Joukkueen osan - vaikkapa puolustuksen - "kiekollisuus" on niin paljon muutakin kuin materiaalin muodostavien yksilöiden pistemäärät. HPK:n kohdalla kirjoitin viime kaudella jo tammikuun IFK-HPK -ottelun jälkeen, kuinka vakuuttava HPK oli kontrolloidun ja aktiivisen joukkuepelaamisensa vuoksi.
Missä vaiheessa päättynyttä kautta IFK:n pelaaminen vaikutti organisoidulta? IFK:n puolustusmateriaalin "kiekolliset puutteet" ilmenivät ainakin katsomoon ongelmina pelata kiekolla - tai nousta yksilön omalla kuljetuksella - nopeasti pois paineen alta ja käynnistää hyökkäys laadukkaalla avauksella vastustajan karvatessa aggressiivisesti. Mielestäni IFK:n puolustusmateriaalin muodostaneiden yksilöiden ominaisuudet soveltuivat keskimäärin heikosti Pikkaraisen organisoimattomaan reagointilätkään, joka vaatii yksilöltä todella paljon taitoa ja koko viisikolta poikkeuksellista kemiaa. Toki ongelmallisena pidin myös IFK:n puolustuskaluston pääosin heikkoa kykyä toimittaa kiekko viivalta laadukkaasti maalille; se on ongelma, joka voikin suoraan näkyä pistemäärissä. Tämä on nimenomaan ongelma 5v5 -pelissä - YV:lle IFK:lla on laittaa laadukkaita laitureita viivalle.
Romuluisuus on hieno homma, mutta liian usein nähtiin viime kaudella esim. Ahonen ja Järvinen ongelmissa päätyväännöissä, kun jalkanopeammat vastustajat antoivat painetta aggressiivisesti. Materiaalin ns. romuluisuudesta ei välttämättä ole juuri hyötyä, jos pelisysteemi ja viisikon yhteinen pelaaminen ei ole tarvitunlaista.
Koska en usko Pikkaraisen pelifilosofian ja taktiikkojen muuttuvan merkittävästi tulevalle kaudelle, ihmettelen IFK:n jatkamista hyvin pitkälti samalla puolustuskalustolla. Iso merkitys tulee olemaan Teräväisen ja Winbergin saamalla vastuulla ja kyvyllä olla laadukkaita - mahdollisesti jopa johtavia - kiekollisia pelaajia. Winbergin esittämä pelirohkeus oli positiivinen asia, mutta hänellä virheherkkyys vaikutti kasvavan loppukautta kohti. Teräväistä kohtaan minulla on suuret odotukset; hän osoitti kykyä pelata ns. aistinvaraisesti ja tehdä nopeissa pelitilanteissa rohkeita, oikeita kiekollisia ratkaisuja. Kummallakaan kaverilla ei homma jää kiinni urheilullisista ominaisuuksista.
Missä vaiheessa päättynyttä kautta IFK:n pelaaminen vaikutti organisoidulta? IFK:n puolustusmateriaalin "kiekolliset puutteet" ilmenivät ainakin katsomoon ongelmina pelata kiekolla - tai nousta yksilön omalla kuljetuksella - nopeasti pois paineen alta ja käynnistää hyökkäys laadukkaalla avauksella vastustajan karvatessa aggressiivisesti. Mielestäni IFK:n puolustusmateriaalin muodostaneiden yksilöiden ominaisuudet soveltuivat keskimäärin heikosti Pikkaraisen organisoimattomaan reagointilätkään, joka vaatii yksilöltä todella paljon taitoa ja koko viisikolta poikkeuksellista kemiaa. Toki ongelmallisena pidin myös IFK:n puolustuskaluston pääosin heikkoa kykyä toimittaa kiekko viivalta laadukkaasti maalille; se on ongelma, joka voikin suoraan näkyä pistemäärissä. Tämä on nimenomaan ongelma 5v5 -pelissä - YV:lle IFK:lla on laittaa laadukkaita laitureita viivalle.
Romuluisuus on hieno homma, mutta liian usein nähtiin viime kaudella esim. Ahonen ja Järvinen ongelmissa päätyväännöissä, kun jalkanopeammat vastustajat antoivat painetta aggressiivisesti. Materiaalin ns. romuluisuudesta ei välttämättä ole juuri hyötyä, jos pelisysteemi ja viisikon yhteinen pelaaminen ei ole tarvitunlaista.
Koska en usko Pikkaraisen pelifilosofian ja taktiikkojen muuttuvan merkittävästi tulevalle kaudelle, ihmettelen IFK:n jatkamista hyvin pitkälti samalla puolustuskalustolla. Iso merkitys tulee olemaan Teräväisen ja Winbergin saamalla vastuulla ja kyvyllä olla laadukkaita - mahdollisesti jopa johtavia - kiekollisia pelaajia. Winbergin esittämä pelirohkeus oli positiivinen asia, mutta hänellä virheherkkyys vaikutti kasvavan loppukautta kohti. Teräväistä kohtaan minulla on suuret odotukset; hän osoitti kykyä pelata ns. aistinvaraisesti ja tehdä nopeissa pelitilanteissa rohkeita, oikeita kiekollisia ratkaisuja. Kummallakaan kaverilla ei homma jää kiinni urheilullisista ominaisuuksista.
Viimeksi muokattu: