Täällä mielensäpahoittaja taas huutelee luontoasioista, eli seuraavana on vuorossa maastopyöräily (varsinkin sähköavusteisilla pyörillä) erityisesti merkittyjen reittien ulkopuolella.
Tammiston luonnonsuojelualueella ei saa poiketa merkityltä reitiltä. Alueella ei saa myöskään pyöräillä.
www.hs.fi
Tuossa jutussa puhutaan Tammistosta, mutta ihan sama koskee Keskuspuistoa, Uutelaa yms. eli käytännössä kaikki pienetkin metsäalueet on valloitettu kasvavan maastopyöräilyinnostuksen myötä, puhumattakaan Sipoonkorvesta ja Nuuksiosta. Ja sitä ei valitettavasti voi olla huomaamatta, kun maanpinnan kulumista tarkkailee, lisäksi uusia polkuja syntyy tosi nopeasti. Tilanne ei tule tuosta ainakaan paranemaan yhä isomman väestömäärän pakkautuessa yhä pienemmille metsäalueille.
Ei tietenkään saisi eikä pitäisi ajella sellaisilla alueilla, joilla pyöräily on kielletty. Tästä polkujen kulumisesta ja uusien polkujen syntymisestä olen kuitenkin vahvasti eri mieltä. Etenkään uusia polkuja ei kyllä maastopyöräilijöiden toimesta kovin paljoa synny, sillä ei käytännössä kukaan lähde pyörällä polun ulkopuolelle ryteikköön ajamaan. Toki satunnaisia tällaisiakin tapauksia varmasti on, kuten on kävelijöillä ja polkujuoksijoillakin, kun lähdetään kiertämään esimerkiksi poluille kaatuneita puita. Tuota Tammiston tapaustakin kun tarkemmin katselee, niin voiko kuitenkaan olla yllätys, että valtavien asuinalueiden ja kauppakeskusten sekaan jätetyn pienen metsäläntin polut kuluvat?
Polkujen kuluminen onkin nykyään etenkin jokakeväinen aihe. Kuluvatko ne pyöräilijöiden alla sen enempää kuin kävelijöiden, mahdollisesti yksittäisen liikkujan alla kyllä, mutta onko kävelijöitä kuitenkin runsaasti enemmän ja heidän aiheuttama kuluma siltikin suurempaa. Aivan varmasti. Voidaan myös kauhistella sitä, että minkälaisten liikkujien myötä ne polut pääasiassa ovat syntyneet, no kävelijöiden tietenkin. Itse liikun metsässä sekä kävellen, juosten että maastopyöräillen. Talvella myös hiihtäen. On selvää, että etenkin Helsingissä polut ja metsät kuluvat, kun niiden käyttö on runsasta, mutta omasta mielestäni polkujen kuluminen on oikeastaan suurimmalti osin vain hyvä asia, sillä se tarkoittaa sitä, että ihmiset liikkuvat. Luonto kyllä selviää muutamista poluista ja kurakoista, jopa keväisin ilmestyvistä uusistakin sellaisista. Enemmän olisin huolissani siitä jatkuvasta rakentamisen vimmasta, jolla metsiä raivataan rakennusten tieltä. Siitä ei luontokaan toivu, kun metsä kaadetaan ja peitetään asvaltilla ja betonilla.
Maastopyöräily on kovasti suosiotaan kasvattava laji. Kun yhtäkkiä metsissä on alkanut näkymään renkaiden jälkiä kengänjälkien lisäksi, on monien mielissä tästä "uudesta" liikunnan ja ulkoilun harrastamisen tavasta tullut jonkinlainen syntipukki lähes kaikelle polkujen ja luonnon kulumiselle. Toisaalta taas harvoin tuodaan esille esimerkiksi sitä seikkaa, että maastopyöräilijät eivät tarvitse kaupungin rakentamaa infraa harrastukselleen, vaan ainoastaan sen, että metsässä ja poluilla saa edelleenkin pyöräillä. Itse pyrin ymmärtämään ja tervehtimään ystävällisesti kaikkia poluilla kohtaamiani ja hiljentämään, tai jopa usein pysähtymään, ollessani liikkeellä pyörällä. Kyllä sinne metsään kaikki halukkaat edelleen mahtuvat, kunhan niitä jo valmiiksi pieniä metsäkaistaleita ei jatkuvasti entisestään pienennettäisi.