IFK-asiantuntijat tällä palstalla vakuuttavat että pelikirja on so last season
Tuolla "voimasuhteet-ketjussa" joku palstaveli vihulaisten riveistä kirjoitti kieli poskessa, että jos IFKta valmentaisi Antti Pennanen niin mestaruus voitaisiin jo jakaa. Kyllä näitä otteita katsoessa väkisinkin tulee mieleen, että mitä joku Pennanen tai Manner saisi aikaan tällä materiaalilla? Mitään toisteisuutta IFKn pelissä ei edelleenkään ole,
Tota noin... Kenen poskessa sen kielen on oltava, että mestaruus jaetaan jo joulukuussa?
Ja mitä siinä pelikirjassa pitäs lukee? Että pakki syöttää oman maalin takaa pakille, joka avaa keskelle leikkaavalle laiturille, joka nostaa jalalla keskialueen yli, lyö liinat kiinni hyökkäyssinisen jälkeen ja kauniissa kaaressa lentävän jäähileen keskeltä antaa kauniskaarisen lätyn keskikaistalle kiitäneen sentterin lapaan? Olisko hyvä? Ja toistetaan tarvittaessa, kunnes riittävä määrä maaleja on tehty? Kysytääs Iso-Joen mielipidettä tollaseen toistuvaan toimintatapaan:
Entä riittäsköhän Tuulolan pelinlukutaito kohtaamaan pelitapaa noudattavan Paten?
Ei ei, ei se pelitapa varmaankaan tuota voi tarkottaa, kun näyttää aika vaaralliselle. No mitäs sitten?
Itseasiassa, nyt kun muistelen, niin tiedänhän mäkin yhden maailman parhaista jääkiekkoketjuista, joka taatusti pelasi prikulleen valmentajan laatiman pelitavan mkaisesti, ja hyvin pelasikin. Klap - klap - klap ja maali.
Elettiin seittemänkymmentälukua, ja Mihailov - Petrov - Harlamov näytti miten lätkää pelataan. Mutta aika ajoi ohi.
Punakone ryytyi, jopa hävisi. Suunnitelmatalous otti ensiaskeleita uuden uljauden suuntaan, ja pani pihalle tuloksenteossa epäonnistuneen Tarasovin. Vittu kenkää! Jihaaa, edistys oli saapunut kommunismiinkin!
Tilalle nostettiin tiukasta kurista ja äärimmäisestä suunnitelmallisuudestaan tunnettu Tihonov.
Kyllä nyt taas nostetaan perkele pelitavat ja -kirjat kunniaan, riehakoi keskusjohto. Ja luotti valmentajaansa.
Vaihtuvan vuosikymmenen kunniaksi Tihonov pohti ankarasti, että miten niitä kanukkeja ja jenkkejä vastaan pitäskään pelata, jotta a) pysyttäis ylipäätään hengissä ja b) voitettais pelejä.
Ensin luiskaan joutui vanheneva alkuperäinen punakone, ja tilalle hankittiin uusi. Etsimällä etsittiin oikein nuoria kepeäjalkaisija ja erittäin taitavia kavereita. Vastoin kaikkea aiempaa tekemäänsä, Tihonov pakotti kolmikon pelaamaan omien taitojensa ylärajoilla juuri taitoon ja reagointikykyyn perustuvaa lätkää. Punakone 2.0 päivitettiin menestykseen kokoonpanolla Krutov-Larionov-Makarov, jolla hallittiin lätkämaailmaa suvereenisti10 vuotta. Pelaamalla yksilöiden taitoon ja reagointikykyyn perustuvaa lätkää. Kahdeksankymmentä-luvulla. Siis 30 vuotta sitten. Voisko sitä kutsua last seasoniksi? 30 vuotta sitten?
Vauhti yhdistettynä ennakoimattomuuteen oli se ase, jolla pärjättiin pohjoisamerikan puunhakkaajia ja ruotsalaisia jääpalloilijoita vastaan. Klipin helmenä on ruotsalaisen päävalmentajan näkemys maitten välisen taitoeron tasoittumisen aikataulusta ajassa 2:00 sekä Larionovin aika selkeä näkemys pelikirja tai -tapakysymykseen: 3:12
Klippi kannattaa katsoa varovasti, vauhti saattaa huimata:
Eilen mielensäpahoittajat ottivat osumaa Atten levitellessä käsiään. Ihan hirveetä.
Heidän ei kannata tuota klippiä katsoa lainkaan... Tulee trauma.