Heinojen tappajat...

  • 44 138
  • 328

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Viestin lähetti varjo


Kuitenkin jos pysäytämme olotilasi astumishetkeen niin tilasi sillä hetkellä kun sirpaleet lävistävät ihosi on varsin negatiivinen.
Jos sillä hetkellä kuolisit niin olisit aivan varmasti(sanotaan vilä kerran Macen kiusaksi) paremmassa asemassa kuin jos sinulla olisi sirpaleet ihossa.
Tulevaisuutta ei pidä ottaa huomioon tällaisessa tarkastelussa.

Hetkinen, hetkinen. Jos nyt aiotaan pysäyttää aika ja verrata kahta kuvitellusti yhdenaikaista tapahtumaa: lasinsirujen tunkeutumista ihoon kontra kuolemaa, täytyy ottaa huomioon myös kuoleman aiheuttaja. Jos kuoleman aiheuttaa esimerkiksi luoti tai tikarinisku, ei vaaka mielestäni automaattisesti kallistu kuoleman puolelle, koska molemmat ovat juuri samalla silmänräpäyksellä varsin tuskallisia asioita. Sydänkohtaus tai muu äkillinen sairaus ovat nekin kivuliaita. Ainoastaan siinä tapauksessa, että kuolema on täysin kivuton, voidaan kuvitella, ja paino on nimenomaan sanalla_kuvitella_kuoleman olevan sillä nimenomaisella silmänräpäyksellä parempi kuin kivulias lasinsirujen päälle astuminen. Tämä on kuitenkin täysin jonninjoutavaa teoretisointia, jolla ei ole mitään kosketuspintaa inhimillisen todellisuuden kanssa, johon aina liittyy menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Bast:
Hyvä huomio joka tosin "kaatuu" siinä että ihminen ei ole vielä kuollut siinä vaiheessa kun hän tuntee ko. tuntemukset.
Kuolemanhetkenä on pidettävä sitä hetkeä kun tietoisuus sammuu. Muutenhan vertailisimme ennemminkin kahta onnettomuutta keskenään.

Sen takia tuolla jo aikaisemmin esitin kysymyksen siitä miten ihminen kuolee. Katoaako ensin tietoisuus aistien toimiessa mutta mikään ei enää analysoi silmien antamia tietoja tms.

Vai käykö niin että sensoritoiminta lakkaa mutta tietoisuus jää vielä joksikin aikaa "elämään" pimeyteen.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Tietoisuuden katoamisesta ei tietenkään ole mitään varmaa tietoa, mutta jotain voi tietysti päätellä näistä kuolemanrajatapauksista, joissa ihminen on jo "julistettu" kuolleeksi, mutta joista hän on vielä palannut elävien kirjoihin. Kaikkiin näihin liittyy kokemus omasta ruumiista irtautumisesta ja tilanteen seuraamisesta ikäänkuin ulkopuolisena. Ihmiset kertovat seuranneensa pelastajiensa elvytysyrityksiä ja pystyvät jälkeenpäin kertomaan asioita, joista he eivät voisi muuten olla tietoisia. Tästä voisi päätellä, että vaikka fyysisesti ruumis olisi kuollut, tietoisuus olisi vielä siinä vaiheessa olemassa. Kuinka kauan, siitä ei ole tietoa.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
fyysinen kuolemahan ei tarkoita oikeastaan mitään. Esitin jo pohdintoja siitä ovatko aivot tavallaan kovalevy johon kirjoitetaan käynnistystiedosto joka aina herätessä ladataan tms.
Ja toisaalta koomapotilaatkin ovat "tietoisia" herätessään joten...
kuolemanrajakokemuksiin on vaikea ottaa kantaa ilman omaa kokemusta mutta nämä ruumiista irtautumiset tuntuvat enemmänkin kuuluvan samaan sarjaan kuin se että alienit ovat lähes aina niitä pieniä isopäisiä olioita tms.
Elikä media (siis joku vaikutusväline) muovaa tällaisen kuvan ihmisille ja sitten ihmiset keksivät loput päästään. Samalla periaatteella ihmiset näkevät enkeleitä hädän hetkillään.
Tämä on siis mielipide mutta itse aihe kiinnostaa kovin.
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Viestin lähetti NiK#91
Samaa mieltä..Nämä paskiaiset pitäisi pistää samaan huoneeseen uhrien omaisten kanssa.

Yhteiskunnallisissa asioissa olen suht liberaaleilla linjoilla, mutta kyllä tälläisissä tilatuissa ja järjestelmällisesti suunnitelluissa teloituksissa pitäisi myös oikeusjärjestelmällä olla oikeus painaa kuolemantuomion nappia tahi vaihtoehtoisesti laittaa jouluvalot päälle ihmisgrilliin. Kyllä näitten kundien krediitit tässä yhteiskunnassa on syöty, ja niskalaukaus (pienellä) olisi paras hoitokeino. Pytyssä pojat oppivat korkeintaan lisää kriminaalitieteiden olemuksesta. Tylyä omaisille? Niin on, mutta sitä se on varmasti myös Heinojen sukulaisten keskuudessa.
 

Mace

Jäsen
Viestin lähetti varjo

Jatketaan vielä, kun poika väkisin kerjää...

"Kuinka pystyisin antamaan mitään todisteita koska jos otan esille faktoja(uusimistilastot) sanot etteivät ne vaikuta asiaan."

Toki pystyisit, jos sinulla niitä faktoja oikeasti olisi. Millä tavoin rikosten uusimistilastot liittyvät asiaan? Millä tavoin ne osoittavat, että vankien elämä on kuolemaa huonompi vaihtoehto? Tämähän on nimenomaan se asia, joka sinun tulisi todistaa. Ne toki osoittavat, että tietty prosentti vangeista uusii rikoksensa, mutta eiväthän ne kerro mitään siitä, onko heidän tilanteensa tästä huolimatta kuolemaa huonompi. Miten ne siis ovat relevanttia todistusaineistoa esittämäni kysymyksen kannalta?

Joku voisi jopa vetää sen johtopäätöksen, että ei se vankien elämä niin kauheaa olekaan, jos he tulevat uudelleen vankilaan. Itse en kuitenkaan halua lähteä tuolle tielle. Jos nuo uusimistilastot mielestäsi todistavat vankien elämän kuolemaa huonommaksi, niin selitä toki, mutta mahdollisimman lyhyesti. Olen erittäin kiinnostunut kuulemaan. Itse en nimittäin yhteyttä näe, en sitten millään.

"Unohdat koko ajan myös tilanteen vaikutukset yhteiskuntaan.
Ja lisäksi et itse kykene perustelemaan mitenkään sitä miksi pitäisi ottaa huomioon tulevaisuus puhuttaessa kuolemasta."

Jos sinä sanot, että kuolema on taatusti parempi vaihtoehto kuin vankila, sinulla tulisi olla faktaa siitä, että näin todellakin on. Onko sinulla sitä? Ei. Minulla puolestani on faktaa siitä, että ainakaan ihmiset eivät useimmissa tapauksissa koe vankilaa pahempana, ja tätä faktaa sinä et voi kumota muuten kuin omilla näkemyksilläsi. On aivan yhdentekevää, minkä sinä koet syyksi siihen, että ihmiset eivät koe elämäänsä kuolemaa huonommaksi. Niin kauan kuin he kokevat elämänsä kuolemaa paremmaksi ja jatkavat elämäänsä, he osoittavat elämänsä paremmuuden todeksi juuri käytännön tasolla. Ja siitä koostuu tuo minun faktani. Vain harva ihminen päätyy itsemurhaan.

Voisit toki väittää, että ihmiset kokevat elämänsä kuolemaa paremmaksi, vaikkei se sitä oikeasti ole. Ja näinhän olet tehnytkin. Ongelma on vain siinä, että tarvitsisit tuon väitteen tueksi faktaa, sinun mielipiteesi ei riitä. Ja kuten jo sanottua, tuota faktaa sinä et ole tarjonnut. Etkä tietenkään voi tarjotakaan, koska et sinä eikä kukaan muukaan voi todistaa, kuinka hyvää toisen elämä on ja onko se kuolemaa huonompaa. Osoittaa melkoista järjettömyyttä ja suuruudenhulluutta edes yrittää moista. Vielä typerämpää on kuvitella pystyvänsä siihen...

"nasta jalassa-tilanteessa elämä on huonompi vaihtoehto niin kauan kunnes kipu hellittää ja päivä jatkuu."

Olen täysin eri mieltä. Vaikka minulla on se nasta jalassa ja kipu on kova, näen elämäni siitä huolimatta paljon kuolemaa parempana vaihtoehtona. Ei kipu vie elämäni kokonaistilannetta miinukselle ja täten kuolemaa huonommaksi. Tästä on kuitenkin aivan turha jatkaa.


"Vankien itsemurhiin vielä sen verran että itsemurhien määrän vähäisyys ei osoita sitä etteikö kuolema olisi parempi asia. Se osoittaa vain sen ettei suurin osa ihmisistä tee itsemurhia."

Käytäntöä, varjoseni. Ihan maalaisjärjellä voisi ajatella niin, että jos ihmiset kokisivat elämänsä kuolemaa huonommaksi, he tappaisivat itsensä. Aika harva ihminen kuitenkaan päätyy itsemurhaan. Myös itsemurhatilastot tukevat tätä väitettä. On siis aivan sama, miten sinä perustelet noita tilastojen alhaisia lukuja (elämän yliarvostaminen, jne.). On aivan sama, väitätkö sinä ihmisten elämän todellisuudessa olevan huonompaa, mutta he itse eivät vain sitä tajua. Kaikki nuo väitteesi ovat aivan merkityksettömiä. Sinulla on oltava faktaa, jolla todistat väitteesi. Pelkkä mielipiteesi ei riitä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, mielipiteesi eivät enää jaksa kiinnostaa.

"Kuitenkin se että itsemurhia tapahtuu sotii sitä vastaan että kuolema ei olisi parempi vaihtoehto."

Ei lainkaan. Kuten olemme yhdessä todenneet, itsemurha voi olla tietyissä tilanteissa parempi vaihtoehto. Minun mielestäni noita tilanteita on vain aika vähän, ja itsemurhatilastoista päätellen tämä on myös hyvin monien muun ihmisten näkemys. Eli olet väärässä sanoessasi, että kuolema on TAATUSTI parempi vaihtoehto. Sinulla ei ole tuolle väitteelle faktaa, eikä käytännön kokemuskaan tunnu sitä tukevan. Päinvastoin.

"Yhtälailla voimme tehdä tutkimuksen jossa todetaan että joka kymmenes(hatusta vedetty luku) suomalainen on älyllisesti selkeästi muita jäljessä (Gaussitettuna varmaan enemmänkin kuin 10%), P arvo 1-tyypit ym. Kuitenkin jos heiltä kysytään ovatko he mielestään tyhmiä niin vastaus tuskin on Kyllä.
Fakta kuitenkin on että he ovat tyhmiä. Se että he eivät itse ole sitä mieltä on aika perinteistä inhimillistä ajattelua. Sen takia kyseisellä tilastolla voidaan ainoastaan sanoa että 10% on tyhmiä mutta jos taas haastatellaan ihmisiä "oletko tyhmä"-tekniikalla niin luku on takuulla alle 10%."

Tuo onkin hyvä esimerkki, selventää taatusti tilannetta. Tuossahan on tehty tutkimus, jossa ihmisten älykkyyttä on mitattu ja verrattu keskimääräiseen älykkyyteen. Tämän jälkeen on todettu, että 10 prosenttia tutkimukseen osallistuneista on tyhmiä. On myös totta, että tuskinpa tuo 10 prosenttia itse pitää itseään tyhmänä.

Kun tämä meidän keskustelumme nyt asetetaan noihin samoihin raameihin, niin saadaan mielenkiintoinen tilanne. Sinä ilmeisestikin tuon esimerkin avulla väität, että monien ihmisten elämä on todellisuudessa kuolemaa huonompaa, mutta he eivät vain itse sitä tajua. Tai näin oletan tekstisi perusteella sinun väittävän. Mikä osa siis tuossa sinun "kuolema on vankilaa parempi" -väitteessäsi edustaa tuota tutkimuksen osuutta? Siis sitä faktaosaa, joka on saatu tutkimalla, ei esittämällä omia mielipiteitä. Kerro minulle. Minun mielestäni tuosta sinun perustelustasi nimittäin puuttuu kokonaan tuo tutkimus eli fakta, sinulla on vain omia mielipiteitäsi ja teorioitasi. Sama kuin joku tulisi sanomaan yhtä älykkyystutkimukseen osallistujaa tyhmäksi, mutta ei pystyisi mitenkään perustelemaan väitettään. Aika pätevää touhua...

"Tilasto ei itsessään sano mitään vaan sitä pitää kyetä analysoimaan, uskon että tiedät tämän mutta et tällä hetkellä oikein ajattele täysin rationaalisesti, sen verran noita erilaisia "huudahduksia" ym. tekstissäsi on."

Mielestäni analysointini oli ihan rationaalista. Huudahdukseni johtuvat aivan puhtaasti siitä, että sinä jauhat samaa viestistä toiseen, vaikka olen usein sanonut, että lyö faktoja peliin tai myönnä tilanne. Tällainen jauhaminen ei johda mihinkään.

"Kannattaa pohtia kumpaa sinä oikeastaan tahdot, minun päänahkani vai laajemman ymmärryksen näistä asioista. Tällä hetkellä tuntuu että ensimmäinen vaihtoehto on _taatusti_ oikea koska jatkuvasti jätät huomioimatta sinun kannaltasi kiusalliset asiat."

Tahdon molemmat. Uskon, että minulla on jo asiasta tuo laajempi ymmärrys, päänahkasikin on jo käytännössä vyötäisilläni. Huomaatko muuten, miten taas rivien välissä korotat itsesi viisaamman ja kaikkitietävän asemaan? Kerrassaan vittumaista pelleilyä...

Ai niin, kerro vielä lyhyesti, mitkä itseni kannalta kiusalliset asiat olen jättänyt huomioimatta? Siis sellaiset asiat, jotka ihan oikeasti liittyvät asiaan. Eli olenko minä jättänyt huomiomatta sellaisia FAKTOJA, joilla sinä pystysit todistamaan väitteesi? Jos tarkoitat vain mielipiteitäsi, ymmärtänet, miksi alan olla jo kurkkuani myöten täynnä niitä...
 

Mace

Jäsen
Vielä varjolle:

Muistutan sinua vielä yhdestä väittelyn perussäännöstä. Kun väittely alkaa ja esität väitteen, sinun tulee samalla perustella se. Perustelujen on parempi olla kestävät, muuten ne romuttuvat väittelyn tiimellyksessä. Tämän vuoksi faktat ovat hyviä perusteita, niitähän on tunnetusti vaikea kumota.

Tämä väittely kuitenkin alkoi siten, että sinä esitit väitteen, mutta et perustellut sitä. Tästä koko homma alkoi. Sitten kun aloin tivaamaan todisteita, esitit omia mielipiteitäsi. Nyt kun ne on kumottu täysin epäkelpoina todisteina, tarjoat lisää mielipiteitäsi ja teorioitasi, mutta faktaa et ole vielä antanut minulle. Eipä siis ihme, ettei tästä mielekästä väittelyä saa aikaiseksi. Tämä tuntuu varmaan suunnilleen samalta kuin esikoululaisen kanssa väittely. Samanlaista vänkäämistä ja "minun mielipiteeni on oikea" -asennetta.

Koko homma olisi myös lauennut siihen, jos sinä olisit tajunnut myöntää sen, että kyse on todellakin mielipideasiasta eikä sitä voi todistaa. Tämä ei sinulle kuitenkaan käynyt, koska silloin sinun olisi pitänyt myöntää, että otit alunperin liian jyrkän kannan. Näinpä olet pyrkinyt vetoamaan siihen, että sinun kantaasi ei voi todistaa vääräksi. Yritä kuitenkin muistaa kuka oli sen alkuperäisen väitteen esittäjä, ja kenellä täten on todistustaakka.

Tuo on muuten kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoinen tapa perustella väite. Mitähän tiedeyhteisö sanoisi moisesta perustelusta...
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
No ainakin näyttävästi jätät huomioitta sen mitä olen viimeisten viestien ajan sanonut.

"Vaikka minulla on se nasta jalassa ja kipu on kova, näen elämäni siitä huolimatta paljon kuolemaa parempana vaihtoehtona. Ei kipu vie elämäni kokonaistilannetta miinukselle ja täten kuolemaa huonommaksi. Tästä on kuitenkin aivan turha jatkaa. "

se että näet elämäsi parempana tarkoittaa juuri sitä että pyrit ennakoimaan tulevaisuutta mutta sitähän et voi tehdä nimenomaisella hetkellä.

Älä puhu tulevaisuudesta vaan keskity juuri siihen hetkeen kun astut nastaan. Tulevaisuutta ei ole vielä tapahtunut, ainoa asia mikä sillä hetkellä vaivaa päätäsi on kipu. Tällä hetkellä kuoleman nollatila on taatusti parempi kuin kivun täyttämä elämäsi.

Faktaa on se että yhteiskunnan kannalta vankilassa olevan elämä on arvottomampaa kun kuolleen. Etenkin jos seurauksena on rikoskierre.
Mutta tälläkään ei ole mitään väliä koska kyse on tulevaisuudesta.
Olen jo mielestäni myöntänyt ettei tulevaisuutta voi käyttää vertailussa koska tulevaisuutta ei ole.
Ja se etten minä kykene esittämään faktoja johtuu aikalailla siitä ettei netistä tunnu löytyvän asiaan liittyviä tilastoja, kummaa koska yleensä ottaen netistä löytyy kaikenlaista tavaraa.
Se ei kuitenkaan vielä tarkoita etteikö asioita voisi laskea. Jos muodostamme sen teoreettisen perustan todennököisyydelle jolla poikien elämä on yhteiskunnan kannalta negatiivisempi kuin kuolema niin aikalailla riippumatta uusimisprosentista, huumeongelmista ym. kyseinen todennäköisyys nousee tarpeeksi lähelle 100 että voidaan puhua asiasta "totena". Kun joku tapahtuma tapahtuu yli 50% kerroista muitten pienempien mahdollisuuksien jakaessa loppupottia niin sitä voidaan pitää yleisenä "totuutena".

Tiedosta sana yhteiskunnan kannalta ja vertaa sitä em. sanoihin "yleisessä mittakaavassa" jne. Olen myös sanonut ettei kyseinen tapaus kiinnosta minua tippaakaan, vain tilanne esimerkkinä kiinnostaa.
Tämänkin olet ansiokkaasti jättänyt huomioitta kun olet pyrkinyt keskittymään siihen miten näitä väitteitä voi soveltaa yksittäisiin ihmisiin, jota taas ei voi tehdä. Kyse on yleisistä periaatteista joiden pohjalta määrittelemme "totuuden".
Kuinkahan paljon Heinot jättivät kuollessaan valtiolle rahaa(perintövero ym.)?
Entä kuinka paljon maksaa 4 n. 10 vuoden vankilarangaistusta?

Mutta tälläkään ei ole väliä ellei välttämättä haluta tarkastella tilannetta yksilötasolla ja tulevaisuutta ennakoiden.

Alkuperäinen väitteeni "Heinoilla on takuulla parempi olla kuin pojilla" Pohjautuu siihen tilanteeseen että Heinot ovat kuolleet mutta jäädessään kiinni pojat ovat tilanteessa jossa he tulevat kantamaan valtavan vastuun ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuvat muuttamaan odotuksiaan elämän suhteen. Tällaisessa tilanteessa, jähmettäen ajan, ei vaadi mielipiteitä todeta että nollatila on huomattavasti parempi tila kuin sellainen tila jossa tiedät saavasi paaaljon paskaa niskaasi. Tulevaisuuden mahdollisuudet eivät vaikuta kyseiseen tilanteeseen koska Heinoillahan ei ole tulevaisuutta, heitä ei enää ole. Emme voi verrata poikien elämää enää heihin koska 0:aan ei voida verrata, minkä taas osoittivat useatkin nimimerkit keskustelun aikana.

Tieteellisestä maailmasta en tiedä eikä kiinnosta koska fysiikassa kaikki väitteet on voitava todistaa laskuilla, eivätkä numerot yleensä valehtele ja numeroitten todistusvoimaa eivät mielipiteet vähennä. Jokaista minun väitettäni taas heikentää se että olet lähtökohtaisesti niitä vastaan ja keskityt juuri niihin kohtiin jotka ovat tulkinnanvaraisia.

Teesi ei muutu epätodeksi siten että joku on eri mieltä. Riippumatta siitä onko teesi totta vai ei, sen todistaminen vääräksi vaatii yhtälailla perusteluja kuten oikeaksi todistaminenkin.
Jos haluat välttämättä todistaa minun olevan väärässä ota itse esiin faktoja, mielipitettein todistusvoimaahan kritisoit itsekin.

Kysymyshän on näkökulmasta, myönnän että yksilötasolla kuoleman paremmuus on kyseenalainen mutta yleisellä tasolla kuolema on useinmiten ehdottomasti parempi vaihtoehto.
Vankilassa olo ei ole halpaa lystiä yhteiskunnalle.
Jos taas ajatellaan humaanisti niin voidaan todeta että kumman tilanne on huonompi tappajan vai tapetun? Tapettuhan ei tunne yhtään mitään mutta tappaja saa käydä taistelua itsensä kanssa, jos siis käytämme esimerkkinä keskivertoihmistä joka arvostaa elämää ym.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee vaikkapa sotatila.
Säilyäksesi elossa sinun täytyy tappaa. Tappaminen taas on lähtökohtaisesti "väärin". Joskin tämä unohtuu nopeasti sotatilassa.
Kumman sinä haluaisit tehdä?
Tappaa säälittä jokaisen tiellesi tulevan jotta itse saisit elää vaiko kuolla ensimmäiseen luotiin tietäen ettet koskaan tehnyt pahaa toiselle ihmiselle?


Cannibalhan sen alkuperäisen väitteen esitti....
Mutta olen kyllä sen takana 100% joten kannan myös taakan sen todistamiseksi.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti varjo

Ja toisaalta koomapotilaatkin ovat "tietoisia" herätessään joten...
kuolemanrajakokemuksiin on vaikea ottaa kantaa ilman omaa kokemusta mutta nämä ruumiista irtautumiset tuntuvat enemmänkin kuuluvan samaan sarjaan kuin se että alienit ovat lähes aina niitä pieniä isopäisiä olioita tms.
Elikä media (siis joku vaikutusväline) muovaa tällaisen kuvan ihmisille ja sitten ihmiset keksivät loput päästään. Samalla periaatteella ihmiset näkevät enkeleitä hädän hetkillään.
Tämä on siis mielipide mutta itse aihe kiinnostaa kovin.

Pikaisesti muutama sana näistä "kuolemanrajakokemuksista".

Muutamia artikkeleita olen asian tiimoilta lukenut ja niissä kaikissa toistuu hyvin pitkälti sama teema eli näihin kokemuksiin vaikuttaa hyvin paljon se kulttuuri jonka vaikutuksen alaisena kyseinen henkilö elää.

Eli olet hyvin pitkälti oikeassa kirjoittaessasi,

"Elikä media (siis joku vaikutusväline) muovaa tällaisen kuvan ihmisille ja sitten ihmiset keksivät loput päästään. Samalla periaatteella ihmiset näkevät enkeleitä hädän hetkillään."

Tosin tämä "media" on sysännyt nämä kertomukset liikkeelle jo aikakausia sitten ja uskonnolla on niihin hyvin vahva vaikutus ts. uskonto muovasi/muovaa niitä rajakokemuksia ja muovasi/muovaa myös niitä kertomuksia joita ihmiset kertovat "palatessaan" tältä rajalta. Kristittyjen kertomukset ovat suhteellisen yhteneväisiä, joskin niissäkin on havaittavissa pieniä eroavaisuuksia mutta taasen intialaisten, kiinalaisten ym. kulttuureista tulevien ihmisten kokemukset poikkeavat tyystin "meidän" kokemuksistamme.

Tosin nykyään on havaittavissa länsimaisiin kulttuuripiiriin kuuluvien maiden kansalaisten kokemuksissa muutosta verrattuna entiseen, uskonnollinen kokemusperä on yksittäisissä kertomuksissa katoamassa ja tilalle on tulossa kertomuksia jotka liittyvät ihmisen elämän tilanteeseen ja kokemuksiin elämästä ts. hän saattaa kuvailla kuolemanrajakokemuksessaan nähneensä itsellään maallista mammonaa, uuden auton tms. materiaalista tavoiteltavaa.

Pitääkö ihminen palattuaan "kuolemanrajalta" näitä aivotoiminnan viimeisimpiä välähdyksenomaisia "näkymiä" sinä kokemuksenaan käynnistä kuolemanrajalla ja hän tulkitsee ne tyystin väärin, ymmärtämättä sitä, että ne ovat vain hänen aivojensa tuotosta. Hän ei ymmärrä, että ne ovat sisäisiä vaan kuvittelee niiden olevan ulkoisia.
Ennen kun valtaosa ihmisistä oli uskonnollisia ja uskonnolla oli suuri merkitys elämässä ei myöskään ole ihme, että ihminen uskoessaan kuolevansa suuntaa viimeisimmät järjelliset ajatukset uskontoon ja näin ollen jollei hän sitten kuolekaan hän tulkitsee noista ajatuksista kummunneet näkymät käynnikseen kuolemanrajalla ja näin taasen nämä näkymät eri ihmisten välillä saavat tietyn yhteisen tai yhdistävän tekijän - uskonnon. Nykyään ihmisen intressien suuntautuessa entistä enemmän toisaalle näihin kokemuksiin alkaa ilmaantua uusia vaikuttimia - kuten mainitsemani autot ja maallinen mammona.

Onhan tässäkin jo hivenen purtavaa...

vlad#16.
 

Mace

Jäsen
Viestin lähetti varjo

Ei hemmetti, nyt alkaa vaikuttaa siltä, että olen kirjoittanut monta monituista viestiä aivan turhaan. Edellinen viestisi nimittäin selvensi asiaa oikein kunnolla, ja olen monin paikoin kanssasi samaa mieltä. Edellyttäen tietenkin, että tulkitsin oikein kirjoittamaasi.

"se että näet elämäsi parempana tarkoittaa juuri sitä että pyrit ennakoimaan tulevaisuutta mutta sitähän et voi tehdä nimenomaisella hetkellä."

Tietysti MINÄ voin ennakoida tulevaisuuttani koko ajan, minähän elän. Siis myös silloin, kun nasta uppoaa jalkaani. Heinot eivät voi, koska ovat kuolleita. Elävät voivat tietysti ennakoida tulevaisuutta koko ajan. Se, että tulevaisuutta ei vielä ole, ei suinkaan tee sen ennustamista mahdottomaksi ja merkityksettömäksi. Siis poikien kohdalla. Tästä ei kuitenkaan tämän enempää, koska taidamme todellakin olla itse asiasta loppujen lopuksi samaa mieltä, ulosantisi vain on johtanut väärinymmärrykseen.

"Faktaa on se että yhteiskunnan kannalta vankilassa olevan elämä on arvottomampaa kun kuolleen. Etenkin jos seurauksena on rikoskierre.
Mutta tälläkään ei ole mitään väliä koska kyse on tulevaisuudesta.
Olen jo mielestäni myöntänyt ettei tulevaisuutta voi käyttää vertailussa koska tulevaisuutta ei ole."

Tuo on kyllä minulle edelleen käsittämätön näkökulma. Siis tuo, että tulevaisuutta ei ole, joten se olisi siksi merkityksetöntä. Nyt pitää vain käyttää niitä todennäköisyyksiä. Millä todennäköisyydellä tilanne kehittyy joko positiivisen tai negatiivisen puolelle (poikien kohdalla). Heinojen tilanne on myös kymmenen vuoden päästä se nolla. Poikien kohdalla taasen pitää arvioida, mikä se voisi olla. Minun arviossani se on positiivinen. Siis yksilön itsensä kannalta, ei lainkaan välttämättä yhteiskunnan kannalta.

"Se ei kuitenkaan vielä tarkoita etteikö asioita voisi laskea. Jos muodostamme sen teoreettisen perustan todennököisyydelle jolla poikien elämä on yhteiskunnan kannalta negatiivisempi kuin kuolema niin aikalailla riippumatta uusimisprosentista, huumeongelmista ym. kyseinen todennäköisyys nousee tarpeeksi lähelle 100 että voidaan puhua asiasta "totena". Kun joku tapahtuma tapahtuu yli 50% kerroista muitten pienempien mahdollisuuksien jakaessa loppupottia niin sitä voidaan pitää yleisenä "totuutena"."

Olisit heti alunperinkin sanonut, että väitteesi perustui siihen, olisiko kuolema yhteiskunnan hyödyn kannalta parempi vaihtoehto. Se voi nimittäin olla hyvinkin mahdollista. Voi aivan hyvin olla, että pojista tulee yhteiskunnan kannalta miinustason ihmisiä. Voi toki käydä toisinkin. Tämän vuoksi en itse puhuisi noin ehdottomasti kuin sinä puhuit. Nyt kuitenkin ymmärrän paljon paremmin, mitä ajat takaa.

Minusta alkaa tuntua siltä, että aika moni tällä palstalla on nyt ymmärtänyt asian väärin sinun alkuperäisen epäselvän ulosantisi vuoksi. Sinähän sanoit alussa, että Heinojen TILANNE on TAATUSTI poikien tilannetta parempi. Minä (ja ehkä joku muukin) ajattelin, että puhut asiasta ko. henkilöiden kannalta. Ikään kuin vertaat heidän tilannettaan. Nyt kuitenkin paljastuu, että puhuit koko ajan heidän "hyödystään" yhteiskunnalle, jonka koet poikien kohdalla negatiivisemmaksi kuin Heinojen nollatason. Tuosta voisin jopa olla samaakin mieltä, tosin en edelleenkään sanoisi, että asia on taatusti noin. Olisit kuitenkin varmasti saanut viestisi paljon paremmin perille, jos olisit heti alussa sanonut, että mielestäsi yhteiskunnan hyödyn kannalta poikien olisi parempi kuolla. Tuo ei olisi lyönyt ainakaan minun silmilleni samalla tavoin. Sinä kuitenkin rinnastit Heinojen ja poikien TILANTEEN, mikä loi väkisinkin kuvan jostakin muusta kuin siitä, että tarkastelit asiaa vain pysäytettynä hetkenä ja yhteiskunnan kannalta. Kyseessä lienee siis väärinkäsitys.

Haluan tähän muuten vielä lisätä yhden jutun. Jos todennäköisyys on yli 50 prosenttia, se ei suinkaan tarkoita sitä, että asia olisi TAATUSTI niin. Se tarkoittaa, että asia on todennäköisesti niin.

Ainakin tieteellisiin teksteihin kuuluu aina tietynlainen varauksellisuus. Siis siitäkin huolimatta, että jokin asia olisi voitu tieteellisesti todistaa, on syytä säilyttää nöyryys tutkimustulosten suhteen. Voihan aivan hyvin olla, että tutkimusta ei kyetäkkään toistamaan samoin tuloksin ja että tutkimuksessa on aukkoja. Tämän vuoksi ei todellakaan voi sanoa, että jokin asia on TAATUSTI näin ennen kuin se on tutkittu ja tulokset on toistettu myöhemmin uudelleen. Sinulla ei ole edes sitä ensimmäistä tutkimusta, puhumattakaan sen toistamisesta. "Taatusti" on siis todellakin aivan liian vahva ilmaus. Voisit sitä vastoin puhua, että asia saattaa olla niin. Nyt kuitenkin ymmärrän kantasi paljon paremmin, koska tarkastelet asiaa yhteiskunnan kannalta.

"Tiedosta sana yhteiskunnan kannalta ja vertaa sitä em. sanoihin "yleisessä mittakaavassa" jne. Olen myös sanonut ettei kyseinen tapaus kiinnosta minua tippaakaan, vain tilanne esimerkkinä kiinnostaa."

Tuo auttaakin asiassa paljon. Jotenkin aiemmat tekstisi vain antoivat hivenen erilaisen vaikutelman. No, hyvä että selvensit asian.

"Kuinkahan paljon Heinot jättivät kuollessaan valtiolle rahaa(perintövero ym.)?
Entä kuinka paljon maksaa 4 n. 10 vuoden vankilarangaistusta?"

Nyt todellakin ymmärrän pointtisi. Mielestäni sinun olisi pitänyt alunperin sanoa vain, että mielestäsi olisi yhteiskunnallisen hyödyn kannalta parempi, että pojat olisivat kuolleita. Voin sanoa, että suurta vastalausemyrskyä en olisi asiasta nostanut (eikä varmasti kauhean moni muukaan). Nyt ilmeisestikin väärinkäsitys aiheutti suuren porun.


"Alkuperäinen väitteeni "Heinoilla on takuulla parempi olla kuin pojilla" Pohjautuu siihen tilanteeseen että Heinot ovat kuolleet mutta jäädessään kiinni pojat ovat tilanteessa jossa he tulevat kantamaan valtavan vastuun ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuvat muuttamaan odotuksiaan elämän suhteen. Tällaisessa tilanteessa, jähmettäen ajan, ei vaadi mielipiteitä todeta että nollatila on huomattavasti parempi tila kuin sellainen tila jossa tiedät saavasi paaaljon paskaa niskaasi."

Tämä nyt on kyllä mielestäni kaikesta huolimatta ristiriidassa sen kanssa, että tulevaisuuttahan ei mielestäsi voi ennustaa eikä sitä voi tarkastella. Nyt kuitenkin tarkastelet tulevaisuutta, kun sanot poikien saavan paskaa niskaansa. Jos tulevaisuutta ei ole, miten he voisivat saada paskaa niskaansa tulevaisuudessa?

"Tieteellisestä maailmasta en tiedä eikä kiinnosta koska fysiikassa kaikki väitteet on voitava todistaa laskuilla, eivätkä numerot yleensä valehtele ja numeroitten todistusvoimaa eivät mielipiteet vähennä. Jokaista minun väitettäni taas heikentää se että olet lähtökohtaisesti niitä vastaan ja keskityt juuri niihin kohtiin jotka ovat tulkinnanvaraisia."

Tätä juuri tarkoitan: asiat on pystyttävä todistamaan. Jos asiasta puhutaan absoluuttisen totuuden tavoin, siinä ei voi juuri olla noita tulkinnanvaraisia kohtia. Jos noita kohtia on, asiasta ei tulisi puhua yhtä varmaan sävyyn. Tämä on juuri ollut pointtini koko ajan.

"Teesi ei muutu epätodeksi siten että joku on eri mieltä. Riippumatta siitä onko teesi totta vai ei, sen todistaminen vääräksi vaatii yhtälailla perusteluja kuten oikeaksi todistaminenkin."

Aivan, olet oikeassa. Tilanne on nyt vain ollut se, että sinä et alunperinkään ole todistanut väitettäsi oikeaksi, joten miksi kenenkään pitäisi se pystyä kumoamaan ennen oikeaksi todistamista? Jos sinä olisit kyennyt todistamaan väitteesi oikeaksi, sen jälkeen jonkun muun homma olisi kumota se.

"Kysymyshän on näkökulmasta, myönnän että yksilötasolla kuoleman paremmuus on kyseenalainen mutta yleisellä tasolla kuolema on useinmiten ehdottomasti parempi vaihtoehto."

Kyllä vain, mehän alamme päästä samalle aaltopituudelle. Jos asiaa tarkastellaan yhteiskunnan hyödyn kannalta, niin varmasti huomattavasti useammassa tapauksessa yhteiskunnalle olisi "edullista", jos joku henkilö kuolisi. Vaikka itse kannatankin kuolemanrangaistusta, en kuitenkaan halua lähteä puhumaan tästä jonkun henkilön kuoleman "edullisuudesta" sen enempää.

"Vankilassa olo ei ole halpaa lystiä yhteiskunnalle.
Jos taas ajatellaan humaanisti niin voidaan todeta että kumman tilanne on huonompi tappajan vai tapetun? Tapettuhan ei tunne yhtään mitään mutta tappaja saa käydä taistelua itsensä kanssa, jos siis käytämme esimerkkinä keskivertoihmistä joka arvostaa elämää ym."

Tuo on ihan totta, vankiloiden ylläpito on kallista. Tosin keskiverto elämää arvostava ihminen ei ehkä kovin usein tee henkirikosta. Tämän vuoksi pidän yleensä tappajan asemaa parempana.

En ole kertaakaan aiemmin sinulle vastattuani ollut näin hyvällä mielellä. Kerrankin olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä. Olen yllättynyt, mutta iloinen asian selviämisestä. Siis edellyttäen, että ymmärsin pointtisi oikein...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mace:
"Minusta alkaa tuntua siltä, että aika moni tällä palstalla on nyt ymmärtänyt asian väärin sinun alkuperäisen epäselvän ulosantisi vuoksi. Sinähän sanoit alussa, että Heinojen TILANNE on TAATUSTI poikien tilannetta parempi. Minä (ja ehkä joku muukin) ajattelin, että puhut asiasta ko. henkilöiden kannalta. Ikään kuin vertaat heidän tilannettaan. Nyt kuitenkin paljastuu, että puhuit koko ajan heidän "hyödystään" yhteiskunnalle, jonka koet poikien kohdalla negatiivisemmaksi kuin Heinojen nollatason."

Näin minä ainakin asian alkuun ymmärsin ja sen tähden niissä muutamissa kirjoituksissani vertasin Heinojen tilannetta suoraan poikien tilanteeseen. Mielestäni ensimmäisissä viesteissään asian tiimoilta varjo vertaili itsekin enemmän murhaajien tilannetta Heinojen tilanteeseen, voin toki muistaa väärin mutta tällainen muistikuva minulla on ja myöhemmin hän alkoi vertailla enemmän Heinojen ja yhteiskunnan välistä "hyötynäkökulmaa" murhaajien vastaavaan, joka tällä hetkellä kuten varjo asian ilmaisee on negatiivinen ja tässä olen samaa mieltä varjon kanssa mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Ja, tulevaisuudessa murhaajien suhdetta yhteiskuntaan pitänee tarkastella yksilötasolla eli verrata kunkin nuorukaisen panosta omana yksikkönään jolloin voidaan erotella joukosta ne joista on ollut yhteiskunnalle positiivista hyötyä ja toisaalta ne joitka eivät sitä ole olleet.

Asian ymmärtämistä hämäsi vielä se, että välillä varjo tuntui vertailevan Heinoja yksilötasolla murhaajiin ja toisena hetkenä taasen asemaa ja tilannetta (hyötynäkökohtaa) yhteiskunnan kannalta.

Ongelmia ilmenee mitä ilmeisimmin aina kun pyritään vertailemaan yksilöiden keskinäistä suhdetta ja vieläpä yksilöiden suhdetta yhteiskuntaan. Yksilö itsessään (silloin kuin on tietoinen itsestään) asettaa itsensä lähes poikkeuksetta etusijalle normaaleissa oloissa, yhteiskunnan pyrkiessä saamaan heistä parhaan mahdollisen hyödyn. Kyseessä on eräällä tavalla kauppa jossa yksilön/yksilöiden tyytyväisyys heijastuu yhteiskunnallisena tyytyväisyytenä. Keskiarvoisesti yksilöiden on koettava tilansa positiiviseksi jotta yhteiskunnalla on mahdollisuus olla toimiva ja menestyvä.

Ilman toista ei ole toista.

Kaikesta huolimatta mielenkiintoisia näkökulmia tämä keskustelu on tuonut.

Hyvää viikonvaihteen alkua kaikille, nyt tämä lähtee töihin...

vlad#16.
 

1900

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal ja Lahden Reipas
Huh-huh. En lukenut kuin osan teitin poikien kädenväännöstä ja pitää ihmetellä, mistä te jaksatte kaivaa noi kaikki perustelut ja vasta-argumenttien argumentit. Aikaa teillä ainakin on paljon.

En ota kantaa kuin yhteen asiaan, tämän Varjon heittämään pos./ neg. taulukkoon. Negatiiviseksi elämäni kääntyy silloin, kun kaikki ovat Varjon kaltaisia tilastonikkareita joita ei kiinnosta inhimillisyys vaan kaikki pitää kääntää tieteen ja tilastoiden mukaan.

Kun olet emäntäsi ( onko semmoinen vai teetkö sitäkin tilastojen kanssa? ) kanssa yhdynnässä, ajatteletko koko ajan tilastoja; kuinka moni rakastelee samaan aikaan, monta työntöä menee keskimäärin orgasmin saavuttamiseksi jne.?
 

Mace

Jäsen
Viestin lähetti vlad

"Näin minä ainakin asian alkuun ymmärsin ja sen tähden niissä muutamissa kirjoituksissani vertasin Heinojen tilannetta suoraan poikien tilanteeseen. Mielestäni ensimmäisissä viesteissään asian tiimoilta varjo vertaili itsekin enemmän murhaajien tilannetta Heinojen tilanteeseen, voin toki muistaa väärin mutta tällainen muistikuva minulla on ja myöhemmin hän alkoi vertailla enemmän Heinojen ja yhteiskunnan välistä "hyötynäkökulmaa" murhaajien vastaavaan, joka tällä hetkellä kuten varjo asian ilmaisee on negatiivinen ja tässä olen samaa mieltä varjon kanssa mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen."

Hyvin pitkälti samaa mieltä olen minäkin. Keskustelu käynnistyi alunperin nimenomaan poikien ja Heinojen tilanteen vertailuna. Siihenhän tuo varjon alkuperäinen kommenttikin viittaa: "Heinojen tilanne on taatusti parempi kuin pojilla" tai jotenkin suunnilleen noinhan se meni. Hiljalleen varjo on kuitenkin ohjannut keskustelun sitten tähän yhteiskuntanäkökulmaan. Jos tarkoitus olisi ollut jo alunperin tarkastella asiaa nimenomaan yhteiskunnan näkövinkkelistä, hän olisi varmaankin avannut väittelyn jotakuinkin näin: "Yhteiskunnallisen hyödyn kannalta poikien olisi parempi olla kuolleena kuin elossa" tai "Yhteiskunnalle olisi enemmän hyötyä, jos pojat olisivat kuolleita. " On kuitenkin hyvä, että edes nyt varjo paljastaa, mihin hän näkemyksensä perustaa. Tämä siitäkin huolimatta, että hän saattoi muuttaa näkökantaansa sen jälkeen, kun huomasi alkuperäisen väitteensä kestämättömäksi. Anyway, olen varmaankin puhunut oman osuuteni tässä ketjussa.

1900: Ihan oikeassa olet, kyllähän tämä homma karkasi käsistä jo ajat sitten, mutta ei karkaa enää. En olisi itse lähtenyt mukaan koko keskusteluun, ellei silmiini olisi osunut varjon väite, jonka tiesin olevan mahdoton todistettavaksi. Asia lienee kuitenkin nyt selvitetty.

Totta myös tuo, että inhimillisyydellä on aina oma sijansa käytännön elämässä.
 

Mace

Jäsen
Vielä aivan lyhyt lisäys. Nimenomaan yksilöpohjaiseen tarkasteluun viittaavat myöskin varjon aiemmat kirjoitukset siitä, kuinka kuolema vapauttaa yksilön vastuusta ja on täten elämää parempi.

Samaa voi sanoa myös tuosta viimeisimmästä "nasta jalkapohjassa" -esimerkistä. Mielestäni sekin oli mitä suurimmassa määrin yksilökohtaista tarkastelua. Eli kun nyt asiaa miettii tarkemmin, niin vähän sellaista viime tipassa peliin heitetyn "hätävalheen" makua tuossa yhteiskunnallisen näkökulman peliin heittämisessä kieltämättä on. No, en silti jaksa siitä enää jatkaa...
 

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Ihmettelinkin jo, että ei kai tuo Varjon viimeinen takinkääntö mene ihmisille läpi? Perspektiivihän oli täysin eri lähes koko keskustelun ajan kunnes Varjo kaivoi tämän viimeisen oljenkortensa esiin. Tosin Varjon argumentaatiolle näyttäisi olevan ylipäätään tyypillistä ihmeellinen pomppiminen subjektiivisen ja "yleisen" (mitä se sitten kussakin tapauksessa ikinä onkaan) näkökulman välillä - aina sen mukaan, mikä sopii pönkittämään hänen alusta alkaen lukkoon lyömää "teesiään".

Ja Varjolle vielä: enhän minä pitänyt turhana tms. olemattomuuden käsitteen miettimistä vaan päinvastoin kehoitin sinuakin siihen. Et nähtävästikään ottanut neuvosta vaaria, kun edelleen toistelet järjettömyyksiä tyyliin "Vielä sen verran että kyllähän olemattomuus on olemassa ulkopuolisen havaitsijan silmin".

Sanon vielä kerran: yritä keskittyä termin "olemattomuus" semanttiseen sisältöön. Aivan. Sen sisältö viittaa johonkin, jota ei ole olemassa. Se on toisin sanoen olevan (pitää sisällään tyhjiöt ja KAIKEN mitä ON OLEMASSA) negaatio. Edellinen kuten myös tämäkin viestini on ehkä "varma vastaus", mutta tämä johtuu siitä, että en nyt nopeasti keksi mitään toista asiaa joka filosofiassa voisi olla näin selvä (asia on nähdäkseni samaa tasoa "tertium non datur" -tyyppisten loogisten totuuksien kanssa).

* * *
shadowplay
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Shadowplay:
Jos asia ei kiinnosta miksi sitten jatkuvasti tulet mukaan keskusteluun. Näin yleisesti ottaen tuntuu että ilmassa on katkeruutta, onko sinulla joku syykin siihen?
Viestiesi sisällöt ovat olleet lähes joka yhteydessä sellaisia että ne keskittyvät 95% minuun ja 5% aiheeseen ja tämä pistää pohtimaan motiivejasi keskusteluun. Ärsyttääkö sinua niin paljon se että matemaattisesti ajatteleva ihminen tulee humanistien hiekkalaatikolle?

Mace&Shadowplay:
Kyse ei ole takinkäännöstä vaan pohdinnasta. Minä en juurikaan käytä vapaa-aikaani pohtien vankilassaolevien olotiloja, siis kovinkaan syvällisesti. Kun taas tällainen keskustelu syntyy niin silloin myös aivotoiminta voimistuu ja sitä löytää itsekin erilaisia näkökantoja asiaan.
Minulla on mielipiteitä, oikeita tai vääriä. Sen sijaan että yrittäisin säilyttää jokaisen mielipiteen taustat päässäni säilytän mieluummin tulokset päässäni ja sitten tarvittaessa pyrin löytämään ne syyt mitkä aiheuttivat kyseisen mielipiteen.
Uskoisin että jokainen ihminen tekee samoin, tiedostamattaan tai tietoisesti. Riippuen siitä mihin ajattelumaailma keskittyy nämä mielipiteitten taustat ovat joko helposti löydettävissä(humanistit kun eivät joudu vaivaamaan päätänsä matematiikalla tms.) tai sitten vaikeammin löydettävissä.

Ja mitä yleisestä tasosta tulee niin kyseinen termi on tainnut pyöriä jaloissa koko keskustelun ajan että ei se mikään aivan uusi keksintö ole... Etenkin Shadowplayn pitäisi tietää se koska hän on ollut useammassakin ketjussa "mukana". Miksi ihmeessä tässä ketjussa olisinkin siirtynyt pois entiseltä linjaltani?
Tätä et kuitenkaan jaksanut mainita.

Mace:
Jos tylysti jättäisin tulevaisuuden huomioitta vertailussa niin silloin keskustelusta ei olisi juurikaan hyötyä. Voimme kyllä pohtia tulevaisuuden vaikutuksia mutta sen ei tarvitse vaikuttaa itse päätöksentekoprosessiin.

"Haluan tähän muuten vielä lisätä yhden jutun. Jos todennäköisyys on yli 50 prosenttia, se ei suinkaan tarkoita sitä, että asia olisi TAATUSTI niin. Se tarkoittaa, että asia on todennäköisesti niin. "

Jos panostamme sellaiseen vaihtoehtoon joka toteutuu selkeästi useammin kuin muut vaihtoehdot(siis vaihtoehtojahan on toisella puolella paljonkin) niin voitamme 100% varmuudella. Se on aikalailla sama kuin taatusti.

"Aivan, olet oikeassa. Tilanne on nyt vain ollut se, että sinä et alunperinkään ole todistanut väitettäsi oikeaksi, joten miksi kenenkään pitäisi se pystyä kumoamaan ennen oikeaksi todistamista? Jos sinä olisit kyennyt todistamaan väitteesi oikeaksi, sen jälkeen jonkun muun homma olisi kumota"

En tiedä paljonko matematiikka olet lukenut mutta ainakin oman kokemukseni mukaan voimme tehdä teesin vaikka se ei olisikaan tosi. Sitten yritämme todistaa teesin vääräksi.
Jos epätodeksi todistaminen ei onnistu teesi on tosi.
Eli riippumatta siitä osaanko minä todistaa väitettäni todeksi se voi silti olla tosi jos te ette osaa todistaa sitä epätodeksi.

Ja vielä siihen tiedemaailmaan.
Teoreettisen fysiikan tutkimus on aina välillä ollut enemmän tai vähemmän tieteellistä, tieteelliseksi se on muuttunut vasta sitten kun joku hiukkasfyysikko on havainnut ennustettuja hiukkasia(löytämättä niitä 100 muuta ennustettua hiukkasta) tms.
Onhan ennusteiden pohjalla matemaattista todistelua mutta useinmiten ne johtopäätökset joita vedetään joistain tuloksista ovat enemmän tai vähemmän epämääräisiä.
 

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Varjo

Nyt olet kyllä Varjo tuossa todistamisasiassa niin väärässä kuin väärässä voi olla. Teesejä voi tietysti aina esittää, mutta tosia niistä tulee vasta tasan silloin, kun teesi todistetaan oikeaksi. Tämä todistamisen velvollisuus on tieteessä AINA teesin esittäjällä eikä sen opponenteilla. Aivan mahdottomaksihan rationaalinen keskustelu menisi, jos kaikki mitä ei voitaisi suoralta kädeltä kumota olisi totta. (Et voi esim. kumota väitettä jonka mukaan jumala on olemassa. Se ei TIETENKÄÄN anna väitteelle kuitenkaan totuuden statusta, siis että jumala olisi olemassa.) Se, että näytät ymmärtävän tämän päinvastoin panee kyllä miettimään, että oletko ihan oikeasti edes fysiikan opiskelija.

"Yleinen taso" on kyllä usein ajatuksissasi toki mukana, mutta tässä ketjussa, ainakin sen alussa, liikuit hyvin subjektiivisella tasolla, mennen ihmisten "pään sisään" antaen ulkoapäin tuomioita siitä, mikä heille on parasta, myösit sitä tai et.

Mitä omaan motivaatiooni tulee, niin tässä ketjussa se rajoittui aika pitkälle tuon "olemattomuuden" käsitteen ympärille, kun ilmiselvästi et sitä ymmärtänyt. Toivottavasti tuo edellinen viestini nyt viimein saa sinut näkemään, miksi siihen liittyvä kysymyksenasettelusi oli täysin järjetön. Jos ei, niin antaa olla.

Ja kyllähän sinä toki ainakin vaikutat kaikkitietävyydessäsi ihan saatanan ärsyttävältä tyypiltä:D

* * *
shadowplay
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Ainakin matematiikassa voidaan lause todistaa myös siten ettei sitä kyetä todistaa vääräksi vrt. antiteesi.

Kysytään vaikkapa suppeneeko jokin funktio.
Tehdään oletus/väite: funktio suppenee.
Sen jälkeen osoitetaan ettei funktio hajaannu ja kas funktio suppenee vaikka sitä ei varsinaisesti missään vaiheessa todistettukaan.

Yhtälailla voidaan tehdä väite : kuolleilla on taatusti parempi olla.
Sitten yritämme todistaa että elävillä on parempi kuin kuolleilla.
jos tämä todistus ei onnistu niin alkuperäinen väite on tosi.

Saattaa olla että sekoilen mutta en pidä sitä todennäköisenä.

Voidaan tietenkin kysyä ovatko <kuolema parempi>~<elämä parempi> rinnasteisia siten että jos emme kykene osoittamaan toisen totuutta kyseessä on toinen vaihtoehto.

Jos esitän väitteen ja perustelut sille niin väite ei muutu epätodeksi sillä että käytetään toisia mielipiteitä sen kumoamiseksi.

Jos esitän jonkun väitteen totena, olkoon se kuinka mielikuvituksellinen tahansa, niin voin perustellusti pitää sitä totena kunnes se todistetaan vääräksi. Se että muu maailma ei pidä sitä totena ei tarkoita ettei se voi olla sitä.

"Tämä todistamisen velvollisuus on tieteessä AINA teesin esittäjällä eikä sen opponenteilla"

Tämä on yleinen käytäntö mutta ei estä vaihtoehtojen toteuttamista. Käytäntö juontaa juurensa siitä että miksi ihmeessä muitten pitäisi tehdä väitteen esittäjän puolesta todistustyö(siis yrittämällä todistaa väite vääräksi).
Jos minä olisinkin lähtenyt siltä kannalta että olisin tehnyt sen väitteen jonka tein mutta lähtenyt todistamaan sitä että elämä >kuolema , kuitenkin epäonnistuen tässä, olisin ollut ehkä "parempi" _tiedemies_ mutta lopputulos olisi ollut sama.

Jumalan olemista ei voi kumota filosofian keinoin(no okei onhan nämä niin painava kivi ettei jaksa nostaa-mekanismit mutta...). Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olemassaoloa voi kumota muilla tieteillä. Jumalan heikkoutena on raamattu jonka täytyy olla _totta_ jotta jumala voi olla olemassa(kehäpäätelmä jne.). Raamatun todenmukaisuuteen olemme kyllä puuttuneet Jagrin kanssa joten jätetään tämä keskustelun sivujuonne tähän.

Ja minähän olen vasta fysiikan opiskelija, en tutkija/tiedemies. Onko oppimisen käsite sinulle vieras vai?

"Yleinen taso" on kyllä usein ajatuksissasi toki mukana, mutta tässä ketjussa, ainakin sen alussa, liikuit hyvin subjektiivisella tasolla, mennen ihmisten "pään sisään" antaen ulkoapäin tuomioita siitä, mikä heille on parasta, myösit sitä tai et. "

Se on ollut silloin enemmänkin hapuilevan ajatuskulun aiheuttamia virheitä, kuten sanoin en oikeastaan pohdi näitä asioita jatkuvasti vaan talletan ainoastaan lopputulokset. Sitten kun näitä lopputuloksia joutuu avaamaan niin ensimmäisenä tulee esiin yksinkertaisimmat perusteet ja lopulta ne monimutkaisemmat.

ja vielä siihen olemattomuuteen:
Kysymys joka saa sinut tod.näk. hakkaamaan päätäsi rytmikkäästi pöytää vastaan.

Mistä sinä tiedät että olemattomuus ei ole vain sana ja kuvitteellinen termi?

tyhjiö jonka energiasisältö on nolla on teoreettisesti "olematon". Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat sanoessasi että tämäkin tyhjiö on kuitenkin _olemassa_.

Kuitenkin, jos kyseinen tyhjiö on olemassa niin onko olemattomuus pelkkä sana sanojen joukossa?
Jos se olisi jotain muuta sehän olisi silloin olemassa?
Elikä voimmeko olettaa ettei olemattomuutta ole olemassa koska silloinhan se ei enää olisi olemattomuutta.
Olemattomuus on siis vain abstrakti sana/käsite jota voidaan käyttää eräänlaisena filosofian roskakorina.

Miksi sitten kysymykseni olemattomuuden olemassaolosta on tyhmä?

Pitäisikö minun, ns. fyysikkona, olla ajattelematta asioita jotka ovat filosofian alueella?

vai tätäkö olet yrittänyt sanoa...

niinjuu ja jos pidät minua ärsyttävänä niin siihen on syy, tähän mennessä elämässäni olen voiton puolella oikeassaolossa ja en näe mitään syytä muuttaa tapojani, aina ei voi voittaa mutta jos voittaa useinmiten se riittää minulle.
 
Viimeksi muokattu:

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Varjolle taas vaihteeksi

Varjo: "Saattaa olla että sekoilen mutta en pidä sitä todennäköisenä."

Täydellisen metsässä olet. Kerrankin olisin ollut kanssasi samaa mieltä ellei tuossakin lauseessa olisi ollut tuota todennäköisyyttä.

Varjo: "Ainakin matematiikassa voidaan lause todistaa myös siten ettei sitä kyetä todistaa vääräksi vrt. antiteesi."

Siis mitä minä kirjoitin siitä todistamisesta edellä? Kirjoitin, että todistamisen velvollisuus on aina teesin esittäjällä. Sitten vastaat aloittaen tällaisella, siis myöntäen asian. Eli pitäisikö keskustelua siis enää jatkaa edes pitempään? Tuo esimerkkisihän näyttää olevan juuri esimerkki siitä, että teesin esittäjän pitää hoitaa todistaminen. Eli juuri niinkuin sanoin. Mikään tuossa ei sodi esittämääni vastaan.

Jumalan olemassaolon kumoamista voit toki yrittää kaikin mahdollisin keinoin, mutta valitettavasti et voi siinä onnistua. Juuri tämän takia todistusvoima on aina teesin esittäjällä - ja juuri tämän takia kyse on tieteestä, jossa uskomuksilla ei ole väliä.

"Tämä on yleinen käytäntö mutta ei estä vaihtoehtojen toteuttamista. Käytäntö juontaa juurensa siitä että miksi ihmeessä muitten pitäisi tehdä väitteen esittäjän puolesta todistustyö(siis yrittämällä todistaa väite vääräksi)."

Mainitsemasi seikka tekee käytännöstä... hhmm... käytännöllisen, mutta se ei ole mikään syy sille, että käytännö on tämä. Syy on jo mainitsemani seikka, että jos asia olisi toisin, niin silloin kaikki rationaalinen (tai tieteellinen) keskustelu kävisi mahdottomaksi.

* * *
shadowplay
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Kun kerran puhutaan todistelusta niin...

"niin silloin kaikki rationaalinen (tai tieteellinen) keskustelu kävisi mahdottomaksi"

?

Monimutkaisemmaksi se kyllä tekisi, hankalammaksikin mutta ei mahdottomaksi.

Siis jos puhumme tilanteesta jossa tietyt "perustotuudet" tiedetään. Moni fysiikan uraauurtavista ideoista on saanut alkunsa epämääräisenä ideana jota on alettu ensin todistamaan vääräksi, todistuksen epäonnistuttua on huomattu että alkuperäinen väite ei olekaan välttämättä ollut valhetta.
Yhtälailla esim. neutriinon "keksiminen" oli aikalailla mutu-prosessi joka _todistettiin_ ehdotuksella elektronin energian kvantittumisella. Tämä ei kuitenkaan tehnyt siitä totta kunnes neutriino kyettiin havaitsemaan.
Menetelmän etu(ei mahdottomuus) on se että idean synnyttäjä ei välttämättä itse kykene todistamaan väitettään joten hän antaa todistamisen tehtävän muille, heidän yrittäessään todistaa sitä vääräksi.

Yksinkertaiset väitteet on helppo todistaa vääriksi: "maa on litteä"->horisontista nousevasta objektista nähdään ensiksi huippu tms.

Tätä tekniikkaa käytetään jonkun verran akateemisissa piireissä ennen julkaisua tms. Avuton maisteri menee ehdottelemaan proffalle väitettään ja proffa todistaa sen vääräksi kolmella rivillä. Jos taas proffa ei onnistukaan todistamaan väitettä virheelliseksi homma laajenee, joskus jopa mullistaviin lopputuloksiin.
Siinä olet oikeassa ettei julkaisuvaiheeseen päästetä pelkkiä ajatuksia tai ehdotuksia mutta ennen julkaisua ne ovat hyvinkin mahdollisesti saattaneet olla pelkkiä ehdotuksia joita ei ole kyetty todistamaan vääräksi.

mahdottomaksi? Ei nyt ihan niinkään.


"Täydellisen metsässä olet"
Taas kerran kysymysmerkki.
Millä perusteella täydellisen metsässä, etkö nyt tee samaa mistä minua on syytelty ketjun(-jen) aikana. Esitin sinulle jo esimerkin yksinkertaisesta matemaattisesta todistuksesta jossa ei varsinaisesti tarvitse todistaa väitteen totuutta, pelkkä antiteesin todistaminen vääräksi riittää.
Onko matematiikkakin täydellisen metsässä kun sallii tällaista?

Entä sitten eliminointi(tai millä muilla nimillä sitä kutsutaankaan). Sen sijaan että keskitytään siihen itse väitteeseen keskitytäänkin todistamaan muut mahdollisuudet vääräksi jolloin jäljelle jää yksi vaihtoehto.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Re: Varjolle taas vaihteeksi

Viestin lähetti Shadowplay

Jumalan olemassaolon kumoamista voit toki yrittää kaikin mahdollisin keinoin, mutta valitettavasti et voi siinä onnistua. Juuri tämän takia todistusvoima on aina teesin esittäjällä - ja juuri tämän takia kyse on tieteestä, jossa uskomuksilla ei ole väliä.

Tämä menee nyt täysin ohi itse aiheen, mutta asian voi nähdä myös toisin päin.

Kun kerran kristityt väittävät, että jumala on olemassa on heidän myös kyettävä todistamaan sen olemassa olo. Mitähän sellasia todisteita he sitten kykenevät esittämään jotka todella todistaisivat jumalan olemassa olon.

Itse asiassa varjo kykenee nähdäkseni tieteen keinoin paremmin kumoamaan jumalan olemassa olon kuin uskovat kykenevät todistamaan sen, että jumala on olemassa tässä todellisuudessa. Koska kyse on kuitenkin uskosta ei se että joku todistaa sen ettei jumalaa ole tässä todellisuudessa riitä vaan tuolloin uskovainen ulottaa uskonsa käsittelemään tuonpuoleista tms. "paikkaa" jota ei voida havainnoida koska se ei ole todellisuutta jolloin uskovainen voi sanoa "Et kykene todistamaan ettei jumalaa ole olemassakaan". Tosin ei hänkään siihen kykene muutoin kuin sanomalla uskovansa jumalan olemassa oloon tjsp. ja vetoamalla raamatun kirjoitettuun sanaan mutta me taasen tiedämme ettei mikään mikä on kirjoitettu ylös ja jonka sanotaan olevan totta ole automaattisesti sitä vaan se on myös kyettävä todistamaan todeksi.

Voidaan sanoa tieteen tutkivan todellisuutta, ja kaiken tieteellisen työskentelyn pohjana olevan ns. objektiivisuuspostulaatti ts. on olemassa ihmisestä (tunteista, mielipiteistä, kuvitelmista etc.) riippumaton todellisuus.

Mutta jottei tämä nyt harhautuisi uskontokeskusteluksi jääkööt aiheen käsittely itseltäni tähän. (Yllä oleva on ennemminkin vain tällaista pientä pohdiskelua todistamisen taakasta tjsp).


vlad#16.

edit: pieni korjaus.
 
Viimeksi muokattu:

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
vlad:
Lähinnä siis tarkoitin jumala-jutulla sitä että Jumalan olemassolon oikeutus on raamattu jossa sanotaan että jumala on olemassa. Ja koska raamattu on jumalan sanaa se on aina oikeassa->jumala on olemassa.

Todistamalla raamattu virheelliseksi voidaan myös estää tämän kehäpäätelmän synty. Ja riippumatta uskosta raamatussa on liikaa sellaisia asioita jotka on liian helppo todistaa virheellisiksi, olisivat kirjoittajat tyytyneet vähempään aikanaan niin meillä olisi paljon vaikeampi urakka edessä mutta eiiii, pitää _keksiä_ vedenpaisumukset ym. epämääräisyydet soppaa sekoittamaan.

edit:
Ja ennenkuin Mace alkaa syyttelemään vastuun pakoilusta l. en vastaa mahd. viesteihin...lähden kisoihin viikonlopuksi mutta lupaan kyllä että palaan piinaamaan teitä jokaista...joskus...riippuen löydänkö koskaan maaliin.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
varjo,
minun olisi pitänyt lukea tarkemmin myös sinun edellinen viestisi Shadowplay'lle - minun moka.
Raamatun todenpitävyys taasen on tullut todistettua mitään sanomattomaksi jo monet kerrat joten se siitä. Takerruin liiaksi tähän Shadowplay'n viestiin ja toisaalta jätin painottamatta tarpeeksi paljon sitä seikkaa, ettei mikään muutu todeksi ainoastaan sillä, että sen sanotaan olevan jumalan sanaa ja sillä perusteella totisinta totta - kuten uskovaiset raamatun kohdalla väittävät.

Kuten viittasit, todistamalla raamattu virheelliseksi voidaan välillisesti todistaa ettei jumalaa ole olemassakaan. Aivan hyvin voisit myös todistaa tieteellisesti sen ettei jumalaa ole olemassa vaikket ensin todistaisikaan raamatun virheellisyyttä tätäkään todistusta taasen uskovaisten olisi hyvin hankala niellä koska sen todistuksen hyväksyminen veisi pohjan heidän uskolta.

Tulipahan jälleen kerran leikiteltyä liian innokkaasti ajatuksella mutta tärkeintä on, että keskustelua pidetään yllä...

Aamuja kaikille,

vlad#16.
 

Shadowplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Vlad & Varjo (tieteellisestä todistamisesta)

Näyttää siltä, että Vladilta meni jotenkin ohi pointtini. Kirjoitin siis seuraavasti.

Shadowplay: "Jumalan olemassaolon kumoamista voit toki yrittää kaikin mahdollisin keinoin, mutta valitettavasti et voi siinä onnistua. Juuri tämän takia todistusvoima on aina teesin esittäjällä - ja juuri tämän takia kyse on tieteestä, jossa uskomuksilla ei ole väliä."

Johon Vlad vastasi: "Tämä menee nyt täysin ohi itse aiheen, mutta asian voi nähdä myös toisin päin. Kun kerran kristityt väittävät, että jumala on olemassa on heidän myös kyettävä todistamaan sen olemassa olo."

Siis juuri tätähän minä tarkoitin. Ihan selvästihän esitin, että todistusvoima on tieteestä puhuttaessa aina teesin esittäjällä, ts. tässä uskovaisten tulisi osoittaa jumalan olemassaolo. Vasta sen jälkeen, mikäli todistus on pitävä, voidaan pitää totena, että jumala on olemassa. (Lienee turha sanoa, että tällaista todistusta ei ole tähän päivään saakka pystytty tekemään.)

Mutta sitten Vlad vielä jatkaa: "Itse asiassa varjo kykenee nähdäkseni tieteen keinoin paremmin kumoamaan jumalan olemassa olon kuin uskovat kykenevät todistamaan sen, että jumala on olemassa tässä todellisuudessa."

Tästä olen jyrkästi eri mieltä, kumpikin on aivan yhtä mahdotonta. Nähdäkseni on täysin selvää, että tieteen keinoin ei voida todistaa sitä, että jumalaa ei olisi olemassa. Aivan turha ottaa tähän mukaan mitään raamattuja tms., mitä suoranaista tekemistä sillä nyt on jumalan olemassaolon kannalta (toki raamatun sanaa totena pitäviä kristittyjä on helppo kritisoida raamatun monilla tieteen näkökulmasta katsotuilla älyttömyyksillä). Riittää, että meillä on edes yksi henkilö X, jonka "teesi" on, että jumala on olemassa. Mitään muuta ei tarvita. Haluaisin nähdä, millä tiede todistaa tuon henkilö X:n teesin vääräksi. Nähdäkseni on päivänselvää ettei millään. Tiede kun sattuu puuhastelemaan havaittavan todellisuuden kanssa, kun teesi taas koskee jotain jota ei voida havaita eikä jumalalla täydy olettaa olevan edes minkäänlaisia vaikutuksia havaittavaan todellisuuteen. Teesi koskee siis pelkkää jumalan olemassaoloa.

Mutta pointtini, ettet(te) jälleen ymmärrä väärin, on siis se, että tuo seikka, että teesiä ei voi todistaa vääräksi ei TIETENKÄÄN tee teesistä totta. Todistamisen velvollisuus kun on aina teesin esittäjällä, ja vasta onnistuneen todistuksen jälkeen teesiä voidaan pitää totena.

Varjon kannattasi lukea tuo edellinen virke vielä kerran, mieluusti vielä hitaasti ja ajatuksella. Eihän tuo virke tarkoita tietenkään mitään sellaista, että vääräksi todistaminen olisi mahdotonta tms. Totta kai, teesin koskiessa havaittavaa todellisuutta, teesi on mahdollista todistaa vääräksi. Mutta totta teesistä tulee vasta silloin kun teesi voidaan osoittaa todeksi. Tämä tosin johtaa helposti keskusteluun totuuden käsitteen luonteesta, mutta tässä en siihen mene.

Varjo: "Moni fysiikan uraauurtavista ideoista on saanut alkunsa epämääräisenä ideana jota on alettu ensin todistamaan vääräksi, todistuksen epäonnistuttua on huomattu että alkuperäinen väite ei olekaan välttämättä ollut valhetta."

Olet ihan oikeassa, näin on. Tosin nuo vääräksi todistamisen menetelmät saattavat olla joissain tapauksissa (lähinnä "kovissa" tieteissä) sellaisia, että toisesta näkökulmasta katsoen niitä voitaisiin pitää ihan yhtä hyvin oikeaksi todistamisen menetelminä. Siis että mikäli vääräksi todistaminen epäonnistuu, teesin TÄYTYY olla oikea, kaksiarvoista logiikkaa nääs. Se, että menetelmiä saatetaan kutsua "vääräksi todistamiseksi" johtuu tietysti siitä, että nollahypoteesina pidetään luonnollisesti sitä, että teesi ei pidä paikkaansa.

Oman lukunsa sitten muodostavat sellaiset tapaukset, joissa teesin oikeaksi todistaminen ei muodollisesti onnistu, mutta kaikki havainnot ja käytäntö kuitenkin tukevat teesiä. Ts. on mahdollista, että kaikki näyttäisi menevän teesin mukaisesti, mutta ei siltikään kyetä (ainakaan vielä) todistetusti osoittamaan esimerkiksi sitä mekanismia joka aiheuttaa teesin mukaisen asiantilan. Tällaisissa tilanteissa ymmärrän, että voidaan olla erimielisiä siitä, voidaanko teesiä pitää totena vai ei. Vaikka jälkeenpäin mekanismi sitten löydettäisiin ja voitaisiin todeta, että teesi "oli" totta, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että vasta tässä myöhemmässä vaiheessa teesistä tulee puhua totena, ei aikaisemmin. Tässä tulee mukaan siis Varjon jossain yhteyksissä halveksima varovaisuusperiaate, joka kuitenkin luonnehtii hyvin vahvasti tieteitä. Olisi nimittäin voinut olla mahdollista myös se (vaikkakaan ei todennäköistä), että teesi olisi tulevaisuudessa (tieteen kehittyessä) hylätty. Tämä mahdollisuus tulee totuuksien statuksia jaellessa pitää mielessä ja tiede sen mielessä myös pitää - onhan tiede siinä mielessä omituista käytäntöä, että siinä konservatiivisuus on hyve. Joku saattaa nyt alkaa tämän johdosta esittämään jotain sellaista, että koska on aina mahdollista että tulevaisuudessa teesimme hylätään, niin eihän tästä näkökulmasta mikään teesi ole totta. Kyse on kuitenkin siitä, voidaanko teesille antaa totuuden asema kullakin hetkellä vallitsevan tietämyksen perusteella. Sen verran painava käsite "totuus" on, että edellä antamani esimerkki, jossa vaikutusmekanismia ei tunnettu, ei täytä tätä kriteeriä. Teesissä oli siis aukko tai puute. Ja vaikka tätä varovaisuusperiaatetta noudatettaisiinkin, niin vähääkään tieteiden historiaa tunteville ei pitäisi jäädä epäselväksi, että kyllä niitä mokia ja vääriä teesejä on näinkin toimittaessa saatu myöhemmin korjailla ihan riittämiin. Hirvittää melkein ajatella minkälaista jälkeä olisi tullut tai tulisi, jos varovaisuusperiaatteesta luovuttaisiin.

Lopuksi vielä keskustelun mahdottomuudesta. Totesin siis, että kaikki rationaalinen (tai tieteellinen) keskustelu kävisi mahdottomaksi, jos todistustaakka ei olisi teesin esittäjällä. Tätä mieltä olen edelleen, sillä kuten edellä osoitin, mikäli näin ei olisi, joutuisimme pitämään totena mm. sitä, että jumala on olemassa. Itse asiassa joutuisimme pitämään totena silloin kaikkea mitä ei voi todistaa vääräksi, ja tämä ei ole mikään ihan pieni asia; jokainen voi antaa mielikuvituksensa lentää ja keksiä mitä uskomattomampia "teesejä", jotka olisivat tällöin siis "totuuksia". Luulisin, että olette asiasta samaa mieltä kunhan sitä hieman mietitte.

* * *
shadowplay
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös