Hieman kiekkoa sivuten, mutta tässä muutamat omat kokemukset homoista / lesboista jne.
Case saksalainen vaihto-opiskelija:
Lyhyehkön projektin aikana sain oman
vieraan majoitettavaksi viikoksi. Ennen maahan saapumista hän kertoi vaivaantuneeseen tyyliin olevansa homo. Totesin, että selevä, ei ole ongelma. Viikon aikana saunottiin moneen otteeseen ilman mitään hulabaloota. Eräänä päivänä tämä tuli luokseni ja sanoi, että on ihastunut minuun. Totesin vain, että sori vaan, ikävä kyllä ihteeni kiinnostaa pinperon räpläys. Homma ok.
Case random jätkä baarissa:
Sain kerran hyvän idean lähteä vetämään soolokännejä. Eksyin tuntemattoman joukkion pöytään, joka toivotti tervetulleeksi istumaan iltaa. Erään jätkän kanssa juttelin tovin niitä näitä. Hauskan oloinen perus jamppa. Illan aikana kävikin ilmi, että hän on homo.
Case kaveri koulusta:
Meillä oli sekalainen kaveriporukka. Jo tuolloin oma huumori oli mustaa ja jotain aivan hirveää. Eräänä päivänä lähdin koulusta parin tytön matkassa. Siinä sitten tuli heitettyä legendaariseen tyyliin "lepakoita vintillä" - aiheisia vitsejä väsyneen päivän päätteeksi. Toinen tytöistä oli kovin hiljaa. Seuraavana päivänä sain tietää, että hän oli lesbo. Käsi ylös virheen merkiksi huonosta huumorista ja vielä siinä tilanteessa.
Mitä olen itse näistä oppinut ja mikä on homman ydin?
- Näistä ketään en osannut "epäillä" ja "lokeroida", ennen kuin itse toivat asian ilmi.
- Olen vielä elossa.
- Jos ihan arkielämässä monille voi olla vaikeaa tuoda asia ilmi, niin tuskin erilaiset piirit ja ympäristöt niiden tuomien paineiden kera helpottaa asiaa.
Joku pitää naisista, joku miehistä, joku molemmista, joku ei kummastakaan, joku kiekosta, joku salibandysta, joku Ikean kynttilänjalasta ja kokispullon pienestä reiästä. Mitäs helvetin väliä sillä on, koska ei se meille muille kuulu millään tavalla.
Onneksi kehitys on parempaan päin.