Postinjakaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- En gång IFK, alltid IFK.
Ehkä pitää erottaa kaksi asiaa:
1) Pitsiturnauksen merkitys. Aivan sama mulle. Jos se määrittelisi jotenkin menestystä liigassa niin Lukko, Ässät ja TPS olisi dominoineet tätä liigaa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Tottakai noi Länsi-rannikon jengit pelaa siellä aikuisemmalla miehistöllä ja matkustavat säästävät hieman konkareitaan. Hassua kyllä Pelicans on alkanut olemaan kestomenestyjä turnauksessa. 3 kannua 8 vuoteen. Eipä silti Pelsutkaan ole niillä liiga-mitaleilla juhlinut.
2) Yrittämisen puutteesta turhautuminen. Seniorit säästelee itseään ja jos Lyytinen ilmoittaa pre-turnaus haastiksessa isoksi tavoitteeksi loukkaantumisen välttäminen, niin mitä voi odottaa?
Mutta odotan junnuilta taistelua, repimistä ja näytönhalua. Olen todella huolissani jos junnuilla ei sitä ole. Heidän kehonsa pystyy repimään ihan eri tavalla heti kesän jälkeen kuin vanhemmat. Tuollaiset 30:set joutuu pikkuhiljaa "valmistelemaan" sitä diesel-konettaan ennen kuin voi hurjastella, mutta 18-vuotias, jolla seisoo pelitauolla isompiperseisenkin Cheerleaderin takia, pitäisi tuolla juosta kuin nuori varsa pitkän talven jälkeen ruohikolla.
Meidän junnutuotannolla on surullinen historia. Aika huonolla prossalla saadaan junnuista kehitettyä liigapelaajia. Paljon selitetään junnutuotannon ongelmilla, mutta entäs jos se ongelma on se edarius? Kyllä mä odotin isoja steppejä kesän aikana esimerkiksi Engbergiltä. Että on ottanut kehoon kiloja lisää ja alkaisi junnumaajoukkuejätkä näyttämään miksi on saanut diilin edariin. Musta kehitystä ei ollut tullut yhtään. Ei liikkeessä, eikä tahdossa. Yksittäisen pelaajan kohdalla on aina tää "Huono peli" asetelma, joten en mä nyt Teemua vielä ristiinaulitsisi, mutta jos koko junnukatras pelasi vähän sinne päin, niin kyllä olisin huolissani onko siellä rakenteellinen ongelma? Kasvatetaanko näitä kavereita oikein sinne liigaan? Ymmärtääkö ne, ettei se diili takaa mitään? Sun pitää junnuja tehdä kaksinkertainen määrä duunia ja olla kaksinkertainen määrä enemmän asennetta jos meinaat viedä pelipaikan edes Teemu Tallbergilta. Ja kaiken järjen mukaan Teemu Engbergin pitäisi juurikin viedä se pelipaikka Tallbergilta. Olla nopeampi, terävämpi ja tehokkaampi. Tallberg on se kaveri, joka on ison loukkaantumisen jälkeen itsekin taistelemassa paikasta auringosta. Niin onko sulla junnuna tarpeeksi tahtoa luoda se ura itsellesi? Voihan sitä lämiä treeneissä ja odotella loukkaantumissumaa, mutta aika vähän jätkiä nousee pelaavaan kokoonpanoon sitä kautta.
Myllylässä oli niissä parissa minuutissa tahtoa. Taitaa voitonnälkä olla veressä. Janhonen pelasi fiksusti, kuten kahden suunnan sentterin kuuluukin ja Taponen teki minkä pitikin.
Mutta aika vähässä oli valopilkut.
Ja en mä nyt tosiaan ranteita vielä viiltele. Itselleni olen asettanut sen alppiturnauksen käännekohdaksi. Silloin pitäisi olla jo pelissä joku järki ja kokoonpanossa hyvää pöhinää. Kunhan nyt olen huolissani meidän nuorisosta.
1) Pitsiturnauksen merkitys. Aivan sama mulle. Jos se määrittelisi jotenkin menestystä liigassa niin Lukko, Ässät ja TPS olisi dominoineet tätä liigaa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Tottakai noi Länsi-rannikon jengit pelaa siellä aikuisemmalla miehistöllä ja matkustavat säästävät hieman konkareitaan. Hassua kyllä Pelicans on alkanut olemaan kestomenestyjä turnauksessa. 3 kannua 8 vuoteen. Eipä silti Pelsutkaan ole niillä liiga-mitaleilla juhlinut.
2) Yrittämisen puutteesta turhautuminen. Seniorit säästelee itseään ja jos Lyytinen ilmoittaa pre-turnaus haastiksessa isoksi tavoitteeksi loukkaantumisen välttäminen, niin mitä voi odottaa?
Mutta odotan junnuilta taistelua, repimistä ja näytönhalua. Olen todella huolissani jos junnuilla ei sitä ole. Heidän kehonsa pystyy repimään ihan eri tavalla heti kesän jälkeen kuin vanhemmat. Tuollaiset 30:set joutuu pikkuhiljaa "valmistelemaan" sitä diesel-konettaan ennen kuin voi hurjastella, mutta 18-vuotias, jolla seisoo pelitauolla isompiperseisenkin Cheerleaderin takia, pitäisi tuolla juosta kuin nuori varsa pitkän talven jälkeen ruohikolla.
Meidän junnutuotannolla on surullinen historia. Aika huonolla prossalla saadaan junnuista kehitettyä liigapelaajia. Paljon selitetään junnutuotannon ongelmilla, mutta entäs jos se ongelma on se edarius? Kyllä mä odotin isoja steppejä kesän aikana esimerkiksi Engbergiltä. Että on ottanut kehoon kiloja lisää ja alkaisi junnumaajoukkuejätkä näyttämään miksi on saanut diilin edariin. Musta kehitystä ei ollut tullut yhtään. Ei liikkeessä, eikä tahdossa. Yksittäisen pelaajan kohdalla on aina tää "Huono peli" asetelma, joten en mä nyt Teemua vielä ristiinaulitsisi, mutta jos koko junnukatras pelasi vähän sinne päin, niin kyllä olisin huolissani onko siellä rakenteellinen ongelma? Kasvatetaanko näitä kavereita oikein sinne liigaan? Ymmärtääkö ne, ettei se diili takaa mitään? Sun pitää junnuja tehdä kaksinkertainen määrä duunia ja olla kaksinkertainen määrä enemmän asennetta jos meinaat viedä pelipaikan edes Teemu Tallbergilta. Ja kaiken järjen mukaan Teemu Engbergin pitäisi juurikin viedä se pelipaikka Tallbergilta. Olla nopeampi, terävämpi ja tehokkaampi. Tallberg on se kaveri, joka on ison loukkaantumisen jälkeen itsekin taistelemassa paikasta auringosta. Niin onko sulla junnuna tarpeeksi tahtoa luoda se ura itsellesi? Voihan sitä lämiä treeneissä ja odotella loukkaantumissumaa, mutta aika vähän jätkiä nousee pelaavaan kokoonpanoon sitä kautta.
Myllylässä oli niissä parissa minuutissa tahtoa. Taitaa voitonnälkä olla veressä. Janhonen pelasi fiksusti, kuten kahden suunnan sentterin kuuluukin ja Taponen teki minkä pitikin.
Mutta aika vähässä oli valopilkut.
Ja en mä nyt tosiaan ranteita vielä viiltele. Itselleni olen asettanut sen alppiturnauksen käännekohdaksi. Silloin pitäisi olla jo pelissä joku järki ja kokoonpanossa hyvää pöhinää. Kunhan nyt olen huolissani meidän nuorisosta.