Pöh, Baxter aloittaa painottamalla voittamista. Tietenkin, kun joukkueen fyysinen osasto on melkein kokonaan sairaslistalla. Nielikäisen jääaikaan vetoaminen on huvittavaa, koska hän on nelosketjun pelaaja tai 13. hyökkääjä jatkossakin. Nielikäinen on roolipelaaja voittavassa HIFK:ssa, johon meillä on varaa, jos muu joukkue osaa oikeasti pelata lätkää ja voittaa pelejä. Ensin pitää siis osata pelata lätkää ja voitaa pelejä. Kaikki muu tulee sen jälkeen ja on kuorrutusta kakkuun. Näin sen pitää olla tulosurheilussa.
Tottakai kaikki haluaisivat olla kauden 06-07 Anaheim tai sm-liigasta kauden 97-98 HIFK. Pitkässä juoksussa et menesty, jos tavoite on "täydellinen" jääkiekko. Pitää vähän tinkiä ja tyytyä olemaan v. 2007 Kanadan maajoukkue, jos haluaa voittaa kaudesta toiseen. Pitää muokata brändiä sellaiseksi, että se tuo aina menestystä. Tämä ei tarkoita kääntämistä selkää wanhalle brändille, vaan sen muokkaamista uudelleen sellaiseksi, että HIFK taistelee periksiantamattomana, fyysisenä ja voittavana joukkueena mestaruudesta kaudesta toiseen. Vaalitaan perinteitä, mutta vähän kokeneempana ja viisastunena lätkäjenginä. Jos ärsytetään muita joukkueita ja kannattajia, niin entisen fyysisen yliotteen lisäksi ärsytetään sillä, että vastataan huutoon vain tarvittaessa ja kauden päätteeksi pokataan kultamitalit. Tämä tehdään pelaamalla nykyaikaista, p-amerikkalaista, fyysistä ja voittavaa 2000-luvun lätkää.
En ymmärrä niitä mielipiteitä, joissa vaaditaan HIFK:n pitäytyvän sellaisissa pelitavoissa, joihin kuuluuvat kontrolloimattomat ylilyönnit ja kaikenlainen hölmöily. Se on tappioiden tie. Blues Brotherseilla oli motto. "We are on a mission of God." Eivät he hölmöillen pärjänneet takaa-ajajia vastaan. Heillä oli selkeä päämäärä ja kaikki tekeminen tähtäsi tehtävän menestyksekkääseen toteuttamiseen. Blues Brothersit muuttivat luovasti toimintatapojaan, soittivat jopa Country & Western-musiikkia, jos tehtävä niin vaati. Samaa joustavaa osaamista, joka tuottaa voittoja jäällä, odotan HIFK:lta.
Tottakai kaikki haluaisivat olla kauden 06-07 Anaheim tai sm-liigasta kauden 97-98 HIFK. Pitkässä juoksussa et menesty, jos tavoite on "täydellinen" jääkiekko. Pitää vähän tinkiä ja tyytyä olemaan v. 2007 Kanadan maajoukkue, jos haluaa voittaa kaudesta toiseen. Pitää muokata brändiä sellaiseksi, että se tuo aina menestystä. Tämä ei tarkoita kääntämistä selkää wanhalle brändille, vaan sen muokkaamista uudelleen sellaiseksi, että HIFK taistelee periksiantamattomana, fyysisenä ja voittavana joukkueena mestaruudesta kaudesta toiseen. Vaalitaan perinteitä, mutta vähän kokeneempana ja viisastunena lätkäjenginä. Jos ärsytetään muita joukkueita ja kannattajia, niin entisen fyysisen yliotteen lisäksi ärsytetään sillä, että vastataan huutoon vain tarvittaessa ja kauden päätteeksi pokataan kultamitalit. Tämä tehdään pelaamalla nykyaikaista, p-amerikkalaista, fyysistä ja voittavaa 2000-luvun lätkää.
En ymmärrä niitä mielipiteitä, joissa vaaditaan HIFK:n pitäytyvän sellaisissa pelitavoissa, joihin kuuluuvat kontrolloimattomat ylilyönnit ja kaikenlainen hölmöily. Se on tappioiden tie. Blues Brotherseilla oli motto. "We are on a mission of God." Eivät he hölmöillen pärjänneet takaa-ajajia vastaan. Heillä oli selkeä päämäärä ja kaikki tekeminen tähtäsi tehtävän menestyksekkääseen toteuttamiseen. Blues Brothersit muuttivat luovasti toimintatapojaan, soittivat jopa Country & Western-musiikkia, jos tehtävä niin vaati. Samaa joustavaa osaamista, joka tuottaa voittoja jäällä, odotan HIFK:lta.