Tuosta mä en saa kiinni, (jos ymmärsin oikein) että esim. Laakso ja Kanki niputetaan samaan kategoriaan.
Et ymmärtänyt oikein, sillä nimenomaan niputin ne erillisiin kategorioihin. Erottelin ne kahdeksi eri ryhmäksi ja sanoin että joku (Teräväinen kai lähinnä) näistä junnuista pystyy kenties syrjäyttämään Laakson (kolmosparin kiekollisesta roolista) ja mahdollisesti joku toinen pystyy ottamaan seiskapakin roolin Kankaanperältä. Itse olet spekuloinut pystyykö Seppälä tähän jälkimmäiseen, mä voisin kuvitella että Winbergilläkin olisi siihen mahikset. Mutta kuten me kummatkin olemme aiemmin kirjoittaneet, on seiskapakin rooli siinä mielessä haastava, ettei ole vakituista pakkiparia, eikä tämä pelipaikan riisto siksi erityisen todennäköistä ole. Sinänsä seiskapakin ei mitenkään inherentisti täydy olla Kankaanperän tyylinen pakki, joten on väärin ajatella että Seppälän tai Winbergin täytyisi syrjäyttää Kankaanperä pelaamalla Kankaanperän näköistä peliä.
Jos tuonne hankitaan "
Järvinen", ei se juurikaan vaikuta junnujen mahdollisuuksiin. Kankaanperä siirtyy pukukopin puolelle ja Varakas seiskapakiksi. Teräväisellä ja kumppaneilla on edelleen täysin sama rooli, eli Laakson syrjäyttäminen kolmosparin kiekollisesta roolista. Winbergillä, Seppälällä ja Ulanderilla ei nyt ehkä muutenkaan välttämättä pitäisi, kuten itsekin olet kirjoittanut, olla erityisen helpoksi tampattua polkua kokoonpanoon. Minulla ei ole näiden kolmen kaverin viimeaikaisista kehitysaskelista tai kesätreeneistä minkään valtakunnan dataa, mutta Salmelaisella on ja hänen täytyy tehdä saatavilla olevalla datalla oikeat päätökset. Hänen tehtävänsä on olla tekemättä vääriä päätöksiä kerätyn tiedon puitteissa.
Jos tuonne hankitaan "
Rantakari", sulkee se toki hieman konkreettisemmin porttia Teräväiseltä. Mutta jos kaikki mahdolliset tiedot hallussaan pitävällä on epäilyksiä siitä, että Lyytinen-Laakso-Teräväinen ei täytä odotuksia, tulee tuo vaihdos tehdä nyt, sillä siihen ei enää kuukauden päästä liene mahdollisuuksia. Rantakarin hankinnasta jotkut simppelisti kirjoittavat, että on utopistista sijoittaa häntä kolmosparin kiekolliseksi, mutta tottakai pakkiparit menisivät tuossa tapauksessa ihan uusiksi, eikä ole realistista olettaa Lyytisenkään skulaavan kolmosparissa. Todennäköisempää olisi
Ahonen-Kousa,
Lyytinen-Rantakari,
Laakso-Motin,
Varakas. Ja kyllähän tuossakin skenaariossa Laakson voi syrjäyttää kolmosparin kiekollisesta roolista, erona vain että kakkospari on hazardi omaan päähän ja toki 2-3 pakkiparienkin koostumukset ja hazardialttiudet/hyökkäyspotentiaalit vaikuttavat 2-3 sentteripalettien dynamiikkaan.
Jos heti 3. keskelle hankitaan peliä tekevä sentteri niin olisi se Jääskää kohtaan pyllistys jos (oletus) hänelle on tuota tonttia lupailtu. Junnu hän on edelleen. Toki jos Jääskää kaavailtu 4. keskelle niin mikäs siinä.
Menestystä tavoittelevan jääkiekkojoukkueen kasaaja tekee analyysit perustuen sekä siihen miten saavutetaan lyhyellä tähtäimellä menestystä että miten kasvatetaan pelaajista kultakimpaleita seuraaville vuosille, mutta ei jääkiekkojoukkuetta kasata niin että kysellään haluaako joku mielummin tehdä lumienkeleitä kesken matsin tai pelata suosikkivärissään mustassa. Jos Sköde ja Fide pakotetaan pelaamaan lätkää, punaisessa peliasussa ja mieluiten ihan jopa omalle joukkueelle, ei se ole mielestäni mikään pyllistys. Eikä se, jos Jääskää tai Lunkkaa peluutetaan laiturina. Kaavailuilla ja lupailuilla ei sinänsä ole mitään väliä. Nelosen keskelle en toki sentään Jääskää laittaisi, kyllä hän isomman tontin ansaitsee niin pistepotentiaaliltaan kuin peliajaltaankin.
Se että olen kirjoittanut 2-3 kentän ja 3-4 kentän niin mun on helpompi hahmottaa ne niin. Poissaoloja tulee ja voit nousta nelosesta kolmoseen ja olla aika pitkäänkin siellä, samoin voit tippua kolmosesta neloseen. Mä näen myös että 2-3 kentät voi muotoutua todella paljon sen mukaan millaisia pelaajia on. Mun mielestä ei ole järkeä aina laittaa parhaita ja tietyntyyppisiä pelaajia juuri 1-2 kenttään vaan joskus kokonaisuuden kannalta on tasapainottavaa ajatella että esim. Sallinen on 2-3 kentän laituri, Turunen 1-2 kentän laituri, Saarinen 1-3 kentän laituri, sitten heittää sentterit mukaan ja lähteä kasaamaan toista laitaa. Tai laittaa laiturit pareiksi ja täydentään oikeanlaisilla ja kokonaisuuteen sopivilla senttereillä. Jääskäkin mun papereissa maks. 3. kenttään. Silti ei ole mielestäni ongelma, että Paajanen ja Lundell luokiteltaisiin 1-3 kentän senttereiksi. Tämä siis mun logiikkaa. Pahoittelut jos se vaikutti epäselvältä tai sekoitti. Eri koutseilla on varmaan eri tavat hahmottaa ja jakaa kenttiä tulosvastuun ym. mukaan, mutta mä tykkään väljyydestä.
Olen varmasti viimeinen kirjoittaja joka rakentaisi ketjut yksinkertaisesti iskemällä parhaat pelaajat 1-2 kenttään. Nimenomaan olen ajatellut kokonaisuuksien kannalta, tasapainottaen ketjuja, jopa kentällisiä. Tietenkin pitää olla tietty punainen lanka poissaolojen ja korvaavuuksien suhteen, mutta ei se niin mene että Sallinen voisi kolmoskentän vasemmasta laidasta nousta korvaamaan Saarista tai Turusta 1-2 ketjujen vasempaan laitaan, kun pelaavat aivan erilaista roolia (Saarinen ja Turunen keskenään samankaltaista, Sallinen erilaista). Siksikin se Sallisen kenttä on jo valmiiksi täysin erilainen kenttä kuin Turusen tai Saarisen, ja vaatii keskustalta (tai oikealta laidalta) niitä ominaisuuksia, jotka jäävät puuttumaan. Oikeassa laidassa Dyk saattaa tsägällä olla köyhän miehen polkukone-Rask, ja vaikka miellän hänet enemmän suoraviivaiseksi maalintekijäksi, ei hänen kädet välttämättä niin tajuttoman kauaksi Kangasniemestä jää, etteikö voisi ajatella rakentavansa heille samantyylisiä ketjuja. Esim. parit Paajanen-Kangasniemi ja Lundell-Dyk eivät kaikki ominaisuudet plussatessa enää eroa merkittävästi, vaikkakin jälkimmäisessä on hieman pienemmät plussat. Sen sijaan Nordgren/Myllylä jää jo kauas Kangasniemestä/Dykistä, Engberg on aivan eri tyypin pelaaja ja Tallbergin voi lähinnä ajatella korvaavan Sallista laidassa. Sallinen toki itsessään on versatiilinen ja voi pelata keskellä, mutta ei tuo yhtään sen enempää pelintekoa keskellä kuin laidassakaan.
Jos IFK:n 4.kenttä on tällä kaudella jossain vaiheessa esim. Tallberg - Jääskä - Keränen tai Petrell - Keränen - Tallberg tai Jääskä - Keränen - Tallberg (kaikki ihan mahdollisia variaatioita) niin kyllä se on mun mielestä kenttä miltä mä odottaisin tulosvastuuta ja en epäile etteikö valmennus tuollaiselta tulosvastuuta myös odottaisi. Sitten kun se on Petrell - Nykopp - Ästen, niin silloin toivotaan taklauksia, ei muuta. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi ja näkemyksesi.
Ehkä jääkiekko ja ajattelu muuttuu ja kehittyy. Ehkä 2 vuoden kuluttua IFK:n ykkösyv laittaa voitetun aloituksen jälkeen junamuodostelman (kuten Englanti fudiksessa) tai ringettetyyppisen hyökkäyksen pystyyn ja kundit pörrää joka suuntaan ja vastustajat on ihan sekaisin. Sitten meillä on ikävä Engbergiä, Hämäläistä ja Andia. Tai sitä Eero Somervuorta (?). Hymiö.
Nyt en kyllä ole varma ymmärrätkö mun pointtia tai näkemystä, enkä mä nyt juurikaan ole vielä alkanut edes puhumaan nelosketjusta vaan tähän mennessä keskittynyt kolmosketjuun, laitureiden dynamiikkaan ja pakistoon. Mutta jos nyt mietitään noita neljää esittämääsi versiota nelosketjusta: Ymmärrän, ettei Åstenilta voi juuri pisteitä odottaa, mutta lähtökohtaisesti ajattelisin kyllä Nykoppin olevan (terveenä, eli vaihtoehtoisessa todellisuudessa) pistepotentiaaliltaan huomattavasti Kerästä korkeammalla. Täten Petrell-Nykopp olisi kolmosketjun ja Petrell-Keränen nelosketjun aihio. Tallbergia en oikeaan laitaan sijoittaisi, mutta menee oikeiden ketjukavereiden kanssa lähes yhtä hyvin nelosessa ja kolmosessa. Ei ole ihan perinteinen puolustusvoittoinen nelosen rouhija vaikka puolustusvelvoitteet hoitava kahdensuunnan duunarilaituri onkin. Jääskää en näe nelosketjun pelaajana ja Kerästä taas en kolmosketjun - vaikka heissä on paljon samaa. Tässä kai ero tulee lähinnä siitä, että Jääskän kehityskäyrä on jyrkästi ylöspäin kun taas Keränen jo lienee saavuttaneen apexinsa.