@BOL Hieno, perusteellinen selonteko kysymykseeni. Kiitos, harvoin pääsee lukemaan palstalla noin jäsenneltyä ja analyyttista tekstiä. Ymmärrän nyt huomattavasti paremmin mitä ajoit takaa.
Lienee totta, että rymistelyllä ei enää pärjää tai jos haluaa pärjätä, vaatisi pelaajat osastoa Kanadan maajoukkue joka itselleni tuli heti mieleen ennen kuin lauseesi loppuun. Tästä huolimatta minä kaipaisin yhä edelleen sellaista IFK:ta, joka taklaa. Koska se on minun silmissäni viihdyttävää lätkää.
Taklaaminen tai taklaamatta jättäminen ovat paitsi pelaajan omia päätöksiä, myös pelitavallisia asioita. Valitettavan usein viime vuodet pelitapa on suosinut taklaamatta jättämistä. Tämä voi olla monesti järkevää, mutta etenkin Nordiksella pelatessa moinen muniinpuhaltelu on masentavaa.
Toki perustellusti voidaan kysyä, mikä on IFK:n pelillinen identiteetti ja miten se näkyy? Mikä sen pitäisi olla? Mä en oikeen osaa sanoa mikä se nyt on.
Monet perinteiset seurat, organisaatiot ja jopa bändit varmasti kohtaavat saman haasteen: miten voi uudistua ja pysyä kehityksessä mukana ilman, että kadottaa juurensa tai ne seikat, jotka tekivät ko.hommasta sen, jota osa rakastaa ja osa vihaa?
Kaikkien miellyttäminen tai siihen pyrkiminen ei ole mun silmissä juuri koskaan tavoiteltava vaihtoehto. Tuossa ylempänä BOL ansiokkaasti analysoi brändiä ja identiteettiä, sen olemassaoloa ja olemusta. Voitaneen sanoa että IFK:lla tämä brändi, on se sitten median luoma tai paisuttelema tai haamu menneisyydestä, joka tapauksessa se ON. Ja se on ehkä koko Liigan tunnetuin. Se on asia jota ei pitäisi hukata, vaan ehkä officella voitaisiin tunnistaa ne osa-alueet joita halutaan vaalia vuonna 2022.
Toisaalta Peltonenhan tätä duunia teki pestinsä alussa. Isompi haaste taitaa olla se, miten ne saisi näkymään kentällä. Tulosten taakse katsominen ei pidemmän päälle lämmitä, jos peli kuitenkin silmällä katsottuna näyttää säälittävältä.