HCH'S Scrap-poetry: Beauties and Bang stories

[HardCore Hooligan]

Greg Smyth vs Red Wings

Ja nyt, ne viikset väpättävät ja Bird Dog on oma itsensä, sykkivä kehäöykkäri. Räjäyttää iltojen hekumapankit, silmässä ilkeä vaihde ja momentti, vyö sekä napit auki.

Paidassa Nordiquesin, siinä oma komiikkansa ja siellä sentään pipo päässä operoiden. Hyvä niin, olisimme kuolleet mielihyvästä ja nyt se oli myös lähellä, oli täydellistä. Me hihkumme.

Illan kuumuudesta, Smyth näki mustaa ja punaista. Se näki valkoista, keltaista ja vihreää. Itse asiassa, emme tiedä mitä se näki ja taputamme pakonomaisesti käsiä yhteen, emme pysty lopettamaan.

 

[HardCore Hooligan]

Greg Smyth vs Bob Probert

Värisee, nyt värisee ja havisee, kultahippuset. Nousee, unelmat jaloilleen ja kukoistaa, herruus vapauden. Tanssia, tanssia kanssa kuninkaiden.

Crowder sekä Probert ulkona, tähtihetkestä Bird Dogin öykkäröinnin ja toisissa olosuhteissa, se olisi estynyt tai muuttunut kehäkaaokseksi. Illat vierivät, ne pysyivät lähtörikkaina sekä hahmokeskeisinä, oli hehkuvan kuumaa.

Kylpyjä, otimme kylpyjä ja keinuimme, laineilla intohimon kuohujen. Muotoja, muotoja ihaillen ja himoiten sekä täristen. Smyth vetää illassa ärhennellen, se poikii taistelun kanssa Probertin ja palvelijatar, tarjoilee bongailujuomaa.

 

[HardCore Hooligan]

Bird Dog vs LB

Ja lopulta, tupsahtaa lähtöpölyä ja se ravistelee, kiihottaa aistit äärimmilleen. Mieli matkaa, ohi ja yli kuninkaiden ja saavumme, lähtöpitoisuuksiin.

Hahmoihin, lähtöpitoisiiin ja rakkautemme, hahmomyönteisyyteen. Sivuamme kaipuuta, hengessä LB:n ja vielä kerran tumput jäihin, viivat rinnoilta stripparien. Pyhä 34, näin aikana hysterian ja ei ajankohtainen, ei kitise tai rutise.

Vaan ilmentää ja edustaa, omaa kulttimainettaan. Nauttii lähdöistään, on ylpeä hahmostaan ja Smyth sekä Byers, Show'ssa villiä ja hurjaa. Tiltti, boksiin ja tiltti, edustavan isot ja hyvät potkut.

 

[HardCore Hooligan]

Andy Ristau vs Steve Martinson

Me olemme, Fight Tape-moguli.

Niiden kasvatti, luomus hahmotykitysten.

Guru ja professori, lähtötieteiden.

Saapui virikeklassikko, AHL Wars.

Van Dorp, Ristau, Hendersson etc.

Raapustetuna kylkeen, kiehtova litanja.

Kuolaa, valui kuolaa.

Kädet täristen, kädet täristen.

Elementti, meidän elementti.

Vauhkona, pesään.

Materiaali, piiskasi.

HCH, syntyi.

Ristau, jättiläismäinen purkupallo.

Heilutti nyrkkiään, sortui ja mureni.

Huikea hahmo, mielipuolinen läsnäolo.

Usvaa ja ulvoo.

Reagoi, on mahtitiltti.

Vavisuttaja, maailman sisäisen.

Ja kehäilmestys, pelottava.

Kauhistuttavista kauhistuttavin, mielipuolinen hype.

Iso, iso lähtönimi.

On, on valtavat.

Sodat, nyrkkikulkue Minor League maestrojen.

B-luokan tulkintaa, veristä ja väkivaltaista.

B-luokan sisältöä, alkukantaista.

Aitoa ja paljasta, täysin paljasta.

Tuskin osasivat edes luistella, mutta omasivat sydäntä.

Hahmot kehämyyttiset, sukupuuttoon kuolleet varjosoturit

Mammutit, sapellihammastiikerit ja maatiaissiat, pohjoiset maatiaissiat.

Röh Röh, karvaiset veijarit.

Yököttävää, mutta tunnusomaista.

Kasaria, karvoineen ja olkatoppauksineen.

Tape, jyskäsi.

Se selittänee, kiintymyksemme kolinaan tavarajunien.

Sen, miksi seisomme vieressä ratojen.

Odottaen, että joku loihtisi tai noituisi.

Pyyhkäisisi yli, hurmos tai intohimo.

Näkökentässä, Ristau vastaan Martinson.

Sylin täydeltä, viettienergiaa.

Täyslaidallinen, kummittelevia kummituksia.

Karmivia kauhutaloja, hylättyjä sairaaloita.

Inspiroidumme, Inspiroidumme.

Hyr Hyr, hyrrää.

Sekoittuen, monenlaisia olemuksia.

Ristau tuhoaa Martinsonin, pudottaa oikean käden purkupallolla.

Tankilla, hetki ajaa tankilla ja syöksee tulta.

Roihuaa, jo verhotkin.

Tyynenä, tulipatsaana.

 

[HardCore Hooligan]

Wayne Van Dorp vs Craig Berube

Huutaa, huutaa esiin mörkökuningasta.

Jopa Show, on kuningas ja on hahmo.

On mörkö,, kirkaissakin Van Dorp.

Tape nostalgia, mörköili vielä alhaalla.

Edes fanaattisimmat, eivät uskoneet.

Kirkkaissa, panosten kasvettua ja mörkö ottelevassa.

Lähtökulttuuri kohtasi, yhden huippunsa.

Go, Van Dorp!

Koottu osista, kasattu palasista.

Kursittu kokoon, lyöty askiin.

Aletta, peukku pystyssä ja Bang!

Virittäytyy, virittäytyy äärimmilleen.

Tämä on meille, maistuu ja kiehtoo.

Juurevaa, purevaa.

Niin kulmikasta, on tarttumapintaa.

Lähtökukkulan, ajattelija toteaa.

Aika leikkiä, kaivakaa esiin vesipyssyt.

Aika juhlia, tehdään nuuskaa.

Vapaaherrudelle, bongailulle sekä lähdöille, tulevatkin vuodet.

Olkoon se fiktiivistä, mutta ei sensuroitua.

Kaikki me tiedämme, elämän Van Dorpit.

Jotka löytävät itsensä, kun pitää lähteä.

Aina merihädässä, turvaamme niihin.

Ja polut, johtavat sikaloihin ja navetoihin.

Urotöitä ja ryöväilyjä.

Ja sitten joku, vailla tarinaa tai hahmoa.

Kertoo taisteluistaan, haavoistaan?

Hysteriaa, tervat ja höyhenet.

Visiirinaamoja, tulta.

Kasarin varjokehissä sykkii,ulos pulppuillen.

Mörkö sekä Berube kohtaavat, mörkö naulaa oikeallaan.

On kiimaa, naulamekkalaa.

Sekamelskaa, kaikki haluavat mukaan ja orgiat.

Myllyt, puhkui ja puhisi.

Egot ja statukset, kaukana tästä.

Yksi hetki, tunteet ja kananlihat.

Yltäkylläiset kylvyt, pilvilinnat pehmoiset.

Yksi lähtölaituri, heittäydyttiin tosissaan.

Vedettiin vimmoissaan ja annetaan jäädä kellumaan.

Niillä on tarinansa ja hahmonsa, iänkaikkiset.

Eihän mörkö, nyt kenenkään päänahkaa vienyt.

 

[HardCore Hooligan]

Wayne Van Dorp vs Archie Henderson

Van Dorp, hyvä lämpö ja mielenliikkeet.

Hyrähtää käyntiin ja hytkyy.

Kasarin, myyttiset varjosoturit ja Van Dorp vastaan Henderson.

Merkkipaalu, B-luokan viihteessä.

Alkukantainen, eläimellinen ja pornografinen teos, 80-luvun Minor League saagassa.

Archie, Archie ja piti kojua, tivolissa.

Ja me tiedämme, mitä se piti.

Piti yllä, lukekaa iltarukouksenne.

Ja tämä toinen, kokoonkursittu mörköihminen.

Saatana saapui, Tapella.

Teippi kiertyi ja haikut näkivät, valon päivän.

Sekasortoista, vilisee sekasikiöitä.

Puhtaita jauhoja, ei kenelläkään lähtöpussissaan.

Edes Show'ssa ja kummastelemme, mistä syntyi olettamus niillä olevan?

Lapsenuskoa, lapsenkengissä ja toki, Archie otti hetkensä kirkkaissa.

Kunnes vajosi kellareihin, operoi tiensä varjoteatterin nyrkkilegendaksi.

Suuruus sekä pyhyys, nuhruinen.

Nuhruinen, mutta kiistaton.

Asema ikuinen, keskusteluissa ja palvontamenoissa.

Paha, ehdottomasti paha ja vinksahtanut sekä häijy ukkeli.

Juuri sellainen, ei ollut kuullutkaan säännöistä tai mistään moraalista.

Anarkiaa, nyt ja tässä.

Urheilullisuus ja tervehenkisyys, ei asiaa tähän taloon.

Hendersonin tiltit, ne saivat siivet ja paukkui, niissä paukkui.

Muodot, muodokkuus ja silmä lepäsi, suu maiskutteli.

Motivoi, tämä motivoi ja tempoo, tempoo riivattuna mukaansa.

Mela, oikean käden mela ja se huitoi, kylvi tuhoa.

Päänahkoja, koko koju täynnä.

Seinät vuorattu niillä ja soturitaisteluista, hillittömän verisistä.

Kanssa Van DorpIn, iskupuhuri ja puri, armoton vimma.

Ne eivät, antaneet toisilleen armoa.

Eivät myöskään itselleen, yhtä hulluuskohtausta.

Klassikoiden osastoon, tämä veistos.

 

[HardCore Hooligan]

Mike Ware vs Jacques Mailhot

Pommit, putoavat tunnepommit.

Tape pommitti, Tape pudotteli.

Tiiviit paketit, tunnepaketit.

Tunnekylvyt, tunneviidakko, tunneaallokko.

Tämä teos, iskumylläkkä.

Intohimoinen, äärimmäisen intohimoinen.

Ne olivat, toistensa.

Toistensa, väkivaltaisesti.

Lähdön liittäminä, taipumustensa velvoittamina.

Se on kutsumus, ääni sisältä.

Kaikki muu on valheellista, se on hysteriaa.

Ja teippi kiertyy ranteisiin, varsiin mailojen ilmestyy numeroita sekä nimiä.

Nimiä sekä numeroita hahmojen, tussi raapustaa merkkejä rakkauden.

Ei mitään "pelaa kuin iso poika" soopaa ja siinä, ei ole mitään runollista.

Ei kutsumusta, ei sydäntä tai taipumusta, olemuksen ydintä.

Hanskat saumoista auki, kamat viriteltyinä ja paita kiinni, kaikki uhrattuna ajatukselle lähtemisen.

Värinöille tulemisen ja se ei ole mikään oljenkorsi selviytymiseen, se on itseisarvo.

Riitti ja unissa, olkoon haavekuvissa.

Ompputarhan ohi käveli mies, sade piiskasi kulkijaa.

Se lankesi ylle, niinhän se aina tarinoissa kohtalokkaissa.

Oli ottanut nimiinsä, tilillensä kakut pysäyttävimmät.

Ja kun Ware sekä Mailhot lähtivät varjoteatterissa, se eli vielä.

Sateessa kulkenut, armahdettu ja ohi ompputarhan, jota ei vielä silloin ollutkaan.

Siinä oli Linkolaisia, laitumella.

Yhteislaitumella, kuten kasarin Minor League saagoissa.

Tajuton nyrkkivyöry, henget salvaten.

Hahmot tilttaavat, pomppoilevat sydämet.

Ware, takoo kuin liekeissä.

Mailhot kirkaissa, uskokaa tai älkää.

Se nuhruinen, pamppuepeli.

Rosoista, kaunista kertomaa.

Vasuri, oli maisemissa pitkäkestoinen.

Kellaritiltti jumalainen, hahmo myyttinen.

Kaaret ja kun se otti ylhäällä LB:n, bongailimme helmeä tuota.

Tärisimme hetkessä, olimme vastaanottavainen.

Huh, saa hengähtää.

 

[HardCore Hooligan]

Archie Henderson vs Bob Probert

Ne tulittavat, innostumisen ja luovuuden liekit.

Nyt on painoarvoa ja havinaa, historian lähtölehtien.

Kohtaamiset merkitykselliset ja kattaus suurreellinen, oli isolla.

Pakko nyökytellä, on kokoa.

Pakko ihailla, on näköä.

Archie, häijy lähtöukkeli ja peto, petomaisin.

Tilttisusi, saumassa jo veteraani otettujen ja varjoteatterin nyrkkiparoni.

Kulttuuri kukassa, kukkamerien loisteessa ja valtavat omistukset, hahmojaon nojalla.

80-luvun, hahmojaon nojalla.

On, varteenotettavaa ja lähtö tämä, perussivistystä.

Lähtökulttuurista, pelistä ja kaikesta, koko elämästä.

Kaksi hahmoa, kaksi gladiaattoria ja Archie, kulmauksestaan leimoilla 70-luvun.

Sen tarina, kosketti aikaa kehävampyyrien ja kypärättömien saalistajien.

Kehägiljotiinien ja sitten kellareissa, huuruisena varjosoturina.

Illasta toiseen, mellakkaa ja pamppua.

80-luvun Minor League saagassa, kehissä mielipuolisten ihmishylkiöiden.

Anarkiaa ja kaaosta, kätkekää veriset rievut.

Hahmoriemut, riehakkaasti eteenpäin.

Tämä on kuitenkin, vapaasatama.

Koti, uudisraivaajien sekä lainsuojattomien.

Ja luolissa, lähtöpölyn täytteisissä.

Aina joku, perinnetietoa jakamassa.

Yksi meistä, lähtölaulujen laulajista.

Mammutti, taas hyrähtää ja hytkyy.

Putoilevat, tunnepommit.

Jyrän alla, olemme jyrän alla.

Ja kouria, me haluamme kouria.

Sitä, niitä ja teippi kiertyy, tulkoon valo.

Tape, murhaa.

Yhtä murhaa ja Archie, mela sekä pääperkele

Vuosia viemäreissä ja edelleen soturina, luomassa majakkaa lähtövirran.

Keskenään, siellä.

Armoilla meren, ehdoilla luonnon ja tuleva kuningas, nekkaa kuin nouseva kuningas.

Lähtöneuvoksia, nämä ovat lähtöneuvoksia.

Kirkkaissa, varjoista ja niissä luolissa, keinumisen lomassa.

Hurrataan, kun nuuskapurkki nousee taskusta.

 

[HardCore Hooligan]

Wayne Van Dorp vs Troy Crowder

Parasiitikaudella ja se oli mahtavaa, Bruins.

LB ottevassa ja sateli täyttymyksiä, yksi oli isompi kuin koko liiga tai peli.

Aina janoten, oli nähtävä ja se ei ollut enää Bruins, se oli LB.

Ja sen tuki, pääviiksi ja stamina.

Pornoa, Jay ja uskomaton stamina.

Miten se kairasi, Jay ja haltioituneena, sitähän kelpasi bongailla.

Bongailli myös LB, sen kutsumus ja 80-luvun pornoblondeja.

Jay lähti, hikeä ja nakutti.

Aina vaan se soitettiin hommiin, putkiremppaa ja allaspoikaa.

LB ja se ei tykännyt olla alhaalla, kukaan ei kysynyt.

Miltä se tuntuu, kun saa lähteä ja ei ollut, isoa valokeilaa.

Valtavaa, sankarikulttia ja varjot, ei juttu LB:n.

Sen nyrkkifrendi, mörkö ja se oli, täysin kellari.

Ja niin, se ei ollut lempeää..

Van Dorp ja ne nousevat, on kiimainen.

Lähituntumalta, toe to toe ja ja sulaa, sulaa vahaa.

Suuruudet, tähdenlennot sekä luomistyöt.

Moukari, nukutusnuija.

Mörkö, piikkinuija.

Hahmojaon nojalla, sille lohkottiin iso.

Sessio, iholla ja nyrkkiyhdyntä, toisiinsa.

Rod Dallman ja mitä, se oli eri Tape.

Tärkeä, toki ja rakas, myöskin.

Aivan lähietäisyydellä, eriterikasta ja viettienergiaa.

Nukuttaja, se on O:n vyönhaltija.

Sädekehän kantaja, sen suurimman.

Me HCH, rankkaamme sen O:n tarinoiden ykköstiltiksi.

Dallman, se vai puskee esiin ja taisimme lausua, taikasanat.

Toe to toe ja Minor League saaga, suoraan sikalan kulmilta.

Nyt on, töpselihallit tyhjillään.

Pitää olla virikkeellistä, sisältörikasta ja tarunhohtoista.

Reippaat feikit ja mörkö, tikkaa oikeallaan.

Sylkeä, pelkkää sylkeä.

Olemme mukana, täysin mukana.

Pumppaa ja takoo, tunnesemppä pumppaa ja takoo.

AHL sodat, rikkauksia.

Vielä rikkaampia ja sade pieksee taas, ohi ompputarhan taivaltaa historia.

Kuolemaantuomitusta, talvisen pakkashelvetin sankariksi.

Ammut, eivät olleet vielä laitumella.

LB vastaan Crowder, siinä kasarin keväässä ja Show, hallitsi.

Kiihkeän väkivaltaista ja visiirinaamat sekä eurot, paskat niistä.

 

[HardCore Hooligan]

Rochester vs Hershey

Isot lähtötapahtumat, kunnon kekkerit ja tuntua, tilttijuhlan.

Muhimista, ilmeikästä muhimista.

Naulittuna, katse naulittuna ja tätä on, omata muotoja.

Tape tulitti ja koko tila tärisi, iskeytyivät tunnepommit.

Sydän jyskytti, ikkunat säpäleiksi ja verisenä, vatsaa.

Alastomana ja verisenä, sähäkästi ilmaa halkoen.

Niin aina ja aina näin, kultaa vuollen.

Koko ilta sotaa, kohokohtaa.

Ääntelee, sekavasti ääntelee.

Huohottaa, niittiä matkaan.

Sivuhuomatuksena oppitunti ja lähtökulttuurissa, hallittava hahmot ja tarinat.

Elää mukana ja kokemuspohjainen syvyys, raapiva rakkaus.

Repivä rakkaus, taiteellinen vapaus.

Liekit, nuolee ja maistaa.

Mörkö sekä Stothers, Ristau sekä Berube ottivat tuplat, sisältörikkaassa.

Sfäärit, tuulispäänä tajuttomiin.

Auringossa, Aletta ja Bang!

Siirrymme pyöräillen, polkupyöräillen.

Ristau, mahtipontinen siivu 80-luvun hahmojaossa.

Oikeutetusti, nyrjähtänyt farmipoika.

Tilttimörssäri, purkupallo ja maine, kuolematon.

Sairaanoloisuutta, iso kauhallinen sairaanoloisuutta.

Stothers, Ontario ja aina mahtavia, kattauksia sekä aterioita.

Ei se hohdokkain, mutta otti möröt, klovnit sekä raivohullut.

Myös nukutusnuijat, couchille hamuavat ja ei missään nimessä, tylsä "iso poika".

Naulasi, kyllä ja tarjosi, hyvät kuvauskulmat.

Sen arvo, perintö on äijä ja ainahan siitä nautti, kun joku jätkä pieksi sen.

Switching ja talkoot, tauluun.

Purkautuu, nyt purkautuu.

Hillitön hurjastelu Tape pelasti meidät tavanomaisuudelta.

Arjelta, sen ahtaudelta.

Kulkija, omppujatarhan ohittava ja neljä vuotta edellisestä, kolmas paluu veritöistä.

Elämä puolivälissä, pyörittämään tappuria.

80-luvun Minor League saaga, siitä kelpasi versoa päälikönkin.

Ristau, se sen lähtemisissä aina hypea.

Ehkä enemmän, kuin kenelläkään muulla koskaan.

Varjoissa tai kellareissa.

Mörkö, tikkaa ja puhisee.

Puhkuu, yksi eriterikkaimmista koskaan.

Sykkii, sykkii ja Ed WoodIn, Tor.

Toikkaroi luistimilla, varastaa hetket ja luo, tuntua seikkailun.

Siellä penkillä, mörkö ja taikaa Show'n keväissä.

Hahmo, se vakuutti.

Edelleen, uskomatonta.

Rivers, Rivers ensi sunnuntaina..

 

[HardCore Hooligan]

Fredericton vs Springfield

Hiljennytään, ääreen äärikiihottavan sekamelskan.

Hyväksytään, sen luonne ja olemus.

Otetaan vastaan, kutsu seikkailun.

Olemme onnellisia , nautitaan.

Kehäkaaos, nyanssit sekä elementit.

Poimitaan ne ja vedetään johtopäätös, on siirrytty pumppuliin.

Ja niin, ei tarvitse olla hiljaa vaan saa melskata.

Inspiroitua, olla luova.

Saa innostua ja tarjolla on, pornoa sekä väkivaltaa.

Kasaria, kasaria aidoimmillaan ja parhaimmillaan.

Kiehuu, pulppuaa ja hahmot, ne sinkoilevat.

Sekaannutaan, suoritetaan päällekarkauksia ja pahoinpidellään, pahoinpidellään joukolla.

Todellakin, tämä on kasaria.

Alkukantaista ja eläimellistä, kunnon kehäbileet.

Ulkoteattereista uuteen muotoon, Tape taikoi virikettä.

Se puhutteli ja loi ymmärryksen, toi viisauden.

Penkit tyhjenevät ja on merkkipaalu, rähinäkulttuurin ylimyksellinen luomus.

Kaikki tämän jälkeen, on pehmoilua.

Villi syke, tapahtuu hulluja sekä hurjia juttuja.

Tarjonta, on tapissa.

Me olemme, tapissa.

Heittäytyisimmekö suuruuden hulluksi ja miksi emme..

Olemmehan vapaaherra muutoinkin ja on mahtipontiset, mahtipontiset.

Koristeita, meidän pitää hankkia ja haalia koristeita.

Taiteellinen syvyyssukellus, toteutus pinnallinen.

Tulvillaan, tulvien ja tulvanvaara.

Kellarit edelleen, täynnä kiimalientä ja pumppasimme sitä, jokeen.

Joki, ryski väreissä kaikissa.

Kukaan, ei ollut tyyni.

Yllemme kohosi, sumu vaippaansa kietovin.

Mitä täyteläisin ja siitä erkani, pilviä.

Hahmopilviä ja Dallman, keskiössä.

80-luvun Minor League saaga, toe to toe ja tikkaa.

Tuokaa tikkaat, tavoittelemme lähtökuuta.

Me, HCH ja tällä aluksella, ampaisenne tilttitähtiin.

Lanttua, rehellistä ja maukasta.

Tikkuisuus, se ei mahdu maailmankuvaan.

Vilit karkelot, Lane tähtiroolissa mellakan ja se oli soturi, kypärätön.

Show, se viiletti ja otteli.

Kupoli paljaana, nyt pukuhommissa ja kiukkuisena.

Kukkii ja pullottaa, terhakkaasti pullottaa.

Kaikki viuhtovat, vetävät täydellisen.

Henry puskee Mailhotia, puskee pässinä.

Pukkaa ja koemme euforiaa, silkkaa euforiaa.

Lisää tätä, aina tätä.

Lyhty pimenee, naamari verinen ja Splatter, kauhuromantiikkaa.

Viettivalovoimaa ja laueta, antakaa meidän laueta.

 

[HardCore Hooligan]

Rochester vs Hershey osa 2

Kovemmaksi, ammutaan yli ja käydään ydinsotaa, välähdys välittyy.

Tunnemeressä, tunnepalloja.

Alkulämmössä Brawl, taiteenaloista kiihottavin.

Kädet täristen toteamme, olemme komentaja kukkulan.

Ristau pahoinpidellään, Minor League saaga ja jengiväkivaltaa.

Majakka murjotaan, tuo nyrjähtänyt friikki ja kuningas kellareiden.

Tilttijättiläinen, lähtökarju kulttuurin.

Kuvassa, Bird Dog.

Arvaamattomuudessaan piehtaroiva, viiksisadisti.

Kuvassa, Bru.

Tyylikäs nyrkkeilysäkki, alkueläin kypärätön.

Ja jos, joku omistaa kiinnityksiä punaviivaan, esiintymiseen ja pullisteluun.

Se on Bru, me haluamme olla Bru.

Pelehtiä, kanssa avaruuden olentojen.

Ja tämä, on monisävyinen makupala.

Historiaan taottu, itsestäänselvää lähtösivistystä.

Olla selvä, pois se hetkestä tästä.

Kulttuurista tästä, hahmoista näistä.

Taide vaatii, se repiii, se raastaa.

Raatelee ja vie kantajat liekin, katuojaan.

Kasarilla, se ymmärrettiin ja hyväksyttiin, jo kasarilla.

Moukaroidut lähtöhirviöt, möröt ja kairaajat, viiksekkäät kairaajat.

Yhtä juhlaa, meille kaikille ja pärähtää soimaan, Sektop Gaza.

Emme pysty, pidättelemään itseämme.

Emme halua, ohitimme vaiheen sen jo kauan sitten.

Teippi kiertyy ja haiku, muriseva Hau Hau.

Session luonne, on villi.

Orgiat, ne vellovat.

Tape tulee, oletko valmis.

Näyttämöllä, Sodoman 120 päivää.

Nerokasta, asetti elämän askelmerkit.

Haluatteko sitä ja aivan varmasti, haluamme.

Ansareihin, väliin ruusupenkkien.

Vaalenpunaista, kohde halujen.

Olla keskipiste, synty hahmojen.

Ristau, riisutaan aseista ja tuhotaan.

Siellä potkitaan, suurin hirviöistä piestään.

Lähtöeliitti, murhaa toisiaan.

Näkökentän täyttää, Parker vastaan Bird Dog.

Sirkushuveja, niille joiden mielikuvitus on muutoinkin rikas.

Vauraustua, kotiinpäin ja kolme palloa.

Nyrkkileiskunta, uskomaton nyrkkileiskunta.

Taustan tapahtumien velloessa, timanttista tilttitulkintaa.

Bird Dog ja höyrypäässä, riitti syvänteitä sekä juonteita.

Viiksien väpättäessä, väpättäessä viiksien.

Ei kangistuttu, kaavoihin.

Lääkettä, lääkettä haavoihin.

Rummuttaa, yhä raivokkaammin.

Kutsukaa, poppamies.

Bru ja muinainen, iso Show.

Kirkkaus, hahmomyönteinen.

"Mitä on ottaa moukkua, tyynesti ja kylmän viileästi".

Mestariteos, sen avainteos.

Perusteos ja luettuanne sen, kaikki virtaa kuin Catwalkilla.

Jauhatte suussanne, purkaa näkymätöntä.

Olette egoisti, lähtöegoisti ja tyylikäs, pirulainen.

Taltioituna maalauksessa ja keikari, hahmonsa vankina.

Ehkä se onkin, hovinarri.

Näissä kekkereissä, sielut pelissä.

Tässä HCH, lukekaa se kirja.

 

[HardCore Hooligan]

Jeff Brubaker

Show, kiima ja valot.

Teitä kutkuttaa, kyllä.

Isot, on valtavat.

Bru, ilman pipoa ja läsnäolon maestro.

Hahmo heittäytyy ja taiteilija, allekirjoittaa tuotantonsa.

Silmäkulmin mustin ja annetaan, lähtökerän purkautua.

 

[HardCore Hooligan]

Jeff Brubaker vs Wayne Van Dorp

Bru vastaan mörkö, suoraan aloituksesta.

Isolla näyttämöllä, kattaus teatraalinen.

Show, kimalsi ja loisti.

Kiehtoi, viehätti ja ihastumisia.

Nautimme, joka solulla.

Suoraan aloituksesta, hahmokultaa ja tilttihunajaa.

 

[HardCore Hooligan]

Jeff Brubaker vs Jay Miller

Suoraan aloituksesta, Bru ja viikset.

Show, kestävyys ja pitkään.

Virikkeellinen valppaus, eriterikas viiksikairaaja.

Hahmoeliittiä, Jay ja tehokas tilttisuorittaja.

Kolhittunakin poseeraava, Bru ja säkenöivää valovoimaa.

Intohimoisesti pumpaten, lennokas nyrkkitodellisuus hahmojen.

 

[HardCore Hooligan]

Jeff Brubaker vs Jimmy Mann

Potkii ja puree, liekit nuolee.

Väkivaltainen kehäsosiopaatti, häijy lähtöperkele.

Oma kategoria, ala taiteen ja rummuttaa kyydit.

Jimmy, koodit sekä säännöt romukoppaan.

Vaarallista ja mielipuoli operoi, rähinäpatsaita nousi.

Uhkea asetelma ja sessio soittaa, mielikuvituksellista nyrkkisinfoniaa.

 

[HardCore Hooligan]

Jimmy Mann

Jimmy, Jimmy, Jimmy...tähän on pakko tarttua. Se pakottaa, kietoutuu ympärille ja kiehtoo. Kiehtoo kovasti, kiusaa syvästi ja sytyttää, päällä kliimaksin esioireita.

Likainen ja halpamainen kehäsosiopaatti, Jimmy. Viiksekäs Jimmy ja sillä oli toki tilttipiikkinsä, vasuri puri. Se kylvi kuolemaa, viljeli tuhoa ja hahmon profiilissa, se on toisarvoista.

Ei, Jimmy ei ollut Enforcer. Se ei ollut ennalta arvattava vaan historian tyylipuhtain Cheap Shot Artist. Ainutlaatuinen yhdistelmä ison kalan statusta ja samalla lammen melskeiden, häijyin tilttipolskija.

Impulsiivinen, aggressiivinen ja värikylläinen majakka, vielä 80-luvun lopussa iltojen majakka. Show tulvillaan hahmomytologiaa, viettienergiaa ja seassa surffasi vinksahtanut, nukutusnuija.

Ehtymätön temppuvarasto ja ilmiselviä merkkejä, 70-luvun goonismin. Viiksimiehen lähtemisissä, henki suuruus ja poreili jännitys. Raivotautinen lähtömurisija, kutkutti ja ennen kuin huomasikaan, hulluna hyrräsi.

 

[HardCore Hooligan]

Jimmy Mann

Voi Jimmy..jälkeen kirkkaiden, ehtoopuolella ja vielä leiskui. Oli ilme, tuttu ilme ja lämpö, hetkissä lämpö. Taikaa, ehdottomasti taikaa ja sfääreihin, pilviä hipoviin

Brawl, alhaalla ja yksi hirviömammutti, monta hahmoa. Tilttisoturia kaikenlaista ja oli kattaus, purkautumisia poikiva. Järisi ja rytkyi, kehässä velloi valtoimenaan.

Iskumyräkkä, intohimon kipinöillä ja illan juna, puskutti kohden mellakkaa. Pakottaa, pakottaa hulluna. Ja tupsahtanut rähinämateriaali, se vietteli ja säväytti mielet.

Ravisteli kehot ja porautui, ydinluuhun. Eläköitymässä ollut, sosiopaatti kehien ja tunnusmerkit tutunomaiset. Viiksekäs mielipuoli se siellä ja surutta, pieksee sekä pahoinpitelee.

Ottaa painit kanssa linjurien ja niinhän se teki aina Show'ssa, olleessaan Show. Puhkuu, puhisee ja höyryää, on Jimmy ja jotain syvän 70-lukulaista. Se kertoo tarinaa, tarunhohtoista.

 

[HardCore Hooligan]

Jimmy Mann

Jimmy, nutcase Jimmy..Tavaramerkit ja kiinnitykset maastossa, osuudet hahmojaossa. 80-luvun rähinäkiekkoa, viemäreissä ja 70-luvun mausteilla. Aikakauden kypärättämön vaaraelementeillä sekä kauhunhuudoilla, kehäteurastamoiden.

Jääteatterien sosioopaatilla toinen jalka jo urahaudassa, päällä jäähyväissesonki varjoissa ja tuottaa materiaalia, vertahyytävää materiaalia. Näissä tyrskyissä, tällä aluksella ja tapissa, koko keho tapissa.

Uhkuu vireystilaa ja Bang, kroppaa. Jimmy sekä Agnew lähtevät ja mikä square off, on isolla ja on valtavat. Lumoaa, lumoudumme ja lakoaa, lankoamme kuin vilja.

Nyrkkileka viiksekäs murjoo vasurillaan, heittää nuijaa ja dominoi sykkeessä, kuin kirkkaimpina päivinään Show'ssa. Agnew ottaa koteloon ja kuvaan astuvat kasvot, mielipuolen kehäkasvot.

Ilme lähtöhistoriaan taottu, villimies vetää hulluuskohtauksen ja jatkaa, Agnew pätkimistä. Heittelee linjurit sivuun, painii kanssa niiden ja ei luovuta, on Jimmy. Rimpuileva tiltrieläin ja bongailu yhtä juhlaa, HCH hihkuu ja hirnuu.

 

[HardCore Hooligan]

Jim Korn

Jimmy, Jimmyt..Jimmy Crack.

Otetaan tarkasteluun, pureudutaan ja pureskellaan. Hahmojaossa, nämä Jimmyt eivät ole samassa kastissa. Molemmille, lohkaistiin omat lohkonsa.

Lohkonsa, joille rakensivat linnansa ja toki myös Korn, kantoi hahmossaan vahvoja viitteitä goonismiin. Siihen alkuperäiseen ja originelliin, väkivaltakulttuuriin 70-lukulaiseen.

Samalla suunnalla viihdeveijarit olivat, ehkä rajanaapureita Mann sekä Korn ja eivät missään nimessä, Enforcereita.

Tästä johtaen, ajatusta jatkaen ja sen varaan rakentaen. Sanan merkityksessä varsinaisessa, tulkinnassa oikeaoppisessa ja se ei itse, ollut Goon. Vaan ennen kaikkea Bully, armoitettu öykkäri sekä häirikkö kehien.

Toki haettaessa kartalta gooneja, on syytä pohtia onko niillä olemuksessaan Kornia. Omaavatko vastaavia taipumuksia ja tuota sanaahan, amatöörit viljelevät milloin kenestäkin. Jopa tylsässä modernismissa, aina jostakin.

Korn, öykkäri ja häirikkö, nostalgisen 80-luvun. Kolasi kassarit, killui plekseillä, hyöki penkeille ja otti yhteen kanssa katsojien, vastustajan koutsien. Aiheutti härdelliä, loi kaaosta ja Korn teki sen, teki kaiken jo 80-luvulla.

Niin, rima on häiriköinnissä vedetty korkealle ja se on, Kornin korkeudella. Show'ssa ja ilme oli jatkuvaa, illasta toiseen jatkuvaa. Maalivahdit katollaan, penkeillä velloi ja käytävillä myrskysi, Jimmy Crack taikoi ja toteutti.

Ja perustasolla, vaihdosta toiseen jatkuvalla pullistelevalla tasolla. Poikkarit, kyynerpäät ja vittuilut, suu kävi taukoamatta. Öykkäri öykkäröi ja linja ei muuttunut, puki vastustaja ketä tahansa.

Ja se mauste, rähinämaisteri oli iso jättiläinen ja tarvittaessa, kuohitsi nyrkeillään kenet tahansa. Siinä yksittäisessä ja se momentti hahmossa, Korn napsi oikean käden pajavasarallaan päänahkoja.

Hahmorankkauksissa, se ei kanna ison kalan statusta. Kehäsosiopaatti viiksekäs, operoi vaikkapa eri tasolla ja oli samalla, Show'n likaisten temppujen ykköstykki.

Likainen ja halpamainen, oli lähtemisissään myös Korn. Mutta ei kehäsosiopaatin mittasuhteissa ja sen hulluuskohtauksilla. Keisareilla kirkkaiden molemmilla omat linnansa, omat valtakuntansa ja omat otettunsa, kullatut tarinansa.

Leimat ja joku neppailija tai eurohylkiö askissa. Korn jahtaa sitä ja pitää elossa myyttiä, antaa poikkaria sekä koputtelee. Kasari virtaa loppuunsa ja mikään ei muutu, jättiläinen ajaa numeroihin ja viljelee naamapesuja.

Kilahteli, plekseille ja kravateille.

Tupsahteli sotatilaa, syntyi kehämekkalaa ja hups, Korn kelasi taas yli molarin. Bang, siellä se huitoo keihäällään ja sillä oli hahmossaan juuri tuollainen juonne. Aivan vitun sama, lyön keihään poikki niskaan..

Kyllä, vaaramomentti ja öykkäröinnit, yliotteen hakemiset. Rähinämentaliteetti ja jahtaamiset, ukkeli kuulostaa goonilta. Ilman 70-luvun viitekehystä ja Bully, railakkaasti röhkivä sikapossu taianomaisten kasarikehien. Konteksti oikea ja Jimmy Crack poksautteli, kiimatynnyrit sekä rähinäpankit.

 

[HardCore Hooligan]

Bruins vs Devils kevät 1988

Aika Jimmyjen..

Oletteko jo pääseet yli siitä, että Korn oli sivussa keväällä 1988.Me kysymme teiltä ja oletteko päässeet yli siitä?

Vai haaveiletteko ja palaatteko aina, siihen sarjaan. Tunteeseen pettymyksen, tyhjyyden ja hylätyksi tulemisen?

Ei, se sarja on rähinäklassikko. Bruins vastaan Devils ja olemme kuulleet teidän kertovan siitä, miten kehonne reagoi ja mielenne matkasi.

Tajuntanne laajeni ja ymmärrämme, se oli käänteentekevä hetki elämässänne. LB sekä Jay ja toisaalta,, Korn ulkona.

Sikapossu, häirikkö ja öykkäri, nostalgian kultahipuilla. Niitä ripottelee täydeltä taivaan ja koko maa on kultainen, polvia myöden.

Sisällämme, maailmassa sisäisessämme se on usein kolannut Lemelinin. Siinä määrin, että meistä on tullut se hetki. Olemme se hetki, loppuun asti ja tömähtää.

Lemelilin katollaan, juhlii ja nauttii. Meillä on kuva siitä, ovessa jääkaappin ja pistämme sen piiloon aina, kun kylään tulee epäuskoisia tai herkkämielisiä.

Se kuva, henkii uhkeutta. Uhkeus vyöryy, se jytisee ja muodokkuus, syöksee tulta. LB hyökii sisään, ratsastaa rähinäfanfaareilla ja palovammoilla, olemme palovammoilla.

Huh, se kevät ja mikä lähtöseikkailu se oli, Bruinsin osalta.

Mitkä pitoisuudet ja kiimapöly leijuu ilmassa edelleen, tuhisten ja sähisten. Mikä keväinen kavalkadi kohokohtien se oli ja muistelupiireissä, tuotantoon palataan ikuisesti.

Eletään sisältörikkaudesta ja hekumoidaan, otetaan vastaan soihtu ja kannetaan sitä, kannetaan intohimolla.

Sitten Devils ja rukoilimme polvillamme, Korn ottelevassa. Ilmeet ja kaiut goonismin, ilmiön 70-lukulaisen ja viettienergiaa, rukoilimme viettienergiaa

Putoavia tunnepommeja, vavahtelua ja tannerta veristä. Poikkaria, rähinäpoikkaria ja perkele, kuinka monta jätkää se niittasi poikkarilla verkkoihin maalin.

Hyökkäyspäässä, peli runnoo kulmassa ja Jimmy Crack, niittaa takaapäin niskaan edessä maalin. Bang, yhtä Alettaa ja täydellisimmillään, tuplakaadot.

Sitten syyhysi, kutkutteli ja tuleeko tästä, eeppinen matka polttopisteisiin. Saavutetaanko vellomimen, Korn killumaan plekseilla ja nyrkkisessioita kanssa katsojien.

Orgiat, kasariorgiat.

Niin, emme ole päässeet siitä yli ja puimme nyrkkiä, jonkun avautuessa Plettin kypärästä ja intoillessa Shoen ylösnostamisesta.

Kiehtovia, kiihottavia teemoja ja me emme kuitenkaan ole, riemu rinnassa. Emme sinkoudu, tanssimaan pöydille vaikka se on tavaramerkkimme.

Muistelupiireissä ja 70-luvun rähinämomentti siihen sarjaan, keväässä 1988. Tarjolla kuitenkin tulkeista suurin, röhkijä lähes autenttinen ja olisi saattanut jopa keihäs heilahtaa, siinä kuumuudessa.

Luovassa kuumuudessa ja pelkästä ajatuksesta, terhakkaa elinvoimaa.

 

[HardCore Hooligan]

Bruins, kevät 1988

Kohokohtien, himokas liukuminen olemuksien ytimiin.

Kiimakylvyt, nyrkkiunnit kuola-altaissa.

Sukellus, tajunnanvirtaiseen itsesuggessioon.

Pyynnöstä, yleisön pyynnöstä.

Piiskaa, ruoskaa sekä pamppua.

Orgastinen, olkaa kuin kotonanne.

Avohaavat, antaumuksellisessa pesämuodostelmassa.

Makupaloja, täyttymyksen työkaluja.

Iskumomentti, työstäminen sisäinen.

Kultareunuksilla, positiivista minäkuvaa.

Ja ne hullut, pukivat kevään avausmatsiin taiteellisen repertuaarin.

Kukkien Madonna, LB, Jay sekä Shoe.

Se oli rakkautta, kätemme livahti alle onnen.

Koukussa, vetivät päälle ilmeen.

Ilmeikkäästi, laitureilla kohtalon.

Livahtaa, silmät hymyilee.

Rummutus, keho palkitsee.

Kohtasivat, toisiaan etsineet.

HCH, Genet.

 

[HardCore Hooligan]

Buddy Wightham

Lähtöihin kiinni pääsemisen vaikeus ja aikanaan se oli helppoa, menit punaviivalla ja ne tulivat luoksesi.
Yhteisymmärryksessä, haluttiin sitä. Peuhata sekä leikkiä ja 90-lukua, matkaan suoraan aloituksesta.
Vaikka meillä oli Bru, patsasteli jo 80-luvun kirkkaissa taiteessa punaviivan. Helmetless oli tyylikäs pioneeri, oppi-isä kulttuurin.
90-luvulla se taottiin oppikirjan mukaiseksi ja menit punaviivalle, kalastit itsellesi tanssipartnerin.
Leikkikalun, joka toimi samoin ja elämyksiä, tunnepiikkejä metsästäen. Yli pelin tai taulun, suoraan aloituksesta ja se määritteli kaiken.
Viihdettä, täyttymyksiä sekä hahmoja. Egoistista tilttia, kukaan ei ollut suojelemassa ketää. Couchia ja mittauksia, lipoo huulia ja maistaa syvältä.

Äärilaidan vapaaherra, lähtöylimys HCH ja nostelimme joskus esiin häkkipäitä, kiinnostavia häkkipäitä. Himokkaita häkkipäitä, kun se oli vielä relevanttia.
Niitä heittäytyjiä sekä otuksia huomionkipeitä, jotka kantoivat sitä olemuksessaan jo nuorina. Kantoivat liekkiä, hihat kääriytyivät ylös ja teippi kiertyi ranteisiin.
Ei sitä "pelaa kuin iso poika" kuraa, se iski kuvaan myöhemmin. Nyt paasataan, O:n Draftista ja teininyrkkeihin sekaantumisesta.

Liputimme hanakasti, puolesta monien ja kaivoimme nimiä maisemista. Yksi lemppareista, oli Buddy Wightham.
Päivänselvät leimat jo häkkipäänä, iso hype ja isot, kiehtovat. Kuten myös värikkäät ja taitavat, teknisesti taitavat.
Statsit, pullistelevat statsit ja joskus, ne olivat kaikki kaikessa. Haalittu uskottavuus, puhui hahmon puolesta.
Wightham ja lähtötaival repaleinen, nakattiin kompastuskiviä ja lopulta Whalersin 2008 Campilla, kohtasi Yovanicin.

Hurraa!

Yovanic elinkelpoinen ja olihan sillä, lähtöklovnin sekä kulttimörön piirteitä. Epeli, täysin kasari.
Wightham katosi nosteineen auringonlaskuun ja kannet sulkeutuivat lopullisesti, meille jäi paljon olennaisia kysymyksiä. Meissä kytee edelleen, ajatuksia sekä mielitekoja..

 

[HardCore Hooligan]

Buddy Wightham

Anna se kokemus, se tunne ja anna painautua, painautua syvään. Hetkiin, muistoihin ja olemiseen, ytimessä sessioiden todellisten kasvojen. Kehot, luonteiden törmätessä ja halujen, kohdatessa.


Buddy, toteen eletty potentiaali ja tarjottu täyttymys hahmohaaveiden. Heittämällä yli 30 otettun, huomionkipeää omppua ja kiimaista couchia. Mainostamista, itsensä mainostamista ja hehkuvalla nyrkkiraivolla, nimeä huulille.
Teoksien ulkoasu, asettelu ja pelin yläpuolelle kohoavia, suoraan aloituksesta lähteviä. Kiekon pudotessa, kutsuu couch ja kaksi gladiaattoria, tilttiunelmia. Tyylikkyydellä sekä osaamisella verhoiltuja, nyrkkitaiteen veistoksellisia leimauksia. Viihdearvollisesti korkeatasoisia, momentit sekä elementit.
O 2008-09, vielä roikkui ja aina roikkui. Painosti ja pakotti, ilta janosi sekä koutsi vaati. Nostetta, poisottamista sekä kohokohtia ja keskiössä, kaksi pamppuvalokeilaa. Huokuu, vimmaista esiintymishalua ja paloa, rooleista raastavimpaan. Kohtalokkuutta, lähtö lähdöltä ja pysähdys pysähdykseltä, ylöspäin luokaan egot sekä statukset. O:n isoksi kalaksi ja tähän villit fanfaarit. kiehtoo lumous heittäytyjien.

Runnottu, murjottu ja rakastettu lähtöveijari, Buddy. Tienattu kauhunaamari, maine varteenotettava ja aina huippaa. Jätkä, silkkaa kultaa.

 

[HardCore Hooligan]

Mississauga IceDogs


Tulkinnan metafysiikka, kierteet ja plums, uppoudumme olemuksiin.



Missy ja pelkkä ajatuskin, avartaa.


Kulttuurilliset viitteet, tiheää Boxlaa.


Uskonnolliset sävyt, Cherry.


Lopputuloksena, vitsinomaisuus.




Ei, emme tuomitse vaan, otamme vastaan.


Haluamme puristella, kunnes kätemme sulaa.


Leikkimielinen idea, lähtötodellisuuden laajennus.


Flow-kokemus, häpeä vie ilon.