Huuhkajat – Suomi EM-kisoissa 2020

[Zodiac]

Totuus on että Suomi tulee jatkossakin saavuttamaan menestyksensä antamalla pallonhallinnan vastustajalle. Kysymys on vain siitä että oman pallollisen pelin pitää olla nyt nähtyä parempaa silloin harvoin kuin se pallo saadaan.

Se että annetaan vastustajan hallita ei ole onneen luottamista vaan taktiikkaa. Oman tekemisen taso määrittää taktiikan toimivuuden.

Olisihan se mukava jos muutkin olisi samalla aaltopituudella esim. Kamaran kanssa. Prässi oli kova mutta jos potkitaan paniikissa niin 74 min. Onneksi on kumminkin Luke maalilla.

 

[Byvajet]

Totuus on että Suomi tulee jatkossakin saavuttamaan menestyksensä antamalla pallonhallinnan vastustajalle.

Jos niin tehdään, silloin täytyy olla myös kyky rakentaa vastahyökkäyksiä. Puolustusvoittoisessa taktiikassakin täytyy olla kyky hallita palloa silloin kun sen saa.

 

[Vellihousu]

Jos niin tehdään, silloin täytyy olla myös kyky rakentaa vastahyökkäyksiä. Puolustusvoittoisessa taktiikassakin täytyy olla kyky hallita palloa silloin kun sen saa.

Niinhän tuossa yllä kirjoitin.

Jos jokin näkyi kisoissa rumalla tavalla, niin Suomen riippuvuus Teemu Pukista. Vastahyökkäyksiin tarvittaisiin useampia malleja, sellaisiakin joihin ei tarvita Pukkia.

 

[Zodiac]

Jos niin tehdään, silloin täytyy olla myös kyky rakentaa vastahyökkäyksiä. Puolustusvoittoisessa taktiikassakin täytyy olla kyky hallita palloa silloin kun sen saa.

Huuhkajat oli ihmeissään kun sai pallohallinnan. Sitten syötellään keskialueella niin kauan kun menetetään. Belgia katseli paikkansa ja iski sitten lopussa. Luke piti meitä pystyssä ja turha toria varata koska niin paljon jäljessä oltiin taidollisesti.

 

[Zodiac]

Niinhän tuossa yllä kirjoitin.

Jos jokin näkyi kisoissa rumalla tavalla, niin Suomen riippuvuus Teemu Pukista. Vastahyökkäyksiin tarvittaisiin useampia malleja, sellaisiakin joihin ei tarvita Pukkia.

Pukkiparty vähän hiljaisempaa kun aika ja tila otetaan pois.

 

[Vellihousu]

Pukkiparty vähän hiljaisempaa kun aika ja tila otetaan pois.

Pukki on edelleen maailmanluokan pelaaja jolla olisi kaikki potentiaali tehoilla myös arvokisoissa. Hänelle ei vaan saatu pelattua niitä palloja joita yleensä saadaan ja lievä puolikuntoisuus näkyi itseluottamuksessa.

 

[Turder]

Hienosti pojat taisteli, ei siinä. Nyt oli vielä nähtävissä monessa kaksinkamppailussa ja paineen alla hyvää ja kylmäpäistä pelirohkeutta tehdä ratkaisua: liikkua jalalla, harhauttaa, hakea hankalaakin syöttöä. Näitä ei nähty paljoakaan Venäjää vastaan. Ja kun miettii millä materiaalilla siellä ollaan maailman kärkimiehiä vastaan niin hemmetin hyvin jätkät puolusti. Yksittäiset virheet vaan näkyy heti tuolla tasolla, esim se Lukakun hylätty paitsiomaali kun Belgia sai pallon huonosta kuljetuksesta, tai annetaan kulma, pieni väärin sijoittuminen pakilta tms. Vaatisi Suomelta aivan täydellisen pelin ja minimiin kaikki virheet, turhat kulmat/erikoistilanteet että pisteitä tulisi tällaisesta ottelusta.

Pukki ja Pohjanpalo ovat vähän liian yksin hyökkäyksessä, pitäisi olla joku ruokkimassa keskikentältä siihen puolustuslinjan taakse maata pitkin tai keskityksillä. Varsinkin Pukille nuo olisi peruskauraa mistä uppoaisi hyvällä prosentilla pallot maalin kun on vapaana 16-rajalla. Ihan kuin Norwichissa. Facebookissa osui kohdalle Pirlon highlight-syöttöjä, ollapa tuollainen jumala ruokkimassa kärkiä. Silloin olisi vähän aseita hyökkäyspelissäkin ja realismia odotella 1-2 maalia alkulohkon peleissä.

 

[Naurava Kulkuri]

Totuus on että Suomi tulee jatkossakin saavuttamaan menestyksensä antamalla pallonhallinnan vastustajalle. Kysymys on vain siitä että oman pallollisen pelin pitää olla nyt nähtyä parempaa silloin harvoin kuin se pallo saadaan.

Se että annetaan vastustajan hallita ei ole onneen luottamista vaan taktiikkaa. Oman tekemisen taso määrittää taktiikan toimivuuden.

En ole vuosiin katsonut oikeastaan lainkaan jalkapalljoa, mutta tätä pallovarmuutta ja sen puutetta itsekin ihmettelin. Jos pelattaisiin vähän rohkeammalla pelitavalla ja pysyttäisiin pallossa enemmän, niin olisiko suorittaminen pallon kanssa nähtyä parempaa? Ainakin jääkiekossa näkyy selvästi, jos joudutaan vetämään iso osa puolustusmoodi päällä ja pelaamaan paljon ilman kiekkoa. Silloin on helkkarin vaikea olla parhaimmillaan niissä hetkissä kun sen kiekon saa.

Totteleeko jalkapallo samoja lainalaisuuksia kuin jääkiekko tässä mielessä? Ei varmaankaan ainakaan ihan samoissa määrin.

Olen ihmetellyt tuota taktiikan muutosta turnauksen alla. Voisiko syy tähän löytyä Pukin puolikuntoisuudesta? Ja ehkä jonkun muunkin?

 

[Naurava Kulkuri]

Hienosti pojat taisteli, ei siinä. Nyt oli vielä nähtävissä monessa kaksinkamppailussa ja paineen alla hyvää ja kylmäpäistä pelirohkeutta tehdä ratkaisua: liikkua jalalla, harhauttaa, hakea hankalaakin syöttöä. Näitä ei nähty paljoakaan Venäjää vastaan. Ja kun miettii millä materiaalilla siellä ollaan maailman kärkimiehiä vastaan niin hemmetin hyvin jätkät puolusti. Yksittäiset virheet vaan näkyy heti tuolla tasolla, esim se Lukakun hylätty paitsiomaali kun Belgia sai pallon huonosta kuljetuksesta, tai annetaan kulma, pieni väärin sijoittuminen pakilta tms. Vaatisi Suomelta aivan täydellisen pelin ja minimiin kaikki virheet, turhat kulmat/erikoistilanteet että pisteitä tulisi tällaisesta ottelusta.

Pukki ja Pohjanpalo ovat vähän liian yksin hyökkäyksessä, pitäisi olla joku ruokkimassa keskikentältä siihen puolustuslinjan taakse maata pitkin tai keskityksillä. Varsinkin Pukille nuo olisi peruskauraa mistä uppoaisi hyvällä prosentilla pallot maalin kun on vapaana 16-rajalla. Ihan kuin Norwichissa. Facebookissa osui kohdalle Pirlon highlight-syöttöjä, ollapa tuollainen jumala ruokkimassa kärkiä. Silloin olisi vähän aseita hyökkäyspelissäkin ja realismia odotella 1-2 maalia alkulohkon peleissä.

One more year Kuningas?

Mutta siis eikö tuo ruokinta ollut kuitenkin ihan kohtuu kohdillaan ennen kuin vaihdettiin taktiikkaa turnauksen alla? Ja äijiät kärsi loukkaantumisista. Ei nyt Pirlo/Kuningas tasolla, mutta kuitenkin. Nyt näin taviksen silmään isoin ongelma näytti olevan keksikentän ja ehkä ennemminkin alemman keskikentän hyökkäyspelaaminen. Mielestäni Suomi pelasi liian vähän palloa eteen juokseville pelaajille ja liian paljon seisoville pelaajille.

 

[Vellihousu]

En ole vuosiin katsonut oikeastaan lainkaan jalkapalljoa, mutta tätä pallovarmuutta ja sen puutetta itsekin ihmettelin. Jos pelattaisiin vähän rohkeammalla pelitavalla ja pysyttäisiin pallossa enemmän, niin olisiko suorittaminen pallon kanssa nähtyä parempaa?

Ehkä, mutta rohkeammalla pelitavalla myös virheiden merkitys korostuisi.

Jääkiekko ei ole tässä suoraan verrannollinen koska peli on nopeampi, tila pienempi ja niin edelleen. Jalkapallossa laadukkaan pallonhallinnan voi tavoittaa ajan kanssa ja kisoissa kyllä nähtiin että sekin Suomelta onnistuu.

 

[Naurava Kulkuri]

Ehkä, mutta rohkeammalla pelitavalla myös virheiden merkitys korostuisi.

Jääkiekko ei ole tässä suoraan verrannollinen koska peli on nopeampi, tila pienempi ja niin edelleen. Jalkapallossa laadukkaan pallonhallinnan voi tavoittaa ajan kanssa ja kisoissa kyllä nähtiin että sekin Suomelta onnistuu.

Joo tottakai. Ja olihan nää kisat tuloksellisesti hyvät.

Itseäni eniten ihmetytti, miten ei uskallettu pitää palloa edes omassa päässä, vaikka siellä oli 6 omaa äijää ja 1-2 vastustajan pelaajaa.

 

[Tadu]

Mutta siis eikö tuo ruokinta ollut kuitenkin ihan kohtuu kohdillaan ennen kuin vaihdettiin taktiikkaa turnauksen alla? Ja äijiät kärsi loukkaantumisista. Ei nyt Pirlo/Kuningas tasolla, mutta kuitenkin. Nyt näin taviksen silmään isoin ongelma näytti olevan keksikentän ja ehkä ennemminkin alemman keskikentän hyökkäyspelaaminen.

Kamara ja Sparv olivat pallovarmoja pelaajia. Hyökkäykset tyrehtyivät aina laitapelaajiin eli Uronen, Raitala tai sitten keskikentällä Schylleriin tai Lodiin. En osaa kännykällä tehdä saksalaista yytä, niin Rasmuksen nimi kirjoitettu väärin. Sori siitä. Eli siis. Suomalaisten taitotaso ei vaan riittänyt parempaan. Toki sitten olihan kärkipelaajissa aikamoinen ero kun vertaa Pukkia ja Pohjanpaloa Lukakuun, joka on yksinkin vaarallisempi kuin Suomen kaksikko…

Itseäni eniten ihmetytti, miten ei uskallettu pitää palloa edes omassa päässä, vaikka siellä oli 6 omaa äijää ja 1-2 vastustajan pelaajaa.

Ehkä olemme katsoneet eri pelejä, mutta mielestäni Suomi nimenomaan yritti pitää palloa roiskimisen sijaan omassa päässä, mutta taitotaso ei riittänyt rakenteluun kun vastustaja prässäsi, jolloin meni roiskimiseksi.

 

[Naurava Kulkuri]

Kamara ja Sparv olivat pallovarmoja pelaajia. Hyökkäykset tyrehtyivät aina laitapelaajiin eli Uronen, Raitala tai sitten keskikentällä Schylleriin tai Lodiin. En osaa kännykällä tehdä saksalaista yytä, niin Rasmuksen nimi kirjoitettu väärin. Sori siitä. Eli siis. Suomalaisten taitotaso ei vaan riittänyt parempaan. Toki sitten olihan kärkipelaajissa aikamoinen ero kun vertaa Pukkia ja Pohjanpaloa Lukakuun, joka on yksinkin vaarallisempi kuin Suomen kaksikko…

Tää Kamara oli kyllä hyvä pitämään palloa ja tekee varmaankin paljon hyviä asioita, joita itse ei oikein osaa arvostaa. Silti mun mielestä Kamaran ratkaisut pallon kanssa oli lähes järjestäen tyhmiä.... ei peliä edistäviä. Pravuri oli pitkä kuljetus, joka päättyy syöttöön äijälle, joka joutuu heti vaikeuksiin. Ja varsinkin viimeisellä 20m tää Kamaran ajatusköyhyys näkyi.

Sparvista tykkään enemmän, hänellä on peliäly kohdillaan.

Tää Uronen tosiaan vaikutti pallolla kyl tosi heikolta. Puolustuksessa hän sit tekikin enemmän urotekoja.

Ja taas kerran korostan, että oon gloryhuntannut vaan näät kisat...että otanta eikä tietotaito ole mitään parasta tasoa. Kunhan höpöttelen.

 

[Vellihousu]

Itseäni eniten ihmetytti, miten ei uskallettu pitää palloa edes omassa päässä, vaikka siellä oli 6 omaa äijää ja 1-2 vastustajan pelaajaa.

Kyllä Suomi piti palloa ja tuli syöttämällä prässinkin alta pois vaikka välillä menikin roiskimiseksi. Pitkät pallot olivat osin myös tietoinen valinta, osa kanervalaista inhorealismia. Toki välillä myös osaamattomuutta.

 

[red.machine]

3 pistettä on 3 enemmän mitä Suomelta tässä turnauksessa saattoi odottaa, joten sikäli turnaus oli onnistunut. Puolustuksellisesti Suomi onnistui hyvin, mutta kyllähän hyökkäyspelillisesti tulos olisi voinut parempikin olla. Tanskaa vastaan Suomi loi maaliodottamaa 0,3 osuman verran, Venäjää vastaan 0,7 ja Belgiaa vastaan odottama oli 0,4. Tässä osaltaan heijastuvat pallollisen pelin ongelmat: Suomi ei saanut edettyä hyökkäyskolmannekselle riittävän laadukkaasti ja mikäli sinne asti päästiin, niin ratkaisevat syötöt jäivät heikoiksi. Joka tapauksessa oli hienoa nähdä Suomi vihdoinkin arvokisoissa ja toivottavasti esiintymisiä nähdään tulevaisuudessakin.

 

[IceWalker]

Kyllähän eilinen matsi korosti, mikä ero on Huuhkajilla ja maailman kärkijoukkueella. Sinnikkäästi Suomi taisteli, mutta hyökkäyspäässä tekeminen pysähtyi huonoon syöttöön tai muuhun virheeseen. Belgia taas jauhaa taitavien yksilöiden kautta ja hallitsi peliä täysin. Ehkä jollain Pukin pöljällä päivällä olisi voitu maali saada, mutta selvästi puolikuntoinen Pukki oli.

Omissa whatsapp ryhmissä osa ihmetteli ja vinkuivat kun Huuhkajat keskittyy puolustamaan. Olisihan se tietysti ollut todella hienoa lähteä avoimeen iskujen vaihtoon Belgian kanssa, ja sitten ihmetellä kun hurlumhein jälkeen peli on hävitty 7-1. Minusta eilinen taktiikka oli täysin oikea, hyökkäyspään tekeminen vain oli luokatonta.

Tappio Venäjälle harmittaa edelleen, se peli olisi ollut voitettavissa. Ehkä se hylätty maali aiheutti ulospuhalluksen, eikä joukkue osannut asiaa käsitellä oikein.

Niin tai näin, mutta aivan helvetin hienoa oli nähdä Suomi jalkapallon arvokisoissa.

Tämäpä se, eri asia on, mitä asialle todella voisi tehdä. Leirittää A-maajoukkuetta Pohjois-Korean tapaan? Hyökkääminen olisi tosiaan ollut vaihtoehto, sitten nämä tyypit ihmettelisivät, miksi taululla lukisi 10-1 Belgialle. Belgian taito kääntää vastustajan pieninkin virhe tai pallonmenetys heti erittäin tehokkaaksi vastahyökkäykseksi oli se syy, miksi puolustettiin. Ja silti Belgia pääsi tekemään muutaman todella vaarallisen vastahyökkäyksen.

Belgian prässääminen korkealta tapaisi saman ongelman. Kun prässi puretaan, sieltä tullaan ja kovaa. Belgia on siis maailman parhaita, joten oli hienoa, miten saimme nähdä, millainen taso maailman huipulla maajoukkueissakin on. Saati sitten jossakin huippuseurajoukkueessa, jossa kuvioita hiotaan 10 kuukautta vuodessa jonkun huippuvalmentajan opeilla. Valitettavasti tällaiseen oppiin ei huuhkajan poikasilla ole saumaa. Jotta maajoukkue saavuttaisi tietyn tason, myös pelaajien tason pitää olla niin kova, että pallonhallintaan on mahdollisuus.

Venäjän ongelmana on sivumennen sanoen putinismi, sisäänpäin kääntyminen. Luulevat siellä, että Venäjän sarjan taitotaso riittää hiomaan tarpeeksi hyviä pelaajia. Ei riitä, ja varmaan tähän herätään sielläkin. Ikkunat auki Eurooppaan. Pelaajamassaa on paljon, joten kyllä sieltä pitäisi muutama Arshavin kuoriutua.

Suomi oli hienoa nähdä arvokisassa ensimmäistä kertaa. On ollut jotenkin epätodellista lukea kommentteja häviön jälkeen. Vaaditaan Kanervaa ulos ja sitä rataa. Valitettavasti on niin, että vaikka saisimme maailman parhaan valmentajan, hän ei pystyisi tekemään pelaajista yhtään parempia, koska kehitys tapahtuu seurajoukkueissa. Lisäksi, todennäköisesti jälki olisi Kanervaa huonompaa, koska Kanerva tuntee Suomen pelaajat täydellisesti. Jatkossa toivoisin Suomen pelaavan keskiryhmän maita vastaan aktiivisempaa peliä, se kehittää joukkuetta enemmän. On parempi pelata taitojen ylärajoilla kuin valita tuttua bussia niitäkin maita vastaan, joiden taitotaso ei ole paljoa Suomea korkeampi.

 

[Naurava Kulkuri]

Kyllä Suomi piti palloa ja tuli syöttämällä prässinkin alta pois vaikka välillä menikin roiskimiseksi. Pitkät pallot olivat osin myös tietoinen valinta, osa kanervalaista inhorealismia. Toki välillä myös osaamattomuutta.

Piti palloa silloin kuin kukaan ei antanut painetta. Ja sitten kun yksikin äijä kirmasi pallon suuntaan niin äkkiä pallo ylös. Ja tämä tosiaan ihan tietoinen taktinen valinta. Ei edes yritetty.

 

[Vellihousu]

Tää Kamara oli kyllä hyvä pitämään palloa ja tekee varmaankin paljon hyviä asioita, joita itse ei oikein osaa arvostaa. Silti mun mielestä Kamaran ratkaisut pallon kanssa oli lähes järjestäen tyhmiä.... ei peliä edistäviä. Pravuri oli pitkä kuljetus, joka päättyy syöttöön äijälle, joka joutuu heti vaikeuksiin. Ja varsinkin viimeisellä 20m tää Kamaran ajatusköyhyys näkyi.

Kamara on kuitenkin niitä harvoja Suomen pelaajia jotka pystyvät haastamaan ja kääntämään peliä nopeasti. Hän pelaa usein isolla riskillä jolloin menetyksiä tulee väistämättä.

Mikään elämää suurempi pelinrakentaja hän ei toki ole.

 

[Tadu]

Tää Kamara oli kyllä hyvä pitämään palloa ja tekee varmaankin paljon hyviä asioita, joita itse ei oikein osaa arvostaa. Silti mun mielestä Kamaran ratkaisut pallon kanssa oli lähes järjestäen tyhmiä.... ei peliä edistäviä. Pravuri oli pitkä kuljetus, joka päättyy syöttöön äijälle, joka joutuu heti vaikeuksiin. Ja varsinkin viimeisellä 20m tää Kamaran ajatusköyhyys näkyi.

Totta. Kamaralla on pallovarmuutta ja taitoa, mutta oikean ratkaisun valinta on välillä hankalaa. Toki johtuuko siitä, että kanssapelaajat eivät hakeneet paikkaa tarpeeksi aktiivisesti ja hyvin, vai Kamarasta… en osaa sanoa. Suomen parhaimmistoa toki kenttäpelaajista Sparvin ohella.

 

[Vellihousu]

Piti palloa silloin kuin kukaan ei antanut painetta. Ja sitten kun yksikin äijä kirmasi pallon suuntaan niin äkkiä pallo ylös. Ja tämä tosiaan ihan tietoinen taktinen valinta. Ei edes yritetty.

Nyt pitää muistaa missä oltiin pelaamassa. Arvokisoissa ei ole varaa ottaa helppoja tappioita ja siksi keskityttiin riskien välttelyyn.

Ylipäätään Suomen pallollinen peli on kehittynyt hurjasti siitä missä se on viimeisen 10 vuodenkin aikana pahimmillaan ollut.

 

[maken veivi jr.]

Totteleeko jalkapallo samoja lainalaisuuksia kuin jääkiekko tässä mielessä? Ei varmaankaan ainakaan ihan samoissa määrin.

Kyllä ne samat lainalaisuudet pätee ja palloa hallitseva pelityyli kehittää pelaajia ihan samalla tavalla huomattavasti enemmän.

Paljon korostuu myös maalivahdin jalalla pelaamisen taito. Esimerkiksi Suomen pallonhallintajaksot päättyivät usein pallon palauttamiseen Hradeckylle ja tässä Suomi ei ottanut riskejä, eli Luke taisi vain yhden kerran antaa lyhyen syötön viereen ja muuten pääosin roiskaisi pitkän mistä seurasi lähes poikkeuksetta pallonmenetys. Todettakoon myös, että Belgia ei prässännyt niin kovaa kuin mitä olisivat tehneet, jos olisi ollut oikeasti pakko laittaa kaikki peliin.

Arvoturnauksissa korostuu helposti prosenttipallo, koska alkulohkossa ei paranisi hävitä yhtään peliä. Kyllä tuossa ottelun lopussa näkyi miten kusessa Suomen puolustus oli, kun Belgia pääsi hyökkäämään vastaan, niin ettei Suomella ollut kaikki pallon alla. Pakko on vain puolustuksessa luottaa miesylivoimaan, kun materiaaliero on näin suuri mitä Belgian ja Suomen välillä on.

Samanlaista matkimista se futismaailmassa on myös noiden pelityylien suhteen, mitä vaikka lätkässä, mutta tällä hetkellä ei taida olla yhtä selkeää tapaa millä kaikki yrittäisivät pelata. Itse sanoisin, että se modernein/paras tapa tällä hetkellä on yllätys yllätys pelinopeudessa.

Hyökkäämisessä huippujoukkueet yrittävät tehdä maalipaikat sellaiseksi, että maalit tehtäisiin mahdollisimman läheltä maalia, mikä korostaa laitapuolustajien ja peliä tekevien keskikenttäpelaajien taitoa antaa matalia keskityksiä boksiin. Eli siinä missä ennen Litmasen tyyppiset kaverit hakivat sitä läpisyöttöä maata pitkin, niin nykyään parhaat pelintekijät esim. De Bruyne ja Bruno Fernandes osaavat antaa kovan pallon boksiin topparien ja maalivahdin väliin.

Suomikin haki tätä samaa juuri noiden wing backien kautta ja esimerkiksi Pohjanpalon vahvuus on juuri näiden pallojen sisäänlaittamisessa.

Kannattaa verrata vaikka tässä Saksaa ja Espanjaa. Miten nopeasti Saksa hyökkää ja miten hitaasti Espanja hyökkää. Saksalta löytyy myös yksi kisojen parhaita maalivahteja, mitä tulee tuohon edellä mainittuun veskarin jalalla pelaamiseen.

 

[fat of the land]

Kyllähän se meni niin, että tässä rakenneltiin pohjia sille, että arvokisoissa tullaan käymään. Menee vielä pitkään, että huuhkajien toiminta on muuta kuin isojen maiden haastoa ja kilpailua muiden keskitason maiden kanssa. Painottuen lähinnä onnistumisiin karsinnoissa ja kisavierailuihin, joissa tavoite olisi hyvä olla jatkoon pääsy alkulohkosta. Ei se loppujen lopuksi ollut kuin muutaman sentin paitsiosta kiinni. Vähän harmittaa Pukin ja Sparvin huono kunto, mutta minkäs teet.

Hieno turnaus, saa olla kaikin tavoin ylpeä suomalaisesta jalkapallosta ja fanit näyttivät miten class-act tuo porukka on. Jatkoa odotellessa.

 

[Peltinen]

Päinvastoin, kisoihin mentiin omalla pelillä, jossa tilanteita oikeasti rakennettiin pallonhallinnan kautta. Sen Kanerva toi joukkueeseen. Kisoissa sitten loppui valmennukselta kaikki usko.

Vai oliko niin, että karsinnoissa vastaan tuli kesken sarjakauden lyhyellä valmistautumisella pääosin alemman keskitason joukkueita, poislukien Italia, jolle hävittiin pari kertaa aika samalla tavalla kuin näissäkin kisoissa? Nyt kun vastassa oli huolellisesti valmistautuneita Euroopan huippumaita, niin materiaalieroa ei pystynyt enää piilottamaan ja oltiin 270 minuuttia pesukoneessa. Tosin tuo surkea Viro-ottelu vähän pistää epäilyttämään, että tämän päivän Suomi olisi ottanut turpaan myös karsintojen Suomelta ja varsinkin Venäjää vastaan esitys oli iso pettymys.

Ennen kisoja olin vähän sillä mielellä, että pisteitä on turha odottaa ja maalikin olisi kiva. Se maali sieltä sitten onneksi saatiin ja sillä peräti kolme pistettä, joten siinä mielessä turnaus meni voiton puolelle ja pääasia on, että nyt on nähty Suomi arvokisoissa eikä tulosta tarvinnut kovasti hävetä. Seuraavaa arvokisapaikkaa joudutaan varmaan taas hetken aikaa odottamaan.

 

[K.A.H]

Hienosti taisteli Suomen joukkue, ei voi muuta sanoa. Taso vaan oli vielä toistaiseksi hiukan liian kova, kun käytännössä näissä kolmessa pelissä ei päästy yhdessäkään kunnolla hyökkäämään. Tietysti se oli taktinenkin valinta, koska muutoin olisi omissa kolissut aikas monta kertaa, ja toisaalta pelattiin kaksi vieraspeliä mikä on jalkapallossa aina hankala paikka. Siksi en tykkää tästä systeemistä, että kisat jakautuvat eri maihin, koska osa joukkueista saa todella isoa etua siitä kun saavat pelata kotikentällään kaikki alkulohkon pelit.

Mutta mutta, kyllä tuo Suomen jengi yhtä Litmasta olisi kaivannut tuonne rauhoittamaan peliä, ja antamaan sellaisia syöttöjä, jotka ovat oikeastaan mahdottomia saada onnistumaan mutta Kuningas onnistui niissä silti. Harmi ettei vastaavaa ukkoa tällä hetkellä Suomesta löydy. Hradeckya lukuunottamatta Suomen pelaajat olivat yksilötasolla vielä aika köykäisiä näissä piireissä, ei voi mitään. Noh, reilun vuoden kuluttua MM-kisoissa sitten uusi yritys ja silloin alkulohkosta jatkoon niin että heilahtaa!

 

[Jeffrey]

Vai oliko niin, että karsinnoissa vastaan tuli kesken sarjakauden lyhyellä valmistautumisella pääosin alemman keskitason joukkueita, poislukien Italia, jolle hävittiin pari kertaa aika samalla tavalla kuin näissäkin kisoissa? Nyt kun vastassa oli huolellisesti valmistautuneita Euroopan huippumaita, niin materiaalieroa ei pystynyt enää piilottamaan ja oltiin 270 minuuttia pesukoneessa. Tosin tuo surkea Viro-ottelu vähän pistää epäilyttämään, että tämän päivän Suomi olisi ottanut turpaan myös karsintojen Suomelta ja varsinkin Venäjää vastaan esitys oli iso pettymys.

Omaan silmään nyt lähdettiin liiankin varovasti otteluihin. En tällä tarkoita sitä, että olisi mihinkään hurlumheihin pitänyt lähteä mukaan, mutta jotain muuta olisin kaivannut kuin tämä 5-3-2 bussi parkkiin. Kuitenkin viime vuosina saatu ihan isoja päänahkoja koviltakin mailta myös sillä 4-5-1 formaatiolla.

Varovaista pelitapaa korosti prässipelaamisen onnistuminen, ja siinä onnistuttiinkin hienosti otteluiden aluilla. Kuitenkin se juoksuvoima ja fysiikka loppui melko nopeasti meidän pelaajilta kesken, joka on se toinen ihmetyksen aihe. Ymmärrän sen, ettei pelillisesti olla kovempien maiden tasolla, mutta fysiikassa näin suuren eron selittely on vähän hankalampaa.

Nämä kaksi teemaa, eli liiallinen varovaisuus ja fysiikan puute myös söivät toinen toisiaan vaihtojen kautta. Pukki ja Pohjanpalo saivat lönkötellä otteluiden lopulle asti, samalla kun meidän kuitenkin eturivien pelaajia Jenseniä ja Forssia pääsi kentälle muutamiksi minuuteiksi. Samalla keskikentälle tuotiin varovaisesti lisää kokemusta Kaukon muodossa, ja hienoita otteita esittänyt Valakari loisti penkkiveikkona. Belgiaa vastaan Soirin aikaisempi hieno energia palkittiin Alhon peliminuutteina.

Ei tässä missään nimessä päätä kannata pensaaseen laittaa. Hienosti koko joukkue taisteli, enkä muista koska olisin itse ollut mistään niin onnellinen kuin Tanska ottelusta. Ehkä tästä kuitenkin voi ottaa oppia tulevaan. Jatkossa toivottavasti ensimmäiset pari viikkoa valmistautumisleiristä juostaan paljon paljon enemmän - ja samalla valmennusjohto uskaltaisi ottaa jatkossa vähän enemmän riskiä.