HCH'S Scrap-poetry: Beauties and Bang stories

  • 49 287
  • 324
Tämä tarjoaa perspektiivin, elämäntavalliseen taideteokseen.

Olla yläpuolella, kun olet alapuolella.

Olla kaukana, tavoittamattomissa ja poissa.

Se ei ole uutta, viimeksi vietimme puussa 12 vuotta.

Koimme elämyksiä, majavan kaatoja.

Kohtasimme itsemme, supikoiran jälkiä.

Samaa savea, sitkeää muovailuvahaa.

Nuuska huulessa, multa sokeriksi.

Liete rahaksi ja yhtenä yönä, kummitteli.

Kun satoi tillipuntteja, Van Dorp kummitteli.

Kokoonkursittuna kummitteli ja ujelsi, mörkö ujelsi.

Kerran, Fleming pumppasi.

Viikset väristen, äijä ratkeili liitoksistaan.

Huh, lataus tapissa.

Sekin kursittiin ja vehkeet huollettiin, sadepäivinä.

Samaan malliin, ei vapautta ilman pääomaa.

Huomiokipeys, arvoista arvokkain.

Oikut, rikkauksia.

Ja uruissa, itse hulluista hulluin.

Higgy piiskaa, momentti vaaran on timantin kirkas.

80-lukua, haluatteko te hyräillä mukana.

Antautua, vietäväksi virran.

Latvassa, seuraavaksi työn alla saumuri.

Kun on sen aika, nyt vain pyöräytetään huuleen.

Annetaan teipin kiertyä ja huolletaan, kroppaa.

Mässäilyssä, Hessen Lasihelmipeli.

Taas, seuraavaksi Arosutta.

Taas ja löydämme uutta.

Koluamme ja mieli on kirkas, katse halajaa.

Ylväs, veistoksellinen ja luomus, ikiaikainen.

Valopilkkuja, on kaikkialla.
 
Tämä on se piina, jota yrittämiseksi kutsutaan.

Taas puussa, hylätyin tuli luokse.

Sen jonka jätin taakse, siellä se elää.

Missä, vapaus luotiin.

Pää sateenkaaren, tähdenlennot eivät koskaan pääty.

Nousee jaloilleen, myytit mielipuoliset menestyvät,

On maailma värien, rohkeiden sekä hullujen.

Meidän seikkailijoiden, muodoista juopuvien.

Aina tähdäten, yläpuolella olemiseen.

Ei koskaan, kiinni tai jumiin jäämiseen.

Ojiin uupumiseen, tylsään takertumiseen.

Ja avaa, napsakasti nappi kerrallaan.

Hyvää, hyyväksyvä nyökkäys ja syvää, syvä huokaus.

Hylkäämme, samassa kun omistaudumme.

On vastuita, niile oksennukset sekä ylenkatsomiset.

Länäolo, vilkkaan vaihtelevat hahmot.

Niille, pyhä peukku.

Peuhaavat keskenään, porauruvat syvään.

Aukkoihin, vietteleviin aukkoihin.

Olimme juurilla, eivät vetäneet enää kapinaa.

Tavara esillä, tylsää ammattitaitoa.

Nykyisellään, aivan turhaa.

Osia, meille osia tupruttelematta.

Kulttuurille, me liputamme kukinnoille.

Ilmiöille, ainutlaatuisille aaamunkoitoille.

Katseen varastajille, kuolan livautajille.

Paljaille, me peukutamme.

Pysäyttäkää junat, lastataan aukeilla.

Ei tällä suoralla, nyt kaikuu kruunutillille.

Mammut, on laajentava lajike.

Portti, taipumusten avaimien.

Taiteen salaamien, lähtöjen paljastamien.

Hylkiöiden sekä onnistujien.

Ja aina löytyy niitä, jotka haluavat suojella.

Yhä enemmän niitä, jotka haluavat pelastaa.

Puussa olevan, itsestään nauttivan.

Pöllön, linnansa haltijan.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on se valo, joka kirkkautensa piilottaa.

Sädekehä, joka itsensä katseilta kätkee.

Elämä latvassa, itsessään matka.

Ytimeen ylhäiseen ja mutkat, unohdetaan.

Pettymykset, peitellään ja kaaret, nyt juhlitaan.

Huuleen, molemmille puolen.

Ei alas, emme vajoa alas.

Terhakkaan toimelias ja juuri eilen, LB toi koneen.

Huollettavaksi, se oli EVA.

80-luvun malli, lupasimme paneutua siihen sadepäivinä.

Nyt pelkää sarjaa, kroppaa ja kuolaa.

Sähäkkää sarjaa, kiivasta kroppaa ja eläimellistä, kiimaista kuolaa.

Käsi kurorottaa, sormet syyhyää ja lopulta, intohimoisesti puristaa.

Egoa, hyväillään egoa ja prässi, menee ehkä sekin.

EVA, tilttirentulla ongelmia myös prässinsä kanssa.

Cohrane putoaa, Van Dorp tipahtaa ja Berube, muodottomaksi murjotaan.

Koko ympäröivä metsä, Hurraa!

Nenään, keinuu ja syliin, Show!

Ei häivää huolen, korjaamme sen prässin.

Vannnomme sen, nimeen hahmopankin jumalien.

Kyllä, koko keho reagoi.

Jotenkin, jotenkin luomouksellinen ja avoin.

Ehdottomasti avoin, avara ja vaarallisen, vastaanottavainen.

Jokainen henkäys, melskettä mielikuvitusrikasta.

On kavalkadi, henkevien henkiolentojen.

Ikuisesti poseeraavien, maagisten mallinukkejen.

Ja katsokaa, onko tuo ahma.

Innostuksen aallot, pyyhkivät yli.

Uppercut kupoliin ja lyövät loiskeet, intomieliset.

Lattialla majan, hikistä ja eroottista.

Oli, vielä avo-ojissa.

Niin sympaattisena ja hennon, ujona.

Viehätti kuin uutena ja kuvasti, kadonnutta.

Hetkien kaikkeus, omistettuna sille.

Kaipaukselle ja voimillle, ravisteleville.

Saavumme sinne, loimuavava tulipatsaana.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä, arktiset sydämet ja haikeus, Proust.

Kädet ilmaan, olemme ilmaa.

Poissa, silkkaa nostalgiaa.

Tarvitsemme tämän, puumajan.

12 vuotta ja paluu, kolkkoa.

Kirjoissa elävien, hädin tuskin.

Ehkä nyt, virikkeellisempää.

Jälkeen tämän, erakko ja sosiopaatti.

Juna jyskii, sielussa ryskii.

Viipale lanttua, tekee kevättä.

Kuokimme tuon pellon, vetisen joutomaan.

Meille se ei ole, joutavaa.

Tarinat, yli koneiden.

Coxe, äijä sätki ja nieli.

Feikit, viihde ja Bang.

Cali Kid, kupoli pompsahteli.

Piilopaikassa, olemme erämaa.

Havina puiden, vire yöllisten tuulien.

Ypöyksin, äärimmäisyyksiin vieden.

Seikkailija, viimeisten laaksojen.

Solien, kukkuloiden ja rajapyykkien, kyljellään makaavien.

Kauas kantoisesti, asioita taakse jätettyjä.

Viisaus vuorien, upottavuus soiden.

Syvästi sisäistetty, etiketti vapaaherruuden.

Ilmiömäinen, vartalo runollinen.

Lähtö-ahon ajattelija, ajatus seksuaalinen.

Kesäinen meri auringonkukkien, kujanteet ruusujen.

Ontuva kissa, hahmossaan jäljet taisteluiden.

Liplattaa ja lipoo, maailmankaikkeus venyy.

Kansi taivaan paisuu ja kun hetki hymyyn kaartuu.

On vain, kuiskaus sumun.

Uhkea, pehmeä ja kostea.

Kaikkivoipa sumu, rikas olemme huomassa sen.

Rikas olemme, säilytettyä itsemme.

Olemuksemme ja Cali, viuhtoo.

On, bongailtavaa.

Maukas, tekisi mieli kevyesti taputtaa.

Tuntevatkohan ne sen, elääkö sen maine vielä.

Keskuuressa niiden, meille vieraiden.

HCH mietteissään, autio luo energiaa.

Suuri hiljaisuus, kumartaa.

Slmut, puhkeamisen porteilla.
 
Richie Walcott

Voi Richie..Se hype, tarinnankerronnallinen vire suoraan sarjakuvista. Ammennettu kauhugallerioista ja kiivaan kiihkeistä, kasarikuvastoista. Tuoksui seikkailulta ja kutkutti, ilmestyivät kuvat.

Olimme olemassa, elossa ja ilmassa. Se Tape, saitte sen ja aavistelitte merkitykselliseksi mestariteokseksi. Jotakin kaunista, joka avartaa, koskettaa ja kiehtoo. Nyrkkitaidetta, eroottiselle latauksella ja nyrjähtäneellä, mielipuolisella päähahmolla.

Sirkusta, sitä te janoatte ja Tape, olitte niiden orja. Halusitte, sen pureutuvan hampaineen sieluun ja tatuoivan teidät, ympäriinsä. Kuorruttakaa meidän ja Skipjacks, te kuolasitte ja vapisitte. Nukuitte se Tape, alla tyynyn.

Isot, te huusitte ja vatkasitte, olitte hyytelöä. Luovuus yli estojen, taipumukset yli normien. Täältä saapuu saatana, ottakaa vastaan vapahtaja. Peikkoa piestään ja me olemme se höyrypää, joka investoi.

Runollisuus, ei ota loikkia ja sivuilla verta, tyhjää verta. Tuollainen möykky, tuotanto ei räjäyttänyt tajuntaa ja peikko tylsisteli, roikkui hihoissa. Onhan möykyllä tarina, nimi sekä otettunsa, sytyttävää nielemistä ja sitoutunutta B-tulkintaa. Go Richie..nykyisin olisit kuningas!
 
Viimeksi muokattu:
Taas puussa ,huomassa ruusut ja toisaalla mukaileva myyrä.

Hiilivaunut tärisee ja vastauksia, suoksee syöpä

Visiirit ja tylsät eurot, yltäpäiten yhdistäviä yökötyksiä.

Kalaan, hamuavan hulluuden nautinnot ja elamätavallinen vapaus.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo tunne, leijaileva utu ja poriseva polte sormenpäissä. Hehkuu hehkeää, houkuttaa ja himottaa.

Ukkelit pörräävät, yksi mielipuolinen gorilla ja yksi puuskuttava alkuhärkä. Hyvät statsit ja pullea tilttimaine, yksi murjottu toe-to-toe maestro ja yksi nyrjähtänyt sirkuspelle.

Sisällä myllertää ja me jonglööräämme hahmojen nerokuudella, nykii vimmatusti. Nakkelemme banaanit, holtittomasti kuolaten ja tajunnanvirtaan suin päin hukkuen.

Bang, esirippu aukeaa ja illan kiimainen tulitus alkaa. On näytillä, kaikki esillä.
 
Shawn Costello

Horisontissa, unenomaista ja Costello, kiihkoa.

Mieli matkaa, keho reagoi ja Camp 1994, aplodit.

Aggressiivinen, niin aggressiivinen ja kiinni, kiinni elämässä.

Sielukkaasti, syvällä ytimessä ja väkivaltaisesti, eläimellisesti.

NF Thunder, rykii sekä ryskii.

Oireyhtymä kehien, paikalle häkissä ja kahleissa.

Pillit sekä sireenit, sykkivää hälytysajoa.

Rinkiä, hullunrinkiä.

Central A rähinäproletariaatti, gooniperkele.

Ajankuvaa, paineaalto ja valtavat, hahmot kiehtovat.
 
Shawn Costello

Me elimme, kuolimme ja elimme taas.

Yhä uudestaan, olimme vahva ja heikko vuorostaan.

Kävimme syväluotaavia keskusteluja olemuksista, ne kestivät useita viikkoja.

Ei dialogia vaan monologeja, päättymättömiä ja pökerryttäviä.

Vapisimme, näimme näkyjä ja saimme yhteyden, mielihyväkeskukseen.

Laskeutui harmonia ja astuimme ulos, luolaksi muuttuneesta linnastamme.

Mielen ateljee, sielun ateljee ja sfäärit, synkän avarat.

On kirkasta, on sateista ja mitä milloinkin, yhdentekevää kaikki oleva.

Edetä nytkähtelyistä kipristellyyn ja Central A 1995-1996, rosoista rappioromantiikkaan.

Heilahti keihäs ja keihäs heilahti, kiihkeää nostalgiaa.

Sadistinen kehäterroristi meni pesuvesien mukana ja meille siitä kertoi Hockey News.

Olimme silloin valveilla ja uskoaksemme, kiipesimme katolle ja osasimme lentää.

Oli virtaa, uskoa sydämen agendaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ricky, sessioiden aitous.

Sessioiden, sisältö rikas.

Palkitseva, muodokkuus eroottinen.

Kuvailu, kuin kiihkein illuusio.

Tätä se on, jätkien luomulanttuilu.

Luovaa, omataan ideoita.

Tuoreena, kulttuuria suoraan aloituksesta.

Avoin, elämys kahden.

Mielipuolista, mielikuvitusrikasta

Poler, armoa!

Palataanko taiteessa, vielä lähtöihin takaisin?

Kimalteviin, niihin rakkaisiin.

Kultaa, yhdessä kuolaa.
 
Viimeksi muokattu:
Lähtöpitoisuus ja pökräily, me halusimme.

Me himoitsimme ja tuoksut, taas pökerryksiin.

Kattaukset, lataus ja merkit kiiman, hypätään selkään.

Hurjastellen, räksyttäen ja rinkiä painaen, rinkiä raivokkaasti vetäen.

Hullun rinkiä, hulluna hamuten ja vähän väliä, nautinnosta pökräillen.

Pörräten, puuskuttaen ja rinkiä juosten, räksyttämisen lomassa usvaisesti ulvoen.

Juuri tätä, se on tätä, olkoon elämä tätä.


Boulton, operoi myrskyisä vaihde silmässä.

Tuomiopäivän pasuunat pauhasivat nyrkeissä ja tilttaamisen Flow, All Time Top 5.

Kahdella kädellä, kahdella kädellä kuolemaa kylväen.

Egoja syöden, murhaten ja eritteissä piehtaroiden.

Intohimoisia, eläimellisiä ja seksuaalisia tunnelmapaloja.

Verikuorrutuksella ja pilviä hipovalla, tajunnanvirtaan kohoavalla runoudella maustettuina.

Hehkeitä, hehkeää ja henkevää tuotantoa.

Pitkäkestoisia, niin pitkäkestoisia pampputuokioita ja täyttymys, aivan lääpällään.

Tunne runnoo, se veistää ja vuolee.

On valtavat ja kupolissa humisee, hahmo vavahtelee.


Ja muistatte, te muistatte, me yhdessä muistamme.

Ne merkkipaalut, mammuttimaiset nyrkkipuheenvuorot kanssa Polerin.

Ajanlasku pysähtyi, koko maailmankaikkeus hiljentyi.

Jokainen meistä, osoitti kunniaa.

Kumarsi syvään, tömisee ja tuhoaa.

Aina, aina ja aina.


Ja tästä me keskustelimme kanssa mursujen, lomassa nuuskailun ja piipun polttelun.

Jälkeen hikisen painimiseen, rantakivillä leppoisasti loikoillen.

Fanaatikot viiksekkäät, antoivat etua kohtaamisista Boultonille.

Me arvostimme hullua, teimme sen mylvien ja villisti ilmarumpaloiden.

Humalluimme ja poseerasimme, veistoksellisesti eri asennoissa.


Oli hyvä, maiseman ainutlaatuisuutta ja sielun ylämäkeä.

Teki mieli, osoittaa kiintymystä.
 
Viimeksi muokattu:
Ph.D, henki kulkeutui.

Se kantoi, puhutteli ja puri.

Ymmärrys ilmiöistä, ymmärrys käsitteistä.

Raatelu loi kuvan, antoi kasvot.

Hahmot ja vimma, eläimellinen.

Taidetta, huomionkipeyttä.

Intohimorikoksia, väkivaltainen O.

Sadistinen O, seksuaalinen O.

Runollinen O, kulttuurin kukat.

HCH:n marjat ja uhkeat kukat.


Boulton ja Poler, Payette ja Morrone, Ricky ja Sugden.

Virkeän vihteellistä, kiihkeää nyrkkikumppanuutta.

Toisilleen omistautuneet, tilttien pauloissa.

Etenimme nauttien, ilosta ilkamoiden.

Sydän pomppoillen, riemusta pakahtuen.

Maestrot jyräsivät, ilotulittivat ylitsemme.

Tarinat keikuttivat, luovuus jyskäsi.

Kiskoilla, kun jyrähti.

Kliimaksi, väylä valaistumiseen aukeni.


Dharma, oivaltaa.

Itsessään oivaltaa, syvään sukeltaa.

Löytää, tanssikaa muusat.

Rummuttakaa, viisauden tuojat

Hylkää, harmauden luojat.

Denialismin, modernin raikkaat näkökulmat.

Massat ja tylsät, ahtaat keskikaistat.

Yököttää, guru yökkää.


Steppaa, juoksee, estradilla esiintyy.

On valokeilassa, itse valokeilana hehkuen.

Elinvoimaisena, sähisee kroppaa.

Ristikukkaisia ja sinkkiä.

Pulppuaa, itikoita suussa.

Mäkeä, hioo ulottuvuuksia.

Kiertää kehää, ottaa sekä mukaansa tempaa.

Vaistoja, niin vaistonvaraista.


Bang, valkoherukkka-iltamissa taas teemoja.

Lopulta aina, itketään yhdessä.
 
Viimeksi muokattu:
Seminaarit, niin tekin olitte siellä.

Aiheena käsitteet ja olemus, käsitteelinen olemus.

Ilmaisut sekä ulostulot, nautittiin runollisina.

Tyylikkyys sekä läsnäolo piikissä, tulessa haltuunottajia sekä heittäytyjiä.

Ihailua, ihanien muotojen.

Innoittavien muotojen ja pankin räjäytti, Frans Tarhakettu.

Monisävyinen monologi käsitteistä ja hurahtaneimpia, elvytettiin yleisössä.

12 tunnin taivaallisten sfäärien jälkeen luennoitsija siirtyi lausuntaan, 1600-luvun runoutta.

Elehtien ja silloin myös me, paukutimme kupolia lattiaan.

Silkasta onnesta, olimme verissäpäin ja tapissa.

Lähtöakatemia, kahden ykseyden kulttuuri.
 
Seminaarit ja käsittely, syventyminen hahmoihin.

Olemuksiin, syväluotaus ominaisuuksiin.

Määrittely värähtelyn ja havainnointi, kipristelyn.

Avataan, saavutetun tiedon luonne.

Hurmoksessa, lähtötieteellistä päättelyä ja hahmojen runollista selittämistä.

Sähisten, tehdään se sähisten ja yhdessä läähättäen.

Niitä ei enää ole, huudahtaa George Luomulanttu.

Se on parkaisu, luonnonmukaisen ja lähtöfanaattisen siiven.

Viiltää, syvältä viiltää.

Kylmää, sisältä kylmää.

Hehku kadonnut ja olkoon tämä, historiaelämys.

Bang, ravitaan nostalgianälkä.
 
Viimeksi muokattu:
Ja jatkoilla, intohimoisia palvontamenoja kohokohtien.

Ylistyslauluja kultareunuksilla ja kultahipuilla.

Hetket, jotka kietoivat pauloihinsa.

Kohtaamiset, jotka sytyttivät liekin.

Koko seurue, yhtä vapisevaa kananlihaa.

Sulaa, sulaa vahaa.

Bob Lietelanta, maanläheisistä ja ravinnerikkaista jakaa.

Maalaa, mielipuolisella pensselillä maalaa tarunhohtoista.

Aah, tämä on lempeää murhaa.

Silmät kiiluen, apokalyptista lähtömaniaa.

Mehua, höyrymehua.

Olemme Ronnie Friest ja killumme katossa.
 
Te runttaatte, hälytysajoneivot ja voimalaitokset.

Kirjaaatte, kirjaatte ne rikkaaseen tarinaanne.

Hikisenä palvotte, luomuksia täydellisen kehon

Elämyksiksiä, te janoatte.

Kohtaamisia, te ymmärrätte.

Ja se tylsä tyhjyys, minkä koettelevasti koette.

Se syö, se nakertaa saalistajaa.

Karua, kolkkoa ja kylmää, on noudattalevien maailma.

Se, se ei tarjoa seikkaulua.

Eksyksissä ja hylättynä, himokas.

Kutsukaa, kutsukaa edes FB Drive.

Otetaan, lääkinnällinen Bang!
 
Viimeksi muokattu:
Campit, aistitteko ajankohtaisuuden ja saako se teidät raivokkaasti, tärisemään ja vapisemaan.

Usvaa, tuuttaa ja korkeimpaan latvaan.

Humisee, kivasti humisee ja kupolissa myös, tyhjää kumisee.

Aivan, arvasimme oikein ja siellä te ryitte sekä kuolasitte, hullunkiilto hurahtaneen silmissä.

Tamppasitte, olitte jättiläinen ja yllenne pakkopaitaa, vaaditte äänekkäästi.

Edelleen, lähtee sähäkästi ja on tapissa, kun syksy koittaa.

Kamat kassiin ja kuola valuen, tien varteen liftaamaan.

Tai radan varteen istumaan, tuhisemaan ja hallusinoimaan

Kukkiessa auringonkukkien, esiintymään estradeille.

Olette ottelija, ne kumartavat teille ja te, te lähdette kuin paroni.

Rummut ja matot punaiset, kultaa vuollen.

Luomus kulttuurisidonnainen ja ilmaisu vapaarytminen.

Me railakkaat, seikkailunjanoiset ja korvaan kuiskii, henki itse Whitmanin;

I celebrate myself,

and sing myself.


Perillä ja ei huolta, ollaan lähtöpitoisella ysärillä.

Oksalla jokaisella, tilttaajia killuu huomionkipeinä.

Mihin eksymmekään, on kohtalokasta ja käynnissä on, soidinmenoja heittäytyvien hullujen.

Itsestäänselvää, absoluuttiset mielet ja aamu vierähtää, kieli vyön alla luistellen.

Iltaan scrimmage, kutkuttaa ja sen alkuun keskiympyrässä, himokkaat sekä halukkaat ringin keskellä.

Tappolinjaa, nyrkkisadetta ja leiskuntaa, aitoa elävää väkivaltaa.

Sadistista kiimasinfoniaa, veriroiskeita yltympäriinsä ja murjottuja jätkiä, kukkotunkiolla.


Oh! The good ol' Hockey game, is the best game you can name.
 
Viimeksi muokattu:
Historiaa, kulttuuria ja raotetaan ovea temppuvaraston.

E-Liike, E-Maatalous ja osuusliikkeen hallinnoimat, traktorimerkit.

Same...Ei, avasimme luentolehtiön väärältä sivulta.

Ajankohtaisuudet ja Campit, olitte siellä kännissä kuin käki.

Se oli tapana, joka ilta tappiin ja aamuiset sikaluistelut, krapulassa.

Joka jätkä, koko jengi ja uudet siinä kuin vanhat.

Windsor ja monet leireilevät siellä vieläkin, syntisessä humussa.

Vetävät sitä ensimmäistään, silmäkulmilla mustilla kruunattuna ja vetävät sitä saumaansa tappiin.

Kulttuuria, mainitsimmehan sen.

Syksyllä 93, lähihistoriassa ja aivan modernismin porteilla.

Ennen lopullista ratkaisua ja tuhoa, tylsyyden tuloa.

Maisemiin eksyi Rino Buttazzoni ja muistamme sen, kouriintuntuvan elävästi.

Nyrjähtänyt farmipoika, tuoksui lietelanta ja puuttui etuhampaita.

Nähnyt Dubin, leimat hullun ja maine mielipuolisen kehähullun.

Jo vatkaa, vapisee ja pursuaa, esiin pursuaa.

Sirkusfriikki, jotain uhkeaa.

Olemme äärellä, ainutlaatuisuuden lähteiden.

Poljemme, poljemme pystyasenossa.

Adam Young campin vahvuudessa ja se oli vetänyt sesongin, sivustakatsojana.

Iso poika, kilttinä poikana. Turhana poikana, turvallisena poikana.

Ne kohtaavat, ottavat villin sekä nyrkkipiehtaroinnin hekumassa, Buttazzoni puree Youngia.

Jimmy Mann!

Huh, nyt on rajua!

Kiehtoo, aivan vietävästi ja johtopäätösiä, jos taiteen haaroista tässä nyt vedämme.

Pureudumme, luonteeseen yksittäisen ja jälkiin, puremisen.

Dub lähti varjoihin, preeroille ja kohtasi siellä Mike Hendersonin, 1993-94 BCHL klassikossa.

Young, se kiihdytti tahtiaan ja tilttasi tulevaisuudessa, jopa O:n Top-10 korissa.

Pari rupeamaa, otti huikeita ja tunnetasolla, oli valtavaa.

Hykertelevän stimuloivaan ja nautinnollista, ehkä vähän valheellista.

Ja HCH, kyltymätön Spits-onania.

Ne Youngin nostot, tulvivassa saagassa aika vähissä.
 
Kartoimme ja poimimme helmet, omput olivat pulleita ja punaposkisia.

Lähtöomput ja kutsumus, kun veri vetää ja tunne vie.

Se vie, katuojaan ja olemme siis edelleen, alkulähteillä kulttuurin.

Paukut sekä pommit kupoliin, uskottavuuden kuhmut naamarit.

Ongelmat yhteyksissä, ei yhdistä tässä talossa ja valot sammuksissa, koko kylästä.

Kylästä hahmojen ja jokaisella kummittelevalla kummistuksella, rystysissä leimat ottelijan.

Young ja me nautimme, piehtaroimme eritteissä lähtöjen.

Ne olivat kauniita, uhkeita ja taideteoksia, eittämättä kovan työn tulossa.

Heittäytymisen, uhrautumisen ja lukemisen lapsia.

Tiltit, hiiohoi!

Rajua vetämistä, moukkua ja Young, esiintyi estradeilla tasokkaaseen aikaan.

Oli ääressä sorvin, keisarien tanssiessa tappotantereilla.

Tai niin, kaikki ne aktiivisesti osallistuneet olivat...80 ja 90-luvuilla.

Kehissä ja iso jätkä, oli kiistatta eroottisen iskusateen lähtömörkö.

On nimi, on maine ja koko jätkä, on katujen Spits.

HCH:n otokset ja se ilta, oli vähän kuin Kocur vastaan Gaetz.

Kanssa Boultonin, tuokio jaettu ja session luonne, mieleenpainuvista mieleenpainuvin.

Bongari lääpällään, rujot rönsyt ja romantiikkaa kiihkeää.

Sitten se aloitus, tarinassa kanssa Rickyn ja samaan iltaan, Young läsnä murjottuna peikkona.

Tikit ansainneena taistelijana, pilkkaa ja Ricky, taas kerran showboating.

Aitoa, ytimessä olevaa ja oliko se nyt game vai misconductit..oliko se asiaa..osuiko se oikeaa?

Huh, oli värinää.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, pelkistetyn lähtöpitoista ilmaisua. Mustia silmäkulmia ja verta. Unohdetaan symboliikka, absrakti ote ja kuvaukset sielunelämän.
Kun käsillä on vain kurja lähtönotko ja kaikki arvokas on haudattu, hukutettu muistojen holveihin. Kaikki kaunis, mennyt pois ja nostalgian kultahippuina se satelee kohtalokkaasti yllemme.

Mielin hyvin, lukkoon voimme lyödä ja näyttelyissä näissä, ei uusia suuntauksia enää luoda. Sammuttakaa valot, Barn on purettu ja kukaan ei kipaa kaljaa niskaan tai sylje naamaan. Kyllä, ajanlasku on päättynyt. Ei enää kohoa, ei viini virtaa tai orgiat jyllää.


Toughest Spits Characters

1. Geoff Benic

2. Jim Revenberg

3. Eric Stamp

4. Todd Gill

5. D.J Smith

6. Tom Sullivan

7. Brian Blad

8. Cam Janssen

9. Joey Sewell

10. Richard Greenop


Kätkee sisäänsä vain ne ottelijat, joiden Ontarion taisteluiden ensimmäinen mielleyhtymä on Spits. Hahmot, joiden tuotannnon sisällöllisestä sekä taiteellisesai linjasta keskustellaan ensisijaisesti Spits-viitekehyksessä.

Ja korostuu elämykset, hekumalliset tunne-elämykset ja matkat, tajunnavirran kuohuviin koskiin.
 
Hetket taianomaiset ja tarunhohtoiset, kun tunne ilotulitti ja sydän jyskytti. Mielipuoliset fanfaarit, kehon vatkatessa ja säntäillen, sinne tänne sinkoillen. Spurtteja, ei puutostiloja.

Hehkuimme kuin nuotio ja näyttämöllä kiimainen, sykkivä iskutuokio. Joku tuli, ne tulivat ja vyöryen, kliimaksin laineilla velloen.

Kugel! Yksi mursuista, yksi hirvistä ja ainutlaatuinen, hohto hohdokkuuden. Me elehdimme, kuin Kugel!


Saapui syksy, lakastui ja koitti aika hyvästien. Ilo oli olla yhdessä, mieli painusissa totesimme. Hyväksyen, tämän olemiseen imeytyneen rakkauden.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös