HCH'S Scrap-poetry: Beauties and Bang stories

[HardCore Hooligan]

Seuraavaksi kerromme novellinomaisesti tuntemuksista, joita koimme äärellä kohtaamisten. Olivatko ne hallusinaatioita? Ovatko ne sitä edelleen? Entäs huomenna ja kuka tulee, kuka lähtee? Ja mikä on tuntemisen taso?



Aavesärkyä, kehon ulkopuolisissa jäsenissä. Keskustelimme kanssa myrskylintujen, asiasta tästä ja muistakin. Sukeltelimme, mutta vain mielleyhtymien viidakoissa. Vaikka ne omasivat, uimataidon varteenotettavan. Rehennellen kertoivat siitä ja istuimme puhelinlangalla, käytimme tolppakenkää hattuna. Toisen olimme vaihtaneet, vaihdoimme sen nuuskapurkkiin ja tolppaan kolkutteli tikka. Se nakutteli, työsti käpyä ja itse asiassa, niitä oli tolpat tulvillaan.



Asuimme silloin linnassa, peltoaukean keskellä lumilinnassa. Katselimme miten vanha Belarus puski yskien läpi lumen. Kuskilla oli karvahattu, piippu suussa ja aurasi tuo, väylää meille. Väylää maailman iloihin, elämyksiin ja Belaruksessa, ei ollut ovia. Se loi savupilven ja sen suojissa, kiemurtelimme kuin käärme. Etäämmällä otimme jo kevyen spurtin, heittelimme vähän kuperkeikkoja sekä kärrynpyöriä. Näin etenimme ja uskoaksemme, yksi mursuista vilkutti meille linnamme tornista.



Etsintäpartiot ja osallistuimme muinoin, mielellämme niihin. Palvelimme jopa hetken vainukoirana, nuuhkimme tuoksuja sekä paikallistimme mörköjä. Riemusta puhkuen jahtasimme hirviöitä, mammutteja sekä sirkushahmoja. Saadessamme vihin, ujelsimme nauttien ja hiljalleen siirryimme, laajennetun tajunnan sheriffiksi. Kullankaivajaksi, aarteenetsijäksi ja maailman ihmeiden mesenaatiksi. Utuisilla korokkeilla, liekehtien palopuheita ja otimme yhteyttä henkiin, avustuksella meedioiden. Kohosimme useasti, ryskyen läpi katon ja haukahtelimme, olimme nerokas spiritualisti.

 

[HardCore Hooligan]

Avataan lisää, raotetaan oikein kunnolla arkua tuntemuksien. Arkkua elämyksien ja kohtaamiset kietovat, ne kietovat meidät mystiseen taikasumuun. Katsokaa, me kiidämme yötaivaalla. Olemme aikamatka; me huudahdamme. Olemme myös aikamatkailija; me toteamme. Ja sumu, se puhuu teille kauttamme.


Säpsähtäen hereille ja vimmainen nykiminen, olimme varhainen korkeakulttuuri. Meihin tiivistyi useita kehittyviä ammattikuntia, varhaisia yhteiskuntarakenteita ja melkoisesti sivistystä, pysyvästi aloilleen asettunutta. Keitos mielipuolinen, poreili sisällämme ja nyt ymmärrätte tuon nykimisen, se oli historiallista. Omistimme kaiken tarmomme ylläpitoon viljalaarien, ajatus tuosta oli toimissamme roolissa keskeisessä ja johdosta välähdyksen, nykiminen sai piirteitä nunouden.



Ja runoudesta versoi tietoisuus olevasta, kyky hahmottaa ja sisäistää asioita. Hypähdimme kuin sammakko ryysyköyhälistöön ja toimimme aikamme lumpunkerääjänä, säestimme sitä lyriikalla. Säestimme ja maustimme sitä myös manaamisella. Kehitimme loistuista maineikkaimmat ja herätimme kuolleita elooon liukuhihnalta. Se oli luonteeltaan jopa teollista, yliluonnollista noituuden harjoittamista ja pukeuduimme tuolloin, muodikkaasti väreilevään oopiumkuosiin.



Huh! Aikansa kutakin ja kun oli aika vetäytyä, me vetäydyimme koloomme. Vetäydyimme syvään ja mitä tulee taiteeseemme, luolastomme ulottuvuudet olivat moninaiset. Ne olivat monisävyiset ja yleisenä totuutena todetaan, kekojen olleen kraaterimaisia. Mitä ravintoa hengen ja määritelkää keot syvemmin. Pureutukaa niiden ytimeen sekä luonteeseen ja hakeutukaa varteen vesisitöjen, alkulähteille kulttuurin.

 

[HardCore Hooligan]

Edesmenneen esisokraatikotti filosofin haamu ilmestyi meille ja kädessään tarjotin, siinä lasisilmä.

Viisautta, haluamme palavasti sisäistää sen ja miten tuo haamu olikaan, ryvetetyn ja nesteissä kylvetetyn oloinen hampuusi.

Ehdottomasti, ainutlaatuisen kolhittu lähtöhampuusi.

Se koutsasi nerokkaasti Show`ssa, te huudatte ja teette, se verisin äänenpainoin.

Te hullut, viihdejanoiset ja tarinoiden melskeissä kylpevät, lähtöpölyiset torvet.

Me opetimme sen teille, hengitetään syvään ja killutaan yhdessä oksilla.

Vähän taikamattoa ja liihottelua luudilla, ollaan kuin ilmalaivat.

Läsisilmästä havahtumiseen ja oli kasaria, viimeinkin kotona.

Kunnon kasaria, sykkivää kasaria ja jumputusta sekä pamppua.

Tunnustamme alttarilla tällä, me kuolasimme kuin eläin.

Hytkyen, vavisten ja täristen.

Big Bopper istuu baaritiskillä, kippaa rajusti ja esittelee kokoa, nyrkkiessä kokoa.

Se aikoo palata, palata kehiin ja sen luoma tiltti-liekki, polttaa vielä kehoja.

Se tuo, tuo kehien myyttinen sirkushahmo takaisin 70.-luvun ja pieksee kaikki, yhtyy koko maailmankaikeuteeen

Emme ole aivan samalla taajuudella, näissä kiivaissa sfääreissä ja aikakausien kiimaisissa viidakoissa.

Mutta Big Bopper uhoaa, se janoaa ja hyvä niin, antaa sen melskata.

Lentäköön tuolit, menköön pirstaleiksi.

On niin kotoisaa, vaikka mestari on poissa.

 

[HardCore Hooligan]

Kalevalan tantereilla,

Laulaa myrsky kaaoksesta,

Sodat sointuvat kehissä,

Hahmot hehkuvat tulessa.


Kukoistaa mytologia,

Tarut taikaa intohimon,

Tuntemuksien runotar,

Taisteluihin matkaa mieli.

 

[HardCore Hooligan]

Ytimessä kiiman kuohun,

Porautuu tajuntaan nousu,

Tuoksuu lähdön riemukulku,

Loihtii lauluja lumous.


Pedot pieksevät surutta,

Pidot sykkivät säkeitä,

Nelson naulaa riivattuna,

Noituu nyrkeillä Mahoney.

 

[HardCore Hooligan]

Pohjan hengetär Jomali,

Kliimaksin ovien saagat,

Operetin villit muusat,

Tulemisen kiivat kaiut.


Eeppinen pyhä tulitus,

Alttari janoaa verta,

Paratiisi pelkkää verta,

Benic ja Laus estradilla.

 

[HardCore Hooligan]

Thursday Night sisäistetysti, iso matsi ja Packers vetää, epäilemättä väijymme.

Omaksutusti jo 80-luvulta, syvään sisään hengitetysti.

Kyllä, isot kamat ja juoksua, juoksun perään.

Kolisee, kupoliin ja selkään.

Ei kokemuksen pilaamista, lippuja ja tai katsomiskokemuksen helpottamista.

Autetaan niitä, jotka eivät ole omaksuneet tai eivät hahmota perusasioita, viivoja.

Tai kaipaavat selviytyäkseen sälää, turhaa sälää korvikkeeksi tai täytteeksi itse pelin.

Packers, tupruavaa lunta ja purevaa pakkasta.

Siinä oli kehäväkivallan tuoksua, kaksi hahmoa ja eroottista latausta.

Wright sekä Majkowski, tässä otoksessa aika ennen Favrea.

Ei tänä torstaina ja haluamme kuitenkin vajota, autenttisesti matkata.

Show, haastoi silloin ja jopa isona päivänä, jyskäsi korokkeilla.

Piti toivoa, että Bruins ei otellut...LB sekä Jay.

Muut helmet, kulttuuri kyllä taikoi runoiksi myöhemmin.

Hullut, saivat kruununsa ja heittäytyjät, sädekehänsä.

Aivan, tässä puhutaankin maanantaista.

Kadonnutta aikaa etsimässä, HCH.

 

[HardCore Hooligan]

Moukaroiva, viihderikas O ja sen kiihkeän värikylläiset, tapahtumien täytteiset lauantait. Muistatteko miten maalailimme, liekehdimme ja kuolasimme. Kädet täristen, tykitimme kuin konekivääri ja eläimellinen ulvonta, kiiri halki avaruuden. Äärilaidan luontokartoittaja, vimmaiset lähtösfäärit ja kehot reagoivat, siinä missä tajunnat vavahtelivat.

Sitten sunnuntaina hekumoiden, nauttien ja usealla eri otoksella illan jyskeitä kuvaten. Öykkäröitiin, rähistiin ja tykyttäen päädyttiin kliimaksiin, Brawl pommitti meitä viimeisellä minuutilla. Otettiin kierroksen iso, otettiin oikeaoppisesti suoraan aloituksesta ja joku operoi putkessa, tilttasi hullussa 4-5 matsin hurmospiikissä. Tuolla iskettiin nimeä huulille, tulitettiin huomionkipeinä couchilla ja tuolla pudotettiin soturihelmi, nakutettiin toe-to-toe hamaan maailmanloppuun.

Tukitoimina annettiin keihäiden laulaa, kolattiin lyhdyt sammuksiin ja täysin toisarvoisesti, myös jotain pelattiin.

Ja nämä ajankohtaiset alkukierrokset, säkenöivä syke sessioissa ja kautta kattauksen, useampi 17-vuotias ajamassa itseään hanskattomana sisään kartalle. Sama toistui joka sesonki, valot hehkuivat vihreänä ja elinkelpoisuutensa puolesta taistelevat itsensä mainostajat tarttuivat lähtöön kuin lähtöön. Osaksemme jäi vain poimia merkit kiiman ja laskea omppuja poimintakorissa, terhakkaimmilla se oli yleensä 20-30 muodokasta heti päänavauksena.

Viime rupeamaan aktiivisuus vietiin seitsemällä pysähdyksellä ja eihän tuollaista edes mainita, ei sillä aktiivisuuskuninkuutta haalita tai uskottavuutta profiilin leimata. Muinoin se oli perusnappulan saldo, ottaa seitsemän lähtöpalapelissä ja ehkä juuri tuollainen tylsähkö, kulmakahnauksista ja maalinedustan väännöistä lähtevä rivijätkä. Ei punaviivan poseeraajia ja eihän siellä kukaan enää lähtöpäissään höyryä, sisältöä iltojen polttopisteissä tuota.

Pullistelun määrällä näin pienellä, kuohuilla näin laimeilla ei kruunuja ole jaossa tai vöitä kehissä hallita. Ei hahmoja näyttämöllä, ei tarinoita estradeilla ja myrskyävän sadistinen O, vain myytti railakkaan 80-luvun. Nostalgiaa hurjastelevan 90-luvun ja ehkä kuitenkin yksittäisiä sädekehiä, näissä harvinaisissa hipoissa hanskattomissa. Pienissä teoksissa, irrallisissa hetkissä ja pääsääntöisesti, oikeaoppisuutta karttavissa.

Mukaan kuitenkin juurineen tempauduimme, kun Bignell sekä Groulx tuossa juuri toisiaan köyhässä virrassa pamputtivat. Kylvyt intohimon HCH:lle, vinhasti poiki nyrkkipeuhaus kananlihaa ja erityisesti tämä Groulx, hyvä kutina jätkästä. Vetää puoleensa, pakko tunnustaa ja vähän jo matkaa, hipoo pilven reunaa.

 

[HardCore Hooligan]

Olihan se taas silkkaa hautajaissaattoa ja ei ole ihme, että nuo vain nykyisellään ohitetaan kohautuksella olan. Kuusi paria lauantaihin ja seilattiin epäolennaisuuksien vesillä, sisältöä vain yhdessä. Toki ne sujuvan poimimisen esteet, jo vuosia sitten tapahtuneet moppailut ja ehkä toteamme vain hengen olevan väärä, kulttuurin olevan kuollut.

Groulx ja haasteen luo pureutuminen taiteeseen, kun teokset monesti kääntyvät nyrkkirunoudesta sähellykseksi. Tämä räpellys pätee kautta linjan ja tiltit lähtevät pelitilanteista, linjurit sekaantuvat hätäisesti. Koko hommaa leimaa hosuminen ja kuviosta puuttuu ajatus kahdesta hahmosta, latauksesta eroottisesta. Couchit on kannettu kaatopaikoille ja egot sekä statukset, nakattu romukoppaan.

Toki harjaantunut silmä, janoava sydän löytää elementtejä. Aika ajoin tipahtelee kultahippuja, värähtelee kaikkeus maailman ja värähdellessä, kolahtavat lähtömetsän taikasienet. Pysähdysten vimma puhkuu, lähtee sähäkästi ja ilme puree, Groulxin vetäessä. Aistimme siinä läsnäoloa ja tavoitamme ajatuksen siitä, ettei sessioiden sykkeeseen ajauduta vaan pyörteisiin tanssin hakeudutaan.

Ylin lähtöaste, omasta halusta ja olosuhteissa toisissa, Groulx oli voinut tempaista yli 100 lähdön O:ssa. Poimia paronina, ylemmiltä ja alemmilta oksilta ja pudottaa helmeä, varteenotettavaa helmeä. Toki ottaa myös niittiä ja ottaa sitä lisää varjoissa, ammattilaiskehien viemäreissä. Ei tuoksu Show vaan roiskuu verinen rupeama kymmenen sesongin, koettelemuksia kupolin. Elämää kosteaa sekä märkää, askelmerkeillä vanhan koulukunnan.

Ehkä kirsikkana murjotussa urakakussa, yksi sympaattinen keikkasesonki brittikiekossa ja se olisi edessä vasta kymmenen vuoden päästä, tarinassa tässä Groulxin.

 

[HardCore Hooligan]

Niin, suihkulähde suihkuaa ja kulttuuri jyllää radallaan. Sen kukinnot, ovat tutun sävyisiä ja Groulx, jatkaa tarinaansa. Moniongelmaisena sekä lommoille kolhittuna, raihnaisena lähtöraakkina se luovuttaa viimeiset veripisaransa brittikehissä ja ymmärtää, sen olevan ohi.

Vedot timanttiset elävät ikuisesti ja mitä tekee kehähampuusi, onko se maineensa vanki? Ennen kuin arvaammekaan, joku O:n jengi pestaa sen apukoutsiksi ja syksyn ekalla campilla, se jo opettaa otteita. Miten tartutaan, vaihdetaan kättä ja se on elementissä, koko jätkä jylhää lähtöpitoisuutta.

Kulttuuri siirtyy, naamari huokuu uskottavuutta ja jos huippaa, ne ovat vain ottelijoiden yhteisiä oireita. Niistä ollaan ylpeitä ja jossain hehkuvan kuumassa illassa O:n, se osallistuu tapahtumiin penkiltä tai ottaa kiihkeät myllyt koppikäytävällä. Näin aina, riehui siellä villinä. Kuten aikanaan penkkien tyhjentyessä ja hahmo iskee ytimeen, on edelleen relevantti.

Kesken koutsaamisen, visiitti Tulsaan tai johonkin. Siellä se on legenda lähtöjen, kuten Ontariossa ja maailma hymyilee, on ainutlaatuinen. Baarissa keskellä selkään taputtelijoiden, jaetaan kosteat lähtökokemukset ja kerrataan kerran tuhannennen ne olennaiset, tiltit kuplivan kollektiiviset. Miten lähti ja samalla syttyy, polte sisäinen. Kerran vielä messiaaksi, maestroksi ytimeen iltojen.

Hotelliin, yläkoroppa paljaaksi ja teippi kiertyy ranteisiin. Koko helvetin huone säpäleiksi, sitten kunnon painit ja railakkaat riehumiset, poliiseja naamaan purien. Se kannetaan, kannetaan autoon läpi hotellin aulan ja hetki tuulettaa, kuin olisi matkalla boksiiin.

Tässäpä viittoja, urakehitykseen.

 

[HardCore Hooligan]

Tymkin, OA-sesonki maisemissa ja 17-vuotiaana sen nosti kuolleen runouden maisemista esiin jopa HCH. Joka noudatteli totuttua kaavaa, uskoi linnassaan pysyvyyden voimaan.

Parin harmaudessa virranneen sesongin jälkeen, Northwest on yhä Knights ja aikaan mitättömän vetovoiman, tämä jätkä edelleen kiinnostaa. Operoi..tai maltillisesti vetää, isossa uniformussa.

Ripotellut muruset, yhdistäisimmekö sen Poleriin? Emme missään nimessä ja enemmänkin Shiner. Varkain olemme äärilaidalta havainnoineet, lajikartoitusta tehneet ja bongailleet elkeitä tyrkyn huomionkipeän iskijän. Roolinsa tuntevan, itsensä likoon heittävän ja valokeilan varastavan, yleisön intohimoisesti ottavan.

Toki olisiko se omannut aikaan hahmojen luonnetta sellaista, että olisi harjoittanut aktiivisia buckets off-juttuja. Olisi heitellyt virtaan O:n lähtöjen 30 kiimapysähdystä, vaadituilla kuhmuilla ja tehnyt sen tyyliin kohtaamisista nauttivaan, lemmikiksi hamuavaan.

Ja kiitos, hysteerikkojen. Tämä ei ole olennaista. Ja nojalla kulttuutin taas, tyylin OA vailla Pro-kiinnostusta. Ollut reippaasti pitkää yötä ja kosteaa, oikeaoppisuus sittenkin varastaa.

 

[HardCore Hooligan]

Väylä kipristelyyn, lähtöilmastossa ankeuden ja päivinä köyhyyden, ruman mitään sanomattomuuden. Hohde, hohto olemisen ja huippuunsa hiottu henki taikuuden, räjäyttää ryskyen esteet tieltään. Omistautuvat toisilleen, luovat taidetta ja läähättävät, viilentääkseen itseään.

Aistitteko naukumisen ja Groulx sekä Tymkin, mitä me toivomme. Me haluamme ne punaviivalle, venyttelemään kasvotusten ja odotusarvon, polttelemaan sormenpäissä. Kulmista ei tulla, pienestä ei kasva suurta ja punaviivalta, mennään aloituksen kautta boksiin, Siellä rakennettaan illan lähtötarina ja kokeminen ilmenee, vapinana koko kehon.

Toinen vaihe; right off the draw and buckets off. Elintärkeä osa nautinnollista toteutusta, lähtee suoraan illan ensimmäisestä pudotuksesta ja squere off tyylikkäästi, pitkän kaavan mukaan tappiin. Syttyy kiihko, hurmokselliset lähtöloitsut ja kaksi hahmoa, lataus erootttinen. Switching hands ja toe to toe, villi iskubakkanaali ja rytkyy, ratkeilee liitoksistaan.

Tässä majatalossa, juhlat jatkuvat ja puolesta elämyksien, pärisevät rummut. Seuraava aloitus, lähtee taas ja lähtee, yhä uudestaan.

 

[HardCore Hooligan]

HCH, me korjaamme sinua ja nämä mielikuvitusmaailman ratsastajat, eivät ole ensimmäisen raon sotureita. Ison väylän avaajia, raivaajia tai kohahduttavia, mukaan ottajia. Näillä keksityiltä profiileillaan mukana siinä toisessa tai ottelevan vahvuudesta riippuen kolmannessa lähdössä. Kyllä, eivät olisi olleet kulttuurissa herätyskellojen iltojen avaajia ja enemmän niitä myöhempien parien kiimaisten kohtaamisten viihderäjäyttäjiä, kun tunnelma uhkaa laantua ja isot kalat ovat jo uiskennelleet boksiin.

Tuuletellen ja ei, se ei ole tanssimista ruusuilla.

Arvet, jokaisella osallistuneella ja se, tiedettiin jo ties koska.

Kiehtova ydin ja sivistys nekkaamisesta, löytyi katuojista.

Ikuisia Halloween-naamioita, hämäriä persoonallisuushäiriöitä.

On valtavat, mammuttimaiset ja ilmestyksenomaiset, armolahjat lähtemisen.

 

[HardCore Hooligan]

Tuoreita, oksennuksensekaisen ajan hengentuotteita ja ne, eivät todellakaan ole korkealentoisia. Pohjakosketuksia, tylsyyttä kaikkivoipaa ja ei syki, mikään ei kohoa. Kaitsijat tylsyyden ja kohtaaminen, poiki kuitenkin mielleyhtymiä.

Linjurit hyökivät sisään, ennen kuin vetäminen pääsee edes vauhtiin tai murjominen murjahtaa käyntiin Täyttymykseen, ei vie tämä juna. Ei makua tilttaamisen suussa ja mitä mukaan jäi käteen bongarille,kuin pettynyt pyörittely pään. Missyn Canade avasi kauden poimintatilinsä ja uskallamme luvata, ettei poimiminen tule olemaan kiivasta tai kiimaista.

Ei edes kourallista, vaan hyppysellinen korissa ja kuitenkin, ehdottomasti yksi O:n kiinnostavista. Sähäkkä tarrautuja, alennetulla mittapuulla ja tavoitamme elkeitä soturin, umpiluupäisen soturi. Gongerismin sekä Ph.D-teemojen runollisesti kukkiessa, se saattaisi saada ilmaa alle siipiensä ja liihotella vellomisessa hulluna kuten Bezeau.

Tulipas seurueessa hiljaista ja HCH, veti aika kortin hihastaan.

Kyllä, potentiaalia rajun kovaan sessioon ja sitten Missy, maiskutellaan sitä ja unohtamatta sessioita, rajun kovia. Laajennusjengi, Bush-leimat ja ote sekä jälki oli kaaottisen sirkusmaista. Se oli viihteellistä, lähtöpornoa ytimekästä ja estradeilla viiletti kehäklovneja. Kupli sekä porisi ja siihen pataan Canade, hekuman hyökyaalto löisi tauluun 40 otettua.

Suut loksahtelevat auki, materiaali seisauttaa veret ja on aika pyöräytellä, iso pallo huuleen.

 

[HardCore Hooligan]

Histoire d'O ja siistityn merkityksettömyyden takana, on lahtökukkien Madonna. Satunnaisesti puhkeaa kukkaan ruusun ihme ja viettelys on kuin varkaan päiväkirja, tämä on syrjäytyneiden maailma. Pöllönaamiot sekä gorillapuvut, satamassa sarjamurhaaja Georges Querelle. Arvasitte oikein ja valitettavasti vietit sekä intohimot, ovat nykyisellään tuhoon tuomitut.

 

[HardCore Hooligan]

Seesteisyys myyttisen lähtönotkon, poissa ovat metsäläiset sekä herrastelijat. Maisema kylmän kolkko,, sisällöllisesti tyhjyyttään kumisee ja elämä, on täältä kaikonnut. Kadoksissa on ote romanttinen, vire filosofinen. Ei mitään, ei kerrassaan mitään älyllisesti tai kehollisesti stimuloivaa.

Ei Käkriäistä, jutustelemassa viljelystä tupakan ja vain me, nyppimässä uskollisesti kukkia. HCH, kulttuurihistoriallinen museo ja pölyjen pyyhkimisen lomassa, havannoimme episodin sykähdyttävän. Se sähköisti meidät välittömästi ja seisoi sateisella syyspellolla hevonen, kärrystä lapioimme lannoitteeksi peltoon lantaa lehmien.

Vaikka meillä ei ole hevosta tai lehmiä, hetki siis loihti ja taikoi voimaa kasvuun. Keväällä on taas istutusaika tupakantaimien, syksyllä ne tehdään nuuskaksi ja mehun valuessa suuhun, riemukulku sekä väläys älyn. Totta toden ja haetaan keskialueella pystyynvetoa, pääosassa Petesin Grondin ja jätkä hoitaa ajamisensa tyylikkäästi poikkarilla.

Hetken jo ilkamoimme, nyt hyytää ja oli tylyä. Tylyä kuin 80-luvulla, osastoa LaForge tai Coupal ja ilmeikkään nälkäisesti, Grondin päätyy vielä tuiskeeseen tiltin. Lähettää viuhtovaa pommia ja session laineet moukaroivat, vaikka ei se nyt hurjastelua tajuttoman tylyä lopulta ollutkaan. Ehdottomasti omasi kyllä elkeitä, mekin seisoimme jo hetken asennossa.

 

[HardCore Hooligan]

Myönnetään, toki me heittäydyimme ja eläydyimme kulkuun mukaan. Hamusimme taivaita, pilvilinnoja sekä muotoja, olemmehan äärilaidan Markiisi. Tämä väliintulo ja emme olleet nyt nostalgisessa kuvastossa, kultahippujen kutinassa.
Olisihan siinä penkin tyhjenneet, hahmot sinkoilleet sekä orgiat velloneet. Sisällön ollessa hyytävän tylyä, ryöpsähtäisi kasvoille ja äärimmilleen virityisi. Bum, Bum! Näyttämöllä sekaannuttaisiin huolella, kapinaa sekä kiimaunelmaa ja tunnemme kyllä jokaisen bench clearing brawlimme, mutta..mutta..


Tuoli kertoi meille, kertoi miehistä ratatöissä.

Soraa lapioivista, penkan jumalista.

Penkka maisemassa, ylväänä seisoo vieläkin.


Tuoli puhui, puhui myös valtiopäivämiehestä.

Pakkoluokkaa kurituskopissa, otteita viime henkäyksiltä.

Tukkijuna kolisuttaa, tarinan veistäessä ratapölkkyjä.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt kipristelee, nykii ja suihkimme ytimessä. Olo on villi, se on vapaa ja syöksähtelemme, sinne sun tänne: Ulvomme, oikein ujellamme ja vähän haukahtelemme. Tätä säestää murina ja aivan tohkeissaan, yhtä tärinää sekä mielipuolisia spurtteja.

Painamme pitkin sänkipeltoja, nyt möyrimme rekkojen lomassa ja kiidämme, kuola poskipäiltä valuen. Silmissä, katse kadotetun ja kadotukseen olemme olleet tuomitut. Sitten kiertyi avain kahleissa ja meno, yhtä myrskyisää aallonharjaa. Me olemme ratsastaja tarjunnanvirran, sheriffi tuntemuksien kylän ja tuokaa gorillapuku sekä siemennyskapilaari, esiinnymme taas.

Mistä johtuu tämä, juhlat nämä ja moderneissa otoksissa kehässä kytee, Missy vastaan 67s. Hallin katossa roikkuu, häkissä ajetaan ja siellä kolataan rähinää esiin loihtien. Ilmassa on kasaria, on ysäriä ja ilta hakee väylää purkautumiseen. Sitten hetkellinen, ohikiitävä Kugel-värinä ja silmänräpäyksessä, nousee patsaita nautinninnoille.

Oli hetken hurjaa, Kevin Bahl tarjoili ilmeikkyyden purevan ja hurjasteli vielä loimussa tiltin, kanssa Missyn Christnerin.

 

[HardCore Hooligan]

Vivahteet Kugelin, puhisevan sekä puhkuvan päämursun ja iso paha hirvi tuli, pudotti tunnepommin. Murunenkin siitä poreilusta, hurmaa vietellen ja on aika eristäytyä, erakoitua kera lähtösienien. Olla taipuvainen, kummitteluun mystiikan ja kuunnella, saagojen kuiskailua nostalgista.

Tämä Bahl varjoista ja nyt se eli, oli elossa. Siinä se ydin, tiivistettynä ja 6´6/230 listattu, olisi ollut aikanaan aktiivisuudeltaan euro-vitsi. Sitähän se on myös nyt, mutta tällä kertaa koko aikakausi on vitsi ja Bahl, avautui edessämme hahmoksi. Aistimme sen poreilun, pumppaamisen ja hetken, Bahl oli iso lähtömursu.

Unohdetaan Bahl, se palaa ja hukkuu taas varjoihin. Eli vain kerran, taikoi mielleyhtymän Kugeliin ja tunnetusti, äärilaidan ylimys matkailee mielellään. Uhkuvat mursut, tartutaan siihen ja aina jonkun pullistellessa kupoli usvaisena, höyrytuuttaajan jahdatessa lähdönjanoisena. Herää kipinä toivon, heräämisestä yleisestä ja pukemisesta taas sen, pois ottavan oman roolinsa ammattijätkän. Sitten ne toisetkin pukevat, runollisesti ja kulttuuri kukkii loistossaan, right off the draw and buckets off.


Ja vielä tämä Bahl...laitaan, tabut naamaan, kujanjuoksua sekä hekumaa...ilmeestä kiinni pitämään.

 

[HardCore Hooligan]

Luodessamme katseemme ulos kammiostamme, sessioiden tauottua ja jälkeen kiimapiikkien. Tokkuraisena huomioimme olevan maanantain ja poimintaohjelmassa pohjoisessa sotivat Hounds sekä Cents. Tai millä muovisella nimellä sitä kutsutaankaan nykyisellään ja syvien tuntemusten gurulle se on Cents, joten sovitaan yhdessä sekä olevan Cents ja pureudutaan teemaan syvemmin.

Loistavaa sisältöä matkailijalle maanantaihin ja North Bay Gardens, se muinainen rähjäinen lähtömurju ja ulkona aina hanget nietokset sekä pureva pakkanen. Se kusen sekä kaljan tuoksu hallissa, puiset seisomarivit ja ne performanssit eroottiset, eläimellinen rummutus kautta vuosien. Se häkki, huokui himoa ja kultaista halua, väkivaltaissuukdien janoa.

Ja lähti, nerokkuurella hahmojen jonglööräten ja velloi, mekkala intohimoinen. Niin, se on historiaa meille sivistyneille ja aikanaan olisimme luvanneet teille vähintään kolme kiihkeää paria pamputtamassa toisiaan sekä ounastellleet kliimaksia, sykkivää brawlia.Se olisi kutitellut päissä sormien ja kananlihaa, kokonaisvaltaista kananlihaa kokien.

Pohjoisen lähtöparatiisit ja tyhjenevätkö penkit, sekin toive oli realistinen. Pyöräytetään huuleen ja otetaan katsaus hermoon ajan, pientä euro-sähinää pohjoisessa ja Monday Night, nyt olemme tarinan ytimessä. Aikanaan, paikalla ja syljet sekä kaljat niskassa, olisi ollut haastetta. Nyt voittaa Labeau, jopa ilman sidonnaisuutta...pakkasta ja lunta.

 

[HardCore Hooligan]

Muinoin, aikaan muinaisten kuningaskuntien ja hahmojen, kansantaruissa elävien. Sukelletaan muotoihin ja kartalla oli Lax-iskijät, joiden kutsumus oli toisella puolella lähtötodellisuutta. Se rikas tiltti-Hyperborea, ilman luistimia ja vedettiin tappiin, hengellä samalla.

Jengeillä silloin kiellot päällä O:ssa, osa sotureita näitä ja paljon niitä sopeutumattomia, moniongelmaisia kehien ritareita. Jotka eivät vain selvinneet jäälle aamuisin tai katosivat päiviksi, kesken campien. Sitten niitä lahjattomia, mutta ytimessä olevia arvaamattomia sekopäitä.

Eivät pysyneet luistimilla tai peluuttaminen ylhäällä, olisi ollut sama kuin tunnustus koko maailmankaikkeuden kattavan vihan. Jopa aikaan kiimaleikkien sotaisien, avoimesti hulluutta hipoivat vain harvat ja toki joillekkin iltoja ropisi, niitä muutamia. Kuten kategorian edellisen edustajille, öissä sekä kohtaamisissa viihtyneille iskijöille.

Urkeni pitkiä uria, ammattilaiskehien viemäreissä ja sitten vielä ne neropatit, kieltäytyjät kutsumukselliset. Kelpoisuutensa säilyttäjät, maisemissa niitäkin ja monet vetivät hekumaa vimmalla pysähdyksestä pysähdykseen, kunnes katosivat kehiin lähdöttömiin. Toki ponnahtelihan muutamia, lopulta vaikka kirkkaisiin ja kattauksessa myös niitä, joiden kupoleista olivat valot sammuneet.

Siinä elintärkeässä, campin tiltissa ja juuri siitä tuhoutumisesta, kaikki puhuivat vielä pari vuotta myöhemminkin. Leimoilla niillä, ei oteltu ylhäällä ja lopulta yleisesti ottaen hanskattomien tuokioiden maestroita kaikenlaisia, mistä lie kaivettuja tai vapautettuja himokkaita lähtövahvuuden täytteitä.

Koska ottelevissa, sykkivää syvyyttä piti olla 5-6 pariin iltaa kohden ja nyt emme saa otetta, mistään tai kenestäkään. Taiteilijan blokki, lähdöttömän sekä hahmottoman teatterin kammo ja poissa on, jännite sekä ärsyke. Visuaalinen kiihoke, linnat sortuneet ja OJHL pää-äänenä, karseaakin karseampaa.

 

[HardCore Hooligan]

Tsuudit, läheiset ja kaukaiset. Taipaleentakaiset, kotoiset ja etäiset. Ryöstäjät, soturit ja perustajat, mihin tie ajatusten johtaakaan? Flint ja jo soivat kellot, keho reagoi ja kieli lipoo huulia. IHL saaga ja kerrontaa rikasta, bench clearing brawlit ja keihään heilahdukset.

Se oli himokkaine päällekarkauksineen, kuolainen rähinäliiga ja me tiedämme, meillä on materiaalia. Se sytyttää liekkeihin ja matkataan aluksella tällä syvemmälle, liihotellaan luudalla taikojen yli tylsyyden tyynen harmauden. Myöhempi historia ja korskea lähtöpitoisia askelmerkkejä viemäreissä, syntyi tarinoita ja oli hahmoja.

Oli hetkiä, tiltit tykittivät ja laineet syöksivät tulta, Me olimme taas liekeissä, te myös ja me tiedämme, meillä on materiaalia. Nostakaa sieltä valoon päivän yksi nimi ja aivan, Kevin Kerr. Me olisimme myös lähteneet purkamaan tätä siitä ja on aika, teipata ranteet sekä syvennytään saloihin.

Se oli krapulaliiga, olentojen murjottujen sekä rikkinäisten ja loogisesti, meillä on aina Flint. Ensimmäisestä aloituksesta lähtee ja koko halli tietää, se oli kulttuuria. Se on Fllint ja ilmeikkäästi, loihditaan vielä brawl ja sitten baariin.

Olisikin näin ja kiusalliset uudelleensyntymät, kehänuhruinen Flint koki sen O:ssa ja siinä ei ollut mitään taiteellista. No, olkoon se ajan yhdentekevän kuvaa ja merkityksestöntä se ei ollut aikanaan, kun synnytettiin tämä organisaatio väärälle puolelle rajaa. Se ruokki lähdöjanoa, koukutti elävästi ja kiehtoi, Spits sai ladatun leikkikaverin.

Right off the draw and buckets off, kaudesta 1990-91 ja sessiot sekä episodit, olemme syventyen tutkineen. Harjaantuen haltuun ottaneet ja Spits vastaan Whalers, kultaa vuollen.

O:n poimintaohjelmassa tänään Flint matkaa Sin Cityyn ja tuoksuuko tässä lupaus seikkailun, tuoksuuko rähjäinen Flint? Ei ja lataako Spits vastaan Whalers bongariin odotuksen poreilun, ounastelevien mielikuvien jännittyneen kutittelun? Ei tapahdu sitäkään ja haluamme räjähtää, jo ennusmerkkien nojalla.

Toki voisimme maiskutelle, hamuilla utopiaa ja eihän meillä muuta tapaa ole, taipumuksiamme toteuttaa. IHL saagan katkettua, Flint laajennusjenginä sisään kartalle O:n ja eroottisessa runoudessa, kaaottisia performansseja Barnissa. Pukekaa pöllönaamiot, kiihkeää redaktiota ja on valtavat, muusien kukkulat.

 

[HardCore Hooligan]

Ei roihunnut rähinäroviot, ei melskannut mellakka kehien kuten arvata saatoimme ja ei lähetetty iskuja alkulämmössä yli pleksien. Ei syljetty päälle ja tämä oli käytöstä tavanomaista, kun laajennusjengi rajan väärältä puolen tuli syntien pesään vierailulle. Osallistuvaa teatteria, kiehuva latokattila ja Spitsin 16-vuotias Pasquale Zito, hyvällä hanskattomalla ilmeellä mukana illassa.

Ensimmäinen ajatus sessiosta tästä ja lehtereillä muutama ysärinsä kokenut sissi, taisi liihotella pilvissä hetken ja nyki, vimmatusti nyki. Jos olivat bongailemassa, usko ylväs lopahtanut monelta ja jopa seuduilla perinteisillä, on vetäydytty vanhoilta nautinta-alueilta. Otetaan tarkasteluun Spits ja viime sesonkiin, ottelevassa oli kuitenkin uskottavuuden uhkea ripe.

Sean Allen, OA-rupeama maisemissa ja ei se ole kasvo, kuvastossa Spitsin. Kiistatatta pyrki kuitenkin lähtiessään oikeaoppisuuteen ja kantoi leimoja, operoi railakkaasti roolissa. Useat vedot poikivat kuolaa, tärinää sekä kananlihaa ja ne tuntuivat oikeilta, olivat vetämistä aitoa.

Kyllä, saa hurmioitua ja antaa mielensä matkata, kokea aistimuksi. Olla aistimus, valtakunnissa lähtemisen ja Allen olisi kukkiessa kulttuurin, tiltannut yli 100 lähdön O:ssa. Näistä osa merkittävä, olisi ollut suoraan aloituksesta otettuja kiimahelmiä ja teoksien luonne, me juuri määrittelimme sen teille.

 

[HardCore Hooligan]

Tylsämielisyyden valuessa yllemme, lillumme mitättömyydessä ja havainnoimme, harvoja pilkahduksia valon lähtöpitoisen. Petesin Grondin ja otti jo tunnustusta ilmeikkyydestään äärilaidan vapaaherralta, se ilme puri ytimeen ja keinutti kipristelyyn nautinnolliseen. Tuntui hyvältä, juuri näin..me totesimme, myhäillen sekä kämmeniä yhteen hieroen.

Vastassa Hamilton ja kuuluu kuoro soraäänien, kaivetaanko nyt tapahtumia lehdiltä nostalgian kukkien. Tuo muinainen hehkumisen keskus ja lähtökulttuurin tuhoutunut Sodoma, HCH:n kuvailemana. Tämä Kuollutmeri, illan tiimalasi valuu loppuun ja ilmassa kevyttä nahinaa, jokin herää sisällä.

Tuo tuoksu nenässä, kutku rähinän ja kiehtoo, hetki imee puoleensa. Olemme armoilla, vastaanottavaisena ja havainnoimme himoitsevin haukankatsein. Grondin viuhtoo, toistamiseen sesonkiin ja nyrkkipamppua satelee. Olemus myrskyisä, ilme terhakka ja Tuut Tuut, jätkä jyskyttää.

 

[HardCore Hooligan]

Tunneviidakon hurjastelua jo kahdesta otetusta, rima nilkoissa ja toisaalta, bongailu purevan ilmeikkyyden äärimmäisen harvinaista. Siispä otetaan vielä kiihkeät kylvyt lähteessä nautintojen ja annetaan tunteen kohota, mielen matkata.

Suoraan aloituksesta otetut tai vastaavat, kahden hahmon näytöksenomaiset kohtaamiset. Tasonmittaukset, iltojen hanskattomat avaukset tai poreilussa luodut, villit pyykinpesut ja sykkivät rähinäkylvyt. Mielellään, lopussa iltojen toteutetut ja Grondin, loihtinut viuhtomisensa tähän kategoriaan kahdesti ja nostalgiassa, ne olisivat eskaloituneet orgioiksi.

Uppoudutaan huumaan hurmaavaan, kohdataan tärinät sekä kananlihat ja menetetään hallinta ajan, paikan sekä kehon. Ollaan ylä-, ulko- tai tuolla puolella, hämärtyneen tietoisuuden rajamailla ja omaksutut lähtölajit, ainetta kuumaa sekä pimeää.

Sihahdukset sihisevät ja lippu nousee salkoon linnan salaperäisen, erakoituneen sekä ikiaikaisen. Puolesta maineen ja Grondin, seuraavaksi tuotantoa kategoriaan ensimmäiseen.