Tänään luovutin. Ensimmäisen kerran ikinä. Rupesin miettimään, mistä se johtuu, koska ei tämä pidemmällä kaavalla niin ainutlaatuista ole. Tulin lopputulokseen, että tämä kausi on ollut moottorisahansyöjän kauden ja perus Liiga-Jokerit -kauden sekoitus. Löysin muutaman yhtäläisyyden.
Kakkaisella kaudella IFK:lla oli taas jäätävän kova jengi, kuten tälläkin kaudella. Peli oli kuitenkin jotenkin tuskaista eikä edes johtavat pelaajat(Peltonen, jne.) pystyneet pelastamaan kammottavaa loppua. Tällä kaudella on näkynyt samanlaista kummallista sähläämistä ja tuskaista pusertamista. Molemmilla kausilla on ollut myös kahden kerroksen väkeä. Tällä kaudella ykköstykkien takana on ollut valtava läjä tehottomia alisuorittajia, jotka ovat pikku väläytysten jälkeen luultavasti loukkaantuneet tai taantuneet tunarien tasolle.
Perus Jokerit-jengiin vertaus osuu sen verran, että jengissä on liikaa kuvasta katoavia tähtistatuksen pelaajia ja laadukkaita työmyyriä, joilta olisi lupa odottaa tasaisempaa sekä tehokkaampaa peliä läpi kauden. Nyt on nähty liikaa "tulen töihin" -pelaajia, joista paistaa kaikenlaisen palon puute tyhjän hallin ylimmille riveille saakka. Tämä näkyy mielestäni kaikkein selkeimmin siinä, kuinka kovaa ja rumasti Turusta vastaan on saanut pelata. Pahimmillaan joku joukkuekaveri on käynyt tuijottelemassa, mutta heti seuraavassa vaihdossa vastustajan pakki saa yrittää pistää polvea paskaksi tai koukkia Turusen kasseja irti. Näin pitkässä runkosarjassa olisi aivan hyvin voinut käyttää yhden pelin siihen, että kuittaa nuo törkeydet. Ainakin se olisi antanut omille pelaajille singnaalin, että omien puolta pidetään.
Kolmas asia, johon olen kiinnittänyt huomiota, on tällä kaudella tulleiden naurettavan alokasmaisten kiekollisten virheiden, törmäilyjen, kardinnalisähläysten sekä selkärangan katkeamisen määrä. Ja nimenomaan maaliin johtaneiden henkilökohtaisten virheiden määrä. Tänään tarjottiin läpiajo, viime pelissä Engren hörppäsi tasatilanteessa ja perään nelosketju pelasi todella(!) huonon vaihdon. Nämä tilanteet ovat kuitenkin vain jatkumoa koko kauden jatkuneelle kärsimättömälle söheltämiselle, joiden vuoksi edes selkeä kotijohto ei ole vähentänyt jännitystä.
Mikä on mennyt vikaan ja mikä voisi olla ratkaisu? En tiedä. Ylläolevat ovat omia henkilökohtaisia huomioita, jotka saattavat ehkä olla pötyä ainakin osittain. Ehkä tämä on vain tällä hetkellä tapa purkaa jäätävää pettymystä, joka purkautui tänään, kun IFK luovutti. Niin tein minäkin. Salaa toivon, että tämäkin kidutusten kausi lopetettaisiin tähän: Kärpille pytty runkosarjan voitosta ja Nakkikattila jakoon ensi kaudella. Jäiset nakit syötän naapurin sedälle.
En siis syytä eikä kiinnosta syyttää valmentajaa tai yksittäisiä pelaajia. Ehkä kaipaan vaan enemmän tunnetta peliin...
Lopuksi jotain positiivista. Kiitos Winberg ja Teräväinen. Jatksan uskoa tuleviin kausiin näiden rohkeiden nuorten herrojen vuoksi.