyt toisin. Esim. kun Pukilla ei kulkenut niin ehkä Forssia olisi voinut peluuttaa vähän enemmän. Toki samasta vähäisestä tarjoilusta hänkin olisi kärsinyt.

Seuraavan askeleen ottaminen arvokisoissa edellyttäisi, että pallollista taitoa olisi enemmän joukkueessa. Etenkin keskikentällä pitäisi olla paremmin peliä rakentava kaveri. Jos meillä olisi ollut parhaiden päivien Roman Eremenko keskellä niin ehkä tulos olisi ollut nyt toinen. Kamara ei tätä ole vaikka onkin muuten elintärkeä pallollinen pelaaja keskikentällä. Myös erikoistilanteisiin, kuten vapareihin tarvittaisiin vaaraa. Nythän sellainen puuttuu Suomelta täysin. Myös toppariosastolla voisi olla enemmän kykyä avata peliä. Nyt nähtiin muutama hyvä avaus Toiviolta. Lisäksi Sparvin tilalle tarvitaan jatkossa vastaava, mutta terve ja kovakuntoinen puolustava keskikenttä.
 
Viimeksi muokattu:

knttrtknkn1

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Jos kritisoit Suomen heikkoa hyökkäyspelaamista ja liian puolustavaa pelitapaa, niin Ruotsia on aika vaikea pitää minään mallimaana. Pieniä pelitavallisia eroja näillä joukkueilla on, mutta kärjistäen voisi sanoa, että Ruotsi pelaa samanlaista futista kuin Suomi, mutta vain paremmilla pelaajilla. Toki Ruotsin kohdalla se on toiminut, kun se on menossa alkulohkosta jatkoon, mutta kahden ensimmäisen ottelun jälkeen Ruotsilla on tehtynä nolla pelitilannemaalia ja todella vähän maalipaikkoja. Veikkaan, että Suomi olisi pelannut näissä kisoissa selvästi hyökkäävämpää futista kuin Ruotsi, jos meillä olisi ollut samanlainen pelaajamateriaali käytettävissä.
Kun aikoinaan Kanerva myi pelaajille 3-5-2, hän perusteli sitä sillä, että Suomelle tulee enemmän vaihtoehtoja eri vastustajia vastaan. Vahva keskusta tarvitaan todella kovia maita vastaan. On todennäköistä, että palloa ei kovin usein lainata ja silloin on keskityttävä tukkimaan keskusta ja hoitamaan keskitykset vahvoilla toppareilla. Pääasia ei ollut keskikentän toimivuudessa eikä pelinrakentelussa, vaan puolustamisessa. Ostan tämän idean ihan täysin silloin kun saadaan vastaan Tanska tai Belgia. Olisi ollut pelillinen itsemurha lähteä haastamaan Belgiaa hyökkäämällä. Kaikki Suomen hyökkäykset päättyivät todella vaaralliseen vastaiskuun, jossa puolustus oli alimiehitetty, koska valloonit juoksivat pallon kanssa todella kovaa.

Pelilliseen itsemurhaan en kannusta, 2-0 on parempi kuin 10-1. Mutta asioilla on toinenkin puoli. Näissä kisoissa Suomella ei ollut realistisia menestysmahdollisuuksia, Kanerva ei ole futikselle samaa kuin Jalonen lätkälle. Tällöin nimenomaan Venäjän tasoisia maita pitäisi lähteä haastamaan rohkeammin, ottamaan käyttöön 4-4-2, pyrkiä saamaan keskikenttä paremmin hallintaan ja pyrkiä myös rakentamaan peliä. Varmaan olisi tällä systeemillä tullut takkiin enemmän, mutta samalla oltaisiin tehty omasta pelistä parempaa. Näytöt 4-4-2 ovat vahvat: Suomi voitti Ranskan harkkamatsissa, se voitti karsinnoissa Bosnian ja Kreikan. Suomi kykeni paremmin luomaan peliä: Sparvin puolikuntoisuus oli tietysti ongelma, mutta silti tätä systeemiä pitäisi käyttää lähtökohtaisesti kaikkia top 10 ulkopuolella olevia maita vastaan.

Pelkona tässä on se, että Kanerva jatkossakin takertuu liian defensiiviseen systeemiin ja silloin vaikkapa Kamaran taidot jäävät käyttämättä. Myös Lod on parhaimmillaan hyvä pallon kanssa. Materiaaliero tietysti Ruotsiin on, mutta Ruotsi kykenee haastamaan täysin top 10 maat. Silloin defensiivisyydestäkään ei ole haittaa. Esimerkiksi Espanjaa vastaan Ruotsilla oli pari todella hyvää paikkaa, joiden missaamisesta pelaajat saivat ikävää palautetta. Ruotsi oli aikaisemmin vastaiskujoukkue, mutta nyt tämä puoli ei ole näkynyt näissä kisoissa. Ruotsia vastaan toki kävisi meillä aika äkkiä kylmät. Joukkue täytyy rakentaa pelaajien vahvuuksien varaan, mutta täytyy pyrkiä myös mahdottomaan. Ei voida jäädä siihen ideaan, että koska voitettiin Tanska noin, niin sitten vaan samalla idealla eteenpäin muihinkin peleihin.

Kehitysaskeleiden otto vaatii riskinottoa, luottoa pelaajiin ja silloin tottakai voi tulla myös takaiskuja. Tanskavoitto oli tavallaan valitettavaa, koska se lisäsi Suomen mahdollisuuksia jatkopeleihin ja samalla kasvatti halua pelata varman päälle. Jos oltaisiin otettu kuokkaan Tanskalta, silloin ehkä Venäjää vastaankin olisi lähdetty rohkeammin. Näissä kisoissa mielestäni Suomella ei ollut mitään hävittävää ja siksi riskien otto olisi ollut hyvinkin suotavaa. Varmaan futisväki ei jaa tätä ideaa tai oikeammin, voitot kelpaavat vaikka maalin edessä seisoen, mutta tappion tullen sitten pelitapakin saa huutia.
 
Viimeksi muokattu:

Barney

Jäsen
Näytöt 4-4-2 ovat vahvat: Suomi voitti Ranskan harkkamatsissa, se voitti karsinnoissa Bosnian ja Kreikan.
Suomi pelasi Ranskaa vastaan kyllä kolmella topparilla.

Tällöin nimenomaan Venäjän tasoisia maita pitäisi lähteä haastamaan rohkeammin, ottamaan käyttöön 4-4-2, pyrkiä saamaan keskikenttä paremmin hallintaan ja pyrkiä myös rakentamaan peliä.
Tuon 5-3-2 (tai 3-5-2) ideahan on nimenomaan se, että sillä saadaan keskikenttä haltuun ja se auttaa rakentamaan peliä. Itse muodostelmassa ei ollut mitään vikaa, vaan mahdollinen kritiikki pitäisi kohdistaa siihen, miten tuota muodostelmaa käytettiin. 4-4-2:lla Venäjä olisi ylimiehittänyt tuon keskustan melko pahasti, kun Venäjällä oli kolme keskikenttäpelaajaa ja sen lisäksi myös Golovin ja Miranchuk pelasivat Dzuyban alapuolella melko keskellä.

Monelta tuntui jäävän myös huomioimatta se fakta, että Suomi tuplasi koko ottelun ajan Dzuyban. Arajuuri hävisi Dzuyballe melko paljon pääpalloja, mutta siinä oli jatkuvasti toinen toppari vieressä estämässä sen, että Dzuyba ei pääse itse kääntymään. Vaikka Venäjä ei kokonaisuutena ole Belgian ja Tanskan tasoinen joukkue, niin ei esimerkiksi Tanskalla ole yhtään sellaista pelaajaa, joka on lähellekään Dzuyban tasoinen uhka 20 metrin säteellä vastustajan maalista. 4-4-2:lla olisi ollut melko vaikeaa saada Dzuyba noin hyvin kuriin, sillä tuplaaminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista, kun olisi ollut jo valmiiksi määrällinen alivoima keskustassa.

Se suurin ongelma Suomella oli se, että wingbackeilla ei riittänyt joko kunto tai sitten heidät oli ohjeistettu pelaamaan vain passiivisesti. 5-3-2 (tai 3-5-2) ei ole missään nimessä mikään puolustava muodostelma, vaan se mahdollistaa myös hyökkäävän jalkapallon pelaamisen, minkä esimerkiksi Hollanti on näyttänyt näissä kisoissa. Tuon taktiikan ideana on saada määrällisesti paljon miehiä keskelle ja ylimiehittää keskusta sekä puolustettaessa että hyökätessä.

Tuo taktiikkaa vaatii kuitenkin todella paljon wingbackeilta, joiden pitää olla erittäin monipuolisia. Wingback vastaa käytännössä yksin koko laidasta, joten silloin heiltä vaaditaan kovaa kuntoa, nopeutta, 1vs1 pelaamista, hyökkäämistä, puolustamista ja niin edelleen. Suomella tuo muodostui ongelmaksi, kun wingbackit eivät onnistuneet tuomaan riittävää hyökkäysuhkaa. Suomi ei onnistunut murtamaan vastustajien prässejä, kun tilaa ei ollut. Tilaa olisi tullut huomattavasti enemmän, kun wingbackit olisivat nousseet ylemmäs ja topparikolmikko olisi levittäytynyt leveämmälle pelinavausvaiheessa. Tuo olisi tietenkin tuonut mukanaan omia riskejä, mutta se olisi avannut lisää tiloja myös vastustajan puolustukseen. Jos Riven taktiikkaa Venäjää vastaan haluaa kritisoida, niin muodostelmaa enemmän kannattaisi kritisoida sitä, millä tavalla Suomi pelasi tuolla nykyisellä muodostelmallaan.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sama lapsellinen spekulointi-into välittyy YLEltäkin (spekulaatio on hauskaa, mutta rajansa silläkin). Pohditaan jotain hyvin epätodennäköisiä skenaarioita, jotta Suomi saataisiin jatkoon. Tekemään mitä?
Spekulaatio nyt vaan kuuluu urheiluun ja arvokisoihin, erityisesti turnausmuotoisiin kilpailuihin. Piti negapetterit siitä tai ei.

Monelta tuntuu unohtuvan, että Huuhkajien lohko oli kisojen yksi kovimmista. Jos olisi oltu jossain lohkoista A, C tai E, olisi pelikin todennäköisesti näyttänyt erilaiselta. Ja jos Suomi olisi mennyt lohkokakkosena jatkoon, vastaan olisi tullut Wales. Mitä siihen peliin nyt olisi menty tekemään? Pelaamaan ja hakemaan puolivälieräpaikkaa? Täysin realistinen mahdollisuus olisi ollut siitä vielä edetä jatkoon. On tietysti erittäin suomalaista ajatella, että mitäköhän ne olisivat muualla Euroopassa ajatelleet, jos oltaisiin vähän onnekkaalla pompulla päästy jatkopeleihin.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Suomi pelasi Ranskaa vastaan kyllä kolmella topparilla.


Tuon 5-3-2 (tai 3-5-2) ideahan on nimenomaan se, että sillä saadaan keskikenttä haltuun ja se auttaa rakentamaan peliä. Itse muodostelmassa ei ollut mitään vikaa, vaan mahdollinen kritiikki pitäisi kohdistaa siihen, miten tuota muodostelmaa käytettiin. 4-4-2:lla Venäjä olisi ylimiehittänyt tuon keskustan melko pahasti, kun Venäjällä oli kolme keskikenttäpelaajaa ja sen lisäksi myös Golovin ja Miranchuk pelasivat Dzuyban alapuolella melko keskellä.

Monelta tuntui jäävän myös huomioimatta se fakta, että Suomi tuplasi koko ottelun ajan Dzuyban. Arajuuri hävisi Dzuyballe melko paljon pääpalloja, mutta siinä oli jatkuvasti toinen toppari vieressä estämässä sen, että Dzuyba ei pääse itse kääntymään. Vaikka Venäjä ei kokonaisuutena ole Belgian ja Tanskan tasoinen joukkue, niin ei esimerkiksi Tanskalla ole yhtään sellaista pelaajaa, joka on lähellekään Dzuyban tasoinen uhka 20 metrin säteellä vastustajan maalista. 4-4-2:lla olisi ollut melko vaikeaa saada Dzuyba noin hyvin kuriin, sillä tuplaaminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista, kun olisi ollut jo valmiiksi määrällinen alivoima keskustassa.

Se suurin ongelma Suomella oli se, että wingbackeilla ei riittänyt joko kunto tai sitten heidät oli ohjeistettu pelaamaan vain passiivisesti. 5-3-2 (tai 3-5-2) ei ole missään nimessä mikään puolustava muodostelma, vaan se mahdollistaa myös hyökkäävän jalkapallon pelaamisen, minkä esimerkiksi Hollanti on näyttänyt näissä kisoissa. Tuon taktiikan ideana on saada määrällisesti paljon miehiä keskelle ja ylimiehittää keskusta sekä puolustettaessa että hyökätessä.

Tuo taktiikkaa vaatii kuitenkin todella paljon wingbackeilta, joiden pitää olla erittäin monipuolisia. Wingback vastaa käytännössä yksin koko laidasta, joten silloin heiltä vaaditaan kovaa kuntoa, nopeutta, 1vs1 pelaamista, hyökkäämistä, puolustamista ja niin edelleen. Suomella tuo muodostui ongelmaksi, kun wingbackit eivät onnistuneet tuomaan riittävää hyökkäysuhkaa. Suomi ei onnistunut murtamaan vastustajien prässejä, kun tilaa ei ollut. Tilaa olisi tullut huomattavasti enemmän, kun wingbackit olisivat nousseet ylemmäs ja topparikolmikko olisi levittäytynyt leveämmälle pelinavausvaiheessa. Tuo olisi tietenkin tuonut mukanaan omia riskejä, mutta se olisi avannut lisää tiloja myös vastustajan puolustukseen. Jos Riven taktiikkaa Venäjää vastaan haluaa kritisoida, niin muodostelmaa enemmän kannattaisi kritisoida sitä, millä tavalla Suomi pelasi tuolla nykyisellä muodostelmallaan.
Ranskaa vastaan Suomi pelasi neljällä puolustajalla, mikä sekoittaa hiukan asioita. Niskanen oli sitten jotakin muuta.

Tilastot Suomi-Venäjä-matsista osoittavat myös yhden akilleenkantapään koko pelissä. Lainaus Forkalta, jossa tilastonikkarina Jorma Teräs:

Ensin peliminuutit, kaikki syötöt ja perässä "vaikeat" syötöt, "rakentavat" syötöt tai miten niitä nyt haluaakin kutsua.
Arajuuri9013/183/5
Toivio8330/385/12
O'Shaughnessy9029/417/17
Raitala7423/293/7
Uronen9031/353/6
Soiri168/81/1
Kamara9053/544/4
Lod9033/395/11
Schüller6622/242/4
Kauko247/122/6
Lappalainen163/50/2
Pohjanpalo9014/224/11
Pukki749/124/6
Jensen70/00/0
Koko joukkue275/33743/92

Hyökkäyksen kaksinkamppailut, ensin maassa ja perään ilmassa:
Arajuuri0/01/3
Toivio1/11/1
O'Shaughnessy0/01/1
Raitala2/20/0
Uronen1/10/0
Soiri1/10/0
Kamara6/120/0
Lod4/112/2
Schüller0/10/0
Kauko1/31/2
Lappalainen2/40/0
Pohjanpalo1/87/11
Pukki5/101/3
Jensen0/00/1
Koko joukkue24/5414/24

Puolustuksen kaksinkamppailut samalla tavalla:
Arajuuri5/74/11
Toivio4/71/4
O'Shaughnessy4/84/11
Raitala5/80/1
Uronen5/53/5
Soiri2/20/2
Kamara2/50/1
Lod4/90/0
Schüller7/120/0
Kauko1/30/0
Lappalainen0/10/0
Pohjanpalo0/00/0
Pukki1/20/0
Jensen0/00/0
Koko joukkue40/6912/35


Ja lopuksi vielä katkot, kuljetukset, pallon pitämiset ja maalintekoyritykset/alustukset:
Arajuuri10001+0
Toivio11001+1
O'Shaughnessy14210+1
Raitala3100+0
Uronen9120+1
Soiri3210+0
Kamara5470+1
Lod2540+1
Schüller8000+0
Kauko2101+0
Lappalainen1110+0
Pohjanpalo1241+0
Pukki3242+0
Jensen0000+0


Kamara oli avainasemassa, syöttöjä tuli melkoinen määrä. Topparien rakentavat syötöt menivät aika lailla harakoille. Kaksinkamppailuja taas hävittiin enemmän kuin voitettiin hyökkäyksessä. Pohjanpalon heikko lukema kaksinkamppailussa on merkillepantavaa. Jopa Kamaralla nämä menivät tasan. Laitapakeilla näyttää hyökkääminen jääneen melko vähäiseksi. Kuljetuksia ei juurikaan ole, Raitala ja Uronen eivät luoneet maalipaikkoja.

Harmillista, että Sparv ei pelannut eikä näy tilastoissa. Luulisin, että syöttömäärä voisi olla kaksinkertainen Schulleriin verrattuna. Tämä ihan faktaa, Irlantia vastaan Sparv syötti toiseksi eniten Kamaran jälkeen. Voi hyvin olla, että Sparv oli se puuttuva lenkki heikon hyökkäämisen takana. Minusta tuo keskusta tarvitsisi ankkurin lisäksi kolme muuta pelaajaa, jotka kykenisivät paremmin voittamaan keskialueella tilaa. Valakari olisi ainakin tuonut nopeutta, häntä olisi voitu käyttää nimenomaan tässä matsissa.

Tottakai taitokysymyksiin törmätään aina kun Huuhkajista puhutaan. Laitapakkien taitotaso voi olla riittämätön, mutta toisaalta laitapelaajia kuitenkin on. Lod ja Valakari laidoilla, Sparv keskikentän ankkurina ja Kamara keskustassa olisi se ideaali nähdäkseni. DOS on hyvä linkoamaan palloa, mutta mielestäni hänkään ei pallollisena pelaajana juuri vakuuta. Syksyllä sitten näemme, onko nykyinen muodostelma pysyvä vai näkeekö Kanerva 4-4-2 vielä vaihtoehtona.
 

Barney

Jäsen
Ranskaa vastaan Suomi pelasi neljällä puolustajalla, mikä sekoittaa hiukan asioita. Niskanen oli sitten jotakin muuta.
Kyllä minä väitän, että tuossa ottelussa oli Ranskan hallitessa palloa Suomella selkeästi viiden puolustajan linja. Niskasen rooli oli oikeana wingbackina vähän samanlainen kuin Soirilla oli ennen kisoja harjoitusottelussa Viroa vastaan, eli hän lähtökohtaisesti tuki hyökkäyksiä enemmän kuin toisen laidan wingback, mutta kuitenkin laskeutui sinne linjaan vastustajan hallitessa palloa. Tuota samaa taktiikkaa käyttää myös näissä kisoissa esimerkiksi Hollanti, sillä Dumfries tukee selvästi enemmän hyökkäyksiä kuin toisen puolen wingback van Aanholt.

Syksyllä sitten näemme, onko nykyinen muodostelma pysyvä vai näkeekö Kanerva 4-4-2 vielä vaihtoehtona.
Eiköhän siellä nähdä molempia muodostelmia. Suomihan käytti jo karsinnoissa kolmen topparin linjaa Italiaa vastaan. Veikkaan, että kovia maita vastaan lähdetään tuolla kolmen topparin linjalla ja heikompia maita vastaan 4-4-2. Paljon riippuu toki myös käytettävissä olevista pelaajista. Itse en vain näe tuota 4-4-2 enää toimivaksi, jos Sparv on yksi keskikenttäpelaajista, sillä hänen liike ei enää riitä tuohon samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Jos Sparv ei pelaa, niin silloin tuo 4-4-2 on huomattavasti todennäköisempi.
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Pukki on edelleen maailmanluokan pelaaja jolla olisi kaikki potentiaali tehoilla myös arvokisoissa. Hänelle ei vaan saatu pelattua niitä palloja joita yleensä saadaan ja lievä puolikuntoisuus näkyi itseluottamuksessa.

Niin? Kyllähän Belgia pelasi Pukin ja Suomen pelinrakentelun täysin nolliin. Jopa puolivaloilla.
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Ehkä, mutta rohkeammalla pelitavalla myös virheiden merkitys korostuisi.

Jääkiekko ei ole tässä suoraan verrannollinen koska peli on nopeampi, tila pienempi ja niin edelleen. Jalkapallossa laadukkaan pallonhallinnan voi tavoittaa ajan kanssa ja kisoissa kyllä nähtiin että sekin Suomelta onnistuu.

Suomen pallonhallinta oli tasan tarkkaan sitä kun ensimmäisen prässin alla pallo potkaistaan tuomaria munille tai omasta kulmalipusta kulmaksi.

Kamara sentään yritti. Muilla loppui taidot kesken.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Historiaa tehtiin - mutta historiaa tehtiin jo toista vuotta sitten. Nyt sitten kuulus arvioida vain ja ainoastaan kisaesityksiä, pelejä, heikkouksia, vahvuuksia, pelaajavalintoja ja taktiikoita.

Tuo "Suomi näytti kuuluvansa arvokisoihin" on myös jotenkin hämyistä mystiikkaa. Mitä sillä tarkotetaan, haetaan? Joku ajatelma, ajatelma olettama, että luultiin olevamme ihan paskoja ja Team Terrible, mutta ei oltukaan?
 

Hexa

Jäsen
Suomi teki kolmessa ottelussa yhteensä yhden maalin ja laukoiko jokaisessa ottelussa kerran kohti maalia.

Ja sitten jännitetään riittääkö se jatkoon.
Melko puolustusvoittoista, voisi joku sanoa. Aina ei käy noin hyvä tuurikaan Suomella, kuin nyt kävi Tanska-pelissä kaikkien vaiheiden jälkeen. Oikeasti ei tuolla maalipaikkojen määrällä ansaitsisikaan olla jatkossa.

Tuurimarginaalit vaihtelee välillä myös epäsuotuisasti kuten Venäjä-pelissä niukan paitsion muodossa. Myös Belgia olisi voinut tehdä paikoistaan parempana päivänä pari maalia lisää. Siinäkin ottelussa numerot imartelevat Suomea.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tuo "Suomi näytti kuuluvansa arvokisoihin" on myös jotenkin hämyistä mystiikkaa. Mitä sillä tarkotetaan, haetaan? Joku ajatelma, ajatelma olettama, että luultiin olevamme ihan paskoja ja Team Terrible, mutta ei oltukaan?

Varmasti tätäkin mutta ennen kaikkea sitä että nyt nähtiin mitä se arvokisoissa pelaaminen on ja osataan toivottavasti kehittää omaa pelaamista sen mukaan. Ja tietoisuutta myös siitä että kisoihin ei päästy sattumalta ja että samalla tavalla voi pelata itse kisoissakin jäämättä täysin jalkoihin.

Kyllä näissä kisoissa tehtiin historiaa, eikä vain karsinnoissa, naurettavaa negaa väittää muuta.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
2/4 ottelupalloa voitettu, Saksa tuo 100% varmasti 3/4 ja sitten tarvitaan enää Ranskan neljän maalin voitto Portugalista. Viva la France! Go Mbappe!
 

Salama44

Jäsen
6 joukkuetta jo Suomen takana. KAKSI VIELÄ TARVITTAISIIN JATKOPAIKKAAN.

Saksa todennäköisesti voittaa Unkarin, mutta Ranskalta vaaditaan 4 maalin voittoa Portugalista. Maksakaa nyt viime finaalitappio Portugalille korkojen kera niin juon loppuvuoden vain raskalaista viiniä.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Helvetti kun Portugalille riittää kolmen maalin tappiokin jatkoon pääsyyn. Jos niiden pitäisi ottaa tasapeli tai voitto, homma voisi ehkä jotenkin ratkoa rumaksi jos Ranska menisi johtoon, mutta eihän ne nyt tällaisessa tilanteessa voi sössiä itseään ulos.

Mutta Puola, Slovakia, Venäjä, Skotlanti, Pohjois-Makedonia, Turkki ja oletettavasti Unkari on näissä kisoissa Suomea huonompia! Suomi voitti Tanskan! Loppuun asti on mahikset jatkopeleihin! Paulus Arajuuri hymyilee aina! Markku Kanervalla on tyylikkäät kengät!

Nämä on ehdottomasti voitetut kisat.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Portugali hävisi viimeksi 0-4 Saksalle vuoden 2014 MM-kisoissa. Huuhkajien toiveille olisi ollut enemmän katetta, jos Saksa olisi nytkin löylyttänyt Portugalia samoin lukemin. Ranska nyt tietenkin kuuluu niihin erittäin harvoihin maihin, jotka voivat tuollaisen voiton aikaansaada.

Suomi on nyt 17. kisoissa. Eiköhän tämä riitä saavutukseksi tällä erää. Slovakia kärsi rökäletappion, mutta Suomi ei. Peräti 7 joukkuetta jäi taakse. Ei noloa. Onneksi ensi kisoissa on taas vain yksi kotijoukkue. Suomi voisi päästä hiukan helpompaan lohkoon ja saada vähän paremman maalieron.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
2/4 ottelupalloa voitettu, Saksa tuo 100% varmasti 3/4 ja sitten tarvitaan enää Ranskan neljän maalin voitto Portugalista. Viva la France! Go Mbappe!

Puhuivat 3 maalin voiton riittävän, mutta katoin että sitten maalisuhde FIN/POR olis tasan 1-3 ja 5-7. Onko isompi tehty siis parempi.
 

Salama44

Jäsen
Unkari jää Suomen taakse kuten karsinnoissakin. Unkarin lisäksi 6 muuta maata mm. Venäjä ja Puola.

Suomi on ensimmäisissä arvokisoissa 17. eli 5 paras lohkokolmonen ja ensimmäinen joukkue joka putoaa jatkopeleistä. Hatunnoston arvoinen tulos vaikka Venäjä peli ryssittiin.
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Unkari jää Suomen taakse kuten karsinnoissakin. Unkarin lisäksi 6 muuta maata mm. Venäjä ja Puola.

Suomi on ensimmäisissä arvokisoissa 17. eli 5 paras lohkokolmonen ja ensimmäinen joukkue joka putoaa jatkopeleistä. Hatunnoston arvoinen tulos vaikka Venäjä peli ryssittiin.

Unkarista ei ole tullut mitään hyvää magyar viinipullon jälkeen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös