Kisat ohi Suomen osalta, eli nyt pääsee tuijottamaan töllöä taas perinteisemmällä tavalla, eikä tarvitse enää toivoa mitään erikoisia tuloksia. Mutta jalkapallo jatkuu huuhkajilla kuitenkin, syyskuussa pelataan taas jo MM-karsintoja.
Suomalaisten pelaajien (ja samalla koko maajoukkueen) kannalta olisi parasta, että pelaajia pääsisi pelaamaan parempiin sarjoihin. Turha unelmoida jostain Real Madridista tai Manchester Citystä, mutta hyvä tavoite olisi saada pelaajia esim. pienempiin Valioliigan tai Bundesliigan seuroihin, keskisuurin seuroihin Hollantiin jne. ja tietenkin pelaavaan rooliin. Siellä tulisi kuitenkin huomattavasti kovempia pelejä ja kokemusta kuin vaikkapa Tanskan tai Ruotsin liigoista.
EM-kisat tarjosivat pelaajille näyttöpaikan myös uran jatkoa ajatellen. Harmi kyllä, ei tuolta varmastikaan kovin moni kerännyt kovin suuria plusmerkintöjä scouttien papereille. O’Shaughnessy nyt hyvin todennäköisesti siirtyy Veikkausliigasta muualle ja luultavasti Pohjanpalokin saa nostetta, mutta muiden osalta vaikea nähdä statuksen nousseen kovin merkittävästi.
Huuhkajien seuraavana tähtäimenä (oli sitten realistista tai ei) täytyy olla MM-kisat, jotka pelataan puolentoista vuoden päästä Qatarissa. Seuraavat EM-kisat puolestaan ovat Saksassa kesällä 2024. Kanerva ja kumppanit joutuvat nyt varmasti miettimään myös aika paljon tulevaa, kunhan nämä kisat on saatu analysoitua.
Mitään totaalista nuorennusleikkausta ei ole tarvetta - eikä mahdollistakaan - tehdä, mutta joukkue tulee väkisinkin muuttumaan jonkun verran. Muutosprosessi alkanee jollain tavalla jo syksyn peleissä. Koitetaanpas vähän kartoittaa Suomen tulevaisuuden tilannetta pelipaikoittain, pelaajien nimien perässä suluissa nykyinen ikä.
Maalivahdit:
Hradecky (31) on vasta parhaassa iässään ja luultavasti ykkösvahti ainakin tuohon EM2024-projektiin asti. Ja hyvä niin, koska lienee jatkossakin yksi Suomen tärmeimmistä pelaajista. Jesse Joronen (28) on ihan kelvollinen varamies, jos vaan pääsee jatkossakin pelaamaan seuratasolla.
Topparit:
O’Shaughnessy (26) sai kehuja Kanervalta. Jos ura vieläpä etenee, niin lienee pitkään tulevaisuudessakin vakiomies avauksessa. Sen sijaan Toivio (33) ja Arajuuri (33) alkavat jo olla maajoukkueuransa ehtoopuolella, eikä olisi mikään jymy-yllätys jos esim. Toivio ilmoittaisi lopettavansa. Toki ihan huipputasolla pelaa paljon vanhempiakin toppareita, eli ikä sinällään ei ole mikään este vielä vuosiin kummankaan pelaamiselle, mutta kun ura tästä tuskin kummallakaan enää merkittävästi kehittyy, niin itse Kanervana alkaisin kyllä ajamaan nuorempaa osastoa tilalle. Arajuuri tsemppaisi varmasti joukkuetta penkiltäkin käsin.
Toppareihin Suomen maajoukkueen pärjääminen tuskin jatkossakaan kaatuu. Suomesta löytyy isoja, urheilullisia ja taistelevia pelaajia helpommin kuin keskikentän kikkailijoita tai maalitykkejä... Sauli (27) ja Leo Väisänen (23) sekä Thomas Lam (27) ovat varmaankin vahvimmilla tulevaisuuden toppareiksi. Kisajoukkueessa mukana oli myös Robert Ivanov (26) ja nuorisokaartista yksi mielenkiintoinen nimi voisi olla ainakin Ruotsin divarissa pelaava Robin Tihi (19). Juhani Ojalan (32) voi siis ehkä suosiolla unohtaa.
Laitapakit / Wingbackit:
Kisoissa vastuun kantoivat Raitala (32) ja Uronen (26). Muita vaihtoehtoja ainakin Albin Granlund (31), Juha Pirinen (29), Nicholas Hämäläinen (24), Nikolai Alho (28) ja Pyry Soiri (26). Ikärakenteen osalta ei varsinaista ongelmaa, tosin aika paljon taitavat nämä pelaajat painottua vasemmalla laidalle.
Sen sijaan pelaajien tason kanssa on ja taitaa tulla olemaankin ongelma. Meillä on pakkeja, jotka ovat ihan kelvollisia puolustamaan myös kovia vastustajia vastaan. Ja sitten meillä on jokunen kohtalainen hyökkäävä laitapelaaja. Mutta meillä ei ole yhtään sellaista laadukasta pelaajaa, joka pystyisi hoitamaan molemmat roolit.
Jos jatketaan 5-3-2 systeemillä, niin taso riittää heikompia maita vastaan ja kovempia maita vastaan voidaan edelleen puolustaa alhaalla ja tiiviisti. Mutta pelipaikkana wingback on niin vaativa, että tällä pelaajamateriaalilla lienee jatkossakin turha odottaa että hyökkäyspelaaminen kärkimaita vastaan olisi merkittävästi parempaa. Junioriosastoon en ole perehtynyt, mutta vähän epäilen että sieltäkään suunnasta ei ole lähivuosina apuja luvassa.
Keskikenttä:
Kamara (25) voi olla Suomen keskikentän johtotähti vielä seuraavat kymmenen vuotta, mikä on iso asia meille. Mutta kavereiden suhteen Kanervalla riittää mietittävää. Sparv (34) pärjäsi edelleen vaikeista lähtökohdista huolimatta, mutta väkisinkin kapteenilla on jo maajoukkuekammassaan käytössään viimeiset piikit.
Lod (28) jatkanee myös avausmiehistössä, mikäli sitten esim. reissaaminen Yhdysvalloista ei ala rasittaa liikaa. Schüller (30) ja Taylor (26) ovat myös käyttökelpoisia tulevissa karsinnoissa. Onni Valakari (21) on kuitenkin se nuori heppa, johon näkisin mielelläni panostettavan. Toivottavasti onnistuu Kyproksella ja pomppaa sieltä isompaan sarjaan.
Muuten taitaa kyllä olla varteen otettavat vaihtoehdot aika vähissä? Jos Joni Kaukon (30) siirtyminen Intian liigaan pitää paikkansa, niin eiköhän maajoukkuepelitkin ole sitten siinä. Ja ehkä ihan hyvä niin. Mahdollisia tulevaisuuden nimiä lähivuosiksi ovat varmaankin ainakin viime kaudella Wimbledonissa ykkösliigaa pelannut Jaakko Oksanen (20) sekä Ranskan kakkosliigaan äskettäin siirtynyt Naatan Skyttä (19).
Hyökkääjät:
Pukki (31) saattaa ihan hyvin vetää ykköstykkinä seuraaviinkin EM-kisoihin asti. Mutta ei tilanne mitenkään huono ole muutenkaan: jos Pohjanpalo (26) ja Jensen (23) saavat selätettyä viime vuosina rassanneet loukkaantumishuolensa ja Forss (22) jatkaa kehittymistään, niin pelipaikoista voi tulla jopa pientä tervettä kilpailua.
Lasse Lappalainen (22), Rasmus Karjalainen (25) ja Jasse Tuominen (25) ovat käyttökelpoisia varamiehiä ainakin karsintapeleihin. En tiedä onko pikkuhuuhkajista tulossa millaisia talentteja (Fagerström, Olysanua, Sarr?), mutta jos ei ole, niin ainakaan väkisin ei tarvitse alkaa nostella junnuja mukaan.