Tässä ketjussa ihmetyttää se, että muutamat kirjoittajat väittävät, että Hifkin peleistä ei tällä hetkellä katsojat nauti. Tästä vaan olen eri mieltä. Olennaisesti tärkeämpää on voittaa pelejä kuin pystypaini-kamppailut.
Itse en kyllä voi sanoa nauttineeni näkemistäni HPK- ja Blues-matseista.
Tuo Baxterin kiekko ei ole mielestäni edes taitokiekkoa. Hyökkäyksissä ei tunnu olevan oikein mitään järkeä, mutta silti voittoja tulee. Olen siis semityytyväinen, koska menestyminen on kivaa, mutta tällä hetkellä matseissa oleminen ei. Ei vain tee mieli maksaa edes niistä halvimmista lipuista, joihin tungetaan ne helvetin rival-vastustajien lisätkin.
Blues-matsissa taklattiin muutaman kerran mehukkaasti, mutta paikkoja oli enempäänkin. Enkä tässäkään tarkoita sitä ääripäätä, jossa ryntäillään päättömästi hakien vain taklauksia. Tämä tyyli ei johda kuin vastustajan ylivoimahyökkäyksiin. Ehkä ratkaisu olisi sitten ne jonkun mainitsemat fyysiseen peliin kykenevät vahvistukset. Tosin senkin voi unohtaa, sillä heidän tulisi olla suomalaisia.
Kyllähän todella taitavaakin kiekkoa on mukava katsoa, mutta - kuten mainittua - HIFK:n nykyinen kiekko ei ole sitäkään. Missä hienot kuviot, taitavat syötöt, suoraviivaiset nousut maalille ja nopeat hyökkäyksiinlähdöt? Nykyisessä pelityylissä minimoidaan virheet ja odotetaan vastustajan tekevän niitä. Baxter-kiekossa luistellaan alas viidellä miehellä odottamaan vastustajan hyökkäystä, eli annetaan ilmaiseksi vastustajalle hallinta. Blues yritti ottaa tarjotun hallinnan, muttei onnistunut täydellisesti. Mitenköhän käy Kärppiä vastaan, kun he saavat taitavan myllynsä pyörimään?
Lisäksi hyökkäyksien aloittaminen näyttää todella tuskaiselta. Ei siinä mitään, jos olisi jokin tietty kaava, joka ei vain tässä vaiheessa kautta toimi vielä. Mutta kun lähdöissä ei tunnu olevan mitään järkeä. Laiturit painavat siniselle ja jäävät seisovin jaloin odottelemaan. Lopulta avaus pienen hidastelun jälkeen tulee, mutta vastustajat ovat jo hyvissä ajoin ottamassa niitä vastaan siinä missä meidän omat laituritkin.
Mitä virheiden välttelyyn tulee, niin Blues-ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä se oli kyllä HIFK, joka teki niitä virheitä. Vastustaja ei vain saanut hyödynnettyä kaikkia paikkojaan. Bluesin annettiin hallita toista erää vapaasti ja HIFK:n maalilla oli älyttömän paljon seisomapaikkoja. Ihme, että selvittiin.
Kolmannessa erässä alkoi jo olla vauhtia, mutta HIFK otti tärkeimmässä paikassa muutamia jäähyjä, joista onneksi selvittiin. Onneksi Levonen sitten tasoitteli antamalla Bluesille muutaman, jolloin HIFK sai rauhoitettua ja vietyä pelin jatkoajalle asti. Itse odottelin jo toisessa erässä ottelun päättymistä, niin tylsistynyt olin. Oikeastaan vain jännittävä rangaistuskilpailu sai pulssin kohoamaan - kolmen vetäjän tyyli on todella paljon yleisöystävällisempi, vaikka itse rangaistuskilpailu onkin vähän mauton tapa ratkaista ottelu.
Palatakseni itse pelityyliin, toivon, että Pikkaraisen ja Pesosen paluut tuovat HIFK:n peliin hieman kovuutta ja suoraviivaisuutta. Tosin hekään eivät pysty vaikuttamaan siihen, miten hyökkäykset alkavat. Polkukoneiksi tai kynäilijöiksi heistä ei ole, toisaalta rymistelemään on. Ehkä ongelma sitten on materiaalissa, joka ei natsaa Baxterin tyylin kanssa?
Ässä-pelin kommenttien perusteella sama meno on jatkunut sielläkin. Joka tapauksessa voittoja tulee ja moni täältäkin tuntuu olevan tyytyväisiä tilanteeseen. Itsekin myönnän voittojen lämmittävän mieltä, kunhan ei tarvitse olla maksaa päästäkseen katsomaan tuota tyyliä, millä voitot tällä hetkellä tulevat.